Kiinan ulkoministeriön rakennus Pekingissä. Kuva: Max12Max / Wikimedia Commons

Matti Puranen (YTT) on erikoistutkija Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Kiina asetti maaliskuussa EU-maille pakotteita, jotka kohdistuivat poliitikkojen lisäksi myös tutkijoihin ja ajatushautomoihin. Pakotteet yrittävät ruotia Euroopassa kiihtyvää kriittistä Kiina-keskustelua.

Kiinan ja Euroopan unionin suhteissa käännettiin maaliskuun lopulla uusi ja uhmakkaampi sivu, kun EU asetti Kiinalle pakotteita Xinjiangin uiguurialueella tapahtuneiden ihmisoikeusloukkauksien vuoksi. Kiina pitää Xinjiangissa arviolta miljoonaa uiguuria vangittuna keskitysleirimäisissä olosuhteissa ja useat lähteet ovat raportoineet leirien joukkoraiskauksista ja systemaattisesta kidutuksesta.

EU:n pakotelistalla on kiinalaisia virkamiehiä, jotka ovat osallistuneet sorron toimeenpanemiseen. Mukana on esimerkiksi Xinjiangin autonomisen alueen varajohtaja Zhu Hailun, sekä turvallisuusviraston johtaja Chen Mingguo. Vastaavankaltaisiin toimiin ei ole ryhdytty sitten vuoden 1989, jolloin Tiananmenin aukion mielenosoitusten tukahduttamista seurasi länsimaiden asettama asevientikielto Kiinaan.

Kiina ei aikaillut vaan julkaisi välittömästi omat vastapakotteensa. Kiinan ulkoministeriön tiedotteen mukaan Kiina rankaisee neljäätoista eurooppalaista henkilöä ja instituutiota, jotka “vahingoittavat Kiinan intressejä” sekä “levittävät pahantahtoisesti valheita ja disinformaatiota”. Pian EU-pakotteiden jälkeen Kiina asetti samankaltaisen pakotekattauksen erikseen Isolle-Britannialle.

Pääosa Kiinan pakotteista kohdistui EU:n instituutioihin, yksittäisiin europarlamentaarikkoihin ja edustajiin kansallisissa parlamenteissa. Huomiota herättää kuitenkin se, että mukana oli myös akateemisen maailman edustajia. Pakotelistalta löytyvät saksalainen Xinjiangin alueen tutkija Adrian Zenz sekä Ruotsin vastaperustetun kansallisen Kiina-instituutin johtaja Björn Jerden. Britannian listalta silmään pistää puolestaan Newcastlen yliopistossa työskentelevä, niin ikään Xinjiangiin erikoistunut tutkija Jo Smith Finley.

Yksittäisten tutkijoiden lisäksi Kiina rankaisee myös saksalaista Kiinaan keskittynyttä Merics-instituuttia, joka on Euroopan suurin Kiinaan ja erityisesti Kiinan politiikkaan ja talouteen keskittyvä ajatushautomo. Merics julkaisee säännöllisesti laajoja ja perusteellisia raportteja, usein Kiinan kommunistisen puolueen näkökulmasta hankalista aiheista.

Kiinan kommunistista puoluetta lähellä oleva propagandalehti Global Times kirjoitti, että kun Mericsin yhteydet Kiinaan katkaistaan, instituutin tutkimuskanavat eivät enää ole kestävällä pohjalla ja sen vaikutusvalta ottaa “kriittisen osuman”. Lehti toteaa siis ääneen tutkijoihin kohdistuvien pakotteiden päätavoitteen olevan Kiinan näkökulmasta epämiellyttävän eurooppalaisen tutkimuksen tukahduttaminen.

Itsesensuuriin ohjailemisesta pakotteisiin

Periaatteessa tutkimukseen kohdistetut pakotteet eivät yllätä, sillä Kiina on aiemminkin pyrkinyt suitsimaan rajojensa ulkopuolella käytyä akateemista keskustelua. Pääkeinona on ohjailla tutkijoita kohti itsesensuuria pitämällä yllä epämääräistä pelkoa viisumin menettämisestä. Sama logiikka on pätenyt laajemmin myös yliopistoihin sekä aine- ja tutkimuslaitoksiin, jotka ovat solmineet yhteistyösopimuksia kiinalaisten vastinpariensa kanssa. Yhteistyösopimusten, sekä rahan, jota kiinalaisilla sopimuskumppaneilla usein riittää, kylkiäisenä tulee helposti henkinen ilmapiiri, joka ei kannusta Kiina-kriittisiin puheenvuoroihin. 

Jos yhteistyösopimusten “henkeä” rikkoo, voivat vastatoimet olla myös hyvin suoria: vuonna 2017 Kiina näpäytti amerikkalaista San Diegon yliopistoa, joka oli kutsunut Dalai-laman puhujakseen eväämällä yliopistolta Kiinan valtion rahoittamat stipendiaatit. Sanktio ja sen välittämä signaali oli tuntuva, sillä kiinalaisopiskelijoiden lukukausimaksut ovat monelle yliopistolle tärkeä tulonlähde.

Kiinan toimien kokonaisvaikutus on ajanut tutkijoita välttämään vaistomaisesti vaikeita aiheita, kuten Tiibetin tai Xinjiangin ihmisoikