Moldovan presidentiksi äänestetty EU-mielinen Maia Sandu on valintansa jälkeen toistanut, että venäläisjoukkojen tulisi lähteä Transnistriasta ja että Krimin niemimaa kuuluu Ukrainalle. Vladimir Putinin tukema, vuodenvaihteessa tehtävästään väistyvä presidentti Igor Dodon vihjasi Sandun politiikan olevan venäläisvastaista. Moldovan seuraava kysymys kuuluu, mitä seurauksia Venäjästä irtautumisella ja EU:hun suuntaamisella olisi niin Moldovalle kuin sen kyljessä odottavalle Transnistrialle.

Itäeurooppalaisessa Moldovassa tapahtui marraskuussa 2020 historiaa, kun maan presidentiksi valittiin 48-vuotias Maia Sandu. Harvardin yliopistossa opiskellut ja ennen poliittista uraansa Maailmanpankissa työskennellyt Sandu on maan ensimmäinen naispuolinen presidentti. Hän voitti vastaehdokkaansa, istuvan presidentti Igor Dodonin selvästi, noin 58 prosentin äänisaaliilla. Vuonna 1991 Neuvostoliitosta irtautuneelle valtiolle Sandu on muutoksen symboli. Hänen äänestäjänsä olivat nuorempia ja koulutetumpia kuin Dodonin.

Valintansa jälkeen Sandu kertoi Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa, että Moldovan tavoitteena on EU-jäsenyys. ”Me olemme itsenäinen valtio, ja meillä on oikeus tehdä valinta sen suhteen, mitä me maallemme haluamme”, Sandu vastasi haastattelussa toimittajan kysymykseen siitä, sallisiko Venäjä maan EU-jäsenyyden.

Venäjän mielipide Moldovan suunnasta on olennainen. Kun 3,5 miljoonan asukkaan valtio solmi vuonna 2014 EU:n vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen samaan aikaan Ukrainan ja Georgian kanssa, Venäjä oli painostanut jo etukäteen Moldovaa estämällä moldovalaisen viinin – tärkeän vientituotteen – tuomisen maahan. Virallisesti Venäjä kertoi päätöksensä syyksi sen, ettei Moldova olisi onnistunut kohottamaan viininsä laatua.

Moldovan vaakakuppien kallistumista seurattiin Venäjällä tarkoin nytkin. Vaalien seuranta oli valtiollisen uutistoimisto TASS:in pääuutinen vaalipäivänä, ja näkyvästi verkkosivun ylälaidassa vielä vaaleja seuraavana päivänä. Venäjä on saanut Moldovasta viime vuosina läheisen yhteistyökumppanin. Vuonna 2016 tehtävässään aloittanut presidentti Igor Dodon oli kallellaan Kremliin. Ensimmäisellä valtiovierailullaan Moskovassa hän kertoi, että maa lopettaisi lähentymisen NATO:n kanssa ja purkaisi EU:n kanssa tehdyn, niin ikään lähentymistä edistävän sopimuksen.

Dodon ei onnistunut toteuttamaan tavoitteitaan, mutta Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmaisi ennen vaaleja tukensa hänelle toivomalla, että moldovalaiset ”arvostavat vaivaa, jota nykyinen presidentti näkee suhteiden rakentamiseen Venäjän kanssa”. Moldovan uusi ja vanha presidentti eroavat myös Moldovan suuren venäläisvähemmistön suosiossa. Dodon sai 90 prosenttia venäjää puhuvien moldovalaisten äänistä, mutta vain 34 prosenttia romaniaa puhuvien moldovalaisten äänistä. 

Euroopan rauhasta kiinnostuneiden sietäisi olla kriittisempiä suorasukaisuudelle, jolla Ukrainan kyljessä sijaitsevan Moldovan uusi presidentti on ilmaissut toiveensa EU-yhteistyön syvenemisestä. Vaikka Maia Sandu sai vaalivoitostaan lämpimät onnittelut Euroopan komission Ursula von der Leyeniltä ja Eurooppa-neuvoston Charles Micheliltä, sisältää presidentin länteen kurkottava suunta paljon riskejä, joita selittävät Moldovan venäläisvähemmistö ja sen historia.

Tuoreen presidentin länteen kurkottava suunta sisältää paljon riskejä.

Klikkaa twiitataksesi.

Moldovan itäosassa sijaitsevan Transnistrian konflikti alkoi 90-luvulla, kun maan ainoaksi viralliseksi kieleksi säädettiin venäjän sijaan moldovan kieli. Venäjänkielinen väestö joutui ahtaalle, kun samalla kielen aakkoset muutettiin neuvostoajan kyrillisistä aiemmin käytetyiksi latinalaisiksi. Moldova läheni tällöin kulttuurisesti Romaniaa, sillä moldovan kieli on sittemmin tunnustettu romanian murteeksi, mutta muutos synnytti sodan ja jäätyneen konfliktin. Pelko venäjänkielisten aseman heikentymisestä synnytti sodan ja kapean, venäläissotilaiden yhä miehittämän kaistaleen Moldovan ja Ukrainan rajalla.

Vanha jännite nousi pinnalle myös Moldovan tämän vuoden vaaleissa. Transnistriasta saapui Moldovaan ryhmäkuljetuksilla runsaasti äänestäjiä, joille epäiltiin maksettavan äänestämisestä. Vaikka maksamisen ehdoksi ei asetettaisi juuri tietyn ehdokkaan äänestämistä, transnistrialaiset antavat äänensä todennäköisemmin Dodonille ja yhteistyölle Venäjän kanssa kuin EU-suhteiden tiivistämiselle.

Tämä herätti niiden moldovalaisten sotaveteraanien huomion, jotka tarkkailivat tilannetta rajalla mahdollisen vaalivilpin takia. Rajakaupunki Varnițassa syntyi vaalien kummallakin kierroksella nujakoita. Muutosta toivovat moldovalaiset pelkäsivät, että venäjänmieliset transnistrialaiset voisivat riistää Moldovalta sen mahdollisuuden korruption kitkentään, elintason ja hallinnon laadun kohottamiseen ja eurooppalaiseen tulevaisuuteen. “Me emme halua, että transnistrialaiset vievät meiltä tulevaisuutemme”, kommentoi Valentiniksi esittäytyvä sotaveteraani Euronewsin toimittajalle.

Erityisen kiinnostavan Moldovan tilanteesta tekee se, että Maia Sandu ei näytä lisänneen varovaisuuttaan. Uuden presidentin valinnasta ei ollut ehtinyt kulua viikkoakaan, kun hänen lausuntonsa herättivät Moldovassa kohun. Ukrainalaisen Jevropejska pravda -lehden haastattelussa Sandu teki linjanvetoa poliittisista kysymyksistä: Krimin niemimaa kuuluu Ukrainalle, ja Transnistrian tilanne ei ratkea ilman, että venäläiset sotilaat lähtevät alueelta. Linja on vastakkainen Dodonin kanssa, joka piti Krimiä osana Venäjää, eikä vieraillut Ukrainassa presidenttikautensa aikana kertaakaan, vaikka Moldova jakaa rajoistaan suurimman osan juuri sen kanssa. 

Sandu on ilmaissut näkemyksensä Ukrainan rajoista jo aiemmin, mutta vastavalitun presidentin sanomana linjauksella on uudenlainen painoarvo. Sandun linjaus Krimin kuulumisesta Ukrainalle voikin lähentää Ukrainan ja Moldovan suhdetta. Kommentti ei jäänyt huomiotta Venäjällä. Uutistoimisto TASS:in luetuimpien joukkoon nousseessa artikkelissa Dodon tuomitsee Sandun kommentit, joita hän piti vakavana virheenä. Samalla Dodon huomautti, että mikäli Sandu lähtee ajamaan Venäjän vastaista politiikkaa, siitä ei seuraa hyvää Moldovalle. 

Dodonia kuohutti myös Sandun toinen Ukrainaan liittyvä avaus. Sandu huomautti, että useista erilaisista toimenpiteistä huolimatta Transnistrian tilanne ei ole kolmessakymmenessäkään vuodessa ratkennut. Sen jälkeen hän vertasi tilannetta Itä-Ukrainaan ja totesi, että Ukraina voisi hyötyä Moldovan kokemuksista valitessaan toimintatapaa Donbassin suhteen. Kommentti voidaan tulkita varoituksena Ukrainan konfliktin jäätymisestä ja kritiikkinä Venäjän politiikalle.

Vastavalittu presidentti on ehdottanut jo seuraavia askeleita, joilla maa voisi edetä. Sandu on pitänyt esillä ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestämistä, sillä Moldova on valtiomuodoltaan puolipresidentillinen, eikä presidentti voi tehdä suuria muuutoksia ilman parlamentin tukea. Parlamenttia taas hallitsevat Venäjää myötäilevät sosialistit. Sandu perustelee uusien vaalien ajatusta sillä, että parlamentti ei ole toiminut arvonsa mukaisesti.

Sandu on pitänyt esillä ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestämistä.

Klikkaa twiitataksesi.

Transnistrian vastinpariksi asettuu Sandun tukijoukko. Sandu on saanut runsaasti tukea Moldovan laajalta, arvioiden mukaan lähes kolmanneksen maan väestöstä muodostavalta diasporalta. Kaksikierroksisen presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen hävittyään Igor Dodon tuomitsi diasporan äänivallan, ja moldovalainen media jatkoi keskustelua siitä, onko maasta länteen lähteneillä oikeus vaikuttaa maan poliittiseen tulevaisuuteen.

Sandu on haastatteluissa suhtautunut EU-yhteistyön saamaan vastustukseen huolettomasti. Transnistrialaistaustainen konfliktintutkija Valentina Teosa kommentoi Ylen haastattelussa vuonna 2017 tilannetta vakavammin. Hän kiinnitti huomionsa Venäjän mukana pitämiseen politiikassa ja vastakkainasetteluun, joka Venäjän ja Euroopan välille luodaan. “On poliittista radikalismia väittää, että Moldovan pitäisi valita näiden kahden väliltä. Kaikkien valtioiden ei tarvitse valita puoltaan”, hän sanoi.