Kiinan tiedustelu- ja vaikutustoiminta Suomessa on herättänyt keskustelua. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Kiinan kommunistisen puolueen pahamaineinen Yhteisrintama-työosasto, jolla on näkyvää toimintaa myös Suomessa.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, Mika Niikon (ps.) Kiina-yhteyksien ympärillä pyörineet uutiset ovat energisoineet keskustelua Kiinan vaikutusyrityksistä myös Suomessa. Suomen Kuvalehti uutisoi tammikuussa Niikon ja kansanedustaja Ville Vähämäen (ps.) olleen perustamassa teknologiayritystä kiinalaisen liikemiehen Hang Sin kanssa. Hang Si antoi Niikolle myös lähes 5 000 euroa vaalirahoitusta. Myöhemmin Niikon ja Hang Sin kerrottiin kutsuneen professorin roolissa liikkuneen Kiinan kansanvapautusarmeijan kenraalin Eduskuntaan vierailulle.

Kiinan vaikutusyrityksiin ja niin kutsuttuun ”terävään vallankäyttöön” on havahduttu jo ennen Niikkoon liittyviä epäilyksiä. Huolta ovat herättäneet kiinalaisyritysten mahdolliset yhteydet Kiinan valtioon sekä kiinalaiset investoinnit strategisiksi luokitelluille aloille ja kriittiseen infrastruktuuriin. Keskusteluun ovat nousseet myös Kiinan kulttuuria ja kieltä opettavat Konfutse-instituutit, joiden pelätään murentavan yliopistojen akateemista vapautta esimerkiksi välttelemällä Kiinalle ongelmallisten puheenaiheiden käsittelyä järjestämissään tilaisuuksissa.

Lähes olemattomalle huomiolle Suomessa ovat toistaiseksi jääneet Kiinan kommunistisen puolueen Yhteisrintama-työosaston toimet. Yhteisrintama on Kiinalle uniikki, tiedustelua ja vaikuttamista yhdistävä organisaatio, joka häärii enemmän tai vähemmän kaikilla yllä mainituilla sektoreilla kaikkialla maailmassa. Se operoi myös Suomessa, ja vaikka täällä organisaation menetelmät ovat huomattavasti hienovaraisempia, on toiminnan peruslogiikka samanlainen kuin maailmalla huomiota herättäneissä tapauksissa.

Vanha järjestö aktivoituu kansainväliseen toimintaan

Kiinan kommunistisen puolueen Yhteisrintama-työosasto (United Front Work Department, 统一战线工作部, jatkossa Yhteisrintama) on korkea-arvoinen puolue-elin, joka on suorassa yhteydessä puolueen ytimeen, keskuskomiteaan. Organisaationa Yhteisrintama on yhtä vanha kuin puolue itsekin. Sen merkitys on kuitenkin lisääntynyt presidentti Xi Jinpingin kaudella (2012–), sillä Xi on nostanut Yhteisrintaman kehittämisen ja uudistamisen keskeiseksi tavoitteekseen.

Puhemies Mao Zedongin sanoin ”taika-aseenakin” tunnettu Yhteisrintama pyrkii yhdistämään kaikki Kiinan kommunistisen puolueen ulkopuoliset tahot ja toimijat tukemaan puolueen sisä- ja ulkopoliittisia tavoitteita. Kiinan sisällä Yhteisrintama tarkkailee ja pyrkii alaosastojensa kautta ohjaamaan kaikkia kiinalaisen yhteiskunnan elementtejä, politiikan, talouden ja kulttuurin alueilta aina vähemmistöjen ja uskontojen toimijoihin.

Kiinan ulkopuolella Yhteisrintaman ensisijaisena kohteena ovat ulkokiinalaiset yhteisöt Klikkaa twiitataksesi!

Kiinan ulkopuolella Yhteisrintaman ensisijaisena kohteena ovat ulkokiinalaiset yhteisöt, joissa on maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa kiinalaista. Perustavoite on kuitenkin sama kuin maan sisälläkin: torjua Kiinan ulkopuolella asuvien kiinalaisten muodostamaa uhkaa puolueen valta-asemalle sekä mobilisoida ”isänmaallisia” ja kommunistisen puolueen tavoitteille myötämielisiä kiinalaisia vaikuttamaan asuinmaansa politiikkaan puolueen tavoitteiden mukaisesti. Uhkia puolueelle muodostavat ulkokiinalaiset toisinajattelijat, kuten Falun gong -lahkon jäsenet, Tiibet-aktivistit ja lisääntyvästi Hongkongin demokratialiikkeen kannattajat. ”Isänmaalliset” kiinalaiset tarjoavat puolestaan Yhteisrintamalle väylän sekä tiedustelutoimintaan että poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan levittämiseen. Keskeisenä prioriteettina Yhteisrintaman ulkomaanoperaatioissa on Kiinan julkisuuskuvan kiillottaminen, puolueen määrittelemän Kiinan tarinan kertominen ja puolueelle haitallisten vastatarinoiden alasampuminen.

Tiivistettynä Yhteisrintama operoi suurin piirtein samalla alueella, mitä Venäjän kohdalla kutsutaan hybridi- tai harmaan alueen vaikuttamiseksi. Xi Jinpingin valtakaudella Yhteisrintaman vaikutusvalta on lisääntynyt, mikä liittyy Kiinan ulkopolitiikassa jo pidemmän aikaa vallinneeseen kehitykseen, jossa perinteisestä ”matalan profiilin strategiasta” ollaan luopumassa tavanomaisen suurvallan työkalupakin tieltä.

Yhteisrintaman kansainvälistä toimintaa ovat tutkineet lähemmin esimerkiksi uusiseelantilainen professori Anne-Marie Brady ja Yhdysvaltain kongressin Kiina-komitean tutkija Peter Mattis. Bradyn mukaan Yhteisrintama ensinnäkin perustaa ulkokiinalaisia järjestöjä sekä soluttautuu jo perustettuihin järjestöihin ja yhdistyksiin. Järjestöjen kautta Yhteisrintama kykenee valvomaan kokonaisvaltaisesti kulloisenkin maan kiinalaista diasporaa (erityisesti opiskelijoita ja tutkijoita) sekä luomaan yhteyksiä keskeisissä asemissa oleviin ulkokiinalaisiin. Brady arvioi, että vain hyvin harva ulkokiinalaisten yhteisö – kenties Kiinalle avoimesti vihamielisiä järjestöjä, kuten Falun gongia, lukuun ottamatta – kykenee tänä päivänä jättäytymään Yhteisrintaman vaikutusvallan ulottumattomiin. Myös suojelupoliisi varoitti äskettäin Kiinan käyttävän nimenomaan erilaisia yhdistyksiä peiteorganisaatioina tiedustelu- ja vaikutustoiminnalleen.

Järjestöjen valvonnan ja johtamisen ohessa Yhteisrintama käyttää myös perinteisen diplomatian keinoja. Bradyn mukaan jokaisessa Kiinan suurlähetystössä on Yhteisrintaman edustaja peiteroolissa. Sekä järjestötyön että diplomaattisen vaikuttamisen tavoitteena on Bradyn mukaan luoda läheisiä kontakteja kohdemaiden poliittiseen, taloudelliseen ja akateemiseen eliittiin ja vaikuttajiin. Parhaassa tapauksessa kongressimatkoilla, puhepalkkioilla ja bisneskontakteilla liehitellyt kohdehenkilöt vähintäänkin pitäytyvät Kiinan vastaisesta kritiikistä, elleivät suorastaan ryhdy laulamaan Kiinan lauluja.

Yhteisrintaman yrityksistä “kaapata eliittejä” on useita esimerkkejä maailmalta. Yksi räikeimmistä tapahtui Australiassa, jossa Kiinasta Australiaan muuttanut, rakennusurakoinnilla miljonääriksi kohonnut Huang Xiangmo tuki avokätisin lahjoituksin australialaisia poliitikkoja, kuten työväenpuolueen Sam Dastyaria. Vastapalveluksena Dastyari tuki myöhemmin julkisesti Kiinan politiikkaa Etelä-Kiinan merellä vastoin puolueensa linjaa. Huangin laaja-alaisiin, Kiinan sanomaa tukeviin hankkeisiin liittyvä skandaali on sittemmin paljastunut, ja Huang on karkotettu Australiasta ”turvallisuusuhkana”.

Rauhanomaisen yhdistymisen järjestöt

Monet Suomessa esiin nousseet tapaukset sopivat Yhteisrintaman kansainväliseen portfolioon oikein hyvin, joskin suoran yhteyden osoittaminen on vaikeaa tai mahdotonta, sillä Yhteisrintama ei luonnollisesti esiinny ulkomailla avoimesti. Kun esimerkiksi Tampereen yliopiston kiinalaisten opiskelijoiden järjestö ilmoittaa kotisivuillaan työskentelevänsä läheisessä yhteydessä Kiinan suurlähetystön kanssa, on linkki Yhteisrintamaan hyvin todennäköinen. Mika Niikon ja Hang Sin väliset bisnekset ja vaalirahoitukset samoin kuin Long Playn ja Kalevan raportoimat hämäräperäiset liiketoimet Oulussa istuvat myös Yhteisrintaman toimintaan, jossa bisnes ja poliittinen vaikutusvalta sekoittuvat toisistaan erottamattomaksi liejuksi. 

Salamyhkäisyydestään huolimatta Yhteisrintamalla on kuitenkin joka puolella maailmaa varsin näkyvänä julkisivuorganisaationa ”Kiinan rauhanomaisen yhdistymisen edistämisen järjestöt” (Association for promoting peaceful reunification of China, 中国和平统一促进会). Rauhanomaisen yhdistymisen järjestöt ovat alueellisia, omien sanojensa mukaan ”ei-valtiollisia järjestöjä”, jotka tukevat toiminnallaan Kiinan ja Taiwanin rauhanomaista yhdistymistä. Yhteys Kiinan valtioon ja kommunistiseen puolueeseen on kuitenkin hyvin heppoisesti peitetty, sillä kaikkia alueellisia järjestöjä ohjaa Pekingistä käsin kattojärjestö ”China Council for the Promotion of Peaceful National Reunification”, ja alueelliset alajärjestöt (kuten Suomen järjestö) on listattu keskusjärjestön verkkosivuilla.

Kattojärjestön yhteys Yhteisrintaman työosastoon ei ole myöskään mikään salaisuus, sillä Yhteisrintaman omat nettisivut listaavat rauhanomaisen yhdistymisen järjestöt “suoraan alaisuudessaan operoiviin yksiköihin”. Rauhanomaisen yhdistymisen kattojärjestöä johtaa tällä hetkellä kommunistisen puolueen politbyroon pysyväiskomitean neljänneksi korkea-arvoisin jäsen, Wang Yang – käytännössä Kiinan neljänneksi arvovaltaisin poliitikko. Kattojärjestö pitää yhteyttä alajärjestöihin suurlähetystöjen kautta, mutta alueellisten järjestöjen puheenjohtajat ja delegaatiot matkustavat myös toistuvasti Kiinaan erilaisiin konferensseihin ja koulutustilaisuuksiin.

Järjestöjen näkyvintä toimintaa on Kiinan hallintoa tukevien mielenosoitusten järjestäminen. Klikkaa twiitataksesi!

Vaikka järjestöjen nimi viittaa Kiinan ja Taiwanin yhdistymiseen, ajavat rauhanomaisen yhdistymisen järjestöt kohdemaissaan Kiinan ulkopolitiikkaa laajemmassa mielessä ja listaavat tavoitteekseen “Kiinan unelman ja Kiinan kansallisen uudelleenheräämisen saavuttamisen”. Järjestöjen näkyvintä toimintaa on Kiinan hallintoa tukevien mielenosoitusten järjestäminen. Nyrkkisääntö on: missä vain havaitaan Kiinan hallituksen sanomaa tökerön läpinäkyvästi toitottava mielenosoitus, siellä häärii Yhteisrintama ja sen alueellinen näkyvä edustaja, rauhanomaisen yhdistymisen järjestö.

Rauhanomaisen yhdistymisen järjestöt pyrkivät pitämään suhteellisen matalaa profiilia, mutta nousevat toisinaan julkisuuteen arveluttavissa merkeissä. Esimerkiksi yllä mainittu Huang Xiangmo oli Australian rauhanomaisen yhdistymisen järjestön puheenjohtaja. Järjestö nousi viime vuonna uutisotsikoihin myös Floridassa. Paikallisen rauhanomaisen yhdistymisen järjestön varapuheenjohtaja Cindy Yang pyöritti liiketoimintaa, jossa hän lupasi kiinalaisliikemiehille verkostoja sekä pääsyn Donald Trumpin hermokeskukseen, Mar-a-Lagoon. Floridan järjestö lakkautettiin nopeasti, kun Yangin yhteydet järjestöön paljastuivat. Tapauksen innoittamana lehdistössä spekuloidaan, liittyikö Mar-a-Lagon lähistöltä keväällä 2019 kiinni otettu kiinalaisnainen Cindy Yangin verkostoihin.

Rauhanomaista yhdistymistä Suomessa

Kiinan rauhanomaisen yhdistämisen edistämisen Suomen yhdistys (Finland Association for Promoting Peaceful Reunification of China, 芬兰中国和平统⼀促进会) ilmoittaa kotisivuillaan – samaan tapaan kuin muissa maissa operoivat sisarjärjestöt – olevansa ”valtioista riippumaton ja voittoa tavoittelematon järjestö, jonka missio on turvata ja kiihdyttää Kiinan rauhanomaista yhdistymistä. Järjestön tavoitteena on yhdistää Suomessa asuvat kiinalaiset, edistää yhden Kiinan periaatetta ja vastustaa tiukasti Taiwanin itsenäisyyttä sekä muita vastaavia toimia Kiinan maa-alueen jakamiseksi.”

Lainauksessa on kaikki, mitä järjestö kertoo itsestään muulla kuin kiinan kielellä. Järjestön puheenjohtajana toimii Suomeen 1980-luvulla Shanghaista muuttanut liikemies Zhu Hailun, joka kuuluu myös Shanghain sisarjärjestön johtokuntaan. Järjestön varapuheenjohtajana toimii puolestaan vuonna 2017 kokoomuksen listalta Vantaan kaupunginvaltuustoon valittu Jenni Chen. Luottamustehtävänsä rauhanomaisen yhdistymisen järjestössä Chen jättää mainitsematta sekä ansioluettelossaan että valtuuston jäsenien sidonnaisuusilmoituksessaan.

Suomen järjestö on keskusjärjestön tietojen mukaan perustettu jo vuonna 2000, mutta toiminta on aktivoitunut ja järjestö on rekisteröity virallisesti yhdistysrekisteriin vuonna 2017. Järjestö ei ole suuri, mutta sen ”Wechat-työryhmässä” on kotisivujen mukaan 235 jäsentä.

Seuran harjoittama toiminta on samankaltaista kuin sisarjärjestöjenkin toiminta. Seura on esimerkiksi kokoontunut keskustelemaan Kiinan kommunistisen puolueen 19. puoluekokouksen loppuraportista sekä Xi Jinpingin tammikuussa 2019 pitämästä Taiwanin tilannetta koskevasta puheesta. Järjestö oli vastaanottamassa Helsingissä kesällä 2018 vierailleita Kiinan merivoimien aluksia sekä oli mukana järjestämässä tukimielenosoitusta Suomessa keväällä 2017 vierailleelle presidentti Xi Jinpingille. Kotisivuillaan järjestö ottaa kunnian Tiibetin lippua heiluttaneen ”häirikön” häätämisestä ilmoittamalla tästä poliisille. Tapaus herätti kummastusta Helsingin Sanomissa, sillä myös kiinalainen mielenosoittajaryhmä oli ”pelmahtanut” Esplanadille ilman lupaa.

Kun viime elokuussa Helsingin Narinkkatorilla järjestettiin Hongkongin demokratiamielenosoituksia tukeva mielenosoitus, kokoontui paikalle myös punalippuja liehuttava, Kiinan yhtenäisyyttä korostava vastamielenosoitus. Kommunistisen puolueen lehden Guangming dailyn uutisesta selviää, että vastamielenosoituksen Hongkongia tukevalle ”häiriköivälle kokoukselle” masinoi niin ikään Suomen rauhanomaisen yhdistymisen järjestön puheenjohtaja Zhu Hailun.

Suomen järjestö pitää tiiviisti yhteyttä sekä Suomen Kiinan suurlähetystöön että rinnakkais- ja kattojärjestöihinsä. Klikkaa twiitataksesi!

Suomen järjestö pitää tiiviisti yhteyttä sekä Suomen Kiinan suurlähetystöön että rinnakkais- ja kattojärjestöihinsä. Zhu Hailun on vieraillut esimerkiksi Shanghain sisarjärjestön järjestämässä konferenssissa, jossa esitelmöi kommunistisen puolueen Shanghain puoluekoulun ja propagandaosaston edustajia. Viime kesänä Suomen järjestön delegaatio osallistui Manilassa järjestettyyn rauhanomaisten yhdistysten yhteiskonferenssiin.

Vaikka järjestö pitää toimistaan suomen kielellä matalaa, lähes olematonta profiilia, kuvailee Zhu kattojärjestön kotisivuilla varsin mahtipontiseen sävyyn, kuinka järjestöllä on laaja vaikutusvalta Suomen kiinalaisten keskuudessa ja että järjestö toimii tiiviisti muiden Suomessa toimivien ulkokiinalaisten järjestöjen kanssa järjestääkseen teknologiaan, talouteen ja kulttuurivaihtoon liittyviä aktiviteetteja. Lisäksi Suomen järjestö tukee Zhun mukaan aktiivisesti kiinalaisten osallistumista Suomen politiikkaan, missä yhteydessä Zhu mainitsee erityisesti Jenni Chenin nousun Vantaan valtuuston jäseneksi.

Piirit vaikuttavatkin Suomessa pieniltä. Samanniminen henkilö löytyy sekä rauhanomaisen yhdistymisen järjestön että kiinalaisen teknologian ja tieteen Suomen yhdistyksen kirjoista, ja tammikuussa 2019 Yang Erlinin johtaman China Tekway -yhtiön järjestämissä pikkujouluissa Zhu Hailunille lahjoitettiin ”parhaan yhteistyökumppanin palkinto”. Kuriositeettina samoissa pikkujouluissa kunniavieraana puheen piti myös Mika Niikko.

Suomi Kiinalle esimerkkitapaus?

Suomessa tapahtuva Yhteisrintama-toiminta on perusluonteeltaan hyvin samanlaista kuin muualla maailmassa. Käytetyt keinot ovat kuitenkin huomattavasti varovaisempia kuin monessa muussa maassa, esimerkiksi Ruotsissa, missä Kiinan suurlähetystö on ajanut kovaa linjaa ja kommentoi toistuvasti jopa Ruotsin lehdistön Kiinaa koskevaa kirjoittelua. 

Suomen ja Kiinan kahdenväliset suhteet ovat hyvät, eikä kumpikaan osapuoli halua horjuttaa niitä. Suomi, kuten Zhu Hailun toteaa Rauhanomaisen yhdistymisen kattojärjestön sivuilla, on ”Kiinan ja Euroopan välisen ystävyyden ja yhteistyön mallimaa”. Kenties Kiina pitää Suomea erinomaisena esimerkkitapauksena kahdenvälisten suhteiden hoitamisesta, eikä halua heiluttaa venettä turhan provokatiivisella toiminnalla. 

Isänmaallinen järjestötoiminta ei myöskään välttämättä perustu puhtaaseen ideologiseen paloon, sillä esimerkiksi Jamestown-tutkimuslaitoksen arvion mukaan rauhanomaisen yhdistymisen järjestöt toimivat erinomaisina alustoina verkostoitumiselle. Järjestöjen kautta ulkokiinalaiset kykenevät myös profiloitumaan Kiinan kommunistihallinnon silmissä kuuliaisina ja luotettuina patriootteina, mitä Kiinan yhä nationalistisempi nykyhallinto kovasti arvostaa. 

Oli rauhanomaisen yhdistymisen järjestöjen toimintamotiivi mikä hyvänsä, on hyvä muistaa, millainen taho hierarkiaketjun huipulla viime kädessä ohjaa myös Suomen yhdistyksen toimintaa. Suomessa matalalla profiililla toimivaan, Kiinan kommunistisen puolueen ohjaamaan järjestöön ei tule suhtautua pelkkänä Kiina-paranoian lietsomisena.