Jaa

Lukuaika: 7 minuuttia

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vieraili Etiopiassa vuonna 2014.
Kuva: CC Search.

Turkki on hieman yli vuosikymmenessä noussut Afrikkaan sijoittavaksi mahdiksi muun muassa Kiinan rinnalle. Poliittisesti eri puolella olevissa Persianlahden maissa pohditaan Turkin motiiveja Afrikassa.

Kun matkustaa Somaliaan, Suomesta lentää todennäköisesti Turkin kansallisella lentoyhtiöllä Turkish Airlinesilla, saapuu lentokentälle, jota pyörittää turkkilainen yritys, ja ajaa teillä, joita turkkilaiset ovat rakentaneet. Sairaustapauksen sattuessa hoitopaikkana saattaisi olla Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin mukaan nimetty sairaala.

“Afrikan nousu tukee Turkin nousua ja toisinpäin”, sanoi Turkin pääministerinä ja ulkoministerinä toiminut Ahmet Davutoğlu 2010-luvun alkupuolella. Nykyisin Erdoğanin entinen luottomies on irtaantunut Turkin valtapuolue AKP:sta, mutta Davutoğlun 2000-luvun Afrikka-linjaukset pätevät Turkin ulkopolitiikassa. Turkin viranomaisten mukaan maan Afrikka-politiikka keskittyy erityisesti yrityspuolelle ja humanitääriseen apuun.  Turkin ulkoministeriö määrittelee tavoitteekseen “rauhan kotona, rauhan maailmassa”.

Turkin Afrikka-politiikkaa tarkasteltaessa esiin nousevat erityisesti Somalia, Sudan ja Etiopia. Mantereen muslimimaille Turkki on halunnut näyttäytyä mallimaana ja vaihtoehtoisena kumppanina.  Yhdysvaltalaisen Brookings-instituutin tutkijan Zach Vertinin mukaan Turkin motiivit alueella huolestuttavat Persianlahden maiden johtajia. Maat ovat yhtä lailla merkittäviä toimijoita Afrikassa.

Persianlahden maita kiinnostavat erityisesti Afrikan sarvi ja Punainenmeri. Maat näkevät Turkin kilpakumppanina alueella erityisesti muutaman vuoden takaisen Qatarin diplomaattisen kriisin vuoksi. Tuolloin Turkki asemoitui Qatarin puolelle, kun taas kriisissä Saudi-Arabiaa tukivat muun muassa Arabiemiraatit, Bahrain ja Egypti. Qatarin saarron aikana Turkki muun muassa toimitti tavaraa Qatariin.

Afrikassa Turkki käy valtakamppailuja myös Persianlahden maiden kanssa, muun muassa Libyassa.

Turkki on asettunut Persianlahden maiden kanssa nenäkkäin myös Libyassa, jonne se päätti joulukuussa lähettää joukkoja tukemaan kansainvälisesti tunnustettua GNO-hallintoa, kirjoittaa STT. Konfliktissa hallintoa vastassa ovat sotapäällikkö Khalifa Haftarin joukot, joita tukevat muun muassa Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Egypti. Libyassa Turkkia kiinnostaa talouden lisäksi myös vaikutusvalta Välimerellä sekä alueellinen vaikutusvalta.

Brookings-instituutin Vertin mainitsee useasti alueen valtakamppailussa erityisesti Turkin ja Egyptin. Esimerkiksi Etiopia kiistelee Egyptin kanssa vedestä Niilillä. Vertinin mukaan ortodoksikristitty enemmistöinen Etiopia nähdään Ankarassa mahdollisena kumppanina, mikäli Turkin välit Egyptin kanssa tulehtuvat. Tulehtumisen taustalla on Erdoğanin hallinnon tuki Egyptin entiselle presidentille, Muslimiveljeskunnan Mohammed Mursille, jonka armeija syrjäytti. Tämän jälkeen valtaan nousi armeijan Abdel Fattah al-Sisi, joka ajoi ahtaalle Muslimiveljeskunnan.  Mursi itse teloitettiin viime vuonna.

