Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut noin kymmenesosaan vuodesta 2015, mutta Kreikan saarten leireillä kymmenettuhannet ihmiset odottavat yhä päätöstä tulevaisuudestaan. Hätäratkaisuksi tarkoitettu hotspot-malli jäi pysyväksi käytännöksi, kun jäsenmaat eristivät yhteisen turvapaikkajärjestelmän EU:n rajoille. Euroopan komissio yrittää tuoda uudessa “maahanmuuttopaketissaan” ratkaisun jäsenmaiden välisten neuvottelujen umpikujaan, mutta onnistuuko se korjaamaan EU:n maahanmuuttojärjestelmän?

Viime syyskuussa Kreikan Lesboksen saarella syttyi yöllä tulipalo, joka muutti Morian pakolaisleirin liekkimereksi ja jätti 13 000 ihmistä vaille suojaa. Heistä moni menetti palossa viimeisetkin omaisuutensa. Tuhkan vielä savutessa Kreikan viranomaiset ryhtyivät syyttämään leirillä asuneita turvapaikanhakijoita palon sytyttämisestä. Myöhemmin toimittajat ja avustusjärjestöt kuitenkin totesivat olleen ihme, että kahdelle tuhannelle ihmiselle rakennettu mutta moninkertaisesti täytetty leiri oli välttynyt liekeiltä niinkin pitkään.

Kaksi viikkoa Morian palon jälkeen Euroopan unionin sisäasioista vastaava komissaari Ylva Johansson ja komission varapuheenjohtaja Margaritis Schinas esittelivät komission uuden ehdotuksen EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistukseksi. Johanssonin ja Schinasin ”maahanmuuttopaketti” pyrkii toimimaan tuoreena keskustelunavauksena EU:n jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa, jotka ovat junnanneet paikallaan vuodesta 2016 lähtien.

Schinas on esitellyt maahanmuuttopaketin kolmikerroksisena talona, jossa yhdistyy rajahallinnan tehostaminen, ulkosuhdepolitiikan ja palautusten vahvistaminen sekä ”pysyvä solidaarisuus” eli tasaisempi vastuunjako jäsenmaiden välillä.

Eniten erimielisyyttä jäsenmaiden välillä aiheuttaa kysymys siitä, minkä maan tulisi ottaa vastaan Eurooppaan saapuvat turvapaikanhakijat. Nykyinen turvapaikkajärjestelmä osoittautui toimimattomaksi viimeistään vuonna 2015, kun EU ajautui poliittiseen kriisiin usean jäsenmaan kieltäydyttyä vastaanottamasta turvapaikanhakijoita. Tuolloin Eurooppaan saapui yhteensä noin miljoona ihmistä, jotka pakenivat Syyrian, Irakin ja Afganistanin konflikteja. Sittemmin Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut takaisin noin sataantuhanteen vuodessa, mutta maahanmuuttouudistuksen neuvottelut Brysselissä ovat jääneet poliittiseen umpikujaan. Jäsenmaat eivät löytäneet tulehtuneessa ilmapiirissä kompromissiä komission edellisen, vuonna 2016 ehdottaman uudistuksen pohjalta.

Uudessa ehdotuksessa jäsenmaiden välistä solidaarisuutta yritetään kannustaa mallilla, jossa kaikkien jäsenmaiden tulee jakaa vastuuta, mutta ne voisivat normaaliolosuhteissa valita miten: vastaanottamalla turvapaikan saaneita, palauttamalla kielteisen päätöksen saaneita hakijoita – tai tukemalla rahallisesti vastaanottojärjestelyjä muissa maissa.

Euroopan rajojen pitkittynyt humanitaarinen kriisi

Vaikka Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut vuotta 2015 edeltävien lukujen tasolle, Kreikan saarilla jatkuu pitkittynyt humanitaarinen kriisi. Viime helmikuussa Kreikan saarilla odotti tietoa tulevasta 42 000 turvapaikanhakijaa. Heistä moni on asunut ylikuormittuneilla leireillä usean vuoden ajan.

Vuoden 2015 kriisitilassa Euroopan komissio loi niin kutsutun hotspot-mallin, jossa Italian ja Kreikan rannikoille rakennettiin keskuksia turvapaikanhakijoiden rekisteröimiseksi. Hotspot-malli oli tarkoitettu väliaikaiseksi toimeksi nopeuttamaan turvapaikanhakijoiden rekisteröintiä, jonka jälkeen muiden EU-jäsenmaiden oli tarkoitus ottaa vastaan EU:n ulkorajoille saapuneet ihmiset. Kreikassa malli muuttui kuitenkin merkittävästi EU:n solmittua Turkin kanssa maaliskuussa 2016 sopimuksen, jonka myötä Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden tuli hakea turvapaikkaa Kreikasta – Turkkiin palautetuksi tulemisen uhalla.

EU-Turkki-sopimuksen ja hotspot-mallin tuloksena Kreikan saarten leireille on jäänyt epäinhimillisiin olosuhteisiin jumiin kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita. Vuonna 2019 Kreikan saarille saapuneet turvapaikanhakijat saattavat joutua odottamaan haastatteluaikaa jopa vuoteen 2022 tai 2023.

Kreikan saarten leireille on jäänyt epäinhimillisiin olosuhteisiin jumiin kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita.

Klikkaa twiitataksesi.

Esimerkiksi Samoksen saarella oli ennen EU-Turkki-sopimusta pieni rekisteröitymiskeskus, josta ihmiset ohjattiin eteenpäin. Nyt 600 hengelle rakennetussa leirissä on yli viisinkertaisesti ihmisiä, ja leirillä asuville tuhansille ihmisille on yksi lääkäri. Suurin osa palveluista on avustusjärjestöjen vastuulla, mutta koronapandemian myötä Kreikan hallitus on rajoittanut järjestöjen pääsyä leireille.

Lesboksella Morian tuhoutuneen leirin tilalle rakennettiin pian uusi telttaleiri entiselle armeijan ampumaradalle, jossa ei vielä joulukuussa ollut lämmitystä eikä lämmintä vettä. Morian tulipalosta selvinneistä 3000 ihmistä on siirretty Manner-Kreikan leireille ja noin 2000 evakuoitu muihin EU-jäsenmaihin, mutta yli 7000 asuu yhä Lesboksen leirillä, joka on syksyn ja talven aikana kärsinyt toistuvista tulvista.

Monilla kreikkalaisilla on muistissa vanhojen sukupolvien pakolaisajat Lähi-idässä, ja vuonna 2015 kreikkalaiset olivatkin etulinjassa tarjoamassa suojaa miljoonan turvapaikanhakijan saapuessa Eurooppaan. Mutta Kreikan saarien muututtua pysyviksi pidätyskeskuksiksi EU:n hotspot-mallin ja EU-Turkki-sopimuksen seurauksena paikalliset ovat väsyneet kantamaan vastuun yksin.

Kreikan rajavartiosto on viimeisen vuoden aikana koventanut otteitaan Kreikan maarajoilla ja Välimerellä. Taustalla ovat Kreikan ja Turkin kiristyneet välit sekä Turkin viimekeväinen ilmoitus EU-Turkki-sopimuksen noudattamisen lakkauttamisesta. Elokuussa 2020 New York Times uutisoi, että Kreikan rajavartiosto on karkottanut kansainvälisen lain vastaisesti yli tuhat turvapaikanhakijaa pakottamalla ihmisiä pelastusveneisiin ja jättämällä veneet ajelehtimaan Turkin vesille.

EU-politiikka Kreikan leirien takana

Kreikan viranomaisia on kritisoitu leirien oloista sekä laittomista palautuksista, perustellusti. Kreikan saarilla tapahtuvien ihmisoikeusrikkomusten ja humanitaarisen kriisin takana seisoo kuitenkin koko Eurooppa. Lokakuussa saksalainen Spiegel-lehti julkaisi todistusaineistoa EU:n rajavartiosto Frontexin sekä useiden EU-jäsenmaiden osallisuudesta pakolaisten laittomiin karkotuksiin. Aiemmin maaliskuussa Kreikan rajavartioston ammuttua kohti turvapaikanhakijoiden pelastusvenettä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ei tuominnut väkivaltaa vaan kuvaili Kreikkaa Euroopan ”kilveksi”. 

Vuoden 2020 tapahtumat ovat olleet kärjistymä laajemmasta EU:n ja sen jäsenmaiden hyväksymästä järjestelmästä.

Hotspot-mallin ja EU-Turkki-sopimuksen taustalla on jäsenmaiden konsensus EU:n eristämiseen ja ulkoistamiseen perustuvasta maahanmuuttopolitiikasta. Hotspot-mallin takana ovat poliittiset laskelmat: turvapaikanhakijoiden eristäminen saarille Euroopan rajalle estää heitä liikkumasta edelleen Keski- tai Pohjois-Eurooppaan. Lisäksi leirien olosuhteiden on uskottu toimivan ”pelotteena” Eurooppaan suuntaamista harkitseville pakolaisille ja maahanmuuttajille.

Vaikka niin kutsutut Visegrad-maat Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia ovat olleet äänekkäimmin vastuunjakoa vastaan, myös monet muut jäsenmaat ovat edistäneet hotspot-mallia etujensa mukaisena ja pyrkivät pitämään EU:n turvapaikkajärjestelmän painopisteen etelässä.

Turvapaikanhakijoiden eristäminen saarille Euroopan rajalle estää heitä liikkumasta edelleen Keski- tai Pohjois-Eurooppaan.

Klikkaa twiitataksesi.

Kreikan leirien epäinhimillisten olosuhteiden taustalla onkin ennen kaikkea eurooppalainen puoluepolitiikka. Vuoden 2015 myötä vahvistuneen maahanmuuttopopulistisen aallon myötä Euroopassa iski poliittinen paniikki. Sen seurauksena maahanmuuttopopulististen puolueiden lisäksi myös perinteiset liberaalit, maahanmuuttomyönteiset puolueet harppasivat maahanmuuttopolitiikassaan huomattavasti aiempaa tiukempaan suuntaan. Puoluepoliittisella spektrillä ennen progressiiviset valtavirtapuolueet ovat omaksuneet turvapaikanhakijoiden eristämiseen ja ulkoistamiseen perustuvia käytäntöjä maahanmuuttopolitiikassaan.

Hotspot-mallin myötä Kreikan saarien leirejä on verrattu Euroopan versioon Australian pakolaissaarista, ja yhtymäkohtia voi löytää myös Bangladeshin kansainvälisesti kritisoidusta suunnitelmasta siirtää Rohingya-pakolaisia Bhasan Charin saarelle.

Eristykseen ja ulkoistamiseen perustuva linja jatkuu

Saksa pyrki EU-puheenjohtajamaana syksyllä 2020 löytämään poliittisen kompromissin EU:n maahanmuuttopakettiin, mutta konsensusta jäsenmaiden välillä on löytynyt toistaiseksi vain rajavartioinnin, palautusten ja ulkosuhteiden vahvistamisesta. 

Samaan aikaan Brysselin (ja virtuaalisten) neuvotteluhuoneiden ulkopuolella jatkuu eristämiseen perustuva linja. Morian palon jälkeen viranomaiset julkistivat suunnitelmat pysyvän, suljetun leirin rakentamiseksi Lesboksen saarelle. Myös Samokselle, Kosille ja Lerokselle ollaan rakentamassa vuoden 2021 aikana suljettuja leirejä, joiden olot muistuttavat yhä enemmän vankileirejä ja joihin avustusjärjestöillä olisi korkeintaan tarkkaan rajattu pääsy. 

Komission maahanmuuttopaketin ehdotusten mukaan Eurooppaan saapuneet turvapaikanhakijat saattaisivat joutua osana turvapaikkaprosessia pidätetyiksi useiksi kuukausiksi – tai jopa vuodeksi.

Uudessa maahanmuuttopaketissa ratkaisuja EU:n maahanmuuttojärjestelmän vaikeuksiin haetaan myös EU:n rajojen ulkopuolelta. Viime vuosina jäsenmaiden ollessa erimielisiä EU:n sisäisen maahanmuuttopolitiikan uudistamisesta on vastuuta EU:hun kohdistuvan (tai sellaiseksi oletetun) maahanmuuton hallinnasta sysätty EU:n ulkopuolisille maille esimerkiksi maksamalla Nigerille ja Turkille rajanylitysten estämisestä ja vahvistamalla Libyan turvallisuusjoukkoja. Yhteistyötä kolmansien maiden kanssa halutaan lisätä siitä huolimatta, että maahanmuuttoyhteistyö esimerkiksi Turkin ja sotaa käyvän Libyan kanssa on osoittautunut kalliiksi ja epäinhimilliseksi. Sillä saattaa myös olla pitkäkantoiset vahingolliset seuraukset: Nigerissä EU:n kannustama tiukempi rajapolitiikka on lisännyt työttömyyttä ja epävakauden riskiä.

Vastuun ulkoistaminen kolmansille maille myös tekee EU:n riippuvaiseksi kumppaneistaan, jotka ovat usein erittäin tietoisia EU:n prioriteeteista ja osaavat myös käyttää niitä hyväkseen. EU-Turkki-sopimus onkin antanut Turkille valttikortin sotatoimiin Syyriassa ja aggressiivisempaan energiapolitiikkaan Kreikan ja Kyproksen vesillä. Turkin kuumottelu osoittaa maahanmuuttoyhteistyön priorisoinnin ulko- ja turvallisuuspoliittiset riskit. Pahimmillaan maahanmuuttoyhteistyö autoritaaristen hallintojen kanssa voi rajoittaa EU:n mahdollisuuksia puolustaa omia jäsenmaitaan tai edistää muita prioriteetteja kuten rauhaa ja ihmisoikeuksia. 

Kestävämmin EU voisi ehkäistä pakolaisuutta panostamalla konfliktien ehkäisyyn sekä säännöllisiin ja turvallisiin maahanmuuttoväyliin, jotta sotaa pakenevien ei tarvitsisi turvautua salakuljettajiin ja Välimeren kaltaisiin vaarallisiin reitteihin. Vaikka lailliset maahanmuuttoväylät on mainittu osana komission pakettia, niiden toteutukselle ei ole tarjottu juurikaan konkreettisia tapoja.

Vastuunjakoon ja solidaarisuuteen perustuva järjestelmä on Suomenkin etu

Vastikään EU:n puheenjohtajamaana aloittanut Portugali on Suomen ohella niitä harvoja jäsenmaita, jotka ovat evakuoineet turvapaikanhakijoita laivoilta ja EU:n rannikkorajamaista. Portugali jatkaa Saksan aloittamaa urakkaa kompromissin löytämiseksi, aloittaen keskusteluista EU:n rajamaiden Kreikan, Maltan, Italian ja Espanjan kanssa. Portugali onkin puolustanut näiden maiden toiveita konkreettisemmasta solidaarisuudesta eli siitä, että muutkin maat jakaisivat vastuun turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. 

Suomelle tämä on hyvä uutinen: Euroopan ulkorajavaltiona on Suomenkin etu, että EU:n maahanmuuttolainsäädäntö perustuu tasaiseen vastuunjakoon, jossa kaikki jäsenmaat vastaanottavat turvapaikanhakijoita, sen sijaan että rajavaltiot kantavat koko taakan. Toimiva järjestelmä, joka kunnioittaisi turvapaikanhakijoiden ihmisarvoa ja jakaisi vastuun niin, ettei se kuormita yksittäisiä maita, lievittäisi sekä Euroopan rajojen humanitaarisiä kriisejä että EU:n poliittisen ilmapiirin tulehtuneisuutta. 

Jäsenmaiden sisäministerit tapaavat seuraavan kerran 28. tammikuuta keskustellakseen EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmän tulevaisuudesta. Saksan puheenjohtajakauteen kohdistuneiden korkeiden odotusten jälkeen Brysselissä harvat uskaltavat arvioida, minkä maan puheenjohtajakaudella neuvottelut saadaan päätökseen. Vuoden 2020 tapahtumat ovat kuitenkin kasvattaneet panoksia: EU:n rajoilla tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset, kasvavat jännitteet sekä pitkittyneet humanitaariset kriisit osoittavat, että neuvottelujen epäonnistumisella olisi kova hinta paitsi turvapaikanhakijoille ja Euroopan rajamaille myös Euroopan arvoille ja tulevaisuudelle.

—

Kirjoittaja: Tuuli Räty

Editointi: Heta Hassinen, Peppi Heinikainen

Kielenhuolto: Matti Marjamäki