Kuva on Länsi-Afrikasta vuodelta 2014. Alueella riehui kolmen vuoden ajan historian laajin ebolaepidemia. Epäluulo vaikeutti ebolan torjuntaa myös silloin. KUVA: International Medical Corps/Stuart J. Sia / UNOCHA

Kongon demokraattisessa tasavallassa alkoi kesällä 2018 maan kymmenes ebolaepidemia, joka laajeni nopeasti historian toiseksi vakavimmaksi maailmassa. Reilun vuoden aikana ebolan torjuntaan on satsattu valtavasti resursseja, mutta tautia ei ole saatu kukistettua. Moni paikallinen on varma siitä, että Kongon hallitukselle ebola on ennen kaikkea poliittinen työkalu. Epäluulolle on osin perustelunsa, sillä taudilla on selitetty muun muassa opposition äänioikeuden epäämistä alkuvuoden historiallisissa presidentinvaaleissa.

Kesällä 2018 pienessä Manginan kylässä Kongon demokraattisen tasavallan koillisosassa kokonaisen perheen koti jäi tyhjilleen. Yksi perheenjäsenistä oli kärsinyt jonkin aikaa korkeasta kuumeesta, kivuista ja verenvuodosta, kunnes hän kuoli kotiinsa. Pian menehtyivät myös muut.

Kongon terveysministeriö ja Maailman terveysjärjestö WHO löysivät Pohjois-Kivun maakunnasta lisää ihmisiä, joiden todettiin sairastuneen verenvuotokuume ebolaan. Elokuun 2018 alussa terveysministeriö ilmoitti, että maassa oli puhjennut Kongon historian kymmenes ebolaepidemia – alle viikko sen jälkeen, kun edellinen, maan länsiosassa kymmeniä ihmisiä tappanut epidemia oli julistettu päättyneeksi.

Pian Kongon kansallinen laboratorio (Institut National de Recherche Biomédical, INRB) vahvisti, että koillisessa levisi ebolaviruksen tappavin muoto, joka oli muutamaa vuotta aiemmin johtanut yli 11 000 ihmisen kuolemaan Länsi-Afrikassa. Ennennäkemättömän laaja epidemia oli tuhoisin Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa, mutta se levisi vuosina 2014–2016 kaikkiaan seitsemään maahan.

Manginan kylästä virus etsiytyi lähellä sijaitsevaan Beniin, kaupan keskukseen Butemboon sekä naapurimaakuntiin Ituriin ja Etelä-Kivuun. Kesäkuussa 2019 ensimmäiset ebolatartunnat todettiin rajan takana Ugandassa, ja pian sen jälkeen virus löysi tiensä myös Pohjois-Kivun pääkaupunkiin, yli miljoonan asukkaan Gomaan lähelle Ruandan rajaa. Heinäkuussa WHO julisti epidemian kansainväliseksi terveysuhaksi. Tähän mennessä ebolaan on vahvistettu sairastuneen 3000 henkilöä. Potilaista reilut kaksi kolmannesta on kuollut. Kyseessä on historian toiseksi vakavin ebolaepidemia maailmassa.

Hoitokeskuksia ja käsienpesupisteitä perustettiin ripeästi Koillis-Kongoon heti viruksen ilmestyttyä alueelle, mutta paikallisten epäluulo viranomaisia kohtaan estää ihmisiä hakeutumasta hoitoon. Moni paikallisista uskoo, että Kongon hallitukselle ebola on ennen kaikkea poliittinen työkalu, eikä epäluulo ole täysin tuulesta temmattu.

Mineraalit eivät selitä epidemian leviämistä

Vuonna 1976 löydetty virus on saanut nimensä Pohjois-Kongossa mutkittelevan Ebola-joen mukaan. Yli 40 vuoden aikana ebola on aiheuttanut vakavia epidemioita erityisesti trooppisilla sademetsäalueilla ympäri Afrikkaa. Kongon demokraattisen tasavallan aiemmat yhdeksän ebolaepidemiaa ovat riehuneet lähinnä maan länsi- ja pohjoisosissa.

Ebolaa ei ole koskaan aiemmin tavattu Kongon levottomassa koillisessa, jonka maakunnat lukeutuvat maan vaarallisimpiin ja jossa epidemian taltuttaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin missään muualla. Ihmisten liikkuvuus on suurta, vaikka kulkuyhteydet ovat kehnot. Avun saaminen paikalle on ollut vähintäänkin hankalaa, ja monilla kapinallisten hallitsemilla alueilla suorastaan mahdotonta. Lähteistä riippuen alueella toimii reilusta sadasta noin 175:een aseistautunutta ryhmittymää, ja aseelliset konfliktit ovat jatkuneet seudulla neljännesvuosisadan ajan.

Yksistään tänä vuonna hoitokeskuksiin on hyökätty noin 200 kertaa ja klinikoita on poltettu, mikä on saanut monet potilaat pakenemaan ja viemään viruksen mukanaan. Jotkut uskovat, että väkivalta ja ebolan leviäminen juontavat juurensa ennen kaikkea alueen mittavista luonnonvaroista. Näiden näkemysten mukaan taistelu esimerkiksi kännyköihin ja tietokoneisiin tarvittavasta koltaanista lietsoisi väkivaltaa ennestään ja vaikeuttaisi ebolan torjumista. Koltaanin kysyntä on viime aikoina kasvanut, ja samaan aikaan myös väkivalta Koillis-Kongossa on lisääntynyt.

Toiset puolestaan huomauttavat, että niin kutsutuilla konfliktimineraaleilla on yritetty selittää lukuisia Kongon ongelmia ”joukkoraiskauksista gorillojen sukupuuttoon”, mutta ebolan leviämisen kannalta koltaaniin keskittyminen on harhaanjohtavaa. Koltaanikaivoksia ei sijaitse ebola-alueiden lähettyvillä, ja suurin osa alueen aseellisista ryhmittymistä rahoittaa toimintansa mineraalien sijaan esimerkiksi tiesuluilla, veroilla ja muilla keinoin. Sen sijaan ebolan torjumista hankaloittaa poliittinen valtataistelu, johon kytkeytyy äärimmäisen syvä epäluottamus niin Kongon hallitusta kuin kansainvälisiä toimijoita kohtaan.

Monen kongolaisen mielestä ebolan vastaiset toimet ovat vahvasti politisoituneita.

Klikkaa twiitataksesi.

Ebolaa käytettiin tekosyynä äänioikeuden epäämisessä

Monen kongolaisen mielestä ebolan vastaiset toimet ovat vahvasti politisoituneita. Lääketieteen aikakauslehti The Lancet arvioi pääkirjoituksessaan tammikuussa 2019, että etenkin idässä ja koillisessa väkivalta, verilöylyt sekä äärimmäinen köyhyys ja nälänhätä ovat niin arkipäivää, että alueella ennestään tuntematonta ebolaa pidetään niihin verrattuna suhteellisen pienenä uhkana. Niin kansainvälisen yhteisön kuin Kongon hallituksen yhtäkkinen kiinnostus ebolaepidemian taltuttamiseksi on herättänyt paikallisten epäilykset. Miksi alueella vuosikausia jatkuneet massamurhat tai tautiepidemiat eivät ole saaneet ketään ryhtymään vastaaviin toimiin, mutta ebolan torjumiseen syydetään yllättäen valtavia määriä rahaa?

Koillisessa elää vahvana käsitys, jonka mukaan kiinnostuksen taustalla vaikuttavat poliittiset ja taloudelliset motiivit. Se ei ole ihme, sillä niin epidemian puhkeaminen kuin toimet sen hillitsemiseksi ajoittuivat poikkeukselliselle ajanjaksolle. Kesällä 2018 Kongo alkoi valmistautua maan ensimmäisiin demokraattisiin presidentinvaaleihin ja etsiä seuraajaa lähes kaksikymmentä vuotta hallinneen Joseph Kabilan tilalle. Opposition keskuudessa virisi toivo, koska mielipidemittausten mukaan oppositiolla vaikutti olevan aito mahdollisuus voittoon. Vaaleja odotettiin etenkin koillisessa, jossa oppositiopuolueilla on perinteisesti ollut vankka kannatus.

Vaalien alla kansallinen vaalilautakunta kuitenkin ilmoitti, että äänestysoikeus tammikuuhun 2019 siirretyissä presidentinvaaleissa evättäisiin täysin ebola-alueilla Benissä ja Butembossa asuvilta ihmisiltä, ja samassa yhteydessä järjestetyt parlamenttivaalit siirrettäisiin maaliskuuhun näillä alueilla ja Länsi-Kongossa sijaitsevassa Yumbissa. Virallisten perustelujen mukaan kyseessä oli varotoimi taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Äänestäminen tapahtui kosketusnäytöllisten äänestyskoneiden avulla, ja vaalilautakunta totesi, että virus saattaisi levitä sormenjälkien välityksellä. Äänestäminen kiellettiin siitäkin huolimatta, että terveydenhuollon ammattilaisten mukaan vaalit olisi ollut mahdollista järjestää ebola-alueilla turvallisesti.

Sekä paikalliset että monet ulkomaiset analyytikot ovat todenneet, että terveys- ja turvallisuussyyt eivät olleet kelvollinen peruste äänestysoikeuden epäämiselle – varsinkin, koska mitään muita kokoontumisia, kuten kirkossa tai koulussa käyntiä, ei ebola-alueilla estetty tai rajoitettu tartuntariskin vuoksi. Koillisen maakunnissa vahvistui usko siihen, että ebola oli vain oiva keino vähentää oppositiolta noin 1,2 miljoonan äänestäjän äänet.

