Syksyllä 2018 tuhansia mielenosoittajia kokoontui tukkimaan viisi siltaa liikenteeltä Lontoon keskustassa. Väkijoukko heilutti ympyröidyn tiimalasin kuvalla koristeltuja lippuja, piti toisiaan käsistä kiinni ja lauloi. Vuonna 2019 vastaavanlaisia kansalaistottelemattomuustempauksia järjestettiin myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa, Saksassa – ja Suomessa. The Ulkopolitist haastatteli kahta suomalaista liikkeen elokapinallista ja kysyi heiltä, miksi he ovat liittyneet toimintaan ja mikä tekee liikkeestä juuri nyt tärkeän. 

Extinction Rebellionin esiaste sai alkunsa Rising Up! -nimisestä verkostosta, johon kuului sekä tutkijoita että ympäristöaktivisteja. Verkosto halusi kehittää aktivismia tehokkaammaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Lokakuussa 2018 julkaistu IPCC:n raportti peräänkuulutti välittömiä, radikaaleja ilmastotekoja ja julisti, että aikaa ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen on vain vuoteen 2030. Raportti innoitti Rising Up!:ia kokoamaan rivinsä ja ryhtymään toimeen, tällä kertaa nimellä Extinction Rebellion*. 

Tällä hetkellä Extinction Rebellion on omien sanojensa mukaan ”nopeiten kasvava kansainvälinen ympäristöliike”. Se vaatii päättäjiä toimimaan nykyistä nopeammin ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Extinction Rebellionin, kuten myös nuorten Fridays for Future -ilmastolakkoliikkeen, vaatimukset perustuvat IPCC:n raportteihin ja muuhun ilmastotieteelliseen tutkimukseen. Liike koostuu paikallisista, suhteellisen itsenäisistä toimintaryhmistä, jotka ovat sitoutuneet yhteisiin toimintaperiaatteisiin, kuten väkivallattomuuteen ja avoimuuteen. 

Ympäristöaktivistit ovat vedonneet epätoivoisina päättäjiin samankaltaisella viestillä jo vuosikymmenien ajan. He ovat osoittaneet mieltään maailman kauppajärjestön konferenssissa 1999, Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 ja Pariisin kaduilla 2015, kun Kioton pöytäkirjan seuraajaa sorvattiin. 

Extinction Rebellion vastustaakin nykyisiä poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä, jotka ovat järjestön mukaan rikkoneet yhteiskuntasopimuksen. Ne eivät ole onnistuneet suojelemaan ihmisiä ja maapallon ekosysteemiä ihmisten toiminnan aiheuttamalta ilmastonmuutokselta ja sukupuuttoaallolta. 

Extinction Rebellion on järjestänyt lukuisia tempauksia ympäri maailman sekä 2019 syksyllä kaksi viikkoa kestäneen ”kansainvälisen kapinan”.  Siihen osallistuivat myös suomalaiset elokapinalliset, jotka yrittivät muun muassa estää Queen Elizabeth -nimisen risteilyaluksen lähdön satamasta Helsingissä melomalla kajakeilla lähes laivassa kiinni. Viime viikkoina Suomen Elokapina on saanut näkyvyyttä vastustamalla osittain valtion omistaman Fortum-energiayhtiön hiilivoimalahanketta Saksassa.

Suomen Elokapinan päätavoitteet mukailevat tarkasti kansainvälisen verkoston tavoitteita: saada hallitus tunnustamaan ekologinen hätätila, pudottamaan Suomen hiilidioksidipäästöt nollaan vuoteen 2025 mennessä ja luomaan tasa-arvoista, suoraa demokratiaa maahan. 

Elokapinan tavoitteisiin kuuluu, että Suomen hallitus tunnustaa ekologisen hätätilan.

Klikkaa twiitataksesi.

Miksi juuri Elokapina?

Opiskelija Anton Keskinen kirjaimellisesti törmäsi Elokapinaan kadulla Helsingissä 2019. Hän jäi juttelemaan aktivistien kanssa ja intoutui osallistumaan Elokapinan järjestämään sukupuuttokoulutukseen seuraavalla viikolla. 

”Ei mennyt kauaa, ennen kuin jätin opinnot kesken ja aloin panostaa täyspäiväisesti ilmastotoimintaan.”

Myös Turun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Jani Kajanoja tutustui Elokapinaan puoli vuotta sitten lähipiirinsä kautta. 

Kumpaakin houkutti Elokapinan suorapuheinen ja ilmastokriisin arkipäiväisiä vaikutuksia korostava sanoma. 

“Yhteiskuntamme on tähän asti teeskennellyt, ettei kriisiä ole olemassakaan”, Keskinen sanoo. 

Kumpikin  pitää omaa asemaansa ja etuoikeuksiaan syynä osallistua suoraan toimintaan. Kajanoja kokee psykiatrian asiantuntemuksestaan ja koulutuksestaan olevan hyötyä uskottavuuden kannalta, kun taas Keskinen pitää velvollisuutenaan valkoisena, korkeakoulutettuna miehenä valjastaa voimavaransa yhteiseen hyvään. 

 “Yritän itse toimia niin kuin minusta kaikkien kuuluisi”, Keskinen perustelee. 

Aseina kansalaistottelemattomuus ja väkivallaton vastarinta

Toisin kuin nuoret ilmastolakkoilijat, elokapinalliset eivät yritä saada pelkästään päättäjiä toimimaan, vaan myös vakuuttaa tavallisia ihmisiä siitä, etteivät valtiot tai maailmantalous aja tällä hetkellä kansalaisten etua. 

 Extinction Rebellion pitää kansalaistottelemattomuutta perusteltuna keinona huomion herättämiseen. Osa verkoston käyttämistä keinoista on väkivallattomuudesta huolimatta laittomia, ja esimerkiksi poliisin poistumiskehotusten noudattamatta jättäminen on johtanut tuhansien liikkeen osallistujien pidätyksiin pelkästään Lontoossa. Paikallisryhmät ovat Englannissa itsekin myöntäneet, että osa tempauksista on äitynyt ylilyönneiksi. Extinction Rebellionin mielenilmauksista aiheutuu lisäksi mittavia kuluja: Lontoon poliisi arvioi lokakuun 2019 kapinaviikkojen maksaneen heille yli 37 miljoonaa puntaa.

Extinction Rebellion pitää kansalaistottelemattomuutta perusteltuna keinona huomion herättämiseen.

Klikkaa twiitataksesi.

Sekä Keskinen että Kajanoja pitävät silti liikeensä käyttämiä keinoja oikeutettuina. “Häiritsevä ja suora toiminta on minusta toimivampaa kuin pelkkä kirjoittelu”, sanoo Kajanoja. 

Keskinen myöntää, että suuren yleisön tuen saaminen kansalaistottelemattomuudelle on vaikeaa – mutta sitäkin tärkeämpää. Hän kokee lain rikkomisen velvollisuudeksi tilanteessa, jossa poliittiset järjestelmät eivät enää kykene suojelemaan kansalaisia. 

“Meidän pitää kertoa sellaista tarinaa, että olemme huolestuneiden ja pelkäävien ihmisten puolella. Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen luontoon ja suomalaisten arkeen. Punkit lisääntyvät, ja puihin ja viljakasveihin tulee uusia sairauksia.”

Kajanoja kertoo ympäristön muutoksilla olevan merkittäviä vaikutuksia myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuovat ääri-ilmiöt tulevat todennäköisesti aiheuttamaan maailmalla muun muassa ruokapulaa ja infektiotautien leviämistä. Isossa-Britanniassa lääkärit ovat muodostaneet oman Extinction Rebellion -ryhmän, joka pitää ilmastokriisiä tämän hetken suurimpana uhkana kansanterveydelle. 

Yksilö on uhri, ei syyllinen

Tärkeä osa Extinction Rebellionin periaatteita on se, ettei yksilöitä tule syyllistää siitä, että nyky-yhteiskuntamme ovat ympäristölle haitallisia. Ihmisten tulisi vaatia päättäjiltä muutosta eikä toisinpäin. 

Kajanojan mielestä keskustelu ilmastoahdistuksesta on ajatunut väärille raiteille, sillä nuorten huoleen suhtaudutaan holhoavasti ja vähätellen. 

“Suru ympäristön tuhoutumisesta ja oman tulevaisuuden epävarmuudesta on terve reaktio. Negatiiviset tunteet olisi syytä hyväksyä ja tunnustaa.” 

Hän ei kuitenkaan kannusta tarrautumaan teknologian kehitykseen nojaaviin visioihin, sillä sokea luottamus tulevaisuuteen passivoi. 

“Mielenterveydelle paras tapa suhtautua ilmastoahdistukseen on hyväksyä omat tunteensa ja tehdä parhaansa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.” 

Kajanoja tunnustaa, että yksilökeskeinen yhteiskunta vaikeuttaa kestävämpää toimintaa kahdella tavalla. On vaikeaa irtautua kulutuskeskeisestä, talouskasvuun nojaavasta yhteiskunnasta, joka ei tarjoa syvempää merkityksellisyyttä kuin materia ja raha. Toisaalta vastuu ilmastoteoista on sysätty yksilöiden harteille, ja niiden toteuttaminen vaatii voimavaroja. 

Vaikka Kajanoja välttääkin yltiöoptimismia, hän uskoo Elokapinan ja muiden ilmastoliikkeiden kykyyn luoda vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille ja kestämättömään kulutukseen perustuvalle yhteiskunnalle. Kenties tulevaisuuden järjestelmä tarjoaisi myös ihmisille mahdollisuuden yhteisöllisyyteen. 

Kapinan tulevaisuus

Extinction Rebellionin lähitulevaisuuden tavoitteisiin kuuluu saada yhä suurempi joukko vastustamaan epäonnistunutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Liikkeen taktiikka nojaa kansalaistottelemattomuuteen ja väkivallattomaan vastarintaan muutoksen aikaansaamiseksi. Liike korostaa, että yhteiskuntajärjestelmän muuttamiseksi on mobilisoitava vain noin 3,5 % väestöstä. Luku perustuu tutkija Erica Chenowethin tutkimukseen mielenilmausten vaikutuksista poliittisiin muutoksiin. 

Elokapina kamppailee kasvun tuomien haasteiden kanssa: Mitä suuremmaksi mikä tahansa liike kasvaa, sitä enemmän erilaisia mielipiteitä sen sisälle mahtuu ja sitä enemmän liike joutuu käymään sisäistä keskustelua tavoitteistaan ja keinoistaan. Extinction Rebellionia on jo kritisoitu sen valkoisuudesta, eurooppalaisuudesta ja keskiluokkaisuudesta – toisaalta suoraan toimintaan osallistuneet ovat perustelleet valintaansa sillä, että juuri heidän tulisi käyttää etuoikeuttaan ja ottaa riski tulla pidätetyiksi heitä heikommassa asemassa olevien sijaan. 

Mitä suuremmaksi mikä tahansa liike kasvaa, sitä enemmän erilaisia mielipiteitä sen sisälle mahtuu.

Klikkaa twiitataksesi.

Kapinaa uhkaa  kansalaisliikkeille tyypillinen 2-3-vuoden toimintasykli: ympäristöliikkeet joko vakiinnuttavat asemansa tai kuivuvat kasaan muutaman vuoden sisällä. Ympäristö- ja ilmastopolitiikan muutokset saavat tutkimusten mukaan usein alkunsa kansalaisyhteiskunnan vaatimuksesta, ja tällä hetkellä Extinction Rebellion on yksi äänekkäimmistä ja radikaaleimmista kriitikoista sekä Suomessa että kansainvälisesti. Vuosi 2020 määrittänee Extinction Rebellionin kohtalon ilmastovaikuttajana. 

 

*Käytän termiä Extinction Rebellion kansainvälisestä liikkeestä ja Elokapina sen suomalaisista ryhmistä. 

Kirjoittaja työstää parhaillaan kansainvälisten suhteiden gradua saksalaisten Fridays for Future -ilmastoaktivistien ideologioista.