Jaa

Lukuaika: 12 minuuttia

Zimbabwessa epävirallisen työn parissa työskentelee yli 5,2 miljoonaa ihmistä, joista 65 prosenttia on naisia. Epävirallista työtä tekevät toimivat usein muun muassa katumyyjinä tai kotitaloustyöntekijöinä. Kuva: kirjoittajan oma.

Vuonna 2017 tapahtuneen vallanvaihdoksen jälkeen Zimbabwen talous on vajonnut syvemmälle kriisiin, palkat romahtaneet kymmenekseen aiemmasta ja sananvapaustilanne huonontunut entisestään. Ihmisten tyytymättömyys kasvaa maassa, jonka inflaatio on syöksynyt 800 prosenttiin, ja jonka työssäkäyvistä yli 85 prosenttia työskentelee epävirallisilla markkinoilla.

Vuoden 2017 vallankaappauksen ja sen myötä tapahtuneen vallanvaihdoksen jälkeen zimbabwelaisten keskuudessa kyti toivo muutoksesta. Maan itsenäistymisestä lähtien vallassa ollut puolue Zimbabwe African National Union Patriotic Front eli ZANU-PF siirsi Zimbabwen pitkäaikaisen diktaattorin, Afrikan pisimpään hallinneen presidentin Robert Mugaben, sivuun. Tilalle nostettiin Mugaben oikeana kätenä aiemmin toiminut armeijan entinen kenraali Emmerson Mnangagwa. Poikkeuksellisen rauhallinen vallankumous sai kymmenet tuhannet ihmiset tanssimaan kaduilla ja hurraamaan Mugaben lähdön vuoksi. Monet syyttivät maan talouden kurimuksesta Mugabea, joka puolestaan syytti talouden kaatumisesta länsimaiden määräämiä sanktioita.

Zimbabwelaiset toivoivat uuden johtajan olevan edeltäjäänsä parempi. Mnangagwa lupasi paljon: sananvapautta, talousuudistuksen ja kansainvälisten sijoittajien palaamisen. ”Zimbabwe on avoin bisnekselle”, presidentti julisti. Zimbabwelaiset odottivat ja toivoivat muutosta, mutta ZANU-PF:n vanhat armeijan kenraalit nostivat valtaan mahdollisesti Mugabeakin brutaalimman johtajan. Poliittisen opposition, ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien sieppaukset sekä pahoinpitelyt ovat kiihtyneet, ja ihmisoikeusjärjestöt, Euroopan unioni ja Yhdysvallat ilmaisevat jatkuvasti huoltaan maan heikkenevän ihmisoikeustilanteen vuoksi. 

Zimbabwe on lähes yhtä vakavassa syöksykierteessä kuin vuonna 2008, jolloin inflaation arvioitiin olevan 79,6 miljardissa prosentissa. Kansainvälinen sijoitustoiminta kiinalais- ja venäläisyhteistyötä lukuun ottamatta on kaikonnut ja sananvapaustilanne romuttunut. Zimbabwe on vuosien saatossa tehnyt yhteistyötä Kiinan ja Venäjän kanssa erityisesti kaivannaisteollisuudessa, maataloudessa ja puolustusteknologian alalla. Maassa on muun muassa merkittävät kulta-, platina-, hiili-, nikkeli-, kromi- ja timanttivarannot, mutta kansalaiset eivät ole vuosikymmeniin hyötyneet maansa luonnonvaroista.

Zimbabwe on lähes yhtä vakavassa syöksykierteessä kuin vuonna 2008
Talouskurimuksen syyt kumpuavat vuosikymmenten takaa

Zimbabwen syöksykierteen juuret ulottuvat jo maan itsenäistymistä edeltävään aikaan. Itsenäinen Zimbabwe peri 15 vuotta jatkuneen sisällissodan jälkeisen tilanteen ja valkoisten ylivaltaan perustuneen epäoikeudenmukaisen lainsäädännön. Vuonna 1979 allekirjoitetun ja itsenäisyyden jälkeen toimeenpannun Lancaster House Agreement -sopimuksen tavoite oli jakaa maa ”tasaisemmin” paikallisen mustan ja noina aikoina maan pääasiallisesti omistaneen valkoisen väestön välillä. Todellisuudessa sopimus ylläpiti epäoikeudenmukaista valkoisen omistavan luokan ylivaltaa. 

Hallituksen tehtävä juuri itsenäistyneessä Zimbabwessa oli panna toimeen sopimuksen toteuttamiseksi tarvittavat muutokset. Maa oli tarkoitus jakaa sopimuksen puitteissa myöntyvän myyjän ja halukkaan ostajan välisenä kauppana, ei pakkokeinoin — ja vahingoittamatta liikaa Zimbabwen taloutta, joka perustui pääasiassa valkoisten, eurooppalaista syntyperää olevien zimbabwelaisten harjoittamaan maatalouteen ja ylivaltaan. Britannian silloisen pääministeri Margaret Thatcherin hallitus lupasi kattaa puolet maan myyntihinnasta. Maareformi toteutui kuitenkin hitaasti. Moni valkoisista maanviljelijöistä ei halunnut myydä maataan. Mugaben kärsivällisyys alkoi loppua. 

Maa eli 1980-luvulla kulta-aikaa: sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistettiin panostamalla muun muassa koulutukseen ja terveydenhoitoon. Talouspolitiikka perustui protektionismiin. 1990-luvulle saavuttaessa kulut olivat kuitenkin kasvaneet merkittävästi ja talouden alijäämä oli paisunut. Maa tarvitsi taloudellista apua. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n rahoituksen ehtona olivat rakennesopeuttamisohjelmat, joista ensimmäinen toteutettiin 1990-luvun alussa. Rakennesopeuttamisohjelmat johtivat suurelta osin julkisten palvelujen rapautumiseen. Myös sotaveteraaneille maksetut kertakorvaukset ja Kongon sodan rahoittaminen vavisuttivat heikosti hoidettua taloutta, jota maailmantalouden mekanismit rampauttivat entisestään.

Kun Britannian pääministeri Tony Blair irtisanoutui 1990-luvun lopulla maareformin aiheuttamista kustannuksista, tilanne kärjistyi. Maareformi toteutui lopulta laajemmin, kun sotaveteraanit alkoivat riistää valkoisten viljelijöiden maita 2000-luvun alussa. Vaikka maan silloinen varapresidentti Joseph Msika, maakuntaministeri John Nkomo ja maatalousministeri Joseph Made määräsivät valtaukset lopetettaviksi, Mugabe antoi niiden jatkua. ZANU-PF jakoi maat mieleisellään tavalla: pääasiassa puolueen kenraaleille ja hallinnon tukijoille. Muun muassa maiden pakkoriistot johtivat kansainvälisiin sanktioihin. 

Vuonna 2008 maa syöksyi hyperinflaatioon. Vienti kaatui, ja perustarvikkeista, kuten ruoasta ja lääkkeistä, oli pula. Maa siirtyi talouden vakauttamiseksi käyttämään Yhdysvaltain dollaria virallisena valuuttana. Zimbabwen dollari otettiin uudelleen käyttöön vasta vuonna 2019. 

Maareformin ja talouden rakennesopeutustoimien seuraukset heijastuvat tähän päivään

YK:n mukaan maareformilla oli vakavia seurauksia. Valkoiset maanomistajat eivät saaneet korvausta maistaan ja tiloistaan, tuhannet joutuivat pakenemaan Zimbabwesta, ja tilanne johti rajaselkkauksiin jaetuilla mailla. Satoja tuhansia valkoisilla tiloilla työskennelleitä mustia maataloustyöntekijöitä jäi työttömiksi. Heidät leimattiin lännen ja valkoisten kanssa veljeilijöiksi. Useita maanomistajia ja tiloilla työskennelleitä zimbabwelaisia myös kuoli väkivaltaisen maareformin seurauksena. Human Rights Watchin 2000-luvun alun raportin mukaan monet tavalliset zimbabwelaiset, jotka olisivat voineet hyötyä maareformista, pelkäsivät sen toteuttamiseksi oikeutettua väkivaltaa. Tavalliset zimbabwelaiset eivät hyväksyneet maiden pakkolunastusta, ja monien mielestä maapolitiikka suosi valtapuolue ZANU-PF:n jäseniä ja poliittista eliittiä. 

Pian maareformin jälkeen Zimbabwen talouden selkärankana toiminut maatalous romahti. Maa tunnettiin 1980-luvulla Afrikan vilja-aittana, mutta vuonna 2018 Zimbabwen maataloustuotteiden viennin kokonaisarvo oli enää vajaa miljardi euroa ja viennistä yli 70% koostui prosessoimattomasta tupakasta. Zimbabwe tuo nyt maahan noin 580 miljoonan euron edestä maataloustuotteita. 

Myös Maailmanpankin ja IMF:n rakennesopeuttamisohjelmat olivat kohtalokkaita maataloussektorille. Ohjelmien myötä alettiin suosia muun muassa länsimaiseen kulutukseen vaadittujen hyötykasvien kasvattamista vientiin ja monokulttuuriviljelyä maan omavaraisuuden, omien hyötykasvien ja monimuotoisen viljelyn sijaan. Rakennesopeuttamisohjelmat määräävät usein myös hyödykkeiden hinnat, mahdollistavat globaalien yhtiöiden saapumisen markkinoille ja vaativat valtionyhtiöiden kaupallistamista. Niiden vaikutukset koettelivat myös kaupunkiväestön ruokaturvaa ja elinmahdollisuuksia

Rakennesopeuttamisohjelmien on usein todettu johtavan julkisen sektorin leikkauksiin ja joskus myös hintojen hallitsemattomaan nousuun. Näin tapahtui myös Zimbabwessa, vaikka hyperinflaation taustalla oli useita syitä. Lisäksi ohjelmien on sanottu johtaneen rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvuun, koska esimerkiksi peruspalveluita on niiden myötä leikattu. Zimbabwessa oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvulla yksi Afrikan parhaita julkisia terveydenhuoltojärjestelmiä, mutta peruspalvelut alkoivat rapautua 2000-luvun taitteen jälkeen.

Viime vuosikymmenten haastavan taloustilanteen ja rakennesopeuttamisohjelmista johtuneiden julkisten palvelujen alas ajamisen ohella korruptio on kukoistanut maassa vuosikymmeniä, eikä maa ole panostanut esimerkiksi infrastruktuurin tai peruspalvelujen kehittämiseen. Suuren harmaan sektorin sekä verrattain korkean veroprosentin, heikon hallinnoinnin, korkean työttömyyden ja korruption vuoksi vain osa zimbabwelaisista maksaa veroja tai muita työntekijäkustannuksia, eikä heille kerry eläkettä tai sosiaaliturvaa. Lisäksi esimerkiksi eläkkeet todennäköisesti sulaisivat valuutan heittojen ja inflaation vuoksi ennen kuin kansalaiset niistä hyötyisivät – kuten tapahtui loppuvuodesta 2008. Silloin Zimbabwen inflaation arvioitiin olevan 79,6 miljardissa prosentissa. Pian tämän jälkeen maa siirtyi talouden vakauttamiseksi käyttämään Yhdysvaltain dollaria virallisena valuuttana, kunnes Zimbabwen dollari otettiin uudelleen käyttöön vuonna 2019. 

Heikolla tolalla olleet terveyspalvelut romahtivat koronaepidemian myötä

Tämän vuoden koronakriisi on tuonut zimbabwelaisen terveydenhuollon haasteet yhä näkyvämmiksi. Sekä sairaanhoitajat että vanhemmat lääkärit lakkoilivat kesällä yli kolme kuukautta. Heidän mukaansa maan terveysministeriö ei ohjannut riittävästi resursseja koronavirusepidemian hillitsemiseksi ja hoitohenkilökunnan palkkojen parantamiseksi. 

Tarvittavia lääkkeitä, henkilökunnan suojavarusteita tai happilaitteita ei ollut julkisissa sairaaloissa juuri saatavilla, joten henkilökunta joutui käännyttämään kiireettömät tapaukset ovelta. Esimerkiksi BBC:n mukaan useita vauvoja jopa kuoli äitien kohtuihin terveydenhuollon kriisin vuoksi. Sosiaalisessa mediassa levisivät epätoivoiset viestit lääkärien ja sairaanhoitajien ahdingosta. 

Zimbabwen sairaanhoitajien liiton ZINAn puheenjohtajan Enoch Dongon mukaan matalapalkkaisin sairaanhoitaja ansaitsee maassa tällä hetkellä noin 6000 Zimbabwen dollaria eli reilut 14 euroa kuukaudessa. Vielä pari vuotta sitten zimbabwelaisten virkamiesten, joihin sairaanhoitajat kuuluvat, keskipalkka oli noin 260 euroa kuukaudessa. Vastaavasti julkisella sektorilla työskentelevä sairaanhoitaja ansaitsee Sambiassa kuukaudessa keskimäärin 850 euroa

Lakkojen keskellä maan varapresidentti ja vastanimitetty terveysministeri Constantino Chiwenga lupasi, että hallitus antaa uuden palkkaesityksen terveydenhoitohenkilökunnalle ja lakkaa maksamasta hallituksen ja korkea-arvoisten virkamiesten ulkomaille kohdistuneita terveydenhoitomatkoja. 

Tämän vuoden koronakriisi on tuonut zimbabwelaisen terveydenhuollon haasteet yhä näkyvämmiksi
Tyytymättömyys hallinnon korruptioon kasvaa

Zimbabwelaisten luottamus hallituksen toimiin talouden elvyttämisestä peruspalveluiden parantamiseen on heikko, ja tyytymättömyys maassa kasvaa kasvamistaan. Paikalliset ovat kypsiä korruptioon: yksi tuoreimmista esimerkeistä on entisen terveysministeri Obadiah Moyon erottaminen ministerin virasta korruptioskandaalin vuoksi. Moyoa syytetään laittomasta sopimuspolitiikasta. Hän antoi useiden miljoonien Yhdysvaltain dollarien arvoisen sopimuksen yhtiölle, joka myi hallitukselle koronavirusta varten vaadittavia suojavarusteita paisutelluilla hinnoilla.

Hallituksen toimet eivät herätä luottamusta myöskään maan ulkopuolella. Ulkovallat ja kansainvälinen yhteisö eivät luota hallituksen budjettiesityksiin ja esimerkiksi koronavirusta varten kohdennetun tuen päätymiseen kansalaisten hyväksi. Korona-avustusten epäillään valuneen hallinnon kirstuihin.

Korruptiota vastustavat mielenosoitukset heinäkuun lopussa olivat osoitus kärjistyneestä turhautumisesta. Zimbabwelaiset ympäri maailmaa osoittivat solidaarisuutta sosiaalisessa mediassa hashtageilla #zanupfmustgo, #zimbabwelivesmatter ja #31july. 

Vaikka sosiaalisen median painostuksella ei välttämättä ole merkittäviä konkreettisia seurauksia, tuntee valtapuolue itsensä selkeästi yhä uhatummaksi. Hallitus ilmoitti elokuun lopulla nopeuttavansa uuden kyberlakialoitteen käsittelyä parlamentissa. 

Laki mahdollistaisi ihmisten, joiden hallinto katsoo käyttävän hyväksi sosiaalista mediaa tai levittävän valheita hallinnosta, tuomitsemisen vankilaan jopa viideksi vuodeksi. Presidentti ilmoitti, että Zimbabwea kohtaan käydään jatkuvaa ja systemaattista verkkokampanjointia, jonka tarkoituksena on ajaa vallanvaihdosta maassa. 

Hallinto kiristää rautaista otettaan sananvapaudesta 

ZANU-PF:n ahdingosta ja valtaan takertumisesta kertovat myös tänä vuonna merkittävästi lisääntyneet ihmisoikeusaktivistien ja -asianajajien, oppositiopuolueen jäsenten ja toimittajien häirintä, sieppaukset ja syytökset. Tapauksia on alkuvuoden jälkeen ollut useita kymmeniä. 

Yksi tilannetta valottavia tapauksia on merkittäville kansainvälisille medioille työskentelevän vapaan toimittajan Hopewell Chin’onon pidätys. Chin’ono on kritisoinut avoimesti hallituksen brutaaleja toimia ja ihmisoikeusrikkomuksia. Nyt häntä syytetään väkivallan lietsomisesta yhdessä Transform Zimbabwe -liikkeen Jacob Ngarivhumen kanssa.

Zimbabwen oikeusjärjestelmän toimivuus on vaakalaudalla. Zimbabwen ihmisoikeusasianajajat -järjestön ZLHR:n asianajaja Fiona Iliff kertoo, että tuomioistuimet ovat antaneet viime kuukausina huolestuttavia päätöksiä liittyen syytettyjen ihmisoikeusaktivistien oikeuteen valita puolustusasianajajansa ja heidän mahdollisuuteensa vapautukseen takuuta vastaan. 

Iliffin mukaan maan hallinto on käyttänyt koronavirustilannetta ihmisoikeuksien tukahduttamiseen. ”Tiheään asutuilla ja köyhillä alueilla asuvat ihmiset ovat kärsineet poliisin mielivaltaisesta väkivallasta ja pidätyksistä. Ja kansalaiset, jotka ovat kokoontuneet rauhanomaisesti osoittamaan mieltään, ovat joutuneet pidätetyiksi”, Iliff sanoo.  

Heinäkuun lopun mielenosoitukset olivat lopulta hyvin maltilliset, mutta poliisi puuttui niihin silti voimakeinoin. Maan pääkaupungin Hararen keskusta hiljeni, liikkeet sulkivat ovensa ympäri maata, ja ihmisiä kehotettiin pysymään kodeissaan väkivallan pelossa. 

Epävakaa valuutta romahdutti ostovoiman 

Mielenilmauksella oli kuitenkin vaikutusta: Zimbabwen tilanne sai kansainvälistä huomiota ja maan talous pysähtyi muutamaksi päiväksi. Pitkään sakannut talous sukelsi yhä syvemmälle sitten kesäkuun 2019, jolloin maa luopui Yhdysvaltain dollarista virallisena valuuttana. Päätös syöksi inflaation heti lähes 200 prosenttiin. Nyt luku on jo lähes 800 prosenttia. 

Zimbabwelaisista suurimman osan kuukausitulot ovat romahtaneet muutaman vuoden takaisesta noin kymmenekseen – eli 25–30 euroon kuukaudessa – eivätkä ne riitä kattamaan elinkustannuksia. Esimerkiksi leipä maksaa noin 0,8 euroa ja lapsen lukukausimaksu valtion koulussa noin 80 euroa. Vuokrat vaihtelevat muutamista kymmenistä tuhansiin euroihin.

Zimbabwelaisista suurimman osan kuukausitulot ovat romahtaneet muutaman vuoden takaisesta noin kymmenekseen

Tällä hetkellä 85 prosenttia zimbabwelaisista työskentelee epävirallisilla työmarkkinoilla. Tämä tarkoittaa työskentelyä perheenjäsenille tai muille tahoille ilman sopimusta. Epävirallinen työvoima muodostaa 40 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Hallituksen toimet koronaepidemian suitsimiseksi kohdistuivat erityisesti epäviralliseen työvoimaan: katu- ja markkinamyyjiä ajettiin pois kaduilta ja myyntikojuja tuhottiin. Ulkonaliikkumiskielto teki tilanteen mahdottomaksi.

Epävirallisia työntekijöitä Zimbabwessa edustaa muun muassa Chamber of Informal Economy Associations -järjestö. Sen pääsihteeri Wisborn Malaya totesi syyskuussa, että talouskriisin kohdatessa epävirallisista työntekijöistä tulee syntipukkeja, eikä heitä kuulla esimerkiksi päätöksenteossa. 

Maa on päätynyt vaihtotalouteen ja epävirallisiin valuuttakursseihin. Zimbabwen dollarin arvo määritellään yhtä paljon kaduilla kuin hallituksen ja keskuspankin toimesta. Maan keskuspankin mukaan virallinen valuuttakurssi oli syyskuun 23. päivänä noin 81,50 Zimbabwen dollaria suhteessa yhteen Yhdysvaltain dollariin. Kaduilla epäviralliset valuutanvaihtajat myyvät Zimbabwen dollareita jopa suhteessa 1:100:aan. Suhteen määrittelevät epäviralliset valuutanvaihtajat, ja se voi vaihdella jopa päivittäin. 

Maassa, jossa valuuttakurssit heilahtelevat jatkuvasti ja sähköisen valuutan ja paperirahan arvo ei vaihtotilanteessa täsmää, suurin osa suosii Yhdysvaltain dollareita. Maa sallikin dollarien paluun markkinoille jälleen vuonna 2020 talouden vakauttamiseksi. 

Diaspora pitää taloutta yllä 

Maan kaoottisesta tilanteesta huolimatta englannin kielen taitoiset zimbabwelaiset, joilla on hyvä peruskoulutustaso, muuttavat usein Eurooppaan tai naapurimaihin, erityisesti Etelä-Afrikkaan. Zimbabwen talous perustuu yhä enemmän ja enemmän diasporan, miljoonien Zimbabwen ulkopuolella asuvien zimbabwelaisten, kotimaahansa lähettämiin dollareihin. Maailmanpankin tilastojen mukaan diasporan Zimbabween lähettämä rahavirta kattaa jopa 9,6 prosenttia maan kansantaloudesta. Valtio verottaa jokaista virallista tietä takaisin lähetettyä dollaria. 

Etelä-Afrikassa elää arvioiden mukaan jopa kolme miljoonaa zimbabwelaista, jotka työskentelevät ennen kaikkea palvelualoilla, kuten Uber-kuljettajina, tarjoilijoina ja kotitaloustöissä. Maan toivo voikin olla palaava diaspora. Zimbabwelaiset eri puolilla maailmaa haluavat palata koteihinsa, kehittää maan olosuhteita ja perustaa yrityksiä. Ulkomaista sijoitusta maahan tuskin virtaa lähivuosina. 

Teksti julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä käsiteltävän maan heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi. Teksti on käynyt läpi The Ulkopolitistin normaalin toimitusprosessin.

Jaa