Epäluulo voi pitkittää epidemiaa

Epäluulo hallitusta ja viranomaisia kohtaan on Kongossa niin syvää, että etenkin Pohjois-Kivussa osa ihmisistä ei usko lainkaan ebolan olemassaoloon. Tutkijaryhmä selvitti loppuvuodesta 2018 noin tuhannen Benin ja Butembon asukkaan käsityksiä ebolasta. Vain alle kolmasosa tutkimukseen osallistuneista luotti siihen, että paikalliset viranomaiset edustavat kansalaisten intressejä. Neljäsosa ei uskonut ebolaepidemian olemassaoloon lainkaan. Elokuussa 2019 The Economistin haastatteleman Butembon kaupungin ebolan torjunnan koordinaattori Justus Nseo arvioi, että jopa 40 prosenttia paikallisista saattaa kyseenalaistaa ebolan olemassaolon.

Viime keväänä Pohjois-Kivun alueen paikallismedioista ja sosiaalisesta mediasta kerättyjen viestien perusteella taas näyttäisi siltä, että nykyään moni alueella uskoo itse viruksen olemassaoloon mutta ei epidemian laajuuteen tai leviämiseen. Samojen viestien perusteella jotkut jopa epäilevät, että hoitokeskusten työntekijöille maksetaan potilaiden tappamisesta. Moni myös pitää ebolan torjumiseksi kohdistettuja toimia ylimitoitettuina ja jotkut uskovat, että virus on tuotu alueelle tarkoituksella poliittisten päämäärien edistämiseksi.

Joidenkin alueella toimivien medioiden ja järjestöjen mukaan myös paikallispoliitikot kylvävät epäluuloa ebolaa kohtaan tai jopa yllyttävät iskuihin hoitokeskuksia vastaan, tarkoituksenaan pönkittää omaa asemaansa tai kavaltaa taudin torjuntaan suunnattuja lahjoitusvaroja. Niin kongolaisten kuin kansainvälisten analyytikkojen mukaan suurin osa iskuista on poliitikkojen, paikallisjohtajien ja muiden vallankäyttäjien eikä aseellisten ryhmittymien suunnittelemia. 

Avustusten virtaaminen alueelle on synnyttänyt uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi kulkuneuvojen ja hotellihuoneiden vuokraaminen ulkomaisille avustustyöntekijöille on hyödyttänyt etenkin paikallista eliittiä. Samoin ebolaan menehtyneiden ihmisten hygieenisestä hautaamisesta on tullut tuottoisa bisnes, ja jotkut puolestaan yrittävät kaupata turvaa virukselta lunnaita vastaan. Reilun vuoden ajan suuri osa alueelle suunnatuista kotimaisista ja ulkomaisista varoista on käytetty ainoastaan ebolan torjuntaan, mikä on herättänyt närää paikallisissa. Rahaa kaivattaisiin muuallakin yhteiskunnassa, mutta ne tarpeet ovat viime aikoina kaikuneet kuuroille korville.

Ebolan torjunnan kannalta epäluulo on vaarallista, sillä se synnyttää herkästi vastustusta rokotteita ja hoitoa kohtaan. Tutkijat tekivät samansuuntaisia havaintoja myös Länsi-Afrikassa riehuneen ebolaepidemian aikana. Siellä paikallisten epäluulo viranomaisia ja heidän antamiaan ohjeita kohtaan lisäsi osaltaan epidemian tuhoisuutta. Vuosikymmenten ajan poliittinen opportunismi ja korruptio oli ollut valtaapitävien piirissä yleistä, joten hallituksen toimet oli totuttu kyseenalaistamaan. Länsi-Afrikan maissa ebolan epäiltiin olevan juoni, jonka tarkoituksena oli houkutella alueelle lisää avustusrahaa tai vahvistaa valtaapitävän eliitin asemaa.

Ebolan torjunnan kannalta epäluulo on vaarallista, sillä se synnyttää herkästi vastustusta rokotteita ja hoitoa kohtaan.

Klikkaa twiitataksesi.

Viime viikkoina epidemia on alkanut osoittaa taantumisen merkkejä Kongossa, mutta järjestöt varoittavat, että tilanne voi muuttua nopeasti. Vielä kesällä uusia tartuntoja vahvistettiin satakunta viikossa, viime viikkoina parhaimmillaan enää nelisenkymmentä. Ebolaan on kehitetty toimiva rokote, joka on annettu yli 220 000 ihmiselle, ja elokuussa tautiin uutisoitiin löytyneen parantava lääke. Muun muassa Lääkärit ilman rajoja -järjestö on kuitenkin todennut, että ilman terveydenhuollon henkilökunnan ja väestön välistä luottamusta epidemian kukistaminen on mahdotonta. Myös järjestöjen välillä on epäluottamusta: hiljattain Lääkärit ilman rajoja syytti Maailman terveysjärjestöä ebolarokotteen panttaamisesta. Syyskuun 2019 puolivälissä Kongon entinen terveysministeri Oly Ilunga puolestaan pidätettiin epäiltynä ebolan vastaiseen taisteluun tarkoitettujen 4,3 miljoonan dollarin väärinkäytöstä.

Epäluulo istuu syystäkin tiukassa, ja ebolan vastainen taistelu jatkunee Kongossa vielä pitkään.