Ecuadorilainen María Fernanda Espinosa Garcés johti YK:n yleiskokouksen puhetta elokuun lopulla New Yorkissa. Kuva: UN Photo/Loey Felipe

Vain harva nainen on noussut YK:n keskeisen neuvotteluelimen yleiskokouksen johtoon. Tehtävässä olisi hienoa nähdä useammin naisia jo pelkästään tasa-arvon nimissä, mutta myös esimerkiksi siksi, että naisten johtajuustaitoja on arvioitu tutkimuksissa miesten taitoja paremmiksi – naisten mukanaolo rauhanneuvotteluissakin johtaa rauhaan todennäköisemmin kuin pelkät miesten väliset keskustelut.

YK:n yleiskokousta johtaneet naiset voidaan laskea yhden käden sormin. Tehtävään on valittu tähän mennessä vasta neljä naista: intialainen Vijaya Lakshmi Pandit (1953), liberialainen Angie Brooks (1969), bahrainilainen Sheikha Haya Rashed Al-Khalifa (2006) ja ecuadorilainen María Fernanda Espinosa Garcés (2018). Tällä viikolla New Yorkissa 74. istuntokautensa aloittavan yleiskokouksen puheenjohtajaksi nousee nigerialainen Tijjani Muhammad-Bande, kun Espinosan kausi päättyy.

Yleiskokous on tärkeä osa maailmanjärjestö YK:ta, sillä se on jäsenvaltioiden keskeisin neuvotteluelin. Se on ainutlaatuinen foorumi, jossa kaikilla jäsenvaltioilla on tasavertainen puheoikeus. Siellä käsitellään kansainvälisiä asioita ja maailmanjärjestön toimintaa, esimerkiksi sen budjettia. 

Naisten johtajuustaitoja on arvioitu tutkimuksissa miesten taitoja paremmiksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Neuvottelujen tulokset eivät sido jäsenvaltioita, mutta niillä on poliittista painoarvoa. Tulokset myös viestivät jäsenvaltioiden ulkopoliittisesta linjasta. Lisäksi yleiskokouksella on korvaamaton rooli kansainvälisen oikeuden kehityksessä, koska kansainväliset sopimukset hyväksytään kokouksen istunnoissa.

Yleiskokouksen puheenjohtaja jää kuitenkin helposti muiden kansainvälisten johtajien varjoon. Osaltaan tämä johtuu siitä, että YK:n peruskirjassa puheenjohtajan rooli kuitataan hyvin lyhyesti. Jäsenvaltiot eivät myöskään maksa puheenjohtajalle palkkaa, vaan korvaus tulee puheenjohtajan kotivaltion kukkarosta.

Puheenjohtajan rooli on kuitenkin merkittävä. Puheenjohtaja johtaa 193 jäsenvaltion yhteisiä neuvotteluja eli osallistuu esityslistan valmisteluun, antaa jäsenvaltioille puheenvuoroja ja kutsuu asiantuntijoita puhumaan.

Viimeisten 15 vuoden aikana puheenjohtajan rooli on myös ollut murroksessa. Vuonna 2005 jäsenvaltiot laajensivat puheenjohtajan oikeuksia. Heille annettiin esimerkiksi lupa järjestää aiempaa vuorovaikutteisempia keskusteluja. Myös väistyvän puheenjohtajan María Fernanda Espinosa Garcésin valintaprosessi oli edellisiä avoimempi eli jäsenvaltiot saivat haastatella ehdokkaita.

Naisten nousu yleiskokouksen puheenjohtajaksi olisi yleisen trendin mukaista

Kansainvälisille poliittisille johtopaikoille eli valta-asemiin nousee yhä useammin osaavia naisia. Ursula von der Leyen aloittaa pian ensimmäisenä naisena Euroopan komission puheenjohtajana, ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ensimmäisenä naispuolisena pääjohtajana toimineesta Christine Lagardesta tulee Euroopan keskuspankin ensimmäinen naispääjohtaja.

Viime vuosina naiset ovat rikkoneet rytinällä lasikattoja myös YK:ssa. Uusimpana esimerkkinä tästä ovat aseistariisunta-asiat, joita johtaa historiallinen naisnelikko. Kansainvälisen trendin mukaista olisi siis sekin, että nainen valittaisiin yleiskokouksen puheenjohtajaksi aiempaa useammin. 

YK:n tasa-arvotrendin taustalla vaikuttaa erityisesti maail­manjärjestön johdossa vuonna 2017 aloittaneen António Guterresin päättäväisyys ja hänen tasa-arvo -ohjelmansa. Sen avulla maailmanjärjestön johtoryhmässä sekä maatoimistojen johdossa on nyt naisia ja miehiä saman verran.

YK:n tasa-arvotrendiin vaikuttaa maail­manjärjestön johdossa 2017 aloittaneen António Guterresin päättäväisyys.

Klikkaa twiitataksesi.

Tasa-arvoa havitellaan myös YK:n virkatehtävien jokaisella tasolla vuoteen 2028 mennessä. Tilastojen mukaan erityisesti keskijohto on miesvaltaista, kun taas alatasoilla on naisvaltaista ja eri tasojen välissä pullonkaula. Varsinkin maailmanjärjestön rauha ja turvallisuus -sektori kaipaa osaavia naisia.

Epätasa-arvo on tuttu ilmiö kansainvälisessä politiikassa. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa kansainvälisen politiikan julkista keskustelua käyvät ensisijaisesti miehet. Tutkimuksessa todetaan myös, että keskustelussa saavutetaan nykyisellä kehitysvauhdilla tasa-arvo vasta vuonna 2056 eli vasta kokonaisen sukupolven päästä.

Naispuheenjohtajat toimivat roolimalleina

Tytöt ja nuoret naiset tarvitsevat roolimalleja. Valitsemalla yleiskokouksen johtoon yhä useammin naisia rikottaisiin stereotypioita siitä, millainen on johtaja. Valinnoilla kannustettaisiin nuoria naisia uskomaan, että poliittisiin ja johtotehtäviin voi päästä ja että niissä on mahdollisuus vaikuttaa itselle tärkeisiin aiheisiin. Erilaisten johtajaesikuvien tärkeyttä on vakuuteltu tutkimuksissa, joista eräs osoitti, että naisjohtajien kohtaaminen inspiroi muita naisia menestymään paremmin johtotehtävissä. 

Naisjohtaja voi myös hyödyntää asemaansa pitääkseen yllä julkista tasa-arvokeskustelua. Esimerkiksi YK:ssa viime istuntokauden puheenjohtajan Espinosan valinta oli tasa-arvokysymys. Maailmanjärjestö painotti tiedotuksessaan, miten Espinosa on tehtävässään vasta historian neljäs nainen. Myös Espinosa itse korosti valinnan merkitystä juuri tasa-arvon kannalta. Hän omisti valintansa kaikille niille maailman naisille, jotka ovat mukana politiikassa ja kokevat työssään sukupuolestaan johtuvaa syrjintää.   

Yleiskokouksen puheenjohtajalla on mahdollisuus vaikuttaa kokouksen päätöksiin

Yleiskokouksen työjärjestys määrittelee puheenjohtajan roolin. Yhdysvaltalaisia lainsäädäntöelimiä käsittelevät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että puheenjohtajilla on valtaa myös ”työjärjestyksen rivien välissä”, sillä he voivat vaikuttaa esimerkiksi esityslistoihin.

YK:n yleiskokouksen kontekstissa tätä ei vielä silti ole akateemisesti tutkittu. Kalifornialaisen UCL-yliopiston alustava tutkimus antoi osviittaa siitä, että yleiskokouksen puheenjohtajalla saattaisi olla mahdollisuus vaikuttaa esityslistaan ja sitä kautta yleiskokouksen päätöksiin.

Historiassa kyllä on esimerkkejä vaikutusvaltaisista yleiskokouksen puheenjohtajista. Esimerkiksi ruotsalainen Jan Eliasson käytti kaudellaan 2005–2006 onnistuneesti kansalaisjärjestöjä ja mediaa työssään. Hänen ponnistelunsa vaikuttivat melkein mahdottomana pidettyyn päätökseen eli kahden uuden YK-toimielimen, ihmisoikeusneuvoston ja rauhanrakennuskomission, luomiseen. 

Voi myös spekuloida, vaikuttaako puheenjohtajan sukupuoli yleiskokouksen työhön ja päätöksiin. Joidenkin tutkimusten mukaan naisten johtotyyli eroaa miesten johtotyylistä, ja naisten johtajuustaitoja on jopa arvioitu miesten taitoja paremmiksi. McKinsey selvitti, että sukupuolten tasa-arvo korreloi niin kannattavuuden kuin arvon luomisen kanssa. Vaikka tätä yritysmaailman tulosta ei voi sellaisenaan verrata julkisen sektorin poliittiseen ympäristöön, voisi olettaa, että tasa-arvoisen johtamisen vaikutukset olisivat vähintäänkin samansuuntaisia YK:n kaltaisessa työympäristössä.

Tasa-arvoinen johto saattaisi vaikuttaa myös kansainvälisen yhteistyön tilaan

 Maantieteellinen monimuotoisuus on sisällytetty yleiskokouksen puheenjohtajan valintaperusteisiin. Tehtävään valitaan vuosittain YK:n jäsenvaltiota edustava ansioitunut henkilö maantieteellisen kierron mukaisesti YK:n viiden maantieteellisen ryhmän välillä; perinteisesti turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot eivät ole olleet edustettuna. Tämä eri kulttuureista ja taustoista tulevien edustajien huomioiminen on hyväksi maailmanjärjestön työn tuloksille.    

Tasa-arvon saralla tosin työtä riittää. Herää jopa kysymys: voisiko multilateralismi paremmin, jos johtopaikoille, mukaan lukien YK:n yleiskokouksen puheenjohtajaksi, nousisi useammin naisia? Multilateralismi eli monenkeskinen toiminta, jossa kansainvälisistä asioista sovitaan yhdessä, on jo tovin natissut liitoksissaan. Valtiot ovat saaneet johtajia, jotka suosivat yhteisen toiminnan ja hyvän sijaan pelkästään omia tai kansallisia intressejä. Tämä on hälyttävää, sillä multilateralismi toimii vain, jos vahvimmat toimijat uskovat siihen ja sen instituutioihin.

Voisiko multilateralismi paremmin, jos johtopaikoille nousisi yhä useammin naisia?

Klikkaa twiitataksesi.

Maailmanjärjestö YK on multilateralismin keskiössä. Sen yleiskokous on oikeastaan monenkeskisen toiminnan sydän, sillä siellä jokaisella jäsenvaltiolla koosta riippumatta on yksi ääni. Multilateralismi tarvitsee tänä päivänä vahvistusta, ja sen eteen kannattaisi tehdä kaikki voitava. Tasa-arvoinen yleiskokouksen johto saattaisi vaikuttaa positiivisesti kansainvälisen yhteistyön tilaan ja YK:n työn tuloksiin. Onhan meillä jo tiedossa esimerkiksi se, että naisten osallistuminen rauhanneuvotteluihin lisää rauhan kestävyyttä ja laatua.