Uhkien siivoamista pois

Turkille etenkin Somalia on Afrikassa merkittävä kumppani.  Turkki on sijoittanut Somaliaan suurimman Turkin ulkopuolisen sotilastukikohdan, mikä kertoo Somalian strategisesta merkityksestä. Maiden suhteet alkoivat lämmetä 2010-luvun alussa, kun Turkki toimitti Somaliaan humanitääristä apua. Sitten Somaliaan avattiin kouluja ja maata tuettiin kehitysavulla. Nykyisin maassa toimii lukuisia turkkilaisia yrityksiä. Turkkilaiset ovat myös kouluttaneet Somalian hallinnon sotilaita.

Viime vuosina Turkki on lähentynyt myös Sudanin kanssa, kirjoittaa yhdysvaltalainen National Public Radio. Sudan ei ole ollut kummoisissa väleissä Yhdysvaltojen kanssa, mikä on monen muun asian joukossa luonut tilan Turkille. Muutama vuosi sitten Erdoğan lähentyi Sudania lähes kaksi vuosikymmentä hallinneen Omar al-Bashirin kanssa. Al-Bashir syrjäytettiin viime keväänä ja kansainvälinen rikostuomioistuin epäilee tätä muun muassa kansanmurhasta.

Vuonna 2017 al-Bashir myönsi Turkille 99 vuoden vuokrasopimuksen Punaisenmeren äärellä sijaitsevalle Suakin saarelle ja oikeuden kunnostaa Osmanin imperiumin aikaisia kohteita saarella. Osa Turkin kulttuurista vaikuttamista ja soft poweria eli pehmeää vaikuttamista onkin niin sanottu moskeijadiplomatia. Turkkilaisjärjestöt ovat kunnostaneet moskeijoita esimerkiksi Etiopiassa. Pehmeää vaikuttamista on myös se, että turkkilaisista yliopistoista on valmistunut yli 10 000 opiskelijaa, joita Erdoğan on kuvaillut Turkin rauhanlähettiläiksi.

Osana Turkin laajenemista Afrikkaan ovat olleet  vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä syytetyn Fetullah Gülenin koulut.  Yrityksen jälkeen Erdoğan puhdisti maan instituutiot Gülenin tukijoista ja tämän koulut lakkautettiin Turkissa. Moni afrikkalainen opiskelija opiskeli Turkissa kyseisissä koulussa, ja ainakin osan viisumit peruttiin vallankaappausyrityksen jälkeen.

Puhdistus ei jäänyt Turkkiin. Center for Strategic and International Studies -ajatushautomon analyytikon mukaan Erdoğan on neuvotellut 29 Afrikan maan kanssa Gülenin verkostoon liitettyjen koulujen sulkemista. Esimerkiksi Senegalissa on suljettu yli kymmenen koulua, joissa opiskeli yli 3 000 opiskelijaa. Kouluja on suljettu myös Etelä-Afrikassa, Angolassa, Etiopiassa, Nigerissä ja Tansaniassa. Erdoğan on luvannut avata uusia kouluja tilalle.  Analyytikkojen mukaan sulkemalla Gülen-kouluja Erdoğan sulkee mahdollisia uhkia Turkin globaalille laajentumiselle.

Erdoğan eliminoi uhkia globaalille laajentumiselle

Kun keskustellaan AKP:n ulkopoliittisista tavoitteista, moni Turkissa kasvanut kertoo tyhjiöstä, jonka Osmanien valtakunnan hajoaminen aiheutti turkkilaiseen identiteettiin. Imperiumin parhaimpina päivinä turkkilaisten valta ulottui Eurooppaan, Lähi-itään ja Afrikkaan, erityisesti Pohjois-Afrikkaan.

Viime kevääseen mennessä Erdoğan oli vieraillut 26 Afrikan maassa, mikä on enemmän kuin kukaan muu ei-afrikkalainen johtaja.  Maan presidentti kuvaili viime vuonna, että Turkin ja Afrikan suhteet ovat yltäneet sellaiselle tasolle, jota ei voitu kuvitellakaan 15 vuotta sitten. Vuosikymmenen vaihteessa Turkki alkoi lisätä suurlähetystöjä mantereelle, ja lähetystöjen määrä kasvaa yhä. Viime lokakuussa Turkki ilmoitti, että se  kasvattaisi suurlähetystöjen määrää 42:een. Afrikassa on 54 kansainvälisesti tunnustettua maata.

Viime keväänä Turkin presidentti oli vieraillut 26 Afrikan maassa, mikä on enemmän kuin kukaan muu ei-afrikkalainen johtaja

Turkki on myös rakentanut infrastruktuuria ympäri maanosaa. Kansainvälisesti on puhuttu erityisesti Kiinan infrastruktuuriprojekteista mantereella. Kiina on antanut Afrikan maiden johtajille valinnanvaraa, ja Turkki ja Persianlahden maat ovat antaneet maille lisää vaihtoehtoisia kumppaneita. Esimerkiksi turkkilainen yritys voitti Kiinan rautatieprojektin kilpailutuksessa Etiopiassa ja Tansaniassa.

Erdoganin mukaan Afrikan maiden ja Turkin bilateraalinen kauppa on 24 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja kaupan odotetaan kasvavan. Vuonna 2003  kauppaa käytiin 5,4 miljardin dollarin edestä. Presidentti painotti lokakuisessa tilaisuudessa, että kauppa tulisi ylittämään 50 miljardin dollarin rajan lähitulevaisuudessa. Turkki myös sijoittaa Afrikkaan.  Etiopia on yksi Turkin suurimmista sijoituskohteista Afrikassa. Vuoden 2018 tammikuussa allAfrica julkaisi sivuillaan jutun, jossa kerrottiin, että Turkki oli sijoittanut Etiopiaan yhteensä 2,5 miljardia dollaria.

Katseet pois lännestä

Kun Turkki alkoi vuoden 2005 jälkeen kiinnostumaan entistä enemmän Afrikasta, puhuttiin yhteistyön taloudellisista merkityksistä. Sitä ennen kiinnostus maanosaan oli Turkissa vähäistä. Samaan aikaan Turkissa tapahtui ulkopoliittisen suunnan muutos. Länteen katsonut Turkki alkoi etsiä kumppaneita muualta ja suhteita ryhdyttiin vahvistamaan myös Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Muutokseen vaikuttivat vallanjaon muutokset kansainvälisessä poliittisessa järjestelmässä.

Turkin vahvistaessa kansainvälisiä suhteitaan puhutaan usein uusosmanismista, millä tarkoitetaan poliittista ideologiaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa Turkin poliittisia kytköksiä entisen Osmanien valtakunnan alueella. Uusosmanismi on linkitetty vuosituhannen vaihteesta valtaa pitävään AKP-puolueeseen. Merkityksellinen muutos on, että Osmanin valtakunnan hajoamisen jälkeen Turkki on poliittisia suhteita luodessaan katsonut länteen. Nyt suunta on kuitenkin muualla, vaikka maan ulkopolitiikassa Afrikan sarvi ei ole viiden ensimmäisen prioriteetin joukossa.

Turkin vahvistaessa kansainvälisiä suhteitaan puhutaan usein uusosmanismista.

Kun vuonna 2008 Turkki haki YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaa paikkaa, maa tarvitsi Afrikan tuen. Turkki sai paikan yli 150 äänellä, kun ääniä annettiin noin 190. Pidemmällä aikavälillä Turkin tarkoitus on ollut tehdä yhteistyötä Afrikan maiden kanssa kansainvälisillä foorumeilla.

Olisi yksioikoista ajatella, että Turkin kiinnostus maanosaan olisi vain taloudellista ja kulttuurista. Se on myös strategista ja poliittista. Kun Turkki alkoi vahvistaa suhteitaan Afrikan mantereella, maailman poliittinen tilanne oli toinen ja Turkin asema oli erilainen. Tuolloin Turkki esimerkiksi kävi vielä nyt jo jäädytettyjä Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluja. Muutokset maailmanpolitiikassa ja Lähi-idän valta-asetelmissa ovat muuttaneet Turkin motiiveja Afrikassa. Taloudellisen kiinnostuksen rinnalla on kasvanut halu estää alueellisten kilpailijoiden, Egyptin ja Persianlahden maiden, vaikutusvalta. Samalla Turkki on voinut tukea milloin missäkin tahoja, jotka vastustavat Turkin kunkin hetken kilpakumppaneita.

 

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa