Jaa

Lukuaika: 3 minuuttia

Kommenttikuva Kukka-Maria Ahokas

Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen neljän vuoden sisällä. Pitkittynyt poliittinen kriisi liittyy presidentin ja kongressin väliseen valtakamppailuun. 

Perun presidentit ovat vaihtuneet viime vuosina tiuhaan. Viimeinen vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski joutui eroamaan korruptiokohun vuoksi 2018. Hänen varapresidenttinsä Martín Vizcarra astui valtaan ilman vaaleja, mutta oli suhteellisen suosittu gallupeissa. Kongressi yritti syrjäyttää hänet jo kertaalleen syyskuussa, ja marraskuussa 2020 yritys onnistui. Tilapäinen toimituspresidentti Manuel Merino vannoi virkavalan, mitä kriitikot kutsuivat vallankaappaukseksi. Merinoa vastaan syntyi laajoja mielenosoituksia, ja hän erosi toimittuaan virassa vain viisi päivää. Nyt presidentiksi on noussut entinen Maailmanpankin virkamies, keskustalainen arvoliberaali Francisco Sagasti.

Yksi selitys Perun poliittiseen kriisiin piilee kongressin ja presidentin välisessä valtakamppailussa. Vizcarran kausi alkoi yllättäen, eikä hänellä ollut kongressin enemmistöä takanaan. Hän toimi Perun Kanadan-suurlähettiläänä sekä Perun varapresidenttinä, kun Kuczynski joutui eroamaan. Vizcarra otti presidentin tehtävän vastaan nopealla aikataululla ja ilman vaaleja. Hän luotsasi maata koronapandemian läpi ja nautti suhteellisen suurta kansansuosiota, mutta hänen kohtalokseen koitui epäluottamusäänestys. Perun poliittisessa järjestelmässä kongressi voi suhteellisen helposti aloittaa prosessin presidentin äänestämiseksi viralta. 

Yksi selitys Perun poliittiseen kriisiin piilee kongressin ja presidentin välisessä valtakamppailussaKlikkaa twiitataksesi

Alun perin järjestelmän tarkoituksena oli suojella maata liialta autoritarismilta, mutta se on muuttunut automaatiksi, joka syrjäyttää presidenttejä liukuhihnalta. Tämä koitui myös Vizcarran kohtaloksi. Epäluottamusäänestykselle tarvitaan jokin peruste, ja kongressi vetosi perustuslaissa olevaan, kiisteltyyn kohtaan ”pysyvä moraalinen kykenemättömyys” (esp. Incapacidad moral permanente). Vuoden 1839 perustuslain määritelmän mukaan se tarkoittaa tilannetta, jossa presidentti on iän tai sairauden vuoksi kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Opportunistisen logiikan mukaan mikä tahansa moraalinen epäilys riittää tekosyyksi, jolla presidentin saa viralta. Vizcarran tapauksessa perustetta käytettiin tekosyynä.

Moraalisen kykenemättömyyden epäilys lankesi Vizcarran päälle rikostutkinnan myötä. Syyttäjä tutkii, oliko hän osallinen Odebrecht-korruptiovyyhteen, johon useat poliitikot kytkeytyvät. Vizcarran tutkinta on kuitenkin kesken, eikä pelkkä epäily ole laillinen peruste panna häntä viralta ennen tutkinnan päättymistä. Vizcarran kannattajien mukaan olisi ollut myös järkevää, että meneillään olevan pandemian ja talouskriisin vuoksi presidentti jatkaisi kautensa loppuun ensi vuoden huhtikuuhun saakka. Sen jälkeen hän voisi vastata syytteisiin.

Marraskuussa heti toimituspresidentti Manuel Merinon noustua valtaan maassa järjestettiin suuria mielenosoituksia. Mielenosoittajat vaativat Merinon eroa, ja Merinon erottua alkoi kuulua vaatimuksia uudesta perustuslaista naapurimaa Chilen tapaan. Nykyinen perustuslaki on itsevaltaisen Alberto Fujimorin ajoilta. Myös Chilen perustuslaki oli laadittu Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikana ja se uusittiin hiljattain.

Eniten huomiota saivat pääkaupunki Liman tapahtumat, joissa poliisi käytti mittavaa väkivaltaa pääosin rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan. Kaksikymppiset Inti Sotelo ja Brian Pintado kuolivat poliisin luoteihin. Useita katosi. Tämä raivostutti ja huolestutti perulaisia, ja poliisiväkivaltaa pidettiin poikkeuksellisena. Nyt uudella presidentti Sagastilla on edessään suuria haasteita. Koronapandemia on koetellut Perua voimakkaasti, ja maa on pahimmassa talouskriisissään vuosikymmeniin. Toivottavasti Sagasti onnistuu luotsaamaan maan rauhallisesti kohti huhtikuun 2021 vaaleja.

Jaa