(Huomioithan, että tämä artikkeli on neljä vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)

Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on 738 miljardia dollaria tänä vuonna – mihin raha käytetään?

Kirjoittajan henkilökuva
Olli Saarinen | 16.02.2020

Presidentti Donald Trump puhumassa yleisölle Joint Base Andrews -tukikohdassa ennen vuoden 2020 budjetin allekirjoitusseremoniaa joulukuussa 2019. Kuva: U.S. Air Force, Airman 1st Class Spencer Slocum

2010-luvun alun puolustusleikkauksista on jäljellä vain muisto, kun Yhdysvallat varustautuu tulevaisuuden suurvaltasotiin entistä merkittävimmillä materiaalihankinnoilla ja kehitystyöllä.

Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi joulukuun lopussa, kolme kuukautta myöhässä suunnitellusta aikataulusta, puolustusministeriö Pentagonin vuoden 2020 budjetin. Sopu syntyi viime hetkillä, koska riita puolustusbudjetista uhkasi sulkea koko Yhdysvaltojen hallinnon. Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on niin mammuttimainen, että ylittää maailman yhdeksän seuraavaksi suurimman sotilasmahdin yhteenlasketut budjetit. Tästä huolimatta budjetti on silti rajallinen, kun tavoitteena on sotilaallisen ylivoiman säilyttäminen suhteessa Venäjään ja Kiinaan.

Poliitikot veivaavat budjettirivejä turvatakseen kotiseutujensa rahat

Pentagon esittelee vuosittain ehdotuksensa puolustusbudjetiksi. Täksi vuodeksi ministeriö pyysi 750 miljardia dollaria eli vajaat 690 miljardia euroa. Budjettiesitys on erittäin yksityiskohtainen: siinä luetellaan ammusten tarkkuudella summa, jolla esimerkiksi 120 mm:n kranaatinheittimiin hankitaan kranaatteja tai, että Pohjois-Carolinan osavaltion Fort Braggin tukikohta tarvitsee uuden ruokalan.

Koska edustajainhuoneen ja senaatin pitää hyväksyä budjetti, kaikki yksityiskohdat ovat osa poliittista peliä. Kongressi voi vähentää, lisätä tai jättää kokonaan rahoittamatta budjettirivejä, koska Pentagonin esitykset heijastelevat presidentin politiikkaa. Suurin kiistakapula oli presidentti Trumpin vaatima muuri Meksikon rajalle. Kuukausien kiistelyn jälkeen kongressi myönsi muurille 1,3 miljardia dollaria, pyydetyn 5 miljardin sijasta.

Oikeasti rajaturvallisuus kuuluu kotimaan turvallisuudesta vastaavalle ministeriölle, mutta Valkoinen talo koki, että miljardihankkeen saisi helpoimmin hyväksyttyä noin 15 kertaa suuremmassa puolustusbudjetissa. Presidentinvaalien takia presidentti Donald Trumpilla on ollut kova paine saada rakennettua mahdollisimman paljon muuria, minkä vuoksi hän on ilmoittanut, että hän aikoo käyttää hätätilalain mahdollistamaa veto-oikeuttaan ja siirtää armeijan rakennushankkeisiin ja korjauksiin varatuista rahoista yli seitsemän miljardia dollaria muurin rakentamiseen.

Näyttää siltä, että kongressi painottaa uusimman teknologian asejärjestelmien hankintoja. Kongressi lisäsi esimerkiksi F-35-hävittäjien hankintoja neljänneksellä, eli tänä vuonna hankitaan yhteensä 98 konetta.

Lisäksi kongressi teki pikkuviilauksia lukemattomille muille budjettiriveille: edustajainhuone vähensi esimerkiksi lentoharjoittelusta 50 miljoonaa ja maavoimien pimeänäkölaitteiden hankinnasta 76 miljoonaa dollaria. Pitkän kantaman tykistöammusten kehittämiseen taas annettiin 5 miljoonaa enemmän kuin Pentagon pyysi. Ammattilaisen näkökulmasta tällainen poliitikkojen mikromanagerointi kuulostaa kauhistuttavalta, mutta valtavan puolustushallinnon ohjaaminen on osavaltioiden edustajille myös alue- ja työllisyyspolitiikkaa.

Räikein esimerkki tällaisesta politikoinnista on viime aikoina ollut jo vuosikymmenen jatkunut Abrams-panssarivaunujen hankinta- ja päivityskiista: joka vuosi maavoimat ilmoittaa, että nykyiset 9 000 panssarivaunua riittävät sen tarpeisiin – ja joka vuosi kongressi investoi panssarivaunuihin satoja miljoonia, jotta Ohion osavaltion tuotantolinja ei pysähtyisi.

Kongressin lopulta hyväksymä asiakirja on paljon merkittävämpi kuin pelkkä budjetti. Käytännössä kyseessä on laki, joka määrää Yhdysvaltojen asevoimien toiminnan reunaehdot. Se valtuuttaa esimerkiksi terrorismin vastaisen sodan ja estää kaikki valmistelut poistaa yhtäkään lentotukialusta käytöstä. Viime vuosina armeijan säästötalkoita on yritetty jouduttaa useita kertoja, mutta esitykset ovat aina kaatuneet kongressissa. Merivoimien pitäisi sijoittaa iso nippu dollareita lentotukialustensa modernisoimiseen, jotta Yhdysvallat säilyttäisi ylivoimansa myös tulevaisuudessa. Amiraalit haluaisivat nopeuttaa kehitystä laskemalla hetkellisesti lentotukialusten määrää ja sijoittamalla säästetyt rahat uuteen teknologiaan. Poliitikot kuitenkin pelkäävät, että tämä viestisi Yhdysvaltojen vetäytyvän maailmanlaajuisesta meriherruudesta.

Sotabudjetti jatkaa laskuaan

Puolustusbudjetti jakautuu kahteen pääkategoriaan. ”Perusbudjetti” (Base Budget) pitää sisällään pääosan hankinnoista, palkat, tukikohtien ylläpidon, kotimaan logistiikan sekä hallinnon kustannukset. Budjetin koko on yhteensä noin 660 miljardia dollaria. Ulkomailla suoritettavat sotilasoperaatiot taas rahoitetaan OCO:sta (Overseas Contingency Operations), eli ”sotabudjetista”, joka on noin 72 miljardia vuodelle 2020.

Yhdysvallat on viime vuosina vetänyt joukkojaan runsaat määrät Irakista, Afganistanista ja Syyriasta, joten myös ulkomaanoperaatioihin käytettävä rahamäärä on kutistunut alle puoleen huippuvuodesta 2008, jolloin se oli 187 miljardia dollaria. Perusbudjetti on kuitenkin kasvanut hankintojen myötä huimaa vauhtia viime vuodet, joten kokonaisuutena budjetti on historian suurin. Valtavasta koostaan huolimatta sen osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin vain noin kolme prosenttia, kun Naton suositus on kaksi prosenttia.

Puolustushaarojen välillä budjetti jakautuu melko tasaisesti, joskin maavoimien budjetti on pari prosenttiyksikköä ilmavoimia ja laivastoa pienempi. Puolustushaaroja on toki enemmänkin, myös merijalkaväki ja vastaperustetut avaruusvoimat, mutta niiden rahoitus jaetaan laivasto- ja ilmavoimaministeriöiden kautta. 2000-luvun alussa maavoimien perusbudjetti oli selkeästi muita pienempi. Suurin osa OCO-rahasta meni kuitenkin maavoimille, joten kokonaisuutena sen budjetti oli suurin. Samalla panostukset tulevaisuuden teknologioihin jäivät vaatimattomiksi. Viime vuosina maavoimien hankintoihin on panostettu voimakkaasti, ja sen perusbudjettia on kasvatettu suhteellisesti eniten.

Grafiikka: The Ulkopolitist, lähde: US Department Of Defense

Vahva panostus hankintoihin

”Operation and Maintenance” lohkaisee isoimman osan, eli 41 %, perusbudjetista. Siihen kuuluvat niin sanotut juoksevat kulut, eli logistiikka, polttoaineet, infrastruktuurin ylläpito, hallinnolliset kulut – mukaan lukien tietojärjestelmät – ja materiaalihuollot. Seuraavaksi eniten rahaa käytetään henkilöstöön (22 %). Tämä summa sisältää palkat, terveydenhuollon ja tuen perheille. Osuus on merkittävästi pienempi kuin suurimmassa osassa eurooppalaisia armeijoita, vaikka Pentagon korottaa kaikkien asevoimissa työskentelevien palkkoja 3,1 %. Tästä voidaan päätellä, että keskimääräistä suuremmat panostukset puolustukseen käytetään varsinaiseen toimintaan ja hankintoihin, eikä henkilöstön rekrytointiin. Silti aktiivipalveluksessa olevien kokonaisvahvuus on lähes 1,4 miljoonaa henkilöä. Tämän lisäksi käytössä on tarvittaessa noin 800 000 reserviläistä ja kansalliskaartin jäsentä.

