Keskustalainen julkimopopulismi on 2000-lukulainen eurooppalainen ilmiö, josta Suomikaan ei ole jäänyt osattomaksi. Viihdejulkisuutta hyödyntävät liikkeet Liike Nytistä Ukrainan presidenttiin pyrkivät ravistelemaan vakiintuneita puolueita ja väittävät edustavansa niin järjen ääntä kuin kansan tahtoa. Kun politiikkaa jäsennellään vastakkainasettelun logiikkana, on järjestelmään sulautuminen kuitenkin tie tuhoon ja merkityksettömyyteen niin Italiassa, Suomessa kuin Ukrainassa. Sittemmin liikkeestä puolueeksi järjestynyttä Hjallis Harkimon eduskunnassa edustamaa ryhmittymää onkin kovin vaikea ymmärtää asettamatta sitä omaan poliittiseen viitekehykseensä.

Euroopassa on viime vuosikymmenen aikana noussut pinnalle poliittisten liikkeiden perhe, jota yhdistää samankaltainen toimintalogiikka ja politiikkakäsitys, e-demokratia, systeeminvastaisuus sekä viihdejulkisuudesta tutut kasvot. Liikkeiden mainingit ovat lyöneet lähtöpisteestään Roomasta aina Sofiaan, Kiovaan, Varsovaan sekä Helsinkiin asti. Julkisessa keskustelussa populismi näyttäytyy lähes yksinomaan eurooppalaisen oikeiston – ja joskus vasemmiston – ilmentyminä. Keskustalainen ”systeeminvastainen” populismi, jolle julkimot ovat antaneet kasvonsa, on saavuttanut kuitenkin samassa ajassa varsin suurta näkyvyyttä. Tätä keskustapopulismia edustavat muun muassa Italian suurin puolue, Bulgarian kolmanneksi suosituin puolue, Puolan kolmanneksi suurin puolue sekä Ukrainan valtapuolue ja presidentti.

Akateemisessa tutkimuksessa populismi käsitetään ennen kaikkea vastakkainasettelua hyödyntävänä politiikan logiikkana. Rajalinjoja vedetään meidän ja heidän välille, mutta tarkka sisältö on joustava ja helposti uudelleenmääriteltävissä. Esimerkiksi Ernesto Laclaulle lähes kaikki politiikka onkin muotoiltavissa ja typistettävissä populismiksi. Keskustalaisen julkimopopulismin tapauksessa rajalinjat heidän ja meidän välille on muodostettu erityisesti koetun poliittisen eliitin ja sitä vastustavan, systeemin uudistamiseen pyrkivän ryhmittymän välille.

Rajalinjat heidän ja meidän välille muodostuu poliittisen eliitin ja systeemin uudistamiseen pyrkivän ryhmän välille. Klikkaa twiitataksesi!

Mainittuja poliittisia liikkeitä ja puolueita yhdistävät tekno-utopistiset, koko valtiota koskevat reformihankkeet sekä byrokratian ja korruption vähentämiseen tähtäävät uudistukset. Lisäksi puolueet käsittävät politiikan populistisena vastakkainasetteluna, jossa toisena napana toimii koettu poliittinen eliitti ja etabloituneet puolueet, ja toisena “disruptoiva” sekä “järjen ääntä” edustava kansa, jota poliittinen liike edustaa. Liikkeiden tavoitteena on myös vaalijärjestelmän uudistaminen ”kansanvaltaisemmaksi” ja ”selkeämmäksi”. Liikkeet ajavat pääsääntöisesti keskustalaiseksi tai keskustaoikeistolaiseksi miellettyjä tavoitteita: verojen madaltamista sekä liian laajaksi ja monimutkaiseksi koetun byrokratian purkamista. Lisäksi liikkeet pitävät tiivistä yhteyttä mediajulkisuuden henkilöihin Hjallis Harkimosta Volodymyr Zelenskyihin ja hyödyntävät näiden laajaa näkyvyyttä ja perinteisten median portinvartijoiden ohi tapahtuvaa viestintää liikkeen kampanjoinnissa.

Etäpesäkkeitä Eurooppaan – Italiasta Puolan ja Bulgarian kautta Suomeen

Mainittujen systeeminvastaisten, poliittisten liikkeiden ja niiden poliittisen eetoksen alkupiste voidaan jäljittää Italiaan ja vuoteen 2009. Silloin alkunsa saanut Viiden tähden liike profiloitui haastamalla vallinneen järjestelmän ja etenkin muut vakiintuneet puolueet ja ryhmät. Alkuperäisessä ohjelmassaan se vaati muun muassa kansanedustajien eläkkeiden lopettamista, sitovia kansanäänestyksiä ja eräänlaista nettiparlamenttia, jossa kansalaiset voisivat livenä ja välittömästi osallistua prosessiin – tosin hieman korostetummin vasemmistolaisempana liikkeenä kuin nykyisin. Edesmenneellä, julkisuutta kaihtaneella tekno-utopistisella visiönäärillä Gianroberto Casaleggiolla oli suuri rooli Viiden tähden liikkeen perustamisessa ja kehittämisessä yhdessä tunnetun koomikon, Beppe Grillon kanssa. Tavoitteena oli kääntää saapasmaassa yleisesti halveksittu kovapalkkainen ja kiipijämäinen poliittinen eliitti ympäri nettidemokratian loputtomilta näyttäneiden mahdollisuuksien avulla. Kymmenen vuoden kukoistuksen jälkeen Viiden tähden liikkeen tähdet alkavat olla himmenemään päin: liike on muutamassa vuodessa vaipunut Italian poliittisen kentän suvereenista johtoasemasta kohti keskikokoisia puolueita kahden todella erinäköisen hallitusrupeaman uuvuttamana. Koalitiohallitukset laitaoikeiston sekä keskustavasemmiston kanssa ovat sysänneet puolueen paikoin jopa keskikokoista puoluetta pienemmäksi.

Viiden tähden liikkeen valtaisan ja rajun menestyksen jälkeen – liike nousi vuoden 2013 vaaleissa paikkamäärällä mitattuna toiseksi suurimmaksi ja vuoden 2018 vaaleissa suurimmaksi yksittäiseksi puolueeksi – sen ensimmäiset mainingit löivät maihin Puolassa. Puolalainen näyttelijä ja punk-muusikko Paweł Kukiz perusti vuonna 2015 omaa sukunimeään kantavan Kukiz’15 -liikkeen ajamaan pitkälti saman sapluunan tavoitteita kuin Viiden tähden liike Italiassa. Tavoitteisiin liittyivät jälleen olennaisesti puolueiden liiallisen vallan eli “puoluekratian” kertakaikkinen räjäyttäminen, teknologiaa hyödyntävät kansanäänestykset sekä vaalijärjestelmän reformi. Kukiz’15 myös kuului Viiden tähden liikkeen kaavailemaan eurooppalaiseen koalitioon ja alustavaan europarlamenttiryhmään, jota se haarukoi edellisten eurovaalien kynnyksellä vuonna 2019. Sittemmin Kukiz’15 on kohdannut saman kohtalon kuin Viiden tähden liike, tosin vielä nopeammin ja rajummin. Sen kohtalo oli sulautua osaksi keskustaoikeistolaista maltillista oppositiokoalitiota ja menettää lähes kaikki paikkansa parlamentissa.

Puolasta julkimopopulismin aallot kantautuivat vuorostaan Ukrainaan. Maan politiikkaan tyhjästä ja varoittamatta ilmestynyt, mutta viihdejulkisuudessa näkyvä Volodymyr Zelenskyi perusti TV-konseptinsa ympärille poliittisen liikkeen verkostojaan hyödyntäen. Hän ajoi Ukrainan eliitin kuriin laittamista, kapeampaa valtiota, elektronista innovatiivisuutta ja suorempaa demokratiaa. Zelenskyin perustama ja aiemmin johtama Kansan palvelija -puolue, joka nimettiin Zelenskyin tuottaman ja näyttelemän TV-sarjan mukaan, täyttääkin oivasti sen muotin, jonka Viiden tähden liike asetteli. Presidentinvaalikampanjoinnin aikana Zelenskyi ei suostunut perinteisen median portinvartijuudelle alisteiseen formaattiin, vaan kommunikoi lähes pelkästään ohi viestimien omien sosiaalisen median kanaviensa kautta. Presidenttikaudella Zelenskyin suhde perinteiseen mediaan on pysynyt etäisenä ja hän on luottanut omiin sosiaalisen median verkostoihinsa. Valtion hallinta presidenttinä, Zelenskyin puolueen absoluuttinen enemmistö parlamentissa sekä populistisen eetoksen karsastamat reaalipoliittiset kompromissit ovat kuitenkin syöneet myös Zelenskyin henkilöimän liikkeen kannatuksen vain muutamassa vuodessa – kuten kävi sen verrokeillekin.

Puolan ja Ukrainan poliittisten liikkeiden kanssa osin limittäin ensiaskelia ottanut muusikko-näyttelijä-tuottaja Slavi Trifonovin henkilöimä poliittinen projekti syntyi Bulgariassa epäonnistuneen kansanäänestyksen jälkimainingeissa jo vuonna 2016. Vaalijärjestelmän reformin lisäksi Trifonov pani alulle elektronista demokratiaa ja muita teknologis-yhteiskunnallisia hankkeita ajaneen kansanäänestyksen, joka kuitenkin matalan äänestysaktiivisuuden myötä hylättiin reilun enemmistön kannatuksesta huolimatta. 

Huolimatta vakaasta aikomuksestaan pysytellä korruptoituneena nähdyn puoluepolitiikan ulkopuolella, Trifonovin johtama Ima takâv narod – vapaasti suomennettuna “on olemassa kansa” – rekisteröityi monen vuoden ulkoparlamentaarisen vaikuttamisen jälkeen viralliseksi puolueeksi alkuvuodesta 2020. Kuten eurooppalaiset verrokkinsa, Trifonovin poliittinen liike ajaa vakiintuneen puoluejärjestelmän murtamista, byrokratian vähentämistä, kansanedustajien määrän vähentämistä ja nykyistä suorempaa demokratiaa.

Koska tie viralliseksi puolueeksi ja kohti institutionalisoitumista aloitettiin verrattaen myöhään, on kehitys Bulgariassa ollut varovaisen nousujohteista. Bulgariassa on alkuvuodesta 2021 edessä parlamenttivaalit, jotka toimivat ensimmäisenä happotestinä Trifonovin poliittiselle liikkeelle sitten vuoden 2016 kansanäänestyksen. Suotuisten mielipidemittausten perusteella liikkeellä on myös realistinen mahdollisuus päästä hallitusvastuuseen, sillä tyytymättömyys valtapuolueita kohtaan on ollut tapetilla kesän protestiaaltojen jälkeen. Aika näyttää, riskeeraako Trifonov menestyksen järjestelmään sulautumisen alttarilla, kuten edeltäjänsä.

Koto-Suomeen vastaavan sapluunan liike rantautui vuonna 2018 Liike Nytin muodossa. Kokoomuksessa turhautunut TV-kasvo ja mediamoguli Hjallis Harkimo perusti liikkeen yhdessä SDP:n entisen kansanedustajan Mikael Jungnerin, juontaja-toimittaja Tuomas Enbusken ja digitaalisen median hyödyntämisen kotimaisen pioneerin, Alex Niemisen kanssa. Liike Nytin missiona oli horjuttaa ja lopulta murtaa koko vakiintunut poliittinen kenttä sekä tarjota uudenlaista elektronista demokratiaa ratkaisuksi edustuksellisen demokratian koettuihin ongelmiin. Liike ei missään nimessä tahtonut olla puolue puolueiden joukossa, vaan nosti itsensä muiden puolueiden edustamaa, poliittisessa asemassaan vakiintunutta “eliittiä” vastaan.

Koto-Suomeen vastaavan sapluunan liike rantautui vuonna 2018 Liike Nytin muodossa. Klikkaa twiitataksesi!

Liikkeen, tai sittemmin puolueen, yleisohjelma käsittelee tuttuja teemoja aina teknologian luomista mahdollisuuksista suoraan demokratiaan ja lähes yksi yhteen Viiden tähden liikkeen ajamien nettiparlamenttihankkeiden järjestämiseen. Liike Nytin populistisen logiikan sisältö ja poliittinen eetos ovat yllä käsitellyistä liikkeistä kenties kaikista lähimpänä poliittisen ryppään alkukotia Italiassa, Viiden tähden liikkeessä. Onkin kuvaavaa ja tavallaan ympyrän sulkevaa, että Viiden tähden liikettä perustamassa olleen Gianroberto Casaleggion poika, Davide Casaleggio, oli vierailemassa pääpuhujana Liike Nytin järjestämässä seminaarissa loppuvuodesta 2018. Liike Nyt oli myös yksi Viiden tähden liikkeen haarukoimista tulevan europarlamenttiryhmänsä jäsenistä, minkä Harkimo tosin omalta taholtaan kiisti.

Instituutio syö liikkeen – miten käy Bulgariassa?

Jokainen yllä kuvattujen liikkeiden johtohahmoista on toiminut viihdejulkisuudessa tavalla tai toisella. Beppe Grillo oli ennen varpaansa politiikkaan kastamista tunnettu koomikko, Volodymyr Zelenskyi ohjaaja sekä näyttelijä, Slavi Trifonov suosittu muusikko, Hjallis Harkimo tunnettu TV-persoona ja Paweł Kukiz tunnettu näyttelijä sekä punk-artisti. Asetelmasta piirtyykin selkeä kuva ideologisesta ryppäästä, jolla on paitsi samankaltaiset tavoitteet myös samanlainen politiikkakäsitys sekä samasta lammesta, viihdejulkisuudesta, naaratut kasvot. Kun viihdejulkimoiden panos projekteille on liikkeen ja kansalaisen välisten verkostojen sekä vaikuttamiskanavien tarjoaminen ja niiden hyödyntäminen kampanjoinnissa, muodostuu ideologian ja sen levittämisverkostojen välille erottamaton symbioosi.

Kaikki artikkelissa käsitellyt liikkeet asemoituvat kansaa edustavana “järjen äänenä” “vakiintunutta poliittista eliittiä” vastaan. Kun populismia jäsennetään logiikkana, sen antiteesi ja pahin painajainen on institutionalisoituminen. Kun liike vakiintuu osaksi poliittista järjestelmää, sen koko olemassaolon logiikka eli populistinen vastakkainasettelu poliittisen eliitin ja puhtoisen kansan äänen välillä järkkyy. Liike menettää momentuminsa ja sitä myöten usein suosionsa.

Kun liike vakiintuu osaksi poliittista järjestelmää, sen koko olemassaolon logiikka järkkyy, liike menettää momentuminsa ja suosionsa. Klikkaa twiitataksesi!

Mainitut puolueet ovatkin viimeiseen asti välttäneet poliittisen liikkeen muuttamista puoluemuotoon ja asettamista tavallisen poliittisen elämän raameihin. Italialainen Viiden tähden liike on kahden hallituskautensa myötä institutionalisoitunut osaksi Italian poliittista järjestelmää: sen kannatus on laskenut 35 prosentin huippulukemista nykyiseen 15 prosenttiin. Varsinkin ensimmäiseen hallitukseen liittyminen yhdessä laitaoikeistolaisen Lega Nordin kanssa oli katkeraa kalkkia nieltäväksi puolueen nuoremmalle ja vasemmistolaisemmin suuntautuneelle äänestäjäkunnalle. Ironian huipentumana Viiden tähden liikkeen viimeiseksi merkittäväksi teoksi parrasvaloissa on jäämässä nykyisen poliittisen järjestelmän ja puolueluokan sementoiminen paikalleen kannattamalla kansanäänestystä, joka vähentää kansanedustajien lukumäärää. Sen saman poliittisen luokan, jonka Viiden tähden liike tahtoi kumota vuosikymmen sitten, mutta jonka osaksi se on kuluvan vuosikymmenen aikana yhä enenevissä määrin sulautunut.

Ukrainassa Zelenskyin johtama, koko maan poliittisen kentän mullistanut puolue on vääjäämättä menettämässä suosiotaan muiden puolueiden hengittäessä  niskaan. Puolassa saman ideologisen perheen parasta ennen -päiväys on mennyt jo vuosia sitten Kukiz’15:n integroiduttua maltilliseen keskustaoikeistolaiseen oppositioryhmään loppuvuodesta 2019.  Kukiz’15 menettikin lähes kaikki kansanedustajansa vuoden 2019 vaaleissa paikkamäärän laskiessa 42:sta kuuteen. Suomessa Harkimoon vahvasti henkilöityvä Liike Nyt joutui nöyrtymään poliittisen järjestelmän paineessa ja muuntautumaan itsemääritellystä disruptiivisesta liikkeestä puolueeksi muiden joukossa, eikä helpotusta ole kannatusmittausten mukaan luvassa. Kuntavaalien tulos keväällä 2021 tuleekin ratkaisemaan Liike Nytin kohtalon. Bulgariassa vastaavan liikkeen kehitys on vasta nupullaan: maassa on kesän mittaan osoitettu mieltä taajaan, ja tyytymättömyys valtapuolueisiin on korkealla mahdollistaen Slavi Trifonovin liikkeelle menestystä ensi kevään vaaleissa. Liike päätynee kuninkaantekijän rooliin tulevaa hallitusta muodostettaessa, suuntaan tai toiseen.

Populismi on määrältään ja laadultaan äärettömän monimuotoinen ilmiö. Se on kykenevä muovautumaan sekä poliittisessa oikeistossa että vasemmistossa. Näitä kahta tutkittaessa väliin putoavat keskemmällä operoivat poliittiset liikkeet. Tällainen rypäs on viihdejulkisuuden hahmojen henkilöimä systeeminvastainen keskustapopulismi, joka on menneen vuosikymmenen aikana levittäytynyt ympäri Euroopan halliten maanosan väkirikkaimpiin kuuluvia maita. Julkimopopulistien liike ideologisine taustoineen on vaipumassa historian hämäriin ilman, että sitä olisi analysoitu laajemmin kuin muutaman yksittäisen puolueen osalta.