The Ulkopolitistin haastattelussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö pohtii suomalaisten ulkopoliittisen osaamisen nykytilaa ja kykyämme selvitä koronaepidemian yli sekä nostaa esiin jäljellä olevan presidenttikautensa keskeisiä tavoitteita.

Maailman sulkeutuessa koronapandemian vuoksi myös globaali yhteistyö näyttää kaventuvan. Kansainvälisen politiikan ilmiöitä sekä suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä sitoutumaton verkkolehti The Ulkopolitist haastatteli tasavallan presidentti Sauli Niinistöä vappuaattona.

The Ulkopolitist kysyi presidentiltä, miten koronaviruksen lukitsemassa maailmassa voidaan pitää katse horisontissa ja vahvistaa Suomen näkyvyyttä kansainvälisissä suhteissa. Nyt voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tai kuunnella sen podcastina. Myös Spotifyssa!

Haastattelu:

Tervetuloa The Ulkopolitist -podcastin erikoisjaksoon. Meillä on suuri kunnia saada tänään haastatella herra tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. Tervetuloa tähän lähetykseen, presidentti Niinistö.

– Kiitos paljon, minulle tämä vasta kunnia onkin.

Maailmanlaajuisesti uutisvirtaa täyttävät tällä hetkellä koronapandemia ja sen laaja-alaiset vaikutukset. Taustalla kuitenkin vaikuttavat edelleen pitkäjänteiset megatrendit, joista ehkä keskeisimpinä voidaan nähdä ilmastonmuutos ja digitalisaatio. Voitaisiin sanoa muutoksen olevan tänä päivänä entistä pysyvämpi ilmiö yhteiskunnissamme. Kuinka valmistautunut ja kyvykäs Suomi on mielestänne sopeutumaan tässä alati muuttuvassa maailmassa?

– Maailma todella on alati muuttuva ja kaiken lisäksi muuttumassa ehkä tällä hetkellä suuntaan, jota kukaan ei tarkoin pysty ennakoimaan. Minkälaisia taitoja ja kykyjä sellainen tulevaisuus sitten vaatii? Luulen, että Suomella on suhteellinen pienuuden etu.

Yhteiskunta kykenee reagoimaan nopeasti aika suuriinkin muutoksiin. Toisaalta nostaisin esiin sanan “luottamus”. Tällä tarkoitan sekä keskinäistä luottamustamme että luottamusta, jota nautimme myös muualla – suomalainen tunnetaan, sanoisinko, suoraviivaisena toimijana, mikä herättää luottamusta.

Mutta kaikkein tärkeintä tuon luottamuksen kohdalla on se, että kun luotamme toisiimme, kykenemme myös tekemään ratkaisuja aika lailla yksituumaisesti. Jos joudutaan nopeasti suuntaamaan toimintaa tai olemista, on hyvä, että on kykyä tehdä se omien keskustelujen jälkeen mahdollisimman yksituumaisesti.

Kuinka kansakunnan luottamus on tullut koronaepidemian aikana esiin?

– Otetaan esille vaikka nuo sairastumis- ja tartuntatilastot, jotka ovat ihan siitä parhaasta päästä, jos ollaan sitä mieltä, että alhaiset luvut ovat parhaita. Minusta se kuvastaa suomalaisten käyttäytymistä. Me olemme ottaneet tämänkin asian vakavasti, ja on löytynyt itsekuria suojata itseään, mutta myös ympärillä olevia. Luulen, että tämä on nyt aika lailla mallia siitä.

Jos ajatellaan Suomen historiaa ja suomalaisuutta ominaisuuksien ja kykyjen näkökulmasta, mikä on kansakunnassa tällä hetkellä se erityinen piirre, jonka avulla pääsemme tämänkin haastavan vaiheen yli?

– Jos katsomme pidempää ajanjaksoa, vaikkapa toisen maailmansodan jälkeen, on helppo nähdä, että Suomi on monilla mittareilla menestynyt ihan kärkijoukossa. Suomi on noussut maailman kärkeen hyvinvoinnissa ja esimerkiksi onnellisuudessa – tai vähän kovemmissa asioissa, kuten demokratian toteutumisessa.

Kyllä se kertoo jotain nimenomaan suomalaisista ja meidän kyvystämme elää yhdessä. Ja taas kerran, ehkä se pienuuskin vähän auttaa asiaa. Pienen porukan on helpompi ja nopeampi löytää toinen toisensa.

Suomi, kuten muukin maailma, elää tällä hetkellä poikkeustilassa, jossa katseet kääntyvät helposti oman valtion asioihin ja protektionistisempaan katsontatapaan. Tämä luo mahdollisesti myös epäuskoa kansainvälistä yhteisöä ja yhteistyötä kohtaan. Kuinka pidätte katseen horisontissa näinä aikoina?

– Minusta sulkeminen vain nostaa kiinnostusta ulkopuoliseen maailmaan: jos jokin on sulkeutumassa, se pitää saada auki. Kävin itse hetki sitten oikein mielenkiintoisen ja perustavaa laatua olleen keskustelun presidentti Macronin kanssa.

Hänhän on ollut kovin aloitteellinen muun muassa P5-ehdotuksillaan, ja myös tuo Ranskan Venäjä-politiikka on varsin mielenkiintoista. Se osoittaa, että kyllä maailmalla toimitaan näissäkin olosuhteissa, ja toimitaan aktiivisesti – se on ehkä nyt enemmän tarpeen kuin aikaisemmin.

Entä kuinka te henkilökohtaisesti tässä tilanteessa pidätte mielen avarana ja optimistisena?

– Tässä virassa joutuu olemaan vähän sulkeutuneena ihan normaaliaikoinakin ja tietysti myös tarkkailun kohteena, vartioitunakin. Luulen, että tämä on omalta kohdaltani vähän helpottanut tätäkin tilannetta. Mutta tällaiset keskustelut, joita tavan takaa näinä aikoina käydään, kyllähän ne värittävät olemista. Hieno juttu, että meillä tekniikka pelaa näin hyvin.

Kuinka pitää yllä toivoa nyt tällaisessa poikkeustilanteessa?

– Kertomalla itsellensä, että minä olen kuitenkin vahva. Pidän itseni kurissa ja löydän itsestäni täysin uusia ulottuvuuksia, mitä tiukempi paikka on. Niin jokaiselle käy.

Me ihmiset olemme paljon kovempaa porukkaa kuin itse osaamme kuvitellakaan. - presidentti Sauli Niinistö. Klikkaa twiitataksesi!

Käännetään tästä koronapandemiasta katse vielä laajemmin kansainväliseen yhteisöön ja kansainvälispoliittisiin asioihin. Minkälaisiin globaaleihin ilmiöihin ja kehityskulkuihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota?

– Nyt on monennäköistä ennustetta siitä, mihin suuntaan globaali geopolitiikka kehittyy ja tapahtuuko joitakin myllerryksiä. On niitä, jotka näkevät mahdollisena aika huononkin kehityksen, eli että alaspäin mennään kansainvälisessä yhteistyössä. Mutta, samalla tavalla on muistaakseni Atlantic Council ottanut esiin myös tällaisen renessanssiajattelun – paluun huomattavasti parempaan kuin mistä pandemian alussa lähdettiin liikkeelle.

On hyvin paljon mahdollisuuksia, ja sen takia täytyy nyt lukea pieniäkin merkkejä. Minusta maailman uutiset ovat nyt vielä mielenkiintoisempia kuin jokin aika sitten: joutuu tietyllä tavalla hakemaan pieniäkin signaaleja siitä, mihin suuntaan kelkka kääntyy. Se on mielenkiintoista puuhaa.

Renessanssiajatteluun liittyen olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka Suomi tai suomalaiset voisivat olla tällaisessa ajattelussa kansainvälisellä kartalla näkyvämpiä.

– Tässä mennään aika syvälle diplomatiaan. Ehkä elämme monella alueella ja alalla sellaista aikaa, jossa “räiskyvä näkyvyys” on tavallaan päivän sana. Minä en kuitenkaan oikein diplomatian saralla olisi suosittelemassa sentyyppistä, etenkään pienelle maalle.

Yhä edelleen sofistikoitunut, ehkä välillä vähän hiljainenkin – siis ulospäin huonosti näkyvä diplomatia – toimii. Erityisesti pienellä maalla on mahdollisuuksia tuollaisessa ympäristössä toimia sillä tavalla, kun on aika vaaraton keskustelukumppani.

Sillä saa ehkä enemmän ulos kuin sitten ne keskustelukumppanit, jotka toisaalta kokevat myös toisensa kilpailijoiksi. Tällainen jättää kyllä Suomelle aika paljon mahdollisuuksia. Ainakin omalta kohdaltani olen huomannut, että kaikki merkittävät yhteydet ovat auki.

Kansainvälistä uutisointia seuratessa eteen tulee välillä sellainen tilanne, että uutiset eivät välttämättä pidä aivan paikkaansa tai jutut ovat journalistiselta arvoltaan vähäisempiä.
Minkälaisia neuvoja antaisit kuulijoillemme siitä, kuinka tähän kannattaa suhtautua ja minkälaisia kanavia kannattaa hyödyntää, kun seuraa uutisia maailman tilanteesta?

– Kannattaa tietysti pyrkiä seuraamaan useita eri kanavia, ja jos uutispoikkeamaa on, tehdä omassa mielessään johtopäätöksiä siitä, mistä se sitten mahtaa johtua. Viime kädessä myös me tiedon vastaanottajat olemme kuitenkin aika paljon vartijoita tiedonvälityksessä.

Kuinka me sitä itse käsittelemme, en minä mihinkään ylikriittisyyteen kehottaisi. Mutta kyllä täysin tahattomastikin voidaan saada aika lailla erilaista tietoa, ja jokainen sitten sulattaa sitä itse. Mutta, tärkeätä on nimenomaan kansainvälisissä kysymyksissä se – muistaakseni latinaksi taidetaan sanoa Audiatur et altera pars – että yrittää vähän kummankin osapuolen näkemyksiä saada tietoonsa.”

Kuinka pandemia muuttaa kansainvälistä yhteisöä? Tuleeko Suomen asema jollain tavalla muuttumaan pandemian jälkeisessä maailmassa?

– Tästä kysymyksestä kuulee monenlaisia mielipiteitä, ja on mahdotonta sanoa nyt, että niistä jokin on ehdottomasti oikea ja toinen ehdottomasti väärä. Ihmiskunta osaa käyttäytyä ennakoimattomallakin tavalla. Yhtäkkiä voi ilmaantua suunta, johon sitten vain mennään ilman, että se on etukäteen niinkään haisteltavissa. Jos ajatellaan Suomen tilannetta, niin kyllä meidän täytyy koko ajan sitä pienuuden ja joustavuuden etua käyttää hyväksemme.

Yrittää katsoa paitsi sitä suuntaa, mihin globaalisti mennään, myös sitä, miten me siinä sijoitumme. Erityistä huomiota ja ehkä huoltakin kannattaa nyt tuntea eurooppalaisesta ja Euroopan unionin asemasta. On hyvin vaikea nähdä sellaista maailmaa, jossa yhtäkkiä Suomi ja muut Euroopan unionin maat tipahtaisivat ikään kuin omilleen, pelkästään. Ei se varmaan mikään katastrofi olisi, mutta ei se kovin hyväkään asia meille olisi.

Eurooppalainen suunta on nyt hyvin tärkeä. - presidentti Sauli Niinistö. Klikkaa twiitataksesi!

Ajatellaan Suomen roolia tässä alati nopeutuvassa maailmassa, jossa viestitulva on melkoinen ja jossa samaan aikaan vallitsee ilmastokriisi. Minkälaisen johtajuuden näette Suomen voivan ottaa suurten globaalien haasteiden, esimerkiksi juuri ilmastokriisin ja digitalisaation, ratkaisemisessa?

– Ensinnäkin täytyy olla realistinen siinä suhteessa, että pienen maan on aika vaikea ottaa sellaista globaalin johtajan roolia, jota sitten muut innolla seuraisivat. Jos ilmastonmuutoksesta puhutaan, Suomen tavoitteet ovat hyvin kunnianhimoisia ja merkitsevät ainakin tietynlaista henkistä johtajuutta.

Me olemme panemassa itsemme koville, ja uskon, että se saa vastakaikua maailmalta ainakin niiltä ihmisiltä, jotka todella ovat huolissaan – ja heitä todella on. Digitalisaation suhteen voi olla, että me pärjäsimme vähän paremmin vaikkapa Nokian huippuvuosien aikana. Mutta kyllä meillä siinäkin aika paljon osaamista on, kehitettävääkin kyllä. Jos harpataan hybridimaailmaan, Suomi on aika tarmokkaasti etenkin turvallisuuspuolella näissä kysymyksissä kiinni.

Mediassa aika ajoin puhuttaa se, että kansainvälisen politiikan osaajia ei tunnu löytyvän tarpeeksi etenkään nuorten tai nuorten aikuisten keskuudesta. The Ulkopolitist -verkkolehdessä kiistämme tällaiset väitteet ja uskomme, että suuri osa näistä kyvyistä itse asiassa on tälläkin hetkellä maailmalla kasvattamassa osaamistaan.

