Singaporen parlamenttitalo yövalaistuksessa. Kuva: Kati Hiltunen

Kaakkois-Aasian Sveitsiksi kutsutussa piskuisessa trooppisessa kaupunkivaltiossa Singaporessa järjestetään luultavasti vuonna 2020 parlamenttivaalit, joissa pääministeri tulee vaihtumaan. Valta säilyy toki Kansan toimintapuolueella, joka on hallinnut lähes yksinvaltaisesti kaupunkivaltiota sen vuonna 1965 Malesiasta tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien. Pääministeriksi noussee ns. 4G-johtajista Heng Swee Keat.

Termillä 4G viitataan yleensä neljännen sukupolven langattomaan tiedonsiirtoteknologiaan, mutta Singaporessa sillä on viitattu parin viime vuoden ajan neljännen sukupolven johtajiin, joiden oletetaan johtavan seuraavien parlamenttivaalien jälkeen pientä mutta vaikutusvaltaista ja erittäin vaurasta maata. Nykyinen, vasta kolmas pääministeri Kansan toimintapuolueesta (People’s Action Party, PAP), Lee Hsien Loong, ilmoitti jo vuonna 2017 jättävänsä tehtävän seuraavien parlamenttivaalien jälkeen.

Pääministeri Leen ilmoituksen jälkeen seuraavia parlamenttivaaleja on odotettu mielenkiinnolla: niiden tarkkaa ajankohtaa ei nimittäin tiedetä ennen kuin istuva parlamentti on hajotettu. Ainoa varma tieto on, että perustuslain mukaisesti istuva parlamentti täytyy hajottaa viimeistään 15.1.2021, eli alle vuoden päästä, minkä jälkeen uudet vaalit täytyy järjestää kolmen kuukauden sisällä. On kuitenkin odotettu, että parlamenttivaalit järjestetään tänä vuonna – mahdollisesti jopa keväällä. PAP on Leen johdolla jo hyvissä ajoin valmistellut vallan siirtoa uuden sukupolven vallankäyttäjille nostamalla nuorempia poliitikkoja kabinettiinsa.

Poliittinen valta Singaporessa

Singapore on perustuslakinsa mukaan tasavalta, jossa valtaa käyttävät yleisillä vaaleilla valitut parlamentti ja presidentti sekä erityisesti presidentin nimittämä pääministeri hallituksensa kanssa. Presidentin valta on rajattu varsin tiukasti kuten Suomessakin, joten todellista valtaa monessa poliittisessa kysymyksessä käyttää siis hallitus pääministerin johdolla. Presidentti nimittää pääministerin, joka nauttii parlamentin luottamusta ja joka puolestaan valitsee hallitukseensa ministerit. Koska parlamentti on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1965 PAP:n vallassa yli kahden kolmasosan enemmistöllä, puolue on siten voinut hyvin pitkälti määrittää maan suunnan.

Parlamenttivaaleissa äänestysprosentti on tavallisesti jopa lähes 95, koska maassa on yleinen äänestysvelvollisuus. Kun tällaisilla äänestysprosenteilla PAP on säännönmukaisesti saanut useissa viime vaaleissa yli 60 prosenttia äänistä, on PAP:n muodostamalla hallituksella hyvin vahva kansan antama mandaatti. Keskeisenä syynä tähän on nähty esimerkiksi vahva taloudellinen kehitys. Oppositio on lisäksi hyvin hajanainen, ja pääoppositiopuolue työläisten puolue (Worker’s Party, WP) on rypenyt poliittisissa skandaaleissa.

PAP pystyy käytännössä valitsemaan Singaporen hallituksen oletettavasti myös seuraavien vaalien jälkeen

Klikkaa twiitataksesi.

Koska PAP pystyy käytännössä valitsemaan Singaporen hallituksen oletettavasti myös seuraavien vaalien jälkeen, on pääministeri tehnyt vallanvaihtoa valtiovarainministeri Heng Swee Keatille, joka on nykyhallituksessa myös ainoa varapääministeri. Heng noussee vaalien jälkeen pääministeriksi ja valitsee kabinettiinsa mm. muita 4G-johtajia, jotka ovat tällä hetkellä Leen hallituksessa. 4G-johtajat ovat tyypillisesti 1960- ja 1970-luvuilla eli itsenäisen Singaporen aikana syntyneitä ja olleet aktiivisesti mukana politiikassa yleensä 10-15 vuotta. Monet 4G-johtajista nostettiin vuonna 2018 Leen nykyiseen hallitukseen ministereiksi.

Lehdistön itsesensuuri PAP:n tukena

PAP:n entinen puheenjohtaja ja nykyisen pääministerin isä, Lee Kuan Yew (tunnetaan akronyymillä LKY), rakensi PAP:n kanssa Singaporesta nykyisenlaisen taloudellisen menestystarinan. Isä-Lee toimi Singaporen pääministerinä vuodesta 1959 (eli ennen itsenäistymistä) yhtäjaksoisesti vuoteen 1990 saakka, minkä jälkeen hän säilytti korkean tason poliittisen roolin vuoteen 2011 saakka ja toimi parlamenttiedustajana kuolemaansa saakka vuoteen 2015. Hän myös piti huolta siitä, että virkamiehille ja poliitikoille maksetaan riittävä korvaus työstä, jotta he eivät olisi niin alttiita korruptiolle. Singaporen pääministerin palkka vertautuukin paremmin suurten yritysten toimitusjohtajien palkkoihin: pääministeri on maailman suuripalkkaisin valtionjohtaja noin 1,5 miljoonan euron vuosipalkallaan.

Lisäksi isä-Lee piti maan johdossa huolta siitä, että Singaporessa on käytännössä nollatoleranssi korruptiolle; tähän vaikuttivat sekä korkeammat palkat että erityisesti korruption tutkimisesta vastaavan viraston valtuuksien lisääminen. Tämä yhdistelmä teki aiemmin hyvin korruptoituneesta maasta eräänlaisen malliesimerkin siitä, miten korruptiota voidaan yhteiskunnallisin ja sääntelyn keinoin saada vähentymään. Transparency Internationalin korruptioindeksissä vuonna 2019 (Corruption Perception Index) Singapore oli jaetulla neljännellä sijalla – yhdessä Ruotsin ja Sveitsin kanssa.

Aivan kaikilla mittareilla Singaporen oikeusvaltiokehitystä ei voida pitää yhtä onnistuneena: Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavassa indeksissä Singapore oli vuonna 2019 sijalla 151, kun esimerkiksi Suomi on sijalla 2 tässä 180 maan listauksessa. Vastaavasti demokratiamittauksissa Singaporea pidetään rajoitettuna demokratiana huolimatta vapaista vaaleista, sillä käytännössä PAP:ia on hyvin vaikea kritisoida julkisesti median harjoittaman itsesensuurin takia.

Kriittistä ja valtapuolueesta vähemmän riippuvaista mediaa painostetaan usein oikeudenkäynneillä tai niillä uhkaamalla

Klikkaa twiitataksesi.

Kriittistä ja valtapuolueesta vähemmän riippuvaista mediaa painostetaan usein oikeudenkäynneillä tai niillä uhkaamalla, ja jopa pääministeri Lee itse on haastanut riippumattomana verkkojulkaisuna pidetyn lehden päätoimittajan oikeuteen kunnianloukkauksesta, kun lehdessä kirjoitettiin pääministerin perheen yksityiselämästä ja nostettiin esiin julkisuudessa olevia spekulointeja perheen sisäisistä riidoista.

Lisää huolta demokratian tilasta ja erityisesti lehdistönvapaudesta on aiheuttanut Singaporessa viime lokakuussa voimaan tullut ”fake news law” (Protection from Online Falsehoods and Manipulation Act, eli Pofma), jonka mukaan kaikki julkisuudessa esitetyt virheelliset tiedot pitää oikaista hallituksen ylläpitämällä verkkosivulla. Vaikka nykyään tällaiselle viralliselle, väärän tiedon oikaisulle on varmasti tilausta, Pofman on nähty rajoittavan entisestään singaporelaisten sananvapautta ja julkista keskustelua sekä erityisesti rajoittavan hallinnon arvostelua, jonka pitäisi kuitenkin kuulua demokraattisen järjestelmän kulmakiviin. Jotain merkkejä tällaisesta voidaan varmasti nähdä, kun ensimmäiset toimenpiteet Pofman nojalla ovat valitettavasti kohdistuneet oppositiopoliitikkoihin tai hallinnon kriitikoihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä Pofman soveltaminen edellyttää lain 10§:n mukaan hallituksen ministerin puuttumista asiaan – viranomainen ei siis ole millään tavalla riippumaton hallituksesta.

”Esimerkillinen” vallan säilyttäminen demokratiassa

Kun demokraattisesti johtajansa valitseva valtio pysyy vuosikymmenestä toiseen saman puolueen ja jopa saman perheen johtamana, herää väistämättä kysymyksiä järjestelmän demokraattisuudesta myös tulevaisuudessa. PAP:lla on ehdottomasti hieno historia Singaporen nostamisessa maailmankartalle ja taloudellisen kehityksen saavuttamisessa, mutta jää nähtäväksi, millä tavalla puolue reagoi mahdolliseen kannatuksen laskuun.

PAP:n massiivisesta kannatuksesta johtuen puolue todennäköisesti voittaa tulevatkin vaalit

Klikkaa twiitataksesi.

Vuoden 2011 vaaleissa PAP säilytti 81 paikkaa 82:sta, vaikka sen äänimäärä putosi 6,5 prosenttiyksikköä 60 prosenttiin. Tämä johtuu vastaavasta enemmistövaalitavasta kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa on käytössä, eli yhdeltä alueelta valitaan vain yksi edustaja (tai Singaporen tapauksessa lähtökohtaisesti ryhmä edustajia). Vaalitavasta ja PAP:n massiivisesta kannatuksesta johtuen puolue todennäköisesti voittaa tulevatkin vaalit ja saa jälleen yli 2/3 parlamentin edustajista. Näin ollen puolue voi jatkossakin itsenäisesti muuttaa halutessaan maan perustuslakia sekä säätää lakeja, joilla opposition toimintaa voidaan tarvittaessa rajoittaa ja kansalaisyhteiskunnan aktiiviseen toimintaan puuttua. Toisaalta se voi mahdollistaa suuret rakenteelliset muutokset, joihin voi olla tarvetta väestön ikääntyessä myös Singaporessa.

Yksipuoluejärjestelmiä on maailmassa erilaisia, ja Singaporen nykyistä järjestelmääkin voidaan mahdollisesti kutsua sellaiseksi. Jos kuitenkin vertaa esimerkiksi eurooppalaisiin pyrkimyksiin sementoida valta yhden puolueen käsiin, kuten Unkarissa tai Puolassa, eroavat Singaporen pyrkimykset merkittävästi. Singaporea voi monella tavalla kutsua tasavertaiseksi oikeusvaltioksi. Se on YK:n kehitysohjelman mukaan inhimillisen kehityksen kannalta maailman kymmenen parhaan maan joukossa. 

PAP ja Singaporen poliittinen johto pyrkivät ylläpitämään yhteiskuntarauhaa, mutta se pitää sisällään myös tiukkaa yhteiskuntakontrollia, kuten sananvapauden rajoittamista. Kaiken tarkoituksena on kuitenkin ylläpitää “harmonista yhteiskuntaa”, jossa eri kulttuurien, kansalaisuuksien ja uskontojen edustajat voivat elää yhteisymmärryksessä ja yhteiskunta voi menestyä. Jos tilanne kuitenkin kärjistyy poliittisesti tai taloudellisen kehityssuunnan muuttuessa, uudet 4G-johtajat voivat joutua laittamaan tämän harmonian hintalapuksi länsimaiset perus- tai ihmisoikeudet.