Jaa

Lukuaika: 8 minuuttia

Punaisen pillerin teoria on peräisin tieteiselokuva Matrixista, jossa päähenkilö nielaisee punaisen pillerin ja tulee sen avulla tietoiseksi koneiden salaliitosta. Kuva: Flickr/tom_bullock (CC BY 2.0)

Katri-Maaria Kyllönen on yhteiskuntatieteiden maisteri Lapin yliopiston politiikkatieteiden ja kansainvälisten suhteiden maisteriohjelmasta. Hän on kiinnostunut verkkovälitteisen ideologisen ekstremismin torjunnasta ja verkon alakulttuurien parissa leviävien narratiivien vaikutuksesta yhteiskuntaan ja politiikkaan. Teksti perustuu hänen keväällä valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaansa.

Internetin manosfääri on moninainen joukko muun muassa kehonrakennukseen, itsensä kehittämiseen ja miesten oikeuksiin keskittyviä blogeja. Siihen kuuluu kuitenkin myös väkivaltaiseen naisvihaan, valkoiseen ylivaltaan ja seksuaalisen häirinnän opettamiseen liittyviä ryhmiä. Alakulttuurien käyttämää väkivaltaista puhetta ei voi tulkita pelkäksi harmittomuudeksi, vaan retoriikka on toiminut innoituksena myös henkirikoksille.

Toukokuussa 2020 nuori mies puukotti torontolaisessa hierontapaikassa naisen ja haavoitti kahta muuta läsnäolijaa. Misogyynisesti motivoitunut teko liittää 17-vuotiaan puukottajan osaksi naisvihamielisen incel-ideologian innoittamaa surmaajien joukkoa. Edellisen kerran Torontossa kuohahti huhtikuussa 2018, kun 25-vuotias Alek Minassian ajoi autollaan väkijoukkoon tappaen kymmenen ihmistä. Uhrit olivat pääosin naisia.

Ennen iskuaan Minassian julkaisi Facebook-seinällään ylistävän kirjoituksen Kaliforniassa vuonna 2014 kuusi ihmistä ampuneesta Elliot Rodgerista ja  julisti samalla ”incel-vastarinnan alkaneeksi”. Ennen tekoaan Minassian oli osallistunut aktiivisesti naisvihaa levittävän antifeministisen incel-liikkeen (involuntary celibacy, tahdonvastainen selibaatti) verkkokeskusteluihin ja ihaili Rodgerin kaltaisia aatteellisia joukkomurhaajia. Myös syksyllä 2019 Saksan Hallessa ja keväällä 2020 Hanaussa kohahduttaneiden juutalais- ja muslimivihamielisesti motivoituneiden iskujen tekijät on yhdistetty inceleihin.

Vaikka väkivaltaa oikeuttavat narratiivit jäävät useimmiten verkossa toimivien alakulttuurien sisäpiirijutuiksi, yhä useammin nämä ajatukset toimivat innoituksena väkivaltaisille ääriteoille.

Harmitonta verkkokulttuuria vai väkivaltaista ekstremismiä?

Incel-yhteisö on Redditissä, 4- ja 8chanilla, Twitterissä ja omalla Incels.co-foorumillaan toimiva nuorten miesten nettiyhteisö. Sen anarkistista ironiaa tihkuva keskustelukulttuuri ymmärretään usein yksinäisyydestä, ulkonäköpaineista ja seksuaalisesta turhautumisesta kumpuavana Ylilauta-tyylisenä kevyenä jutusteluna. Ennen incel-termin yleistymistä suomalaisessa verkkokeskustelussa kyseisiin keskustelijoihin on toisinaan viitattu termillä katkero, joka korostaa ja parodioi yksityiselämän pettymysten tuottamaa katkeruutta ilmiön takana. Incel-liikkeen piiristä on kuitenkin noussut useita joukkomurhaajia, joiden harmittomaksi tulkittu naisvihan kyllästämä retoriikka on johtanut todellisiin, usean ihmisen hengen vaatineisiin tekoihin.

Yhteisö on osa pääosin Internetissä sijaitsevaa antifeminististä miesasialiike manosfääriä, joka edustaa yhteiskunnallisesti verkon alakulttuureissa ilmenevää alt-rightiin (alternative right, vaihtoehtoinen oikeisto) kietoutuvaa uuskonservatismia, joka pitää arvossa modernia individualismia ja liberaalia markkinataloutta, mutta kannattaa perinteisiä moraaliarvoja ja rooleja. Verkossa uuskonservatiivisia arvoja kannattavat miesasialiikkeen ryhmät keskittyvät usein vastustamaan feminismiä, monikulttuurisuutta, sosiaaliliberalismia, poliittista korrektiutta, LGBTQ+-oikeuksia – ja trivialisoivat jopa ilmastonmuutosta.

Manosfäärin ideologinen kehyskertomus, The Red Pill -teoria, on peräisin tieteiselokuva Matrixista, jossa päähenkilö nielaisee punaisen pillerin ja tulee sen avulla tietoiseksi koneiden salaliitosta ihmiskuntaa vastaan. Incelit ja muut manosfäärin antifeministiset ryhmittymät väittävät kuvainnollisen punaisen pillerin nieltyään tulleensa tietoiseksi naisten ja yhteiskunnan solmimasta salaliitosta, joka sortaa miehiä. Salaliiton ansiosta naiset ja yhteiskunta ovat siten vastuussa muun muassa inceleiden heikosta seksuaalisesta menestyksestä sekä laajemmassa kontekstissa myös miesten syrjäytymisestä ja väkivallanteoista.

Inceleiden populistinen retoriikka saa pontta punaisen pillerin analogian rinnalla kulkevista nais- ja muukalaisvihamielisistä salaliittoteorioista. Feminismin nousu sekä maahanmuuttomyönteisyys toimivat heidän mielestään osoituksena näistä juonista. Foorumin jäsenet myös määrittelevät selkeästi vihollisensa, joihin kuuluvat naiset, sosiaalisesti menestyvät miehet, pariskunnat, ”sinisen pillerin nielleet” eli ihmiset, jotka eivät ole omaksuneet The Red Pill -ideologiaa, seksuaalivähemmistöt sekä “feministien kaappaama” yhteiskunta. Inceleiden maailmankuvaa värittää biologisdetermistinen asenne, joka pelkistää fysiologiset tekijät tai yksilön geenit ihmisen käyttäytymistä ohjaaviksi tekijöiksi, mutta esimerkiksi ympäristön ja kulttuurin vaikutus jää huomioimatta. Niin ikään ajatuskulku yksinkertaistaa ihmisyyden soidintanssiksi, jossa ylemmän ja alemman tason feminiinisyydet ja maskuliinisuudet kilpailevat vastakkaisen sukupuolen huomiosta. 

Inceleiden populistinen retoriikka saa pontta nais- ja muukalaisvihamielisistä salaliittoteorioista.

Inceleiden kommunikaatio on sekoitus ironian sävyttämää fantasiointia, katkeraa tilitystä, syrjäytymisen retoriikkaa ja poliittista korrektiutta vastustavaa meemikulttuuria. Suuri osa Incels.co-foorumin keskustelijoista kuitenkin korostaa todella uskovansa edellä mainittuihin salaliittoihin ja näkee ne syynä syrjäytymiseensä ja epäonneensa.. Vihaisen puheen ironiaan verhottua retoriikkaa on kuvattu muun muassa suojautumiskeinoksi, jonka avulla sanotut asiat voidaan tarvittaessa kiistää. Siksi myöskään inceleiden retoriikkaa ei voida ohittaa harmittomana tapahtuneiden joukkosurmien valossa.

Verkon alakulttuureissa elävä populismi saa valtansa yhteiskunnallisten muutosten tuottamasta epävarmuudesta, pettymyksestä ja osattomuuden tunteesta, jotka kanavoituvat aiemmin marginaalissa olleisiin ryhmiin. Incelit eivät ole yhtenäinen joukko, joka tähtäisi järjestelmälliseen poliittiseen muutokseen. Faktoista piittaamaton, salaliittoteorioista viehättynyt ja osattomuuden tunteesta kärsivä monenkirjava incel-yhteisö onkin altis tunteita hyödyntävälle informaatiovaikuttamiselle, ja siksi helppo saalis radikaalille ideologialle.

Kertomuksia salaliitoista ja ahdistusta yhteiskunnallisesta muutoksesta

Incels.co-foorumilla esiintyvä väkivaltainen puhe oikeutetaan kokemuksella yhteiskunnasta kumpuavasta vääryydestä. Tämä vääryys yhdistetään naisiin, toisiin miehiin sekä tiettyihin etnisiin ryhmiin. Vastakkainaseteltujen narratiivien avulla pyritään vihaisen puheen oikeuttamiseen ja väkivallan luonnollistamiseen.

Foorumin keskustelunaiheet eivät ole yleisen moraalikäsityksen mukaisia, eivätkä siksi nouse sellaisinaan julkiseen keskusteluun. Manosfäärin kertomuksia Kertomuksen vaarat -hankkeen tutkijan Matias Nurmisen (2019) mukaan uusmaskuliinisten liikkeiden shokkiarvoa tavoittelevaa retoriikkaa voidaankin pitää narratiivien uudelleenmäärittelyyn tähtäävänä puheena – aiemmin marginaalissa olleita mielipiteitä pyritään tuomaan esiin, popularisoimaan ja lopulta horjuttamaan yleisesti hyväksyttyä narratiivia. Samalla tavoin alt-rightille tyypilliset narratiivit ja retoriset keinot ovat levinneet niin uusmaskuliinisiin liikkeisiin, verkon alakulttuureihin kuin oikeistokonservatiivien ja etnonationalistien puheisiin.

Tietyt kommenteissa esiintyvät arvot ja kertomukset, kuten oletukset juutalaisten ja feministien salaliitosta, sekä usein esiintyvä seksuaaliväkivallan ja väkivallan olemassaolon kyseenalaistaminen ovat saavuttaneet vankan aseman niin inceleiden kuin oikeistopopulististen verkkokulttuurien maailmankuvaa selittävinä narratiiveina. Incelit ovat perustelleet näillä samoilla kehyskertomuksilla viharetoriikkaansa ja joukkosurmia

Narratiivien sodassa käytetään hyödyksi sosiaalisen median tuomaa muutosta, joka on murentanut perinteisen median ja politiikan valtaa antamalla tavalliselle kansalaiselle äänen. Tuo ääni on parhaimmillaan moninkertaisesti kuuluvampi nettifoorumeilla kuin perinteisillä kanavilla. Samanmielisten muodostama sosiaalinen kupla ja sosiaalisen palautteen puute normalisoivat poikkeavan puheen ryhmän sisällä. Shokkiarvon myötä narratiivi saavuttaa huomiota ja vähitellen valtavirtaistuu myös muilla alustoilla – kuten miesasialiikkeiden ja alt-rightin kohdalla on nähty. Perussuomalaisten ajatushautomon Suomen Perustan julkaiseman Totuus kiihottaa -teoksen misogyyninen sisältö noudattaa pitkälti verkon alakulttuureissa esiintyviä naisvihan narratiiveja.

Narratiivien sodassa käytetään hyödyksi sosiaalisen median tuomaa muutosta.

Väkivaltaisen naisvihan tematiikan lisäksi inceleiden puheesta kumpuaa yleinen tyytymättömyys yhteiskuntaan, etenkin niihin muutoksiin, jotka ovat lisänneet yksilön oikeuksia ja vapaata liikkuvuutta. R. W. Connellin (1995) hegemonisen maskuliinisuuden määritelmän mukaan kulttuuri- ja aikakausisidonnainen miehisyyden ideaali määrittyy voiman, vallan ja heteroseksuaalisuuden representaatioiden kautta. Hegemonisessa maskuliinisuudessa tietylle miestyypille on varattu johtava asema, jolle sekä feminiinisyys että hegemoniselle maskuliinisuudelle alisteiset maskuliinisuudet ovat alisteisia. Suurin osa miehistä ei täytä maskuliinisuuden kulttuurista ideaalia, mutta sitä kohti pyritään sosiaalisen hyväksynnän saavuttamiseksi.

2010-luvulla on käyty keskustelua hegemonisen maskuliinisuuden muutoksesta, jossa autoritaarisen johtajuuden sijaan yhteistyökyky, kumppanuus ja tunnetaidot ovat nousseet uuden maskuliinisuuden hyveiksi. Manosfäärin misogynia ja väkivallan ihannointi voidaankin tulkita maskuliinisuuden muutoksen aiheuttamana vastarintana. Perinteinen sosiaalinen järjestys on asettanut maskuliinisuudet yhteiskunnallisesti merkittäviin ja arvostettuihin rooleihin muun muassa työn ja poliittisen osallistumisen kautta. 

Nyky-yhteiskunnissa avioerot ovat lisääntyneet, naisten työssäkäynti on valtavirtaa, naiset ovat ilmestyneet politiikkaan sekä kirkkojen ja muiden uskonnollisten instituutioiden valta on vähentynyt. Incelit tulkitsevat näiden ja lukuisten muiden läntiselle modernismille leimallisten muutosten rapauttavan ja pirstaloivan kulttuurisia kertomuksia, joissa perinteinen sukupuoleen, luokkaan, seksuaalisuuteen ja etnisyyteen perustuva sosiaalinen järjestys oli oleellista.

Manosfäärin alakulttuureihin perehtyneet tutkijat korostavat kehitystä, jossa antifeministiset miesliikkeet ovat muuttuneet miesten oikeuksia vaativasta liikkeestä radikalisoituneeksi naisvihaksi verkossa ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Salaliittokertomuksiin perustuvat kytkökset alt-rightin narratiiviseen maisemaan puhuvat osaltaan tämän huomion puolesta.

Ideologinen ekstremismi voi levitä herkästi verkossa

Nykyajan ideologinen ekstremismi käyttää mediahuomiota taitavasti hyväkseen, mikä aiheuttaa mediakentälle painetta pohtia suhdettaan kohu-uutisointiin ja huomioida oma potentiaalinen roolinsa ideologisen ekstremismin välikappaleena. Esimerkiksi vuoden 2019 Uuden-Seelannin Christchurchissa 50 henkeä vaatinut joukkoampuja suoratoisti tekonsa Facebook-liven kautta ja manifesti jaettiin suoraan 8chanille. Surmaaja oikeutti tekonsa ikään kuin iskemällä silmää verkon alakulttuuripiireille manifestillaan ja aseeseensa maalatuilla salaliittoteoriaviittauksilla.

Ideologisen ekstremismin nimissä tehtyjen joukkosurmien ja sosiaalisen median yhteys pakottaa palveluntarjoajat miettimään toimintaperiaatteitaan. Samalla on pohdittava anonymiteetin ja sananvapauden ihanteiden rinnalle syntyneen väkivaltaisen verkkokulttuurin vaikutusta median rooliin. Verkon alakulttuurien suosimilla narratiiveilla on yhteyksiä ideologisesti motivoituneisiin joukkosurmiin. Tämän yhteyden olemassaolon tulisi kannustaa ääriajattelun torjuntaan keskittyviä tahoja huomioimaan niin radikaalit miesasialiikkeet kuin muutkin väkivaltaan kehottavat verkon alakulttuurit osana nykypäivän väkivaltaisen ekstremismin uhkakuvastoa.

Keskustelupalstojen salaliitot eivät aina jää vain suljettujen ovien takana käytäviksi keskusteluiksi, vaan politisoituvat osaksi laajempaa yhteiskuntakritiikkiä. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä toimii QAnon-liikehdintä, joka on onnistunut ratsastamaan koronakriisin luomalla epävarmuudella ja lietsomaan perättömillä salaliittoteorioillaan epäluottamusta yhteiskuntaa kohtaan.

Jaa