Jos aikoo kansainväliselle uralle tai ylipäätään kansainvälisiin tehtäviin, taito ja tieto pitää kyllä käydä hakemassa ulkomailta. Mitä itse ajattelette Suomen roolista diplomatian kentällä – tunnetaanko suomalaiset diplomaatit taidostaan maailmalla?

– Se on tietysti vähän suhteellinen asia, mutta kyllä minä olen lukemattomia kertoja törmännyt maailmalla tilanteisiin, joissa viitataan meidän suurlähettiläidemme kykyihin tai erillisiin projekteihin, joissa suomalaiset ovat olleet mukana. Toki aina täytyy muistaa, että siinä on huomattava määrä kohteliaisuutta mukana – mutta uskon, että myös aitoa tunnetta ja tietoa siitä, että suomalaisen diplomatiankin peruselementit aika pitkälti rakentuvat luottamuksen kautta. Suomalaisiin on opittu luottamaan. Tässä maailman tilassa, jos joskus, se on äärettömän suuri ja arvokas ominaisuus. 

Mitä tulee sitten nuorten osallistumiseen, niin tietysti eräs asia on pistänyt silmään, ja se asia on poliittisessa kentässä. Ulkopolitiikka ja diplomatia eivät ehkä ole samalla tavalla kurssissa kuin mitä ne perinteisesti ovat olleet. Mutta tähän joutuu sitten heti jatkamaan, että ne perinteet kuuluvat aikaan, jolloin ulkopolitiikka hallitsi meidän sisäpolitiikkaamme ja olemistamme. Tarkoitan useita sodanjälkeisiä vuosikymmeniä, jolloin koettiin, että ulkopolitiikalla on tällainen ikään kuin oma varjonsa hyvin laajalle.

Silloin ehkä osoittautui myös välttämättömyydeksi olla mukana ja aktiivinen, jotta voi olla muuallakin näkyvä. Samaa ominaisuutta ulkopolitiikalla ei tänä päivänä ihan yhtä lailla ole. Mutta palaisin oikeastaan siihen, että kun maailma nyt näyttää sulkeutuvan, on äärettömän mielenkiintoinen kysymys, millä se sulkeutuminen estetään, millä avataan.

Se on haastava kysymys, mutta se voi olla myös kiehtovaa. Kyllä mielenkiinnon aihetta riittää. Minusta on hyvä kuulla, että teillä on se käsitys, että suomalaisia nuoria on paljon tällä tiellä.

Kuinka näette, että ulkosuhteiden hoitaminen ja diplomatia tässä ajassa muuttuvat? Mikä on esimerkiksi kahdenvälisten ja monenvälisten suhteiden keskinäinen suhdanne?

– En minä ole ainakaan huomannut mitään kovin ratkaisevaa muutosta. Tietysti yhteydenpitotavat ovat nyt vähän toisenlaisia. Mutta kyllä ne kaikki kahdenväliset suhteet, jotka ennen ovat toimineet, toimivat edelleenkin. Kuten sanoin, ei ole ollut vaikeuksia muodostaa yhteyksiä ihan globaalitasolla.

Se trendi, jota huolestuneena viime vuosikymmenen aikana katsottiin ja joka koskee kansainvälisten instituutioiden heikentyvää asemaa – se valitettavasti taitaa vahvistua vähän näiden olosuhteidenkin vuoksi. On yhä vaikeampaa kokoontua yhteen, ja kansainvälinen instituutio nimenomaan on yhdessä tekemistä. Nämä videokonferenssit eivät sitä tarvetta varmasti ihan kata, eli tällainen tekninen ongelma voi nyt vahvistaa sitä ongelmaa, joka kyllä on ollut näkyvissä.

Kasvaisiko Suomen rooli maailmalla, jos Euroopan unioni olisi ulkopoliittisesti voimakkaampi tai näkyvämpi?

– Kyllä se tarkoittaisi silloin nimenomaan Euroopan unionin roolin vahvistumista, jota kovasti toivon. Ja sitten meidän täytyy ajatella niin, että jos unionin rooli on vahva, niin unionin jäsenenä myös Suomi on vahva. Mutta uskon, että vahvan EU:n aikana, yhtä lailla kuin nyt heikommankin EU:n aikana, Suomi saa kyllä näkemyksensä esiin ja meitä kuunnellaan.

Suomi tunnetaan maailmalla tasa-arvosta, hyvinvointiyhteiskunnasta ja teknologisesta huippuosaamisesta. Ulkopolitiikan taidossa meillä on pitkät perinteet erityisesti rauhanvälityksessä. Kuinka näette Suomen kehittävän rauhanvälitystä?

– Korostamme monessakin yhteydessä rauhanvälityksen merkitystä. Nyt on erityisesti haluttu saada nuoria ja naisia vahvemmin rauhanvälitykseen mukaan, mikä varmasti on hyvä ajatus. Jos kerrataan vähän omaa historiaamme, jossa on hyvin näkyviä suorituksia – juuri tällaiset yksittäiset näkyvät suoritukset ovat sittenkin vähän enemmän sattumanvaraisia.

Mutta kyllähän meillä toimintaa tässä suhteessa koko ajan riittää. Kuten on sanottu, me tarjoamme hyviä palveluja, ja niitä on kyllä käytetty aika laillakin.

Moni valmistumisen kynnyksellä oleva nuori varmasti tälläkin hetkellä pohtii suuntautumista kansainväliselle uralle ja tehtäviin. Se voi kuitenkin tuntua nyt vaikealtakin, kun maailman rajat tuntuvat sulkeutuvan. Miten kannustaisitte nuoria aikuisia kansainvälisten tehtävien pariin tällä hetkellä?

– Niin. Vaikka nyt sitten ovet näyttävät sulkeutuvan, ei se tule poistumaan, että maailma on kovin yksi paikka loppujen lopuksi. Ajatellaan nyt vaikka ilmastonmuutosta, jossa me kaikki olemme väistämättä samanarvoisina mukana. Tai ajatellaan pandemiaa, joka levittäytyy yli koko maapallon.

Kyllähän tämä väistämättä tarkoittaa sitä, että yhä enemmän on tarvetta kansainväliseen toimintaan. Ja taas kerran, jos niitä ovia ollaan sulkemassa, niin niiden avaaminenhan on mielenkiintoinen tehtävä. Erityisesti, kun muun muassa noiden mainitsemieni seikkojen vuoksi on aivan välttämätöntä pitää ovet avoimina.

Mitä voitaisiin vielä tehdä, jotta suomalaiset pääsisivät ulkopolitiikan taidon kirkkaimpaan kärkeen?

– Suomalaisen ulkopolitiikan tulee ennen kaikkea pyrkiä tuloksiin. Jos se sitten johtaa johonkin spotlightiin joskus, niin se on hyvä – mutta tulokset ovat kaikkein tärkeimpiä. Kuten tuossa alussa sanoin, niitä aika usein tehdään suhteellisen matalalla profiililla.

Sellainen sofistikoitunut toiminta on kuitenkin edelleen sitä, joka herättää luottamusta. Luottamus puolestaan voi tuottaa tuloksia.

Minkälaisia tavoitteita teillä on vielä presidenttikaudellenne?

– Tavoitteet varmasti muokkautuvat vähän sen mukaan, kunhan näemme, minkälaiseen maailmaan me päädymme tästä kriisistä. Tavoitteena on tietysti Suomen turvallisuuden takaaminen, niin paljon kuin se on mahdollista kansainvälisen toiminnan puitteissa.

Ja kyllä minä pitäisin mielelläni tavoitteena myös yhteistyötä Euroopan unionin ja Euroopan vahvistamiseksi niin, että Eurooppa valloittaisi takaisin aseman kansainvälisissä pöydissä. Ja yhtä lailla tärkeää on kaikki se työ, mitä me voimme tehdä, että nämä meitä suuremmat pysyisivät nyt ainakin kohtuullisessa sovussa ja pystyisivät vähän niitä aseitaankin valvomaan.

Asevalvonnan kehittäminen on yksi tärkeä asia.

Suurkiitokset ajastanne ja näkemyksistänne, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, ja oikein hyvää kevään jatkoa tästä sen poikkeuslaatuisuudesta huolimatta.

– Kiitoksia teille kovasti, ja kaikkea menestystä. Toivottavasti ulkopolitiikka, diplomatia ja kansainvälinen yhteistyö kiinnostavat.

—
Jakso nauhoitettiin 30.4.2020.

Toimittajat:
Annastina Haapasaari 
Tuomas Lähteenmäki 

Kielenhuolto ja editointi:
Henna Leskelä

Podcastin leikkaus ja editointi:
Petri Vanhanen

Jingle:
Anni Mattila

Voit kuunnella The Ulkopolitistin podcastia Spotifysta.