Jaa

Lukuaika: 4 minuuttia

Lokakuun alun parlamenttivaaleja seurannut poliittinen kuohunta johti tällä viikolla Kirgisian presidentin eroon tehtävästään. Nyt maalle on valittu väliaikainen pääministeri ja uusien parlamenttivaalien ajankohdan varmistumista odotellaan. Silti pelon ja epävarmuuden ilmapiiri vallitsee yhä kansan keskuudessa. Miten tilanteeseen päädyttiin?

Viimeiset kaksi viikkoa Kirgisiassa ovat olleet epävakaita. Lokakuun alussa pidettyjen parlamenttivaalien tuloksen mukaan vain neljä kuudestatoista kilpailevasta puolueesta olisi ylittänyt parlamenttipaikkojen saamiseksi tarvittavan 7 prosentin kynnyksen, mikä johti näkyviin mielenosoituksiin maan pääkaupungissa Biškekissä. Aluksi mielenosoitusten luultiin johtavan vuosien 2005 ja 2010 tapaan uuteen vallankumoukseen, mutta vaalituloksen mitätöimisen jälkeen ne muuttuivat oppositioryhmittymien välisiksi yhteenotoiksi.

Aluksi mielenosoitusten luultiin johtavan vuosien 2005 ja 2010 tapaan uuteen vallankumoukseen.

Mutta mikä laukaisi tapahtumasarjan? Toissaviikon parlamenttivaaleissa paikkoja voittaneista neljästä puolueesta kolme oli hallituksen linjaa kannattavia ryhmittymiä, ja yhteensä puolet kaikista äänistä menivät vain kahdelle puolueelle. Birimdik (Yhtenäisyys) keräsi yhteensä 24,90 prosentin kannatuksen, kun taas Mekenim Kirgizstan (Kotimaani Kirgisia) keräsi 24,27 prosenttia. Presidentti Sooronbai Žeenbekov ei ennen vaaleja osoittanut julkisesti tukeaan tietyille puolueille, mutta hänen voidaan nähdä olevan yhteyksissä Birimdikiin, jonka ehdokkaana hänen nuorempi veljensä oli. Mekenim Kirgisia taas yhdistetään perinteisesti Kirgisian tullin entiseen varapäällikköön Rayimbek Matraimoviin, jolla osa kansalaisista uskoo olevan enemmän vaikutusvaltaa Kirgisiassa kuin itse presidentillä.

On totta, että autoritäärisiin naapurivaltioihinsa verrattuna Kirgisiassa käytäviä vaaleja voidaan pitää verrattain kilpailullisina, sillä puolueet pystyvät vapaasti kampanjoimaan maan sisällä. Samalla on hyvä muistaa, etteivät kilpailulliset vaalit aina tarkoita reiluja vaaleja. Uusimmissa parlamenttivaaleissa maan hallinnon on vaalitulokseen vaikuttaakseen väitetty syyllistyneen laajamittaiseen ”hallinnollisten resurssien” hyödyntämiseen. Perinteisesti tähän on lukeutunut esimerkiksi valtion työntekijöiden painostaminen osallistumaan poliittisiin tapahtumiin ja äänestämään tiettyä puoluetta. Tällä kertaa erityisen näkyvää vaaleissa oli äänten ostaminen, jolle Kirgisiassa vallitseva talouskriisi ja kansalaisten yleinen epäluottamus politiikkaan lienevät toimineet kannustimina. Vaalivilppi ei sekään ole uusi ilmiö Kirgisiassa, mutta tällä kertaa siitä tekivät näkyvää vaalirikkomuksista nopeasti sosiaalisessa mediassa ja uutissivustoilla levinneet kuvat ja videot.

Kuvassa Kirgisian ex-presidentti Sooronbai Žeenbekov, taustalla Kirgisian lippu.

Kirgisian viimeisimmän kansannousun myötä presidentin tehtävästä eroamaan joutunut Sooronbai Žeenbekov. Kuva: kremlin.ru / Creative Commons Attribution 4.0

Kirgisian tapauksessa kannattaa muistaa, ettei vaalien tulos ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka sai ihmiset kaduille viime viikolla. Tapahtumien taustalla vaikuttaa jo pidempään kasvanut tyytymättömyys maan nykyiseen hallintoon ja presidenttiin. Vallankumous-sanaa väläytettiin jo viime vuonna, kun maan entiseltä presidentiltä Almazbek Atambajevilta vietiin koskemattomuus ja mies passitettiin vankilaan. Tapahtunut aiheutti voimakkaita yhteenottoja Atambajevin kannattajien ja virkavallan välillä.

Samalla tapa, jolla Kirgisian parlamentti, lainvalvontaviranomaiset ja tuomioistuimet tuolloin pidättivät ja tuomitsivat Atambajevin vankilaan korruptiosta syytettynä, ei juhlistanut maan oikeusvaltiokehityksen tuloksia vaan pikemmin nosti esille sen huomattavat puutteet. Viime vuosien aikana Kirgisiassa nähdyt poliittiset kehitykset ovat osoittaneet, miten riippuvainen maan lainsäädäntö ja oikeuslaitos ovat sen hetken johtajista ja hallinnosta. Kestävää muutosta kohti parempaa oikeusjärjestelmää on lähes mahdotonta taata.

Erityisen tyytymättömiä kirgiisit ovat maan hallintojärjestelmiin sitkeästi kietoutuneeseen korruptioon. Vaikka presidentti Žeenbekov on edeltäjiensä tapaan toistuvasti korostanut korruption torjunnan olevan hänen hallintonsa prioriteettitehtävä, lupaukset parlamentaarisen demokratian vahvistamisesta ja oikeusjärjestelmän uudistamisesta eivät ole realisoituneet. Kirgisian hallintojärjestelmien sisäinen korruptio nousi viime vuonna erityisen huomion kohteeksi, kun Rayimbek Matraimoviin liittyvän miljoonien dollarien arvoisen ja vuosia kestäneen rahanpesu- ja salakuljetusjärjestelmän paljastuminen osoitti korruption laajuuden Kirgisian hallituksen ja tullilaitoksen sisällä. Hallinnon yritykset salata tapahtumat ja myöhemmin vähätellä Matraimoviin liittyviä korruptiosyytöksiä johtivatkin näkyviin korruption vastaisiin mielenosoituksiin Biškekissä.

Kirgiisit ovat kyllästyneitä maan hallintojärjestelmiin sitkeästi kietoutuneeseen korruptioon.

Myös koronakriisi on aiheuttanut Kirgisiassa kasvavia sosiaalisia sekä taloudellisia ongelmia. Kirgiisit ovat kyllästyneet maan johdon korona-asioihin liittyvään heikkoon päätöksentekotapaan ja pelkäävät, että ellei tilanne muutu, maa ajautuu vielä suurempaan ahdinkoon lähitulevaisuudessa. Lokakuun alussa maassa todettiin yli 200 uutta tartuntaa päivässä, mutta testauskapasiteetti on edelleen erittäin rajallinen. Ennen syyskuun kampanjakauden alkua useat oppositiopuolueet kehottivatkin hallitusta pandemian vuoksi lykkäämään vaaleja, mutta huoleen ei reagoitu.

Kirgisiaan on jo pitkään viitattu Keski-Aasian ”demokratian saarekkeena”, mutta todellisuudessa maan demokratia on hauras. Vaikka Kirgisiassa on jo vuosia koitettu panostaa oikeusvaltiokehitykseen, näyttää maa luisuvan vanhalle tielle, kohti vallankumouksia edeltänyttä järjestelmää. Vahvasti järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytköksissä olevan oppositiopoliitikko Sadyr Žaparovin nimittäminen väliaikaiseksi pääministeriksi tuskin tulee tukemaan maan oikeusvaltiokehitystä. Lain mukaan uusien parlamenttivaalien ajankohdasta tulisi ilmoittaa ennen 6. marraskuuta, mutta nähtäväksi jää tullaanko näin tekemään ja tulevatko uusintavaalit toteutuessaan johtamaan uusiin levottomuuksiin. Poliitikkojen keskittyessä keskinäiseen valtakamppailuun elää myös riski, että koko kansaa koskettaviin huoliin, aina maan etelä- ja pohjoisosien välillä kasvavista jännitteistä nopeasti murenevaan taloustilanteeseen, vastataan aivan liian myöhään.

Jaa