Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

Liikenneruuhka Bangkokissa. Metropolissa asuu nykyään yli 10 miljoonaa ihmistä. Kuva: Peter Hershey, Wikimedia Commons / Unsplash (CC 1.0)

Väestöräjähdys, väestökato, synnytystalkoot – väestökysymykset herättävät Suomessa sekä maailmalla useimmiten synkkiä tulevaisuudennäkymiä. Maailman väkiluku kasvaa jatkuvasti ja on vuonna 2020 arviolta 7,6 miljardia. Tästä huolimatta eri puolilla maailmaa eletään hyvin erilaisissa väestökehityksen vaiheissa: kun yhtäällä haetaan ratkaisuja ikääntymisen haasteisiin, tavoitellaan toisaalla toiveikkaana nuoren väestön mahdollistamaa talouskasvua. Tässä neliosaisessa sarjassa tarkastellaan väestökehityksen erityispiirteitä Itä-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, Aasiassa sekä Afrikassa. Sarjan kolmas osa käsittelee Aasian ja Tyynenmeren aluetta, jossa asuu yli puolet maailman väestöstä.

Olemme astuneet Aasian vuosisadalle, eikä paluuta ole. Näin kirjoitti kaksi McKinsey Global Instituten tutkijaa World Economic Forumin viime lokakuussa julkaistussa blogissa. Väite pohjautuu ensisijaisesti Aasian ja Tyynenmeren alueen maiden talousmahtiin: vuoteen 2040 mennessä maanosan odotetaan käsittävän puolet maailman BKT:sta vuoteen 2040 mennessä ja vastaamaan 40 prosentista kulutuksesta. Talouskasvu on heijastunut myös monen aasialaisen kukkaroihin, sillä palkkataso on noussut maanosan maissa nopeammin kuin missään muualla jo yli vuosikymmenen ajan.

Aasian ja Tyynenmeren alueella myös asuu yli puolet maailman väestöstä, ja mantereelle mahtuvat sekä teollistuneet ja nopeasti ikääntyvät Japani ja Etelä-Korea että Intia, jossa työikäinen väestö saattaa työpaikkojen määrään nähden olla liiankin suuri. Aasian ja Tyynenmeren alueella on väestötilanteeltaan toisistaan hyvinkin poikkeavia maita, joten maanosan tilanteen yleispiirteitä kuvatessa on pidettävä mielessä alueen maiden väliset suuret erot elintasossa ja kehityksessä.

Aasian ja Tyynenmeren alueen väkiluku kasvaa hitaasti ja vanhenee

Väestökehitykseltään Aasia muistuttaa enemmän Latinalaista Amerikkaa nopeasti kasvavan Afrikan sijasta. Maanosa kasvoi vielä vuonna 2016 noin yhden prosentin vuosivauhtia, mutta vauhti näyttää hiipumisen merkkejä. Syitä vauhdin hidastumiselle ja syntyvyyden laskulle on useita, ja esimerkiksi Kaakkois-Aasian maiden kohdalla syntyvyyden laskun juuret löytyvät muun muassa onnistuneista perhesuunnitteluohjelmista, joissa hallitukset kehottivat kansalaisiaan pitämään perheet pieninä. Väestön vanheneminen onkin maanosan maissa nyt kiistaton tosiasia, ja Aasian kehityspankki ADB ennustaa mantereen saavuttavan vuoteen 2050 mennessä historiallisen virstanpylvään: tuolloin yli 65-vuotiaiden määrä on yhtä suuri kuin alle 15-vuotiaiden määrä.

Aasian niin kutsutut tiikerit – Singapore, Hong Kong, Taiwan ja Etelä-Korea – vanhenevat jopa nopeammin kuin perinteisesti eläkeläisten valtakunnaksi nähty Japani. Tiikerimaissa jokainen uusi ikäluokka on kooltaan vain hieman yli puolet vanhempien ikäluokasta, ja kansalaisten pitkäikäisyyden vuoksi 60-vuotiaana eläkkeelle jäävä voi elää vielä neljännesvuosisadan verran, joka asettaa paineita maiden terveydenhuollolle sekä eläkejärjestelmille. Syitä alhaiseen syntyvyyteen voi löytää esimerkiksi kulttuurista, joissa naisten odotetaan hoitavan niin lasten kasvatuksen, vanhemmista huolehtimisen kuin kotityötkin. Odotus naisen jäämisestä kotiin avioliiton jälkeen on ollut omiaan nostamaan avioitumisikää ja laskemaan syntyvyyttä esimerkiksi Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Maanosa kasvoi vielä vuonna 2016 noin yhden prosentin vuosivauhtia, mutta vauhti näyttää hiipumisen merkkejä.

Harmaantuminen ei kuitenkaan rajoitu vain teollistuneisiin maihin, sillä esimerkiksi Kiinassa väestö vanhenee samassa tahdissa sen kehittyneiden itänaapurien kanssa, mutta sen kansalaisten elintaso jää vielä kauas japanilaisista ja eteläkorealaisista. YK:n ennusteiden mukaan Kiinan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee neljänneksellä seuraavien 25 vuoden aikana. Vastaava kehityskulku on meneillään Thaimaassa. Thaimaa voi saada kyseenalaisen kunnian vuonna 2022, jos maa sen keskuspankin ennustusten mukaisesti olisi maailman ensimmäinen kehittyvä maa, jossa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee yli 14 prosentin. Toisin kuin vaikkapa Taiwan ja Singapore, jotkin Aasian maat eivät ehkä ehdi saavuttaa samankaltaista korkeaa elintasoa ennen väestön vanhenemista. Tämä on ongelmallista, sillä Thaimaalla ei välttämättä ole riittäviä taloudellisia resursseja esimerkiksi vanhustenhuollon järjestämiseksi.

Harmaantuminen ei kuitenkaan koske koko maanosaa. Intiassa, Bangladeshissa ja Indonesiassa työikäinen väestö kasvaa edelleen, joskin yhä hitaammin, ja myös Filippiineillä väkimäärä on edelleen kasvu-uralla. Vaikka suuri työikäinen väestö on periaatteessa talouskasvun kannalta positiivinen asia, on toisaalta ongelmallista, jos työtä ei riitä kaikille. Intiassa väestönkasvu ei ole kääntynyt suoraan uusiksi työpaikoiksi, ja vuonna 2018 peräti viidennes nuorista intialaisista oli vailla töitä. Jos esimerkiksi työtä ei omilta kotikonnuilta löydy, voi yksi vaihtoehto olla muutto Aasian nopeasti kasvaviin metropoleihin.   

Noin puolet aasialaisista asuu nykyään kaupungeissa

Shanghain valot kuvattuna Kansainväliseltä avaruusasemalta. Kaupungissa asuu yli 27 miljoonaa ihmistä. Kuva: NASA

Aasian sisällä monet ovatkin päättäneet suunnata kohti kaupunkeja, mutta kehityksessä on jälleen havaittavissa kahtiajakoisuutta. Nykyisin yli puolet Aasian ja Tyynenmeren alueen väestöstä asuu kaupungeissa, ja väestön odotetaan myös kasvavan jatkossa, joskin kasvu vaihtelee suuresti eri puolilla Aasiaa. Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja useimmissa Itä-Aasian maissa muuttoliike kaupunkeihin on hidasta, sillä valtaosa väestöstä asuu jo kaupungeissa, kun taas Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kaupungistuminen on kuumimmillaan.

Kuten muuallakin, muutetaan Aasiassa maaseudulta kaupunkeihin korkeamman palkan sekä parempien julkisten palveluiden perässä – tai pakoon maaseudun köyhyyttä. Nopea kaupungistuminen on johtanut myös elintasoerojen kasvuun kaupunkien sisällä. Väestönkasvu näkyykin erityisesti juuri slummeissa asuvien määrän kasvussa, ja slummien laajentuminen onkin yksi esimerkki haasteista, joita nopeasta kaupungistumisesta aiheutuu. Slummeissa asuvien ihmisten määrät ovat huimia, sillä noin kolmasosa Aasian ja Tyynenmeren alueen kaupunkiväestöstä asui slummeissa vuonna 2015.

Kaupunkeihin muuttaminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta pulleampaa lompakkoa ja parempia koulutusmahdollisuuksia.

Kehityskulun sekä slummiutumisen taustalla on Aasian kaupungistumisen ripeys. Toisin kuin monen eurooppalaisen suurkaupungin kohdalla, kaupungistuminen Aasiassa tapahtuu paljon nopeammin ja lyhyemmällä aikavälillä. Muuttoliike ei myöskään kohdistu ensisijaisesti Dhakan tai Shanghain kaltaisiin metropoleihin, vaan ihmiset suuntaavat niiden sijasta usein keskikokoisiin tai pieniin kaupunkeihin. Pienemmillä kaupungeilla ei välttämättä ole Aasian globaalien suurkaupunkien tapaisesti taloudellisia resursseja rakentaa parempaa kaupunki-infrastruktuuria uusille asukkaille, mikä on niin ikään omiaan kasvattamaan slummeissa asuvien määrää.

Joidenkin maiden vastaus kaupungistumiselle onkin ollut asettaa rajoituksia sisäiselle siirtolaisuudelle. Kiinan käyttämä rekisteröintijärjestelmä, joka rajaa maalta muuttavat kaupunkien julkisten palveluiden ulkopuolelle heidän alkuperänsä perusteella, lienee maanosan tunnetuin tapa rajoittaa kaupungistumista. Kaupungistumista on kuitenkin vaikea – tai liki mahdotonta – pysäyttää niin kauan kuin talouskasvun vetureina toimiviin kaupunkeihin muuttaminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta pulleampaa lompakkoa ja parempia koulutusmahdollisuuksia. Jos kaupunkiin muuttaminen ei kuitenkaan houkuttele, on toinen vaihtoehto pakata matkalaukku ja suunnata kohti toista maata.

Maanosan sisällä maahanmuuttajat pysyttelevät yleensä oman alueensa sisällä

Maanosan sisäiset elintasoerot ovatkin rohkaisseet monia kokeilemaan onneaan toisaalla. Hieman yli kolmannes maailman maahanmuuttajista on Aasian ja Tyynenmeren alueelta, ja tästä edelleen kolmasosa muuttaa lähialueellaan. Valtaosa maanosan sisäisistä maahanmuuttajista ei suuntaa mantereen muihin kolkkiin, sillä peräti kaksi kolmesta muuttaa oman maanosansa sisällä: karkeasti voidaan siis todeta, että esimerkiksi Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevat maahanmuuttajat pysyttelevät Kaakkois-Aasiassa.

Maahanmuutto Aasiassa on kuin missä tahansa muualla: ihmiset muuttavat parempien mahdollisuuksien perässä toisaalle. Siirtolaiset muuttavat pääasiassa tekemään ruumiillista työtä, tai lähtevät esimerkiksi rikkaimpiin maihin työskentelemään sisäkköinä: Hong Kongissa noin 400 000 siirtolaista työskentelee kotiapulaisina, joista iso osa on kotoisin Filippiineiltä ja Indonesiasta.

Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan yksiselitteisesti siirry köyhemmistä maista kohti rikkaimpia maita. Tämä johtuu osittain siitä, että muuttamista joihinkin Aasian rikkaimpiin maihin ei ole tehty kovinkaan helpoksi: esimerkiksi Japanin työläisiä houkuttelevassa uudessa viisumijärjestelmässä on rajoituksia, joilla pysyvä maahan jääminen pyritään estämään. Toisaalta esimerkiksi Australia, joka on historiallisesti toivottanut maahanmuuttajia tervetulleiksi maahan paiskimaan töitä, on viime vuosina pyrkinyt hanakasti rajoittamaan maahanmuuttoa.