Lähes saman verran rahaa (20 % eli 141 miljardia dollaria) käytetään hankintoihin, jotka ovat yleensä suurimman mielenkiinnon kohteena. Ilmavoimille merkittävin kohta on jo edellä mainittu lähes sadan F-35-hävittäjän hankinta. Avaruusvoimien perustamiselle myönnettiin 40 miljoonaa, joka on vain hieman yli puolet pyydetystä. Mielenkiintoista on myös tilaus kahdeksalle uudelle F-15EX-monitoimihävittäjälle, jonka tuotantolinja pysäytettiin jo aiemmin, ja Suomenkin esittämään kyselyyn mahdollisesta hankinnasta vastattiin pari vuotta sitten kieltävästi. Alkuperäinen ajatus oli korvata kaikki USA:n ilmavoimien hävittäjät asteittain viidennen sukupolven häivehävittäjillä, mutta nyt hankitaankin lisää vanhemman sukupolven kalustoa. Lisäksi ilmavoimat saavat muun muassa 12 uutta ilmatankkauskonetta.

Merivoimille budjetti antaa yhteensä 24 miljardia, joilla ostetaan 14 sota-alusta, joihin kuuluu kolme hävittäjää, fregatti ja lentotukialus. Lisäksi ostoslistalla on kolme ydinsukellusvenettä, 24 Super Hornet -monitoimihävittäjää, yhdeksän sukellusveneentorjuntakonetta ja tukialuksia.

Maavoimat saavat noin 4000 kevyen jalkaväen panssaroitua maastoautoa, päivityksiä panssarivaunuihin, yli sata panssaroitua miehistönkuljetusvaunua, 74 Black Hawk -helikopteria sekä runsaasti jalkaväen varusteita. Lisäksi kaikille puolustushaaroille ostetaan kymmeniä tuhansia ohjuksia, raketteja ja kranaatteja.

Tutkimus- ja kehitystyö saa noin 15 % budjetista. Maavoimat panostavat huomattavia summia miehittämättömiin ja autonomisiin järjestelmiin, joilla kyettäisiin välttämään ihmistappioita vaarallisimmilla tehtävillä. Lisäksi listalla on muun muassa sotilaiden henkilökohtaisten suojavarusteiden, pimeänäkölaitteiden ja tykistön kehittäminen. Hankinnoilla pyritään selvästi kasvattamaan maavoimien kykyä sotia haastavissa olosuhteissa teknisesti kehittynyttä vihollista vastaan.

Grafiikka: The Ulkopolitist, lähde: US Department Of Defense

Merivoimien kehitystyöstä iso osa koskettaa käytöstä poistuvien alustyyppien korvaamista. Suuria summia sijoitetaan lisäksi miinantorjuntaan ja miehittämättömien ilma-alusten lentotukialuskyvykkyyden rakentamiseen. Miinantorjunta ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana ollut kovinkaan trendikäs aihe, mutta merimiinat ovat edelleen kustannustehokas tapa estää meriliikennettä alueellisesti. Tämäkin heijastelee uuden puolusstrategian vaatimusta palauttaa kyky käydä suurvaltasotaa. Lentotukialuskyvykkyys taas on ehdoton edellytys seuraavan sukupolven lennokeille, joilla kyetään käymään myös ilmataisteluita, sillä tekniikan monimutkaistuessa ja asekuorman kasvaessa toiminta-ajat ja -matkat lyhenevät radikaalisti.

Ilmavoimien kärkihanke on ainakin rahallisen panostuksen perusteella uuden sukupolven strateginen pommikone, joka on kehitysvaiheessa nimetty B-21 Raideriksi. Lisäksi ilmavoimat kohdentaa runsaasti tutkimusrahaa myös tulevaisuuden ilmataistelun tutkimiseen, uuden risteilyohjuksen kehittämiseen sekä satelliittiteknologiaan.

Hypersooniset, eli yli viisinkertaista äänennopeutta lentävät aseet ja niiden torjunta ovat näkyvästi esillä kehityshankkeiden joukossa kaikilla puolustushaaroilla. Venäjän suurieleiset ilmoitukset hypersoonisten ohjusten käyttöönoton etenemisestä ovat todennäköisesti luoneet lisäpainetta budjettiin, koska kongressi lisäsi lähes jokaisen rivin rahoitusta, jossa esiintyi sana ”hypersooninen”.

