Lauantaina 9. toukokuuta juhlittu Eurooppa-päivä oli kaivattu, hetkellinen hengähdys koronakriisin keskellä. Valtioiden rajat ovat kiinni ja Euroopan unionin yllä kiertää harmaita pilviä. Mutta onko eurooppalaisuus kriisejä ja poliittista kädenvääntöä vahvempaa? Näin Eurooppa-päivän jälkimainingeissa ja koko maanosan etsiessä tietä ulos kriisistä keräsimme kuusi eurooppalaisuusmyyttiä. Ja murskasimme ne.

Väite 1: Kokemus eurooppalaisuudesta on laskenut kuin lehmän häntä sitten Brexitin. Tarua.

Vaikka moni niin enteili, Brexit-äänestys ja useita vuosia jatkuneet neuvottelut eivät ole vähentäneet eurooppalaisuuden kokemusta. Kesän 2019 eurobarometri osoitti, että kokemus EU:n kansalaisuudesta ei ole kärsinyt odotettua kolausta. Vahvimmin eurooppalaisiksi itsensä kokivat luxemburgilaiset, joista jopa 93 prosenttia sanoi tuntevansa itsensä EU:n kansalaisiksi. Toisella sijalla olivat saksalaiset, suomalaisten sijoittuessa tilastossa viidenneksi. EU-exit-aalto näyttää siis jääneen pelkäksi kauhukuvaksi. Ainakin toistaiseksi.

Britit ovat tunnetusti olleet eurobarometreissa kaikista varovaisimpia suhtautumisessaan unioniin ja eurooppalaisuuteen, mutta myös Briteissä EU:n kansalaisuuden kokemus kasvoi mittauksissa 58 prosenttiin. Kasvua Brexit-kansanäänestyksen aikaan, vuoden 2016 tulokseen oli kolme prosenttiyksikköä, vaikka Brexit-neuvottelut ovat olleet koko kolmen vuoden ajan käynnissä. Kesän 2019 tilastossa brittien taakse EU:n kansalaisuuden kokemuksessa jäävät ainoastaan tšekit, kreikkalaiset, italialaiset ja bulgarialaiset.

Väite 2: EU on arvoyhteisö, jossa kaikki jakavat samat arvot ja ihanteet. Tarua.

Nationalistisia symboleita, kuten Eurooppa-hymniä tai EU-lippua, ei ole onnistuttu vakiinnuttamaan osaksi eurooppalaisten arkea. Eurooppalaisen identiteetin ajatellaankin rakentuvan vankemmin eurooppalaisten arvojen varaan. Mutta mitä nämä eurooppalaiset arvot sitten ovat? Arvot, jotka ovat määrittäneet EU:n arvoyhteisöksi ja arvojohtajaksi.

Euroopan unionin arvoiksi on vahvistettu Euroopan unionin uudessa perussopimuksessa eli Lissabonin sopimuksessa ihmisarvo, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet. Jaetut arvot ja niiden pohjalta tehty politiikka luo yhteenkuuluvuutta ja pohjaa yhteiselle identiteetille. Kysyttäessä EU:n kansalaisilta heille tärkeimpiä arvoja, rauha ja ihmisoikeudet nousivat suosituimmiksi.

Eurooppalaiset arvot on kuitenkin haastettu jopa unionin sisältä. Unkarin demokratian tila on puhuttanut jo useamman vuoden ajan, ja maaliskuun lopussa Unkarissa otettiin jälleen askel kauemmas EU:n perusarvoista. Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan nojalla Unkari laajensi hallituksen valtuuksia antaa pääministeri Viktor Orbánille käytännössä rajattomat yksinoikeudet. Lisäksi lehdistönvapautta sekä kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoitettiin merkittävästi. EU on toistaiseksi ollut kykenemätön toimimaan yhteisten arvojen loukkauksia vastaan, sillä toimet vaativat yksimielisyyttä EU:n sisällä. Unkarin tapauksessa useat Itä-Euroopan maat ovat asettuneet Orbánin luotsaaman valtion tueksi.

Unkarissa eurooppalaisuuden kokemus on muutoinkin kiinnostavaa. Valtapuolue Fideszin kannatus on  noin viidessäkymmenessä prosentissa, mutta valtapuolueen kannatus ei ilmene vieraantumisena Euroopan unionista. Kesän 2019 eurobarometrin mukaan 84 prosenttia unkarilaisista kokee itsensä Euroopan unionin kansalaisiksi. Luku edustaa EU-maiden seitsemänneksi korkeinta tulosta ja on huomattavasti 73 prosentin keskiarvoa korkeampi. Näistä tuloksista voi päätellä, että arvot eivät yksinään vaikuta olevan eurooppalaisuuden ytimessä. Toisaalta, kysyttäessä EU-maiden arvojen samankaltaisuudesta, jopa 61 prosenttia unkarilaisista vastasi, että EU-maat ovat arvoiltaan lähellä toisiaan.

Kun EU-kansalaisilta kysyttiin barometrissa, mitkä asiat luovat eniten tunnetta yhteisöllisyydestä EU-kansalaisten välillä, arvot mainittiin neljänneksi useimmin. Urheilukin ylitti oikeusvaltion, jonka mainitsi ainoastaan 19 prosenttia vastaajista.

Väite 3: Eurooppalainen kulttuuri on eurooppalaisuuden ytimessä. Totta. 

Euroopan unionin tunnuslause “Moninaisuudessaan yhtenäinen” nojaa kulttuurisen rikkauden ja moninaisuuden juhlistamiseen. Tästä lähtökohdasta onkin yllättävää, että kesän 2019 eurobarometrissa eurooppalaista yhtenäisyyttä vahvistavaksi tekijäksi mainittiin useiten kulttuuri, jonka 28 prosenttia vastaajista totesi luovan tunnetta eurooppalaisuudesta.

Kyselyn toiselle sijalle nousi historia, mikä on ristiriitaisuudessaan kiinnostavaa. Euroopan historiaa ennen Euroopan unionin alkusysäyksiä voisi nimittäin pitää ennemmin kansallisia identiteettejä vahvistavana ja eurooppalaista yhteenkuuluvuutta heikentävänä, kuin yhteistä eurooppalaista identiteettiä luovana. Euroopan historia on jaettavissa voittajiin ja häviäjiin, meihin ja muihin sekä oikeaan ja väärään. Miksi se kuitenkin nousee merkittävänä eurooppalaisen identiteetin vahvistajana eurooppalaisten vastauksissa?

Kysymyksessä ollaan eurooppalaisen projektin ytimessä. Maailmansotien runtelema manner oli 1900-luvun alkupuoliskolla poliittisesti ja taloudellisesti hajalla, ja sodat olivat koskettaneet kaikkia eurooppalaisia. Euroopan unionin ensimmäinen muoto oli taloudellisissa intresseissä luotu hiili- ja teräsyhteisö, jonka tavoitteena oli tuoda jäsenvaltiot yhteen uusien sotien estämiseksi. Nyt, 70 vuotta myöhemmin, lähes koko mantereen kattava eurooppalainen yhteistyö on onnistunut tavoitteessaan, sillä EU-maat eivät ole sotineet keskenään sen koommin.

Yhteinen historia on pakottanut Euroopan maat yhteistyöhön, ja EU:n merkitys rauhanprojektina nousee usein esiin kysyttäessä EU:n tärkeimmistä tehtävistä. Sukupolviin katsomatta EU:n historia on edelleen yhteisön olemuksen ytimessä; Eurooppanuorten vuoden 2018 selvityksen mukaan esimerkiksi 89 prosenttia suomalaisista nuorista kokee EU:n vahvistavan rauhaa Euroopassa.

Väite 4: Vanhat jäsenmaat ovat oikeasti eurooppalaisia. Uudet vasta treenaavat. Tarua.

Vuonna 2004 Euroopan unioni laajeni itään, kun jäsenvaltioiksi liittyivät muun muassa Slovenia, Unkari, Tsekki ja Puola. Kesän 2019 eurobarometrissa unkarilaisista ja puolalaisista 84 prosenttia koki olevansa EU:n kansalaisia, kun taas Tšekissä vastaava luku oli vain 58 prosenttia. Vanhat jäsenvaltiot puolestaan jakautuivat jopa janan ääripäihin, luxemburgilaisten ja saksalaisten ollessa tilaston kärkipäässä, ranskalaisten ja italialaisten kokiessa selkeästi keskiarvoja vähäisempää EU:n kansalaisuutta.

Väite 5: Raha ratkaisee. Yhteinen valuutta on pääsyy eurooppalaisuudelle. Tarua.

Merkittävä askel kohti yhteistä Eurooppaa astuttiin vuonna 2002, kun yhteisvaluutta euro otettiin käyttöön. Valuutta on perinteisesti ollut yksi vahvoista nationalistisista symboleista, johon on liitetty vaurauden ja omavaraisuuden symboliikkaa. Kansallista identiteettiä on vahvistettu kolikoihin ja seteleihin painetuilla valtionjohtajien kuvilla. Onko eurolla siis ollut vaikutusta eurooppalaisuuden kokemukseen?

Eurobarometreja tutkien kysymykseen ei saa tyhjentävää vastausta. Vertaillessa vuosien 2000, 2006 ja 2019 eurobarometrien tuloksia, ei valuutan perusteella kuitenkaan voi löytää jakolinjoja eurooppalaisuuden kokemuksissa. Euroalueeseen kuulumattomien EU-maiden kansalaisten kokemukset eurooppalaisuudesta vaihtelevat merkittävästi. Esimerkiksi omaa valuuttaansa edelleen käyttävä Puola on sekä vuonna 2006 että vuonna 2019 valtio, jossa EU:n kansalaisuuden kokemus on vahvimmasta päästä, kun taas esimerkiksi omaa valuuttaa niin ikään käyttävässä Tšekissä  kansalaisten kokemus EU:n kansalaisuudesta on sekä 2006 että 2019 mittauksessa EU:n keskiarvoa tai sitä vähäisempää.

Kiinnostava tapaus valuuttakysymyksen kannalta on Ruotsi, joka liittyi Euroopan unioniin yhtä aikaa Suomen kanssa vuonna 1995, mutta jättäytyi euron ulkopuolelle. Ruotsissa  EU:n kansalaisuuden kokemus on vaihdellut merkittävästi ja vuonna 2000 se oli Ruotsissa EU-maista toiseksi vähäisintä, vaivaiset 40 prosenttia. Kesällä 2019 kuitenkin jopa 83 prosenttia ruotsalaisista kertoi kokevansa itsensä EU:n kansalaiseksi.

EU:n keskiarvotulos EU-kansalaisuuden kokemuksissa pysytteli sekä 2000 että 2006 mittauksissa alle 60 prosentissa ilman merkittävää eroa ennen ja jälkeen euron käyttöönoton. Yhteisvaluutta ei siis itsessään selitä eurooppalaisuuden kokemusta.

Väite 6: Mitä nuorempi, sitä eurooppalaisempi. Totta.

Suomen EU-jäsenyys täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Se tarkoittaa, että Suomessa on kokonainen sukupolvi, joka on elänyt koko elämänsä EU:n kansalaisena. Onko iällä siis väliä?

Eurobarometrissa näkyy selvä yhteys nuoren iän ja EU:n kansalaisuuden kokemuksen välillä. Kesän 2019 tuloksissa 15-24-vuotiaat kokevat itsensä kaikista eniten EU:n kansalaisiksi muihin ikäryhmiin verrattuna. Euroopan unionin kansalaisiksi tästä ikäryhmästä itsensä tunsi jopa 82 prosenttia, kokemuksen laskiessa vähitellen varttuneemmilla ikäryhmillä.

Kysymykseen on vastattu myös Eurooppanuorten vuonna 2018 toteuttamassa selvityksessä. Tutkimustulosten mukaan 89 prosenttia suomalaisista nuorista koki olevansa EU:n kansalaisia ja 91 prosenttia koki itsensä eurooppalaisiksi. Tulokset paljastavat, että kokemus eurooppalaisuudesta on jopa hieman vahvempi kuin omaan asuinpaikkakuntaan liittyvä identiteetti.

Nuorten vahvan eurooppalaisuuden selittäjänä voi hyvinkin olla kasvaminen EU:n kansalaisina. Nuorilla ei ole kokemusta ajasta ennen EU-jäsenyyttä, joten vertailukohtaa aikaisempaan maailmaan ei edes löydy. EU:n tuomat hyödyt, kuten esimerkiksi euroilla maksaminen niin netissä kuin matkoilla, ovat niin itsestään selviä, ettei niitä edes välttämättä tunnisteta. Matkustamisen, vaihto-ohjelmien ja kansainvälisten projektien tuomien kokemusten voi myös olettaa lähentäneen EU-maiden nuoria entisestään.

Identiteetti voi rakentua myös samaistumisen kautta. Eurooppanuorten selvityksen mukaan jopa 68 prosenttia suomalaista 18-29-vuotiaista nuorista koki, että heillä on paljon yhteistä muissa EU-maissa asuvien samanikäisten nuorten kanssa. Taustalla voivat vaikuttaa sekä vapaan liikkuvuuden tuomat matkustusmahdollisuudet että median kansainvälistyminen. Sosiaalisen median ja suoratoistopalveluiden kautta on mahdollista seurata samoja julkisuuden henkilöitä sekä kuluttaa samaa viihdettä, siis muutakin kuin euroviisuja. Maailmasta on ehdottomasti tullut pienempi, ja yhteenkuuluvuuden tunne on helppo saavuttaa myös kansallisvaltioiden rajojen yli.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Eurooppalaisuuden kokemus vaikuttaa olevan kuin EU:n motto konsanaan, joten eurooppalaisuutta yksiselitteisesti selittäviä tekijöitä on mahdotonta löytää. Tulkintoja eurooppalaisuudesta on nimittäin lähes yhtä monta kuin eurooppalaisia, mutta yhdistävänä tekijänä on EU-kansalaisuuden kokemuksen vahvuus. Vaikka EU on aikansa suurimman kriisin edessä, antavat eurooppalaisten asenteet luottoa tulevaan. Kokemus jaetusta identiteetistä antaa osviittaa siitä, että EU:ssa ei ole kyse vain eurobondeista ja vakausmekanismista. Uutta Eurooppaa rakennettaessa on muistettava, että vaikka eurooppalaisia on jokaiseen junaan, on kokemus yhteisöllisyydestä vankalla pohjalla.

Analyysissa tarkastellaan eurooppalaisuutta Euroopan unionin kansalaisuuden kokemuksena. Tilastot perustuvat eurobarometri-tutkimukseen, joka on EU:n tekemä selvitys EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten näkemyksistä ja suhteesta unioniin. Barometreja toteutetaan kahdesti vuodessa, vaihtuvin painotuksin.