Osa Aasian sisäisestä maahanmuutosta ei myöskään välttämättä näy virallisissa tilastoissa, sillä paperittomien maahanmuutto on yleistä erityisesti Kaakkois-Aasiassa. Maahanmuuttajien määrää on vaikea arvioida, sillä eri maat määrittelevät paperittomuuden eri tavalla, eivätkä laittomasti maassa asustavat mielellään kerro maahanmuuttostatuksestaan isäntämaan viranomaisille. Paperittomien maahanmuutto on osaltaan maantieteen ansiota, sillä esimerkiksi Thaimaan, Kambodzan, Laosin ja Myanmarin väliset pitkät maarajat tekevät rajan ylittämisestä verrattain vaivatonta. Valtaosa Kaakkois-Aasian paperittomista maahanmuuttajista suuntaakin juuri Thaimaahan ja Malesiaan. Vaikka paperittomaan maahanmuuttoon liittyy useita riskejä, kuten mahdollisuus joutua esimerkiksi hyväksikäytön tai ihmiskaupan kohteeksi, on se edelleen suosittua, sillä se on huomattavasti halvempaa – ja virallisten prosessien hitauden vuoksi nopeampaa – kuin laillinen maahanmuutto.

Ihmiskauppa liittyy myös vahvasti sukupuoleen. Abortit ovat johtaneet Aasiassa pahimmillaan tilanteeseen, jossa jokaista 100:aa naista kohtaan on 120 miestä. Ero on erityisen merkittävä Kiinassa, ja maassa naisten alhaisempi lukumäärä onkin johtanut kukoistavaan ihmiskauppaan. Kaupassa erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Aasialaisia naisia houkutellaan Kiinaan lupauksilla työpaikasta, mutta heidät myydään lopulta paikallisten vaimoiksi tai pakotetaan prostituutioon. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin kertomus asiasta on karua luettavaa, eikä se juuri tarjoa toivon merkkejä morsiankaupan vähenemisestä. Huolimatta Human Rights Watchin toivomuksista maiden välisestä yhteistyöstä asian ratkaisemiseksi ongelma voi jäädä joissain maissa Kiina-suhteiden vaalimisen varjoon: esimerkiksi Pakistanissa lainvalvojat kertovat paineesta hillitä Kiinaan linkittyvien ihmiskauppatapausten tutkimista, jotta maan hyvät suhteet itänaapuriin pysyisivät ehjinä.

Aasian onneksi vuosisata on pitkä aika

McKinsey Global Instituten tutkijat lienevät oikeassa siinä, että Aasian merkitys kasvaa sitä enemmän mitä pidemmälle vuosisataa pääsemme. Maanosan valtavan taloudellisen merkityksen ohella myös sen haasteet ovat kuitenkin merkittäviä, liittyvät ne sitten väestön vanhenemiseen tai kaupungistumiseen. 

Köyhyys ja epätasa-arvo lienevätkin useimpien Aasian maiden suurimpia haasteita. Talouskasvun hehkuttamisesta huolimatta maanosan asukkaista noin neljännes elää edelleen köyhyysrajan (3,20 dollaria päivässä) alapuolella, ja tuloerot maanosassa ovat kasvaneet merkittävästi samalla, kun talouskasvu on kiihtynyt. Köyhimpien aasialaisten voi olla vaikea unelmoida paremmasta elintasosta, jos koulutus ja terveydenhuolto ovat heidän ulottumattomissaan. Mitenkään helppoa näihin liittyvien pulmien ratkominen ei ole, mutta Aasian ja Tyynenmeren onneksi vuosisataa on vielä reilusti jäljellä.  

Jaa