Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia
Mies ja nainen saunassa

Kuva: Bad Kleinkirchheim. Julkaistu Flickr-kuvapalvelussa CC-BY 2.0 -lisenssillä.

Koronakriisi herättää meissä nostalgisia tunteita aivan arkisista asioista. Yksi arjen nautinnoistani on käydä saksalaisissa saunoissa, joihin kiteytyy roppakaupalla havaintoja saksalaisesta yhteiskunnasta. 

Vaikka me suomalaiset miellämme saunan yksinomaan suomalaiseksi kulttuuriperinnöksi, on meidänkin ajoittain tunnustettava, että myös muilla mailla ja mantereilla on omat saunakulttuurinsa. Venäläinen, turkkilainen tai ranskalainen saunakulttuuri eroavat huomattavasti omastamme – ja paikalliset rakastavat yhtä intohimoisesti omia saunomistapojaan kuin mekin.

Myös saksalaisilla on aivan oma, suomalaisesta eroava saunakulttuurinsa. Saksan 83 miljoonasta asukkaasta joka kolmas kertoo maan tilastokeskuksen mukaan käyvänsä usein tai säännöllisesti saunassa. Hyvin harvalla saksalaisella on tosin saunaa kotona. Suurin osa käy Stammsaunassaan, vakisaunassaan, eli yhdestä Saksan yli 10 000 julkisesta saunasta. Nämä sijaitsevat hotelleissa, kuntosaleilla, uimahalleissa ja kylpylöissä.

Pelkästään pääkaupunki Berliinissä on useita saunoja, tai paremminkin sanottuna: usean saunan kylpylöitä. Niille saksalaisille, jotka hakevat saunasta elämyksiä, saunoja pitää olla samassa paikassa vähintään kolme, jonka takia ne muodostavat niin kutsutun saunamaiseman, Saunalandschaftin

Suurin osa saksalaisista tietää, että sana “sauna” on suomen kieltä, mutta että sauna keksittiin tuhansia vuosia sitten Aasiassa. Mutta miten saunakulttuuri on saavuttanut nykyisen suosionsa Saksassa?

Pohjoismainen ja eteläeurooppalainen kulttuuri kohtaavat Saksassa

Varsinaisen kylpyläkulttuurin Saksaan toivat jo antiikin roomalaiset, jotka hallitsivat osaa Germaniasta nykyisen Etelä-Saksan alueella melkein viidensadan vuoden ajan (55 e.Kr. aina viidennelle vuosisadalle j.Kr. asti). Roomalaisissa kylpylöissä oli turkkilaisia hamameja muistuttavia löylyhuoneita sekä höyrysaunoja. Kylpylöissä seurusteltiin ja vietettiin aikaa ystävien ja perheen seurassa.

Suomalaiset saunat puolestaan rantautuivat Saksaan vuoden 1936 olympialaisten mukana. Berliinin kiisteltyihin vuoden 1936 olympialaisiin osallistui ryhmä suomalaisia urheilijoita, jotka pyysivät pienen saunan rakentamista olympiakylään. Saksalaiset ja muut mediat raportoivat innokkaasti tästä pohjoismaisesta erikoisuudesta.

Berliinin vuoden 1936 olympialaisiin osallistuneet suomalaisurheilijat halusivat saunan olympiakylään.

Julkiseen käyttöön saksalaiset alkoivat rakentaa suomalaistyyppisiä saunoja toisen maailmansodan jälkeen, kun saksalaisia sotaveteraaneja palasi Suomen ja Venäjän itärintamilta takaisin. Veteraanit olivat saunoneet suomalaisten sotilaiden kanssa ja nauttineet elämyksestä niin paljon, että he rakensivat omat saunansa Saksaan. Yhä edelleen liki poikkeuksetta kylpylöistä ja hotelleista löytyy suomalaiseksi saunaksi nimetty, 90100 celciusasteen löylyhuone, joka kunnioittaa tätä perinnettä.

Tietyllä tapaa saksalaisen saunan taipale kuvaa myös hyvin maan sisällä vallitsevia kulttuurieroja. Sijainti keskellä Eurooppaa on tarkoittanut Saksalle kirjaimellisesti etelä- ja pohjoiseurooppalaisten kulttuurien sulamista yhteen. Vielä nykyäänkin Etelä-Saksan asukkaat ovat uskonnollisempia ja perhekeskeisempiä kuin pohjoisen lyhytsanaiset ja kuivahkosta huumorista nauttivat paikalliset. 

Saksalaisiin saunoihin liittyy toisaalta myös saksankieliselle Euroopalle ainutlaatuisia piirteitä, joista silmiinpistävin on saunojen alastomuus- ja sekasaunanormi. Kiitos tästä tavasta kuuluu paitsi Saksan historiallisesti katsottuna liberaalille seksuaalikulttuurille, myös vuoden 1968 tasa-arvoliikkeelle sekä kommunistisesta Itä-Saksasta lähtöisin olevalle Freikörperkultur– eli FKK-kulttuurille.

Suomalaisena joudun ensimmäisillä saunomiskerroillani Saksassa kohtaamaan syvinä totuuksina pitämiäni väittämiä suomalaisuudesta. Jos kerran olen niin tottunut näkemään alastomia ruumiita kuten aina ulkomailla väitän, miksi tunnen itseni ujoksi sekasaunassa? Ehkä uimahallien saunoissa nähty vartaloiden kirjo ja opiskelijabileissä kavereiden kanssa jaetut sekasaunakokemukset eivät sittenkään tee meistä vielä kehopoliittisesti liberaaleinta kansaa maailmassa?

Säännöt antavat turvaa

Saunominen on saksalaisille vakava asia. Ja totta kai, Saksassa kun ollaan, saunomiselle on laadittu tarkkaakin tarkemmat ohjeet, jotka useimmat löylyhuoneet tulostavat isoiksi tauluiksi saunojen suihkutiloihin:

Ennen saunaan menoa on peseydyttävä perusteellisesti. Ei ihokarvojen poistoa.

Saunassa ollaan 815 minuuttia. Ajan kulua voi seurata seinälle ripustetusta tiimalasista, jonka saunojat heilauttavat ympäri saunaan astuessaan.

Saunassa ei puhuta, juoda tai seurustella. Siellä nautitaan tai lämpötilasta riippuen kärsitään hiljaa ja yksin.

Saksalaiset eivät pelkistä pefleteistä ota kuuleviin korviinsa. Heille kaikki pinta, jota iho koskettaa, on suojattava pyyhkeellä.

Säännön seurauksena on hervottoman kokoisten saunapyyhkeiden tuominen lauteille, jotta pyyhe yltää selän taakse nojaa vasten, pepun alle ja jalkapohjien suojaksi. Jos pyyhe on pieni, sille on parasta istuutua selkä suorassa risti-istuntaan. Hikoilevan ihon ja puun kohtaamista valvotaan armottomasti. Saksalaiseen tapaan säännön rikkojaa ei pelkästään mulkoilla, vaan nopeasti jostakin päin lauteilta voidaan lausua huomautus: “Neiti! Teidän pitää laittaa pyyhe myös jalkapohjienne alle!”

Kun pyyhkeellä on tasapainoteltu 15 minuuttia, saunasta poistutaan vilvoittelemaan ulkoilmaan, jonka jälkeen vasta saa ottaa viileän suihkun. Lopuksi koko elämyksen kruunaa lepohetki hiljaisessa oleskeluhuoneessa.

Suomalaista vierailijaa saksalaisten saunadogmit naurattavat ja hieman säälittävät. Eivätkö saksalaiset tiedä, että saunassa voi ihan vain olla, eikä löylyissä tarvitse kärvistellä huimaukseen asti? Että siellä on mukava jutella kaverin kanssa siideriä tai olutta hörppien? 

Mutta mitä ohjeet oikein kertovat saksalaisista? Kansakuntana he ylipäänsä ovat sääntöjen laatimisen ja niiden noudattamisen mestareita. Tähän osittain syynä on preussilainen kulttuuriperinne, jonka selkäranka muodostui säännöistä ja hierarkiasta. Kuten toimittaja Jochen Bittner kuvailee Zeit-lehdessä, saksalaisia pelottaa kaaos, joka seuraisi sääntöjen hylkäämisestä. Sääntöjen noudattaminen luo turvallisuuden tunnetta ja ennustettavuutta, ainakin saksalaisten mielessä.

Saksalaisia pelottaa kaaos, joka seuraisi sääntöjen hylkäämisestä. Niiden noudattaminen luo turvallisuuden tunnetta.

Arjessa sääntöjen keskeisyys elämän ohjenuorana näyttäytyy joskus hieman koomisena. Kun ystäväpiirissäni haluttiin järjestää naapuriapua turvapaikanhakijoille, ryhmän ensimmäinen keskustelu käytiin rahankeruuluvasta, sitä varten perustettavasta voittoa tavoittelemattomasta järjestöstä ja ennen kaikkea järjestön säännöistä. Osaanottajat pohtivat tuntikaupalla niiden tarkkoja sananmuotoja. 

Samalla on hyvä muistaa, että vaikka saksalaiset saavat lohtua heitä ympäröivästä sääntöviidakosta, he ovat suomalaisia vähemmän auktoriteettiuskollisia. Maahan toisen maailmansodan jälkeen perustettu uusi koulutusjärjestelmä korostaa oman ajattelun ja hierarkian kyseenalaistamista ja demokraattisia arvoja. Saksan miehittäjävallat halusivat varmistaa, että natsi-Saksan tapaista totalitaarista valtiota ei enää koskaan pääsisi syntymään Saksassa. Kansalaiset osoittavat uskollisuutta maan perustuslaille ja siinä kuvailluille moraalisille arvoille, eivät päättäjille tai muille johtajille.

Koulutus on osaamisen takuu – myös löylynheitossa

Vaikka saksalainen kulttuuri muuttuu ja yhä harvempi etenkin nuorista saksalaisista kiinnittää huomiota tohtorin- ja professorintitteleihin, tietty kunnioitus koulutuksen kautta saatua pätevyyttä kohtaan elää sitkeästi saksalaisessa yhteiskunnassa. Niinpä saksalaiset mittaavat osaamista usein juuri koulutustaustana.

Saksalaisissa saunoissa tämä näkyy saunoista puuttuvina kiuluina ja löylykauhoina. Kun hieman hämmentyneenä kysyn ensimmäisellä saunakäynnilläni vastaanottotiskiltä, mistä löylynheittotarpeet löytyvät, minulle osoitetaan paheksuen seinällä roikkuvaa löylyaikataulua:

Klo 15.00 eukalyptuslöyly
Klo 16.00 turkkilainen basaari
Klo 17.00 hedelmälöyly
Klo 18.00 taikametsä

On siis odotettava seuraaviin löylyihin asti, kunnes mysteeri selviää. Nopeasti käy ilmi, että löylyistä vastaa erityinen Saunameister, saunamestari. Titteli edellyttää löylynheittokokeen suorittamista ammattioppilaitoksessa. Moni saunamestari on taustaltaan personal trainer, kuntosalityöntekijä tai kylpylän vastaanottovirkailija ja jo jollakin tavalla kosketuksissa saunakulttuuriin.

Muutamaa minuuttia ennen tasatuntia löylysaunan edustalla on ruuhkaa. Saunakävijät jättävät varvastossunsa saunan edustalle ja asettelevat pyyhkeet vieri viereen saunan lauteille (ja tietenkin jalkojensa ja muiden ruumiin osiensa alle). Sillä aikaa saunamestari, päällään varvastossut ja kevyt hamamliina, asettaa kiukaan viereen kiulun, löylykauhan ja kaksi pyyhettä.

Tasalta hän sulkee saunan oven ja ripustaa siihen lapun: “Löyly käynnissä! Saunan oven avaaminen kielletty.”

“No niin, hyvää iltapäivää hyvät naiset ja herrat”, saunamestari aloittaa. Saunojat kuuntelevat häntä hiljaa. “Minun nimeni on Manuel, ja olen tänään vastuussa löylyistänne. Löylyn tuoksu on tänään eukalyptus, joka on erityisen hyvä hengitysteille. Löylyt tarjoilen kolmena kierroksena, kokonaisuudessaan toimitus kestää 10 tai 12 minuuttia. Tämän jälkeen kehotan teitä käymään terassilla haukkaamassa happea ja tasaamassa pulssia. Toivotan teille hyviä löylyjä”, mestari lopettaa juhlallisesti. Saunojien kuoro mumisee kiitokset.

Löylykierrokset tarkoittavat, että saunamestari sivelee eukalyptusvettä koko kiukaan alueelle: hän aloittaa vasemmasta yläkulmasta ja lopettaa säntillisesti oikeaan alakulmaan. Sitten seuraa monimutkainen pyyhetanssi, jossa mestari löyhyttelee pyyhkeellä kuumia löylyjä saunojien päälle.

Kierros kierrokselta saunan lämpötila nousee ja saunojien ähkintä voimistuu. Saunamestari kylpee hiessä. Pyyhkeen pyörittely 90 lämpöasteessa on fyysisesti rankkaa puuhaa. Alan ymmärtää, miksi saksalaiset ajattelevat, ettei kuka tahansa voi suorittaa löylynheittoa. 

Terassilla käymisen ja suihkujen jälkeen saunakävijät ehtivät levähtää ennen seuraavan tasatunnin löylyshow’ta. Mestari saa lopuksi raikuvat aplodit, ennen kuin saunojat poistuvat lauteilta. Ulkona terassilla kysyn keski-ikäiseltä pariskunnalta, mitä he tykkäsivät Saunameisterista. “Hän osasi levittää löylyn todella tasaisesti, erinomaista työtä”, he kehuvat. 

Elämyksellisyys etusijalla

Suomalaisesta näkökulmasta absurdeimmat saunakokemukset Saksassa liittyvät juuri löylyihin. Yhä useammassa saunakylpylässä ne muodostavat kokonaisvaltaisen elämyksen, joka voi tarkoittaa saunamestarin pukeutumista (jouluna löylyistä vastaavat esimerkiksi tontuiksi pukeutuneet puolialastomat miehet), erikoista löylynleyhyttelytekniikkaa (pyyhkeiden rinnalla näkee usein valtaisia viuhkoja) tai löylyn aikana jaettavaa herkkua (olen syönyt saksalaisissa löylyissä jo keksejä ja hedelmäjäätä).

Löylyyn osallistuville voidaan jakaa myös suolaa, sokeria tai kahvinpuruja pienissä kipoissa ihon hoitoa varten. Saunamestari antaa tarkat ohjeet siitä, miten massaa kuuluu käyttää – sitten kun saunahuoneesta on poistuttu ulos suihkutiloihin, tietenkin.

Badenwürttembergiläisessä Sinsheimissa olen käynyt saunamaailmassa, jossa saunoa voi wieniläistyyliseksi kahvihuoneeksi sisustetussa saunassa, dokumenttielokuvia valkokankaalle heijastavassa saunassa sekä yhdessä maailman suurimmista saunahuoneista, jossa 170 ihmistä mahtuu samanaikaisesti lauteille tarkkailemaan etuseinän takana uiskentelevia koristekaloja. 

Berliinissä sijaitsee puolestaan balilainen sauna, jonka yhdessä saunahuoneessa voi kuunnella lasin takana sirkuttavien elävien lintujen ääniä ja toisessa ihailla aitoja indonesialaisia puukaiverruksia saunan kattopalkeissa. Kerran vuodessa Saksassa järjestetään jopa maan löylymestaruus. Tapahtumassa ei suinkaan ole kyse siitä, kuka pystyy istumaan löylyissä pisimpään, vaan kuten kilpailun nettisivut kertovat, kyseessä ovat “ekstraluokan showlöylyt, joissa musiikki, valo, animaatio, puvustus, koreografia ja muut efektit täydentävät klassista löylynheittoa”. Unglaublich!

Saksalaissaunojen elämyksellisyys on nouseva trendi maassa, jossa sauna on tähän mennessä merkinnyt terveyden ja ruumiin hoitoa enemmän kuin rentoutumista ja hauskanpitoa.

Puritaaniset saksalaissaunojat kaipaavatkin saunakulttuurinsa sodanjälkeisiä juuria, joissa sauna tarkoittaa yhteistä hiljaista hikoilua. Suomi-viennistä vastaava Team Finland voisikin seuraavaksi miettiä, saisiko askeettisista saunoista uuden vientituotteen keskiseen Eurooppaan näitä saunojia ajatellen?

Saisiko askeettisista saunoista uuden vientituotteen keskiseen Eurooppaan elämyssaunojen rinnalle?

Vuonna 2020 saksalainen sauna yhdistää juuri niin monia piirteitä kuin maan eri kulttuuripiireiltä voi odottaa: sääntöuskollisuutta ja samalla tasa-arvoa, hygieenistä etäisyyttä mutta myös peittelemätöntä riekottelua. Vielä kukaan ei tiedä, voittaako lopulta roomalainen hekuma, nautinto ja sirkus vai suomalaistyyppinen rauha ja yksinkertaisuus saksalaisessa kulttuurien sulatuskiukaassa.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa