Jalkapallolegenda Diego Armando Maradona menehtyi 25.11. ja jätti Argentiinan suremaan menetettyä sankariaan. Koko maa julistettiin kansalliseen kolmen päivän suruaikaan, minkä lisäksi presidentti Alberto Fernández tyhjensi kalenterinsa virallisista tapaamisista. Katoliseen tapaan hautajaiset järjestettiin pikaisella aikataululla muutaman päivän sisällä. Muistotilaisuuden tärkeys ylitti tartuntataudin pelon: tuhannet fanit osallistuivat tilaisuuteen jättääkseen jäähyväiset esikuvalleen.

Maailmanlaajuisesti tunnettu Maradona merkitsee Argentiinalle jotain paljon jalkapalloa suurempaa. Vuoden 1978 maailmanmestaruus voitettiin keskellä julmaa sotilasdiktatuuria tuoden valoa Argentiinan historian synkimpiin hetkiin. Iso-Britannian ja Argentiinan välillä vuonna 1982 käyty Falklandin sota jätti maahan kansallisen trauman, jonka haava on edelleen auki. “Jumalan käsi” -maali vei Argentiinan johtoon entistä vihollistaan vastaan Meksikon jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1986, ainoastaan neljä vuotta kivuliaan sodan jälkeen. Voitto Englannista jalkapalloareenalla nosti Maradonan lähes sotasankariksi ja teki jalkapalloilijasta antikolonialismin symbolin. 

Huippuvuosien jälkeen Maradona hiipui tähtipelaajasta skandaalista toiseen kulkevaksi julkisuuden hahmoksi, jolla kuitenkin oli erityisasema Argentiinan jalkapalloa rakastavassa yhteiskunnassa. Ensimmäisen kerran Maradona pidätettiin vuonna 1991 kokaiinin hallussapidosta. Julkisessa keskustelussa käsiteltiin laittomuuksien lisäksi myös sitä, miten poliisi voi laittaa kansallissankarin käsirautoihin. Vuosikymmenten kuluessa Maradona on yhdistetty huumeiden lisäksi myös prostituutioon, pedofiliaan sekä naisiin kohdistuvaan häirintään ja väkivaltaan. Sosiaalisessa mediassa on liikkunut videoita, joissa edesmennyt tähti lyö puolisoaan. Lisäksi häntä  vastaan on nostettu useita syytteitä seksuaalisesta häirinnästä. Edesmenneen jalkapalloilijan perhe-elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin sumuisena: tunnustamattomat lapset vaativat oikeutta raastuvan kautta ja perinnönjaon uskotaan kehittyvän meheväksi riidaksi. Ylilyönnit ja kaaos pitivät Maradonan valokeilassa jalkapallouran jälkeen ja toisaalta tekivät hänestä samastuttavan hahmon. Jumalaisen numero 10:n lisäksi Maradona näyttäytyi kotimaassaan tavallisena ihmisenä, joka erehtyi ja teki virheitä.  

Argentiinan sosiaalinen media on täyttynyt ikonia kunnioittavista päivityksistä. Ihmisoikeusjärjestöt muistavat Maradonan demokratian puolustajana. Teemat ovat merkittäviä yhteiskunnassa, joka yrittää edelleen yhdistää diktatuurin rikkomia perheitä: sotilasjuntan vihollisiksi leimattujen henkilöiden lapset erotettiin vanhemmistaan ja siirrettiin sopivina pidettyjen perheiden hoivaan. Julkisessa keskustelussa Maradona on tunnettu myös köyhimpien ihmisten puolustajana, vaikka viime vuosien julkinen kannatus Venezuelan presidentti Nicolás Madurolle on herättänyt myös kritiikkiä. Osanotot myös kuroivat umpeen poliittisten puolueiden välillä vallitsevaa kuilua, joka on laventunut vuonna 2020. Koronapandemia on syventänyt Argentiinan sosiaalista ja taloudellista kriisiä entisestään. Tällä hetkellä 40,9 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä, ja epävakaa valuutta on menettänyt vuonna 2020 arvostaan jo 36,6 prosenttia. 

Maradonan poismenon herättämä keskustelu ei ole ainoastaan positiivista. Kuolinpäivä 25.11. on myös kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, ja useat tasa-arvoaktivistit ovat kyseenalaistaneet Maradonaa ylistävän diskurssin ja nostaneet esille hänen elämänsä varjopuolet. Machokulttuuri jatkaa Argentiinassa vahvana ja maa on naisille vaarallinen: joka 30. tunti maassa tapahtuu naismurha ja esimerkiksi oikeutta aborttiin ei ole edelleenkään taattu vuosien painostuksesta huolimatta. Aktiivinen keskustelu Maradonan moniulotteisesta hahmosta heijastaa kuitenkin Argentiinassa viime vuosina vahvistuneen feministisen liikkeen aikaansaamaa yhteiskunnallista muutosta. Vihreä aalto on muuttanut erityisesti pääkaupunki Buenos Airesin ilmapiirin, ja tasa-arvoteemat ovat yhä merkittävämpiä sekä keskustelunaiheina että poliittisessa päätöksenteossa.

Poleemisesta maineestaan huolimatta Maradona on yksi Argentiinan suurimmista kansallissankareista.

Klikkaa twiitataksesi.

Poleemisesta maineestaan huolimatta Maradona on yksi Argentiinan suurimmista kansallissankareista, jonka menetys tapahtui keskellä synkkää hetkeä. Taloudellisen ja sosiaalisen alamäen sekä pandemian tuoman kansanterveydellisen kriisin lisäksi Latinalaisen Amerikan demokratiakehitys on ottanut viime vuosina takapakkia. Venezuelan kriisiin ei näytä löytyvän uloskäyntiä, Bolsonaron johtama Brasilia polarisoituu, Boliviassa tapahtui vuonna 2019 vallankaappaus ja korruptioskandaalien ravistelemassa Perussa nähtiin marraskuussa kolme presidenttiä viikon sisällä. Lisäksi koronarajoitukset ovat lisänneet poliisin ja asevoimien autoritaarista vallankäyttöä maissa, joiden demokratiat ovat nuoria ja instituutiot edelleen heikkoja. Vaikeassa tilanteessa sankarit ovat mantereella tarpeen ja “slummista jumalaksi” noussut Maradona oli argentiinalaisille juuri sitä. Hän näytti elämänsä aikana usein, kuinka mahdottomasta tilanteesta voi nousta voittoon.