Loppuosa budjetista käytetään rakentamiseen ja rakennusten ylläpitoon (3 % eli 22,5 miljardia). Lisäksi 35 miljardia dollaria käytetään energiaministeriön toimintaan, joka liittyy puolustukseen, eli käytännössä ydinkärkien ja sota-alusten reaktoreiden kehittäminen ja ylläpito sekä käytöstä poistaminen ja jätteestä huolehtiminen.

Jakajia on valtava määrä

Yhdysvallat kävi yli vuosikymmenen sotaa terrorismia vastaan, mikä tuli tähtitieteellisen kalliiksi. Sodankäynti oli myös suurelta osin pois kehitys- ja hankintaresursseista perinteisiltä sodankäynnin osa-alueilta, kuten meri- ja ilmasodankäynniltä, koska vastustajalla ei ollut kykyä toimia hieman maanpintaa korkeammalla. Samalla rapautui Yhdysvaltojen ylivoima Kiinaan ja Venäjään nähden, sillä korjausvelkaa kertyi vuosi vuodelta enemmän, kun lentotukialus, sukellusvene tai hävittäjä jäi hankkimatta. Tämä näkyy esimerkiksi Venäjän etumatkana edellä mainittujen hypersoonisten aseiden kehityksessä ja elektronisessa sodankäynnissä. Myös Ukrainan kriisiin asti vallalla ollut näkemys suurvaltojen välisen konfliktin epätodennäköisyydestä johti budjettileikkauksiin ja useiden kehityshankkeiden perumiseen.

2010-luvun puolivälin jälkeen Yhdysvaltojen päättäjät heräsivät tilanteeseen, jossa asevoimien suorituskyky jatkaisi laskua samalla kun kilpailijat kasvattaisivat voimiaan, mikäli muutosta ei tapahtuisi. 2018 julkaistiin uusi puolustusstrategia, jossa toiminnan painopiste palautettiin kansalliseen ja liittolaisten puolustamiseen. Strategia velvoittaa Yhdysvallat säilyttämään kiistämättömän asemansa vahvimpana sotilasmahtina. Korjausvelan lisäksi avaruuspuolustus vaatii jatkossakin suuria investointeja, joten tavoitteisiin nähden budjetti ei ole missään nimessä runsauden sarvi. Erityisesti hallinnollisia kuluja on karsittu viime vuosina useilla organisaatiouudistuksilla. Lähivuosina näemme todennäköisesti lisää tehostamisohjelmia, mutta samalla entistä suurempia budjetteja.


Kommentit

OS:”Yhdysvallat on viime vuosina vetänyt joukkojaan runsaat määrät Irakista, Afganistanista ja Syyriasta, jot...” Joukkojen kokonaismäärä Lähi-idässä ja Persianlahdella on kuitenkin kasvanut Trumpin aikana n. 14 000 sotilaalla. Tämä syytä mainita, koska Suomessa eräätkin turpoajat väittävät harhaanjohtavasti, että Trump tarjoaa Lähi-itää nyt Putinille hopealautasella. Trump ei ole vetämässä Yhdysvaltoja pois alueelta, vaan on aikaisempia presidenttejä enemmän asettunut Bibin ekspansiivisen (ja toisten maita täysin seuraamuksetta anneksoivan!) Israelin ja wahhabi-salafistisen Saudi-Arabian rinnalle Irania vastaan. Trumpilla ei ole Lähi-idässä minkäänlaista selvää ja mielekestä politiikkaa; kaikki tavoitteet ja toimet liittyvät Iraniin. Ja kuten olemme havaineet, Trumpin regiimin tavoitteena on saada sidottua tähän projektiinsa myös muut länsimaat ja NATO. OS”Yhdysvallat kävi yli vuosikymmenen sotaa terrorismia vastaan, mikä tuli tähtitieteellisen kalliiksi. ” Aivan. Nyt kuitenkin AlQaida, järjestö jonka suorittama 9/11 käynnisti tämän globaalin terrorismin vastaisen sodan eli GWOT:in, näyttäisi Syyriassa olevan taho, jonka kanssa tulisi neuvotella, siinä missä Trumpin Yhdysvallat neuvottelee rauhasta talibaanien kanssa. Tosiasiahan on, että GWOT -homma karkasi Yhdysvalloilta täysin käsistä. Tämän jokainen voi nopeasti verifioida esim. tutustumalla maailman terroristipesäkkeisiin ennen 9/11 ja nyt tänään. Globaalia esakaloitumista lähes joka suunnalla, samalla kun Trumpin regiimi on tekemässä Iranista itselleen -ja meillekin- uutta ”AlQaidaa”.


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.