Sudanilaiset osoittivat mieltä sotilasjunttaa vastaan Berliinissä kesäkuussa 2019. KUVA: Flickr/ Hossam el-Hamalawy

Sudan on nähnyt paljon muutoksia vuoden 2018 joulukuun jälkeen, mutta yksi mies seisoo aidon ja pysyvän demokratisoitumisen esteenä. Kolmen vuoden siirtymäajan Sudania johtaa riippumaton neuvosto. Neuvoston varapuheenjohtajalla Mohamed Hamdan ”Hemeti” Dagalolla on monta syytä estää Sudanin demokratisoituminen. 

Sudanista uutisoitaessa länsimainen media on viimeisen vuoden ajan keskittynyt liberaaleihin uudistuksiin kuten naisten oikeuteen käyttää housuja ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltoon. Silloin tällöin uutisoidaan myös vallasta syöstyn ja vangitun diktaattorin Omar al-Bashirin korruptio- ja sotarikossyytöksistä ja oikeudenkäynnistä sekä hallinnon ja kapinallisten rauhanneuvotteluista. 

Liian vähälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet Sudanin vakautumista, kehitystä ja demokratisoitumista estävät ja hidastavat tekijät. Näistä kenties vähiten Suomessa huomiota saanut ongelma on Mohamed Hamdan ”Hemeti” Dagalon rooli  neuvostossa, joka hallitsee Sudania siirtymäkauden ajan. Riippumattoman neuvoston varapuheenjohtajuuden lisäksi Hemeti johtaa myös Rapid Support Forces (RSF) -miliisiä, joka on osa Sudanin hallinnon turvallisuusjoukkoja ja periaatteessa armeijan alaisuudessa. Käytännössä RSF toimii kuitenkin itsenäisesti ja käy valtataistelua armeijaa vastaan. Hemeti onkin viime kädessä lojaali RSF:lle eikä siirtymäajan hallinnolle. 

Sudanin demokratisoitumisen tiellä seisoo yksi mies.

Klikkaa twiitataksesi.

Sudanin mielenosoitukset johtivat sotilasvallankaappaukseen

Joulukuussa 2018 kymmenet lukiolaiset osoittivat mieltään leivän hinnan kolminkertaistumista vastaan Atbarassa, jossa vuosikausia vallassa olleella presidentti Omar al-Bashirilla oli perinteisesti ollut vankka kannatus. Maan erittäin huonon taloustilanteen takia hallitus oli poistanut tärkeän peruselintarvikkeen leivän sekä polttoaineen tukia. Mielenosoitukset laajenivat nopeasti ja jo muutaman päivän kuluttua ne olivat levinneet ympäri maata. Protestit kohdistuivat aluksi Sudanin heikkoon taloustilanteeseen, mutta mielenosoittajat alkoivat pian myös vaatia al-Bashirin luopumista vallasta.

Mielenosoitukset kiihtyivät erityisesti 6. huhtikuuta vuonna 2019, kun niitä johtava ammattijärjestöliike (Sudanese Professionals Association) kutsui mielenosoittajat marssimaan ja istumaan armeijan päämajan edessä, kunnes al-Bashir luopuisi vallasta. Viisi päivää myöhemmin armeijan edustajat julistivat, että he olivat syrjäyttäneet presidentin.

Mielenosoitukset eivät kuitenkaan päättyneet. Tuhannet sudanilaiset jäivät päämajan eteen vaatimaan, että juuri muodostettu sotilashallinto luovuttaisi vallan siviilihallitukselle. Kenraali Abdel Fattah Abdelrahman Burhanin johtama sotilasjuntta ei suostunut vaatimuksiin, vaan toteutti joukkomurhan 3. kesäkuuta hajottaakseen mielenosoittajien leirin. Joukkomurhaa johtivat Hemetin RSF-joukot, jotka tappoivat kymmeniä mielenosoittajia. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan itsenäiset lääkäreiden ryhmittymät arvioivat, että yli 120 mielenosoittajaa tapettiin ja yli 900 loukkaantui.

Protestit laantuivat joukkomurhan jälkeen. Mielenosoittajat ja sotilasjuntta pääsivät elokuussa 2019 sopuun suunnitelmasta siviilihallintoon siirtymisestä sekä vaalien järjestämisestä. Kansanvalta saa kuitenkin odottaa, sillä osapuolet sopivat kolmen vuoden siirtymäajasta, jonka aikana maata johtaa siviilien ja sotilaiden yhteinen väliaikaishallinto. Ensimmäiset 21 kuukautta tätä väliaikaishallintoa johtaa sotilasedustaja kenraali Burhan, jonka jälkeen johtovastuun on tarkoitus siirtyä siviileille. Aito demokratisoituminen voi alkaa vasta, jos sotilaat todella luovuttavat väliaikaishallinnon johtovastuun ja lopulta vallan kokonaan sekä hyväksyvät vaalit, joissa väliaikaishallinnon edustajat eivät uuden perustuslain mukaan saa asettua ehdolle.

Hemetin ja RSF:n rooli mielenosoituksissa ja sotilashallinnossa

Hemeti oli al-Bashirin läheinen liittolainen, mutta hänen lojaaliutensa horjui jo mielenosoitusten levitessä maanlaajuisiksi joulukuussa 2018. Hemeti oli ensimmäinen korkea-arvoinen upseeri joka julkisesti ilmoitti tukensa mielenosoittajille ja olikin vahvasti mukana syöksemässä al-Bashiria vallasta 11. huhtikuuta. Kaksi päivää myöhemmin Hemeti nimitettiin sotilasjuntan varapuheenjohtajaksi ja myöhemmin sotilaiden ja siviilien yhteisen väliaikaishallinnon varapuheenjohtajaksi. Vaikka väliaikaishallintoa johtaa kenraali Burhan, rauhasta länsimaisten diplomaattien ja Sudanin kapinallisjoukkojen kanssa on pääasiallisesti neuvotellut Hemeti.

Sudanissa Hemetiä ei kuitenkaan tunneta rauhansovittelijana. RSF-joukkojen rooli vuoden 2019 joukkomurhassa on lähes kiistaton ja muun muassa Human Rights Watchin dokumentoima vaikka Hemeti pyrkiikin kieltämään RSF:n osallisuuden joukkomurhaan. Hän muun muassa väittää toistuvasti että RSF-joukot eivät tappaneet mielenosoittajia, vaan nimeämättömät ulkopuoliset tahot pukeutuivat heidän asuihinsa ja toteuttivat murhat mustamaalatakseen heitä. Hemetin ja RSF:n väkivaltainen maine on kuitenkin lähtöisin jo vuosikausia jatkuneista siviiliväestöön kohdistuneista julmuuksista Darfurissa, joten hänen väitteensä ovat epäuskottavia. Muun muassa Amnesty International ja Human Rights Watch ovat raportoineet laajoista ihmisoikeusrikkomuksista jo vuosien ajan.

Hemetin tuki mielenosoittajille on kaikesta huolimatta onnistunut nostamaan hänet kenties Sudanin tärkeimmäksi ja vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. On todennäköistä, että tämä on ollut Hemetin laskelmoitu suunnitelma. Jo kesäkuussa 2019 Hemeti teki 6 miljoonan dollarin sopimuksen kanadalaisen PR-firman kanssa saavuttaakseen kansainvälistä uskottavuutta maan johdossa.

Sudanin kansa ei tule kuitenkaan valitsemaan Hemetiä johtajakseen. Samaan aikaan RSF:n julkisuustempausten kanssa Hemetin joukot jatkavat julmia toimiaan konfliktialueilla. Joulukuussa 2019 paikalliset uhrit ja silminnäkijät raportoivat RSF:n tappaneen yli 80 ihmistä ja ajaneen kodeistaan 8000 perhettä al-Geneinassa, Länsi-Darfurissa. Varsinkin darfurilaiset protestoivat Hemetin asemaa hallinnossa, ja sudanilaiset käyvät yhä hermostuneemmiksi hallinnon muodostaman komitean kyvyttömyydestä saada valmiiksi ja julkaista selvitystä koskien turvallisuuspalvelujen toimintaa vuoden 2019 kansanmurhassa.

Hemeti ja RSF eivät anna Sudanin demokratisoitua ilman taistelua

Onkin perusteltua olettaa, että Hemeti ei anna Sudanin demokratisoitua, sillä hänellä olisi siinä vain hävittävää. Jos siirtymäajan päätyttyä valtaan valittaisiin avointen ja vapaiden vaalien kautta Hemetiä vastustava tai edes ihmisoikeuksia kunnioittava hallitus, Hemeti ei menettäisi pelkästään johtavaa asemaansa vaan voisi joutua oikeuteen Darfurin kansanmurhista, vuoden 2019 joukkomurhasta ja lukemattomista muista rikoksista. Omar al-Bashirin vangitseminen vallankaappauksen yhteydessä osoittaa Hemetille että sama kohtalo on mahdollinen myös hänelle.

Hemeti ei anna Sudanin demokratisoitua, koska hänellä olisi vain hävittävää.

Klikkaa twiitataksesi.

Vaikka Hemeti ei joutuisikaan syytteeseen, vähintäänkin hänen omaisuutensa olisi kuitenkin vaakalaudalla. Hemeti on kaapannut itselleen ja RSF-joukoilleen valtavat rikkaudet pääsääntöisesti ottamalla haltuunsa kultakaivokset ja niiden tuotot Jebel Amerin alueella Pohjois-Darfurissa. Sudanin äärimmäisen huonossa taloustilanteessa mikä tahansa uusi hallinto todennäköisesti syyttäisi edellistä hallitusta oikeutetusti korruptiosta ja pyrkisi takavarikoimaan heidän omaisuuttaan. 

Sudan ei tule pääsemään eroon Hemetistä ilman vastarintaa. Jos Sudanissa järjestetään avoimet ja vapaat vaalit, on vaarana, että RSF-joukot ajautuvat pitkään ja veriseen valtataisteluun armeijan kanssa varsinkin Sudanin kapinallisjoukkojen liittyessä konfliktiin. Vaikka Sudanin väliaikaishallinto ja useat kapinallisjoukot solmivat hiljattain rauhansopimuksen, kaksi ryhmittymää jättäytyi sen ulkopuolelle. Molemmat näistä vastustavat sekä RSF:n että armeijan läsnäoloa hallinnossa ja mitä todennäköisimmin tarttuisivat aseisiin tukematta kumpaakaan. Tässä tilanteessa myös useat muut kapinallisryhmät luultavasti liittyisivät taisteluihin vahvistaakseen omaa asemaansa.

Aseellinen selkkaus on mahdollinen, koska RSF-joukoista on vuosien aikana tullut vähintään yhtä voimakas kuin maan armeijasta. RSF-joukot koottiin 2013 pahamaineisista Janjaweed-miliiseistä, jotka olivat tehneet sotarikoksia Darfurissa vuodesta 2003 alkaen. Hemetin joukkojen tarkoitus oli alun perin vain auttaa Sudanin armeijaa taistelussa kapinallisia vastaan, mutta he saavuttivat pian enemmän ja enemmän valtaa. Vuonna 2015 RSF-joukoille annettiin virallinen vakituisten joukkojen asema ja kaksi vuotta myöhemmin niistä tuli presidentti al-Bashirin henkivartiokaarti, mikä vahvisti  RSF:n asemaa entisestään. Nyt Hemetin joukoissa on kymmeniä tuhansia sotilaita, ja he ovat laajentaneet asemansa Darfurista kaikkialle Sudaniin kontrolloiden suurta osaa maan kaupungeista ja kylistä. Hemetin joukkojen ei tarvitse alistua vaalien lopputulokseen, sillä he ovat tarpeeksi vahvoja taistellakseen vallasta.

RSF:llä on myös vahva tuki Saudi-Arabialta ja Yhdistyneiltä arabiemiraateilta, jotka pyrkimään pitämään Hemetin vallassa. Nämä maat pelkäävät, että Sudanin demokratisoituminen voisi aiheuttaa kansannousuja myös heidän hallituksiaan vastaan. Hemeti on myös lähettänyt palkkasotilaita Jemeniin vuodesta 2015 asti taistelemaan Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiraattien puolella vahvistaen heidän tukeaan Hemetille. Onkin todennäköistä, että Hemetin vallan ollessa uhattuna nämä maat olisivat valmiita vahvemmin aseistamaan ja rahoittamaan RSF-joukkoja.

Aseellisen selkkauksen riskiä nostaa lisäksi se, että myös RSF-joukkojen rivisotilailla voisi olla paljon vaakalaudalla vaaleissa. RSF ja armeija kilpailevat jo nyt keskenään, ja demokratisoituminen todennäköisesti pönkittäisi armeijan asemaa, koska RSF-joukot ovat   epäsuosiossa joukkomurhien takia.

Armeijan syöstyä al-Bashirin vallasta alkoi Sudanissa hallinnon ja sotavoimien puhdistaminen hänen kannattajistaan. Niinpä myös moni al-Bashirille uskollinen kansallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun sotilas käytännössä pakotettiin irtisanoutumaan huonoin ehdoin. Tämä kohtalo olisi mahdollinen myös RSF-sotilaille. Tammikuussa 2020 nämä turvallisuuspalvelun sotilaat aloittivat aseellisen kapinan Khartoumissa. Vaikka tämä kapina kukistettiinkin nopeasti, vastaava RSF-joukkojen vastarinta olisi huomattavasti merkittävämpi heidän suurten resurssiensa vuoksi. Tammikuun kapina myös korostaa Sudanin turvallisuuspalveluiden keskinäisiä jännitteitä ja ahtaalle joutuneiden sotilaiden valmiutta aseelliseen vastarintaan.

Talous ratkaisee Sudanin ja Hemetin tulevaisuuden

Sudanissa ei kuitenkaan välttämättä järjestetä vaaleja ollenkaan. Hemetillä ja hänen liittolaisillaan on runsaasti aikaa varmistaa, että valta ei siirry siviileille. Hiljattain solmittiin rauhansopimus, jossa allekirjoittajina on Sudanin hallitus ja osa maan kapinallisjoukoista. Vaikka sopimus on merkittävä askel maan vakauttamisen näkökulmasta, nollasi se myös kolmen vuoden siirtymäajan alkamaan sopimuksen kirjoittamisesta. Näin ollen mahdollisia vaaleja on jo siirretty ainakin vuodella. Ellei Hemeti pysty muilla keinoin varmistamaan valta-asemansa säilymistä, siirtymäajan nollaaminen erinäisin verukkein saattaa toteutua vielä useampaankin otteeseen. On siis todennäköistä, että Hemeti joko pitää valtansa esimerkiksi vaaleja jatkuvasti siirtämällä tai häviää asemansa maan talouskurjuuden aiheuttamien ongelmien vuoksi. 

Yhä turhautuneemmaksi käyvä kansa ei tule sietämään vaalien siirtämistä, ellei Sudanin taloustilanne kohene. Työttömyys, inflaatio ja peruselintarvikkeiden korkea hinta johtivat joulukuun 2018 mielenosoituksiin, eikä mikään näistä ongelmista ole poistunut. Välttääkseen samanlaiset mielenosoitukset on nykyisen hallinnon kohennettava Sudanin talouden tilaa. Väliaikaishallinto pyrkiikin suostuttelemaan Yhdysvallat poistamaan maan valtiollisten terrorismintukijoiden listalta, jotta Sudanin talous voisi avautua länteen. Osana tätä kampanjaa Hemeti on kannustanut Sudania ja Israelia normalisoimaan suhteensa. Lokakuun lopussa Sudan ja Israel avasivat taloudelliset suhteet, mutta diplomaattisuhteiden kohtalo jäi epäselväksi. Jo pelkästään taloudellisten suhteiden avaaminen Israelin kanssa on riskialtista kansan vastustuksen vuoksi. Jos tämä riskipeli kuitenkin onnistuu ja elinolot Sudanissa paranevat huomattavasti, voi Hemeti mahdollisesti pysyä vallassa, mutta epäonnistuessaan hänestä tulisi entistäkin epäsuositumpi.

Sudanin tulevaisuus jatkuu epävarmana uudistuksista, rauhanneuvotteluista ja lupauksista  huolimatta. Jos yksi mies voi estää demokratisoitumisen, on se Sudanissa Hemeti. Voikin olla, että Sudania odottaa vielä ainakin yksi kapina ennen kuin sen kansa saa valita hallitsijansa.