Viime vuoden koronauutisryöpyn rikkoivat Yhdysvaltain laajat Black Lives Matter -liikkeen (BLM) mielenosoitukset, jotka vaativat valtiota ja poliisivoimia kunnioittamaan tummaihoisten kansalaisten oikeuksia. Liike on ajanut kansalaiset useissa maissa tarkastelemaan kriittisesti toimintatapojaan, eikä Lähi-itä ole poikkeus. Libanonissa keskusteltiin tummaihoisiin ja pakolaisiin kohdistuvasta rasismista ja “kafalasta” eli sponsorointijärjestelmästä. Järjestelmää pitävät pystyssä eliitin asenteet ja rasistiset ennakkoluulot.

Black Lives Matter -liikkeen rantautuessa Libanoniin aktivistit ja kansalaisjärjestöt suunnittelivat solidaarisia mielenosoituksia monien muiden tapaan. Lähes kaikki suunnitelmat peruuntuivat turvallisuuteen ja koronavirukseen liittyvistä syistä. Liike ei kuitenkaan unohtunut, vaan siirtyi fyysisistä tiloista virtuaalisille keskustelupalstoille. Solidaarisuutta osoittavat suunnitelmat ja kannanotot keskittyivät aluksi USA:n tummaihoisten tukemiseen, mutta sosiaalisessa mediassa huomautettiin hyvin nopeasti, että ongelmallisia rakenteita löytyy myös lähempää. Huomio kiinnittyi aikaisin arabian kielen vanhanaikaiseen sanavarastoon. Viitatessaan tummaihoisiin moni käyttää edelleen sanaa, joka arabian kielestä käännettynä tarkoittaa orjaa. Myös suklaasuukkoja muistuttavaa paikallista makeista kutsutaan monin paikoin “orjansuukoksi”. 

Tukeakseen BLM-liikettä monet libanonilaiset mediapersoonat turvautuivat sosiaalisen median voimaan ja ilmaisivat siellä solidaarisuutta. Joukkoon mahtui myös kyseenalaisia julkaisuja, joissa ihmiset olivat meikanneet itsensä tai muokanneet kuvaansa tummaihoiseksi eli tehneet niin kutsutun blackface-meikin.  Eräs libanonilainen laulaja meni jopa niin pitkälle, että kirjoitti “toivovansa enemmän kuin koskaan, että olisi tummaihoinen”. Laulajaa kritisoitiin ja pyydettiin poistamaan julkaisunsa, mutta hän sai myös tukea henkilöiltä, joiden mielestä julkaisu oli vain hyväntahtoinen. Kyseinen twiitti on poistettu jälkeenpäin. Tämä osoittaa yhteiskunnan jakautuneisuutta rasismiin liittyen – osa kritisoi ja kyseenalaistaa vanhat rakenteet ja toimintatavat, toiset ovat taas sitä mieltä, että kyse on vain harmittomista arabian kieleen kuuluvista ilmaisuista. 

Kafala on sponsorin ja työntekijän välinen valtasuhde

Keskustelu ajautui pian myös muihin Libanonin yhteiskunnan ongelmiin. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Libanonissa on tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa syyrialaista pakolaista. Syyrialaisten vastaanotto on ollut vastahakoista, sillä Libanon majoittaa tällä hetkellä väkilukuun suhteutettuna eniten pakolaisia maailmassa. Tammikuussa 2019 maassa nousi uutisotsikoihin poliisijahdin aiheuttama syyrialaisen pakolaislapsen kuolema. Kengänkiillottajana työskennellyt 14-vuotias pakolainen katosi ja löytyi kolme päivää myöhemmin ilmastointikuilun pohjalta, jonne hän oli todennäköisesti pudonnut poliisien jahtaamana. Myöhemmin ilmeni, että hänet oli jo aikaisemmin pidätetty useampaan otteeseen ja hän pelkäsi siksi pakenemiaan poliiseja. Poliisien käyttämä ylivalta on pysynyt ajankohtaisena aiheena myös maan poliittisen eliitin vastaisissa mielenosoituksissa, joissa viranomaiset kohtelivat mielenosoittajia väkivaltaisesti. 

Yksi suurimmista rasistisiin rakenteisiin perustuvista ongelmista on kuitenkin Lähi-idässä käytössä oleva kafala-järjestelmä. Järjestelmässä työntekijöillä täytyy olla paikallinen sponsori, arabiaksi kafeel, jotta he saisivat viisumin tai oleskeluluvan maahan. Työntekijät tulevat usein Aasian tai Afrikan maista, kuten Filippiineiltä, Ghanasta ja Etiopiasta. Sponsorina on yleensä yksityishenkilö, joka toimii työnantajana. Työnantajan ja työntekijän välillä voi myös toimia välikäsi, joka värvää työntekijöitä lähtömaasta järjestelmään. Käytännössä kafala-järjestelmä on sponsorin ja työntekijän välinen valtasuhde, jossa työntekijä on riippuvainen työnantajastaan saadakseen jäädä laillisesti maahan. Kafalan kautta työllistetään usein henkilöitä matalapalkkaisille aloille, kuten kotiapulaisiksi tai rakennustyömaille. Pelkästään Libanonissa on tällä hetkellä noin 250 000 ulkomaalaista työntekijää kafala-järjestelmän alaisuudessa, mutta todellisuudessa luku lienee paljon suurempi. 

Libanonin kafala-järjestelmä nousi keskusteluun BLM-liikkeen myötä.

Klikkaa twiitataksesi.

Valtasuhteisiin perustuva järjestelmä mahdollistaa hyväksikäytön

Kafala ei ole itsessään laki, vaan se perustuu eri lakeihin, säännösiin ja tavanomaisiin käytäntöihin. Se on tämän myötä vakiintunut tietynlaiseksi tapaoikeudeksi maassa. Libanonissa naisten oikeuksia ajava järjestö KAFA ei onnistunut tutkimuksessaan löytämään virallisia julkaisuja jotka säätelisivät kafalaa. Tämä rakenne mahdollistaa työntekijän hyväksikäytön monin eri tavoin ja kafalaa kutsutaan usein “nykypäivän orjuudeksi”.

Kafalaa kutsutaan usein nykypäivän orjuudeksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Koska sponsorina toimii yksityishenkilö, vastuu maahan muuttavasta työntekijästä siirtyy käytännössä valtiolta yksityiselle taholle, ja suojaverkot vähenevät. Kafala-järjestelmiin kuuluvia työntekijöitä ei suojaa libanonilainen työlainsäädäntö. Sen sijaan kafalan sääntöjen mukaan työntekijän on asuttava sponsorinsa luona, vähimmäispalkkaa ei ole määritelty ja järjestäytymisestä ja liittoutumisesta on tehty lähestulkoon mahdotonta. Kafala-työntekijät eivät voi myöskään vaihtaa työpaikkaa tai työnantajaa ilman ensimmäisen sponsorin lupaa. Jos työntekijä uhmaa tätä sääntöä, hän voi jäädä ilman sponsorin tukea ja oleskelu maassa muuttuu laittomaksi. Useat raportit ja tutkimukset kertovat kotiapulaisiin kohdistuvasta väkivallankäytöstä, pahoinpitelystä ja hyväksikäytöstä. KAFA suoritti vuonna 2015 kansallisen kyselyn, johon osallistuivat maan kotiapulaisina työskentelevät. Kyselyssä ilmeni, että työntekijät joutuvat usein allekirjoittamaan sopimuksia kielellä, jota he eivät puhu. Kyselyn mukaan 94 prosenttia työnantajista takavarikoi työntekijän passin hänen saapuessaan, vaikka se ei ole laillista. Työnantajien pitäisi myös maksaa säännöllistä palkkaa suoraan työntekijöille, mikä ei 40 prosentissa tapauksista toteudu. Kyselyn tulokset loivat synkän kuvan työntekijöiden asemasta.

Työnantajista 94 % takavarikoi työntekijän passin.

Klikkaa twiitataksesi.

Kafalan historia ulottuu 1950-luvulle, jolloin talous alkoi kehittymään useassa Lähi-idän maassa öljyn löytämisen ja työvoimapulan myötä. Työntekijät olivat tärkeässä roolissa maiden rakentamisessa ja infrastruktuurin kehittämisessä. Suurin osa työntekijöistä tuli aluksi naapurimaista, kunnes halvempaa työvoimaa löytyi muualta Aasiasta ja Afrikasta. Kafalan taustalta löytyy muun muassa halu suojella paikallisia pieniä yrityksiä maahanmuutolta, sekä ajatus työntekijän oikeuksista. Ulkomaiselle työntekijälle sponsori nähtiin turvallisena yhteyshenkilönä uudessa maassa. Vuosien jälkeen kafala-järjestelmä on kuitenkin edelleen käytössä.

KAFA haastatteli tutkimustaan varten sponsoreita ja kysyi heiltä, miksi he ovat palkanneet kotiapulaisen. Suurin osa vastasi asuvansa suuressa talossa, jonne he tarvitsevat kotiapulaisen. Muiksi syiksi lueteltiin avun tarve täysipäiväisen työn seurauksena tai vanhemman ihmisen hoitaminen. Monet maat hyötyvät kuitenkin edelleen taloudellisesti ulkomaisesta työvoimasta. Qatar valmistautuu isännöimään jalkapallon maailmanmestaruuskisat vuonna 2022 ja suuri osa rakennustyöntekijöistä ovat ulkomaista työvoimaa. Qatar allekirjoitti sopimuksen Kansainvälisen työjärjestö ILOn kanssa, jossa maa lupasi turvata työntekijöille paremmat oikeudet. Myös Bahrain on ilmoittanut luopuvansa kafala-järjestelmästä, mutta käytännössä tätä ei ole vielä tapahtunut. 

Satamaräjähdys ajoi työntekijät entistä vaikeampaan asemaan

Libanonissa puolestaan Beirutin satamaräjähdys vei huomion hetkeksi pois maan muista yhteiskunnallisista ongelmista, kuten rasismista. Pian maan sosiaalinen media kuitenkin täyttyi kodeissa olevien valvontakameroiden kuvaamista räjähdyksen hetkistä, joissa ulkomaalaiset kotiapulaiset pelastivat hoitamiaan lapsia räjähtävien ikkunoiden ja kaatuvien seinien tieltä. Heitä ylistettiin sankareina.

Ylistyksistä huolimatta räjähdys vaikeutti kafala-järjestelmän työntekijöiden asemaa. Libanonin liiran arvon romahdus, inflaatio, koronaviruspandemia ja yhteiskunnalliset levottomuudet olivat jo aikaisemmin ajaneet monet työnantajat ahdinkoon. Monet työntekijät joutuivat sponsoreidensa hylkääminä kaduille, vailla minkäänlaista tukea tai mahdollisuutta palata kotimaahansa. Useat jäivät myös ilman passia, joka oli työnantajan hallussa. Kenian, Etiopian ja Nigerian suurlähetystöistä Beirutissa tuli kokoontumispaikkoja hylätyille ja kaduille joutuneille kotiapulaisille. 

Räjähdyksen jälkeen hylättyjen kotiapulaisten mielenosoitukset suurlähetystöjen ulkopuolella yltyivät. Moni ei ollut saanut luvattuja palkkoja, mikä vaikeutti kotiinpaluuta. Myös passien uupuminen asetti palaamiselle haasteita. Monet suurlähetystöt lupasivat kotiuttaa kansalaisiaan, mutta kotiin palaavien määrä oli niin suuri, että suurlähetystöt kertoivat tilanteen olevan haasteellinen. Kehiin astui etiopialaisten entisten kotiapulaisten perustama humanitaarinen järjestö Egna Legna Besidet, joka auttoi rahankeräyskampanjoiden avulla naisia palaamaan kotimaahan. Viimeisimpänä kotiutuksena tammikuussa 2021 järjestö mahdollisti kuuden entisen kotiapulaisen paluun Etiopiaan.

Edistysaskeleet vain silmänlumetta

Synkkään tilanteeseen tuli syksyllä positiivinen käänne ja mahdollisia edistysaskeleita kafala-järjestelmän suhteen oli havaittavissa. Syyskuussa Libanonin väliaikainen työministeri Lamia Yammine esitteli uuden yhteisen sopimuspohjan, jota sovellettaisiin kafala-järjestelmän työntekijöihin.

Yammine lupaili tuolloin, että uusi yhteinen sopimus turvaisi ulkomaisten työntekijöiden oikeudet työmarkkinoilla, joilla työolosuhteet ovat tällä hetkellä yksityisen sponsorin päätettävissä. Yksi konkreettisista toimista oli muun muassa minimipalkan asettaminen yhtenäisessä sopimuksessa. Väliaikainen ministeri lupasi uuden yhtenäisen sopimuksen johtavan sponsorijärjestelmän päättymiseen Libanonissa. Sopimuspohjan laatimiseen osallistui myös kansainvälisiä järjestöjä, kuten Kansainvälinen työjärjestö ILO ja UNHCR. Yhtenäinen sopimus sai kuitenkin jo alkumetreillä kritiikkiä siitä, että se ei korvaisi kafalaa, koska maahan tulevan työntekijän oleskelu vaatisi edelleen sponsoria. Useat ihmisoikeusjärjestöt tulkitsivat yhtenäisen sopimuksen vain silmänlumeeksi, jolla ei oikeasti olisi vaikutusta sponsorijärjestelmään. Uusi sopimuspohja ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi kattava. Noin kuukausi myöhemmin uudesta sopimuspohjasta tehtiin valitus maan korkeimpaan hallintooikeuteen. Suurin osa kafala-järjestelmään palkatuista työntekijöistä värvätään eri välitystoimistojen kautta, joille työntekijät usein myös joutuvat maksamaan suuria summia työnhakuprosessista. Juuri näiden välitystoimistojen omistajien ammattiliitto oli valituksen taustalla. Valitus meni hallinto-oikeudessa läpi ja uusi yhtenäinen sopimus pysäytettiin. 

Vaikka BLM -liike herätti keskustelua, nosti esille kritiikkiä ja antoi uutta puhtia kafala-järjestelmän työntekijöille, suurempia konkreettisia muutoksia ei ole nähty. Libanonin poliittinen ja päättävä eliitti on vastustanut muutosta hyvin voimakkaasti. Räjähdyksen jälkeen maahan kaivatusta yhteiskunnallisesta muutoksesta oltiin lähes varmoja. Vuoden 2019 protestien seurauksena eronnut pääministeri Saad Hariri on kuitenkin nimetty jälleen pääministeriksi – ironista kyllä, lähellä näiden suurmielenosoitusten vuosipäivää. Tämä on selkeä merkki siitä, että nykypäivän status quo on ja pysyy. Samoin pysyy myös kafala-järjestelmä, joka perustuu vanhoihin, yhteiskuntaan juurtuneisiin ennakkoluuloihin ja stereotypioihin.

Kafala pysyy pystyssä ennakkoluulojen ja eliitin tuella.

Klikkaa twiitataksesi.

Vaikka nuorten keskuudessa on havaittavissa selkeää asennemuutosta, on otettava huomioon maan tila. Libanonissa satoja ihmisiä on juuri kuollut hallituksen huolimattomuuden seurauksena. Lisäksi maa majoittaa väkilukuun suhteutettuna eniten pakolaisia maailmassa ja käy läpi suurta yhteiskunnallista ja taloudellista kriisiä. Resurssit ovat niukat ja paikallisten oletetaan jakavan ne suuren maassa asuvan pakolaisväestön kanssa. Siksi myös Black Lives Matter -liike ja kafala-järjestelmä jäävät helposti muiden ongelmien varjoon.

 

Kirjoittaja: Jasmine Malla

Editointi: Sanna Raita-aho, Annmarie Kiiskinen

Kielenhuolto: Eeva Iljukova