Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia
Kuvassa aitojen ympäröimä Yhdysvaltain korkein oikeus

Yhdysvaltain korkein oikeus oli kongressitalon valtauksen jälkeen lähes kolme kuukautta turva-aidan ympäröimänä. Kuva: Victoria Pickering / Flickr lisenssillä CC-BY-NC-ND 2.0

Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa on käsiteltävänä tärkeä maan vaalilakien tulevaisuutta määrittävä oikeusjuttu. Samaan aikaan republikaanit pyrkivät määrätietoisesti tiukentamaan vaalilakeja ympäri maata. Korkeimmalla oikeudella on päätöksellään mahdollisuus joko toimia yhtäläisen äänioikeuden puolustajana tai avustaa republikaanista puoluetta vaikeuttamaan äänestämistä tulevissa vaaleissa.

Yhdysvaltain korkein oikeus päättää pian, saako republikaanien Arizonan osavaltioon säätämä äänestämistä vaikeuttava vaalilaki jäädä voimaan. Samalla kyse on tärkeästä ennakkopäätöksestä, joka vaikuttaa myös kaikkien muiden osavaltioiden vaalilakeihin ja täten yhtäläisen äänioikeuden tulevaisuuteen koko maassa. Korkein oikeus on Yhdysvalloissa ainutlaatuisen voimakas instituutio, minkä vuoksi sen yhdeksällä tuomarilla on paljon valtaa näinkin keskeisessä kysymyksessä.

Korkein oikeus on Yhdysvalloissa ainutlaatuisen voimakas instituutio. Klikkaa twiitataksesi

Nykyhetkeä paremmin ymmärtääksemme matkataan hetkeksi vuoden 1787 Philadelphiaan, missä tuoreelle valtiolle kirjoitettiin perustuslaki. Englantilaisessa traditiossa ylin tuomiovalta kuului kruunulle, mutta itsenäisen Yhdysvaltain varhaisia johtajia kiehtoivat enemmän Montesquieun hahmottelemat ajatukset vallan kolmijaosta, jossa tuomiovalta erotetaan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta erilliselle toimijalle.

Philadelphiassa liittovaltiolle päätettiin perustaa oma, kaikkia osavaltioita valvova korkein oikeus. Perustuslakiin kirjattiin lyhyesti, että maassa on oltava korkein oikeus ja sillä johtaja, eikä tuomareiden virkakauden pituudelle asetettaisi rajoitusta. Muutoin oikeuden roolin annettiin muotoutua ajan saatossa kongressin ja oikeuden omien ennakkopäätösten ohjaamana.

Korkeimman oikeuden historian merkittävin päätös tehtiin vuonna 1803 Marbury vastaan Madison -oikeustapauksen yhteydessä, kun oikeus antoi ennakkopäätöksen, jonka mukaan oikeuslaitoksella on valta kumota lainsäätäjien säätämiä lakeja oikeuden tulkitessa niiden olevan ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Tämän päätöksen johdosta Yhdysvaltain perustuslakia tulkitaan yhä varsinaisena lakina eikä vain suurpiirteisenä lausuntona maan ideaaleista.

Korkein oikeus ja maan perustuslaki muodostivat näin liiton vahvistaen toistensa merkitystä. Yhdysvaltoihin muodostui huomattavan vahva perustuslaki sekä valtaa käyttävä korkein oikeus, joka on maan historian aikana vaikuttanut merkittävästi maan poliittiseen päätöksentekoon. Korkeimman oikeuden rooli on jälleen ajankohtainen: tällä kertaa se käyttää valtaansa luotsaamalla maan demokratian kehityksen suuntaa.

Lyökö korkein oikeus alas yhtäläistä äänioikeutta valvovan lain?

Vuosikymmenten ajan syrjivät tiukennukset Yhdysvaltain vaalilakeihin esti vuoden 1965 äänioikeuslaki, joka oli afroamerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen merkittävimpiä saavutuksia. Laki teki Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen ratifioidusta, yhtäläistä äänioikeutta koskevasta perustuslain 15. lisäyksestä aidosti toimivan, kun Jim Crow -lakeina tunnettuja rotuerottelua ylläpitäneitä asetuksia alettiin yli vuosisata orjuuden kieltämisen jälkeen vihdoin kumota.

Äänioikeuslain merkitys on piillyt siinä, että se antaa liittovaltiolle valtaa valvoa osavaltioiden toimia vaalien järjestämisessä. Historiallisesti rotusortoa harjoittaneiden osavaltioiden tuli äänioikeuslain myötä kysyä ensin lupa oikeusministeriöltä, jos ne halusivat tehdä muutoksia vaalilakeihinsa. Näin estettiin yllättävät syrjivät muutokset ja taattiin yhtäläinen äänioikeus koko maassa.

Suuri muutos käytäntöön tapahtui kuitenkin vuonna 2013, kun korkein oikeus päätti konservatiivisten tuomareiden äänien turvin, että lähes 50 vuotta vanha listaus rotusortoa harjoittaneista osavaltioista oli vanhentunut, eikä lain pykälää voitu enää soveltaa. Liberaalin siiven tuomareista Ruth Bader Ginsburg kirjoitti tuolloin jyrkän eriävässä kannassaan, että luvanvaraisuuden poistaminen on kuin heittäisi sateenvarjon pois vesisateessa, koska ei juuri nyt kastu.

Maan kongressi pystyisi palauttamaan luvanvaraisuuden säätämällä uuden lain, mutta republikaanien jyrkän vastustuksen vuoksi päivitettyä lakia ei ole saatu vietyä kongressissa läpi. Kaikilla osavaltioilla onkin vuodesta 2013 lähtien ollut jälleen mahdollisuus tehdä omin päin muutoksia omiin vaalilakeihinsa.

Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen vuonna 2016 republikaanit veivät läpi tiukemman vaalilain Arizonan osavaltiossa. Uusi laki vaikeutti etenkin ennakkoon äänestämistä monilta osin harvaan asutussa osavaltiossa. Demokraatit haastoivat lain oikeuteen alkuperäiskansoja syrjivänä, ja nyt tapaus on edennyt korkeimpaan oikeuteen asti. Korkeimman oikeuden päätös on merkittävä koko valtion kannalta, sillä päätös Arizonan lain laillisuudesta vaikuttaa ennakkopäätöksenä myös kaikkien muiden osavaltioiden vaalilakien tulkintaan.

Arizonan oikeusjutun keskiössä on tulkinta perustuslain takeesta yhtäläiseen äänioikeuteen; lakiteknisesti tarkemmin vuoden 1965 äänioikeuslain pykälästä numero kaksi. Pykälästä puhutaan usein äänioikeuden oikeudenmukaisuuden “tulostestinä” – result test. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka osavaltion vaalilaki ei kirjaimellisesti katsoen olisi syrjivä, jos lain voidaan kuitenkin todistaa käytännössä johtavan vähemmistöjä syrjivään kohteluun, se on pykälän mukaan laiton.

Tämän oikeudenmukaista lopputulosta valvovan lakipykälän tulevaisuuteen korkein oikeus antaa Arizona-päätöksen yhteydessä kantansa. Pykälä saatetaan pyyhkiä laista kokonaan tai sen tehoa voidaan merkittävästi heikentää. Demokraattien huolena on, että ilman tuota yhtä lakipykälää syrjiviä vaalilakeja olisi jatkossa hyvin paljon vaikeampaa haastaa oikeuteen, sillä vähemmistöjen syrjintä voitaisiin piilottaa koukeroisesti kirjoitettuun lakitekstiin. Republikaanien edustajat puolestaan ajattelevat, että tulostesti tulisi poistaa, koska demokraatit pyrkivät tarkoituksella etsimään kausaliteettia sieltä, missä sitä ei ole. Republikaanien puolustus oikeudessa nojaa siihen, että uusi vaalilaki ja tietyn ryhmän madaltunut äänestysaktiivisuus voi yhtä hyvin olla yhteensattumaa kuin seuraussuhdetta uudesta laista.

Korkein oikeus kuuli tapauksen osapuolia maaliskuussa 2021. Mielenkiintoisin kuulemisten hetki oli, kun korkeimman oikeuden tuorein lisäys Amy Coney Barrett tenttasi republikaaneja edustavalta lakimieheltä Michael Carvinilta, miksi heille on tärkeää saada säilytettyä uusi tiukempi vaalilaki. Carvin vastasi huomiota herättävän suoraan, että politiikka on nollasummapeliä, ja Arizonan vaalilain kumoaminen hyödyttäisi tulevissa vaaleissa demokraatteja. Korkein oikeus onkin suurennuslasin alla, sillä sen tapauksesta antama päätös tullaan väistämättä tulkitsemaan joko demokraattien tai republikaanien tukemiseksi.

Vakiintuneen käytännön mukaan korkein oikeus säästää isojen ja kiistanalaisten tapausten päätökset kevään istuntokauden viimeisille päiville, joten päätöstä asiassa voinee odottaa kesä-heinäkuun vaihteessa 2021.

Kuvassa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Roberts

Korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Roberts auttoi tammikuussa Joe Bidenia vannomaan presidentin virkavalan. Robertsin kanta Arizonan vaalilakia käsittelevässä oikeusjutussa on vielä mysteeri. Kuva: Chairman of the Joint Chiefs of Staff / Flickr lisenssillä CC BY 2.0

Republikaanit yrittävät vaikeuttaa äänestämistä ympäri maata

Korkeimman oikeuden päätöksestä tekee hyvin ajankohtaisen se, että vuoden 2020 vaalien jälkeen entisen presidentin Donald Trumpin perusteettomat väitteet vaalivilpistä ovat juurtuneet republikaanipuolueeseen. Jopa kaksi kolmasosaa puolueen äänestäjistä uskoo edellisten vaalien olleen vilpilliset.

Vaalilakien tiukentamisesta eli äänestämisen hankaloittamisesta muodostui vaalipäivän jälkeen nopeasti republikaanien rivejä yhdistävä prioriteetti. Oletusvastaus uusien vaalilakien tarpeellisuudelle on ollut ”luottamuksen palauttaminen maan vaalijärjestelmää kohtaan”. Liberaali ajatushautomo Brendan Center for Justice on laskenut, että vaalipäivästä huhtikuuhun mennessä republikaanit olivat pistäneet vireille 47 osavaltiossa jo yli 360 äänestämistä vaikeuttamaan pyrkivää lakialoitetta. Vuoden 2020 vaalit menivät demokraateilla osavaltiotasolla huonosti, minkä vuoksi republikaaneilla on monessa keskeisessä osavaltiossa mahdollisuus viedä läpi tiukennuksia vaalilakeihin ilman demokraattien tukea.

Eniten huomiota on saanut osakseen republikaanien Georgian osavaltiossa läpiviemä laki, jonka on analysoitu vaikeuttavan monin eri tavoin erityisesti afroamerikkalaisten äänestämistä. Räikeimpänä muutoksena voi pitää sitä, että strategisesti valikoiduilla alueilla ennakkoäänestämistä vaikeutetaan ja vaalipäivänä äänestämään jonottaville juoman tai ruuan tarjoaminen on jatkossa rikos. Georgian osavaltion republikaaninen kuvernööri Brian Kemp kommentoi kuitenkin lain allekirjoitettuaan, että laissa ei ole mitään kiistanalaista, sillä laki pyrkii ainoastaan vaikeuttamaan huijaamista ja palauttamaan näin kansan luottamuksen vaalijärjestelmää kohtaan. Näin siitä huolimatta, että edellisissä vaaleissa ei löydetty republikaanisten vaalivirkailijoiden mukaan mitään todisteita systemaattisesta vilpistä.

Republikaanien säätämä Georgian osavaltion uusi vaalilaki vaikeuttaa ennakkoäänestämisetä muun muassa strategisesti valikoiduilla alueilla. Klikkaa twiitataksesi

Vastaväitteet republikaanien leiristä äänestämisen hankaloittamiselle ovat harvassa. Terry Schilling, konservatiivisen American Principles Project -ajatushautomon johtaja, kommentoi tilannetta New York Timesin haastattelussa: ”Minä en kuulu niihin, jotka uskovat kiinalaisten hakkeroineen ääntenlaskentakoneet […], mutta konservatiivisena organisaationa kuulet nyt jokaiselta pienlahjoittajalta samat sanat siitä, mitä järkeä [nykyisillä laeilla] on edes äänestää.”

Nopeasti juurtunut uskomus vaalivilpistä näkyykin nyt myös siten, että vaikutusvaltainen konservatiivinen ajatushautomo Heritage Foundation ilmoitti hiljattain tukevansa 10 miljoonalla dollarilla vaalilakeja tiukentavia aloitteita, ja organisaation lobbaushaara Heritage Actionin johtaja Jessica Anderson kommentoi, että Georgian uuden vaalilain tulisi toimia malliesimerkkinä muille republikaaneille ympäri maata.

Republikaanit muuttuivat 1900-luvun toisen puoliskon aikana hiljalleen ensisijaisesti valkoihoisten ääniä kosiskelevaksi puolueeksi, ja samaan aikaan vähemmistöjen äänien tukahduttaminen nousi vuosi vuodelta selkeämmäksi osaksi puolueen vaalistrategiaa. Presidentti Trumpin puolueeseen kylvämien salaliittoteorioiden jälkeen antidemokraattinen liikehdintä puolueen sisällä on saanut kuitenkin vielä huolestuttavia lisäkierroksia, joita puolueen eliitin on enää vaikea kontrolloida. Monien katseet ovatkin nyt kääntyneet päivän politiikan yläpuolella toimivaan korkeimpaan oikeuteen ja etenkin sen konservatiivisen siiven tuomareihin, jotka voivat Arizonan tapauksen päätöksellä joko siunata tai tuomita republikaanisen puolueen nykyisen suunnan.

Demokraatit ajavat tasa-arvoisen äänioikeuden turvaamista

Presidentti Joe Biden on kritisoinut ankarin sanoin republikaanien pyrkimyksiä vaikeuttaa äänestämistä ja on luvannut täyden tukensa tasa-arvoisen äänioikeuden turvaamiselle koko maassa. Juuri nyt demokraateilla ei ole kuitenkaan monessakaan osavaltiossa muuta vaihtoehtoa kuin haastaa uudet lait oikeuteen syrjivinä ja odottaa Arizonan jutun yhteydessä annettavaa ennakkopäätöstä, joka vaikuttaa paljon myös muiden osavaltioiden oikeusjuttujen kohtaloon.

Washingtonissa demokraatit ovat silti jo valmistautuneet siihen, että oikeuden päätös saattaa olla heille epämieluisa. Maaliskuun alussa kongressin edustajainhuoneen puolella äänestettiin läpi ilman yhdenkään republikaanin tukea lähes 800-sivuinen lakipaketti koko maan äänioikeuslain päivittämiseksi. Laki uudistaisi kokonaisvaltaisesti maan äänestysjärjestelmää ja antaisi liittovaltiolle takaisin valtaa valvoa osavaltioiden toimia.

Demokraattien ajama vaalilaki uudistaisi kokonaisvaltaisesti Yhdysvaltain äänestysjärjestelmää. Klikkaa twiitataksesi

Laiksi tullakseen lakipaketti vaatii myös senaatin hyväksynnän. Tämä vaatisi jokaisen 50:n demokraattisenaattorin äänen – sekä lisäksi senaatin jarrutuskeskustelun (filibuster) lakkauttamista, sillä senaatin nykysäännöillä lakipaketin läpivientiin vaaditaan todellisuudessa 60:n senaattorin ääni, eikä yhdenkään republikaanin tukea laille ole odotettavissa.

Jos korkein oikeus heikentää tulevalla päätöksellään nykyistä äänioikeuslakia, presidentti Bidenin ja senaatin demokraattijohtaja Chuck Schumerin on hyvin vaikeaa olla toimimatta ennen seuraavia vaaleja. Keskustelu senaatin jarrutuskeskustelun lakkauttamisesta kiihtyisikin entisestään, jotta demokraatit voisivat viedä uuden lain läpi. Senaatin sääntöjen muuttaminen on kuitenkin iso riski, sillä jo vuoden 2022 välivaalien jälkeen kongressin hallinta saattaa olla taas republikaaneilla. Viivytyskeskustelun lakkauttaminen on demokraateille kuin Pandoran lipas, jonka avaamisesta ei vielä olla varmoja.

Vuonna 1857 korkein oikeus päätti, ettei tummaihoisilla ole oikeutta Yhdysvaltain kansalaisuuteen eikä perustuslain takaamiin ihmisoikeuksiin. Päätöstä pidetään yhtenä tärkeimpänä tapahtumana ketjussa, joka johti sisällissodan puhkeamiseen vuonna 1861. Yhdysvallat ei viimeaikaisesta kuohunnasta huolimatta ole vielä lähelläkään sisällissotaa edeltänyttä kahtiajakoa, mutta korkein oikeus voi olla jälleen taho, joka sysää päätöksellään Yhdysvaltain tulevaisuuden ennalta-arvaamattomaan suuntaan. Yhdysvaltain politiikan jännitteiden viilenemistä toivovien tulisikin toivoa, että korkein oikeus ei sytyttäisi ruutitynnyriä tuleen, vaan pitäisi nykyisen äänestämisen tasa-arvoa turvaavan lain voimassa.

___

Kirjoittaja: Ilmari Reunamäki

Editointi: Ilkka Tiensuu, Tuulikki Olander

Kielenhuolto: Sannimari Veini

 

Jaa