Vuoden 1939 Mainilan laukauksista on esitetty vaihtelevia tulkintoja, mutta Suomi ei niitä ampunut. Kuva on jatkosodan hyökkäysvaiheesta 1941. Kuva: SA-kuva.

Kiistanalaiset tulkinnat historiasta näkyvät polarisoitumisena ja jännitteinä eri maiden välisissä suhteissa. Eroavat tulkinnat saattavat ruokkia myös kansallista eripuraa. Historian monitulkinnallisuus ja valikoiva tietojen käyttö luovat näin mahdollisen pohjan ja välineen informaatiovaikuttamiselle. Historiallisista faktoista ei välitetä, vaan fakta ja fiktio sekoittuvat erilaisten päämäärien saavuttamiseksi.

Menneisyys ja historia mielletään usein synonyymeiksi, mutta ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Aiemmin tapahtunut on menneisyyttä, kun taas historia on menneisyydestä tehty tulkinta. Historiantulkintoihin voidaan vaikuttaa kieltämällä tutkijoilta pääsy arkistolähteisiin tai jopa asiakirja-aineistoa tuhoamalla. Suomessa arkistolähteiden osalta niin sanottu Tiitisen lista on herättänyt yleistä kiinnostusta, mutta aineisto ei ole kaikkien nähtävillä. Historiantulkintoja tarkasteltaessa keskeistä on se, kuka lähteitä tulkitsee sekä miten ja milloin tulkinnat tehdään. Informaatiovaikuttamisen osalta mielenkiintoinen kysymys on myös se, miksi ja miten historiaa pyritään käyttämään vaikutuskeinona.

Informaatiovaikuttamisen kohteena ovat joko yksittäiset henkilöt, ryhmät tai laajemmat massat. Informaatiovaikuttamisessa pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin, käyttäytymiseen ja yhteiskunnan toimintakykyyn. Tämä tapahtuu muun muassa vääriä ja harhaanjohtavia tietoja välittämällä. Informaatiovaikuttamisessa voidaan käyttää tarkoitushakuisesti myös oikeita tietoja. Hyvänä esimerkkinä oikean materiaalin tarkoitushakuisesta käytöstä on tämän artikkelin kuvaa vuodelta 1941, jossa ammukseen kirjoitetaan “Mainilaan”. On esimerkkejä siitä, että kyseinen kuva on irrotettu asiayhteydestään ja virheellisesti tai tarkoituksella liitetty vuoden 1939 Mainilan laukauksiin.

Tietoja on vääristelty ja käytetty valikoiden läpi historian.

Klikkaa twiitataksesi.

Informaatio-operaatioiden hienovaraisuus vaihtelee sen mukaan, millaista informaatiota pyritään välittämään ja mihin operaatiolla pyritään. Professori Jukka Kekkosen mukaan suoranainen valehtelu on löydettävissä historian väärinkäytöstä äärimmäisenä ilmiönä, mutta yleisempää on valikoiva ja tarkoitushakuinen faktojen käyttö. Kekkonen huomioi myös, että joskus kyseessä on tietoisen harhaanjohtamisen sijaan puhdas tietämättömyys.

Joka hallitsee menneisyyden, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.

– George Orwell

Historian hallinta ja historiapolitiikka ovat oleellinen osa vallankäyttöä. Kaikki eivät allekirjoita Orwellin näkemystä menneisyyden hallitsemisen vaikutuksesta nykyisyyteen. Tämän vuoksi historian merkitystä informaatiovaikuttamisessa ei aina aktiivisesti tiedosteta. Huomio on kiinnittynyt tähän päivään ja tulevaisuuteen sekä tekniikkaan ja digitalisaatioon. On kiinnitettävä huomioita siihen, millaista informaatiota verkossa liikkuu. Informaatiovirrassa on erilaisia valeuutisia ja muunneltua totuutta. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, vaan tietoja on vääristelty ja käytetty valikoiden läpi historian. Jo muinaisessa Egyptissä faaraot muuttivat edeltäjiensä kirjoituksia. Nykyään tieto kulkee bitteinä ja digitaalisen tiedon muokkaaminen on helppoa. Kuten professorit Martti Lehto ja Jarno Limnéll ovat todenneet: “2020-luvun kybermaailman suurimmat taistelut käydään ihmisten mielissä.” Keskeiseen rooliin nousee tämän vuoksi informaatio, jolla vaikutetaan ihmisten mieliin.

Historiantulkinnoilla voidaan vaikuttaa yleisöön ja yleiseen mielipiteeseen

Menneisyydestä tehtyihin johtopäätöksiin vaikuttaa merkittävästi aika, jona tulkinta tehdään. Suomessa tämä on näkynyt siinä, että tiettyjen aiheiden käsittely ja tulkinnat ovat vaihdelleet aikakausien mukaan. Osa materiaalista on pyritty kieltämään ja sensuroimaan. Sotien jälkeen Suomessa kiellettiin neuvostovastaisina pidettyjä kirjoja. Kirjat piti poistaa niin myynnistä kuin kirjastoistakin. Vaaran vuosien sensuurista siirryttiin kylmän sodan itsesensuuriin, jolloin Suomessa vaiettiin suomettumisen hengessä teemoista, jotka olivat kiusallisia idänsuhteille. YYA-henkiset historiantulkinnat päätyivät muun muassa koulukirjoihin saavuttaen näin laajan lukijakunnan.

Valikoivat historiantulkinnat ovat osa informaatiovaikuttamista. Vuonna 2014 tapahtunut Krimin miehittäminen sekä Venäjän ja Ukrainan välinen välirikko ovat lietsoneet niin kutsuttua historiasotaa, jossa vastakkainasettelua ruokitaan historialla. Venäjä on hakenut erilaisia perusteluja toiminnalleen ja omalle narratiivilleen muun muassa Suuresta isänmaallisesta sodasta 1941–1945, joka on Venäjän tulkinta toisesta maailmansodasta. Tulkinnassa korostetaan Neuvostoliiton roolia Euroopan vapauttajana, mutta unohdetaan muun muassa Neuvostoliiton toiminta 1939–1941. Katri Pynnöniemen ja András Ráczin toimittamassa kirjassa Fog of Falsehood – Russian Strategy of Deception and the Conflict in Ukraine onkin osuvasti todettu, kuinka historialliset, myyttiset ja fantastiset narratiivit sidotaan suurempiin narratiiveihin, joilla puolestaan on pyritty vaikuttamaan konfliktissa. Tutkija Gudrun Persson on tuonut hyvin esille sen, että historiantulkintojen kautta pyritään vaikuttamaan paitsi maan sisällä myös ulkomailla. Historian suoranainen väärinkäyttö voi auttaa legitimoimaan omaa toimintaa ja oikeuttamaan vaatimuksia. Venäjä on Perssonin mukaan pyrkinyt historiantulkintojen kautta juuri legitimoimaan toimintaansa kansalaisilleen sekä sekoittamaan muiden maiden kuvaa tapahtumista.

Valikoivat historiantulkinnat ovat osa informaatiovaikuttamista.

Klikkaa twiitataksesi.

Informaatiovaikuttaminen rakentuu valikoivalle faktojen käytölle

Informaatiovaikuttamisessa sekoittuu taru ja totuus. Sama on nähtävissä joissakin historiantulkinnoissa. Alexis de Tocqueville määritteli 1800-luvulla historian taulugalleriaksi, jossa aitoja teoksia on vain muutamia, mutta kopioita on paljon. Vasta äskettäin uutisoitiin siitä, kuinka Facebook tulee kieltämään virheelliset tulkinnat holokaustista sekä holokaustin kieltävät sisällöt. Väärennöksillä sekä tahallisilla että tahattomilla historian väärintulkinnoilla halutaan vaikuttaa yleisöön. Tässä mielessä tämä ei eroa propagandasta. Filosofi Hannah Arendt on kirjoittanut teoksessa Totalitarismin synty, että ”suuret ihmismassat on voitettava propagandalla”.

Tutkija Dalia Bankauskaitė katsoo, että disinformaatio historiantulkinnoissa johtaa disinformaatioon nykyajasta. Saara Jantunen kirjoittaa Infosota-kirjassaan, kuinka historiantulkinnat ovat erottamaton osa informaatiosodankäyntiä. Valikoiva historian käyttö liittyy historiapolitiikkaan, jossa historiaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin. Tässä tärkeään rooliin nousevat poliittiset intressit ja tavoitteet. Historian käyttöön ei liity pelkästään tarkoitushakuisuus vaan myös tulkinnallisuus ja kiistanalaisuus, jotka pätevät myös yleisesti kansainvälisiin suhteisiin.

Informaatiovaikuttamisessa sekoittuu taru ja totuus

Klikkaa twiitataksesi.

Suomessa on ihmetelty itänaapurin historiantulkintoja. Viimeksi kohua herätti Venäjän federaation tutkimuskomitean huhtikuussa 2020 julkaisema näkemys suomalaisten “fasistien” Itä-Karjalassa ”suorittamasta kansanmurhasta”. Esitetty aineisto oli valikoitunutta ja tarkoitushakuista, varsinkin kun osa materiaalista ei liittynyt mitenkään varsinaisesti Itä-Karjalan tapahtumiin. Suomessa kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva ihmettelikin, aivan syystä, venäläisten ”heikkotasoista selvitystä” ja sitä, miksi ”tällaiseen prosessiin on ylipäätään ryhdytty – ja vielä näyttävästi sitä esitelty”. Narratiivin kohteena eivät välttämättä olleet niinkään suomalaiset vaan venäläiset. Tutkija Maria Domańskan tulkinta on, että Venäjän historianarratiivin kohteena ovat ensisijaisesti venäläinen yleisö, toissijaisesti “venäläisen maailman” yhteisöt ja vasta kolmantena läntinen maailma.

Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, on altis informaatiovaikuttamiselle

Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.

– Adolf Ehrnrooth

Kenraali Adolf Ehrnroothin lausahdus kiteyttää keskeisen ajatuksen kansan omasta historiatietoisuudesta ja siitä, että historiattomuus ja tietämättömyys sysäävät kohti kaaosta ja näköalattomuutta. Samoilla linjoilla oli myös historioitsija R. G. Collingwood, joka katsoi ihmisen tarvitsevan myös tietoja itsestään, muuten hänen tietämyksensä on epätäydellinen. Informaatiovaikuttamisen estämiseksi pitäisi tämän vuoksi kiinnittää huomiota historian tietojen ja lähdekritiikin lisäksi myös historian opetukseen. Merkitystä on sillä, mitä ja miten historiasta kerrotaan sekä sillä, millainen on mielikuvamme menneisyydestä.

Kansallinen historiakuva ja historian myytit muokkaavat identiteettiämme. Oleellista olisi oppia aikaisemmista tapahtumista. Kylmän sodan päättyminen ja utopia “historian lopusta” muodostivat otollista kasvualustaa historian uudelleentulkinnoille ja väärinkäytölle. Professori Thomas Rid on todennut kirjassa Active Measures, että jättäessään huomiotta aiemmat opit kylmän sodan disinformaatiokampanjoista tämän vuosituhannen liberaalidemokratiat ovat toistamassa aiemmat virheet ja näin ollen entisestään heikentävät digitaalisen ajan liberaaleja demokratioita. Historian uudelleen kirjoittaminen ja soveltaminen informaatiovaikuttamisessa jatkuu. On tärkeää muistaa, että keinovalikoimat ja välineet, joilla ihmisiin vaikutetaan, ovat moninaiset. Historian käyttö ja väärinkäyttö ovat yksi osa näitä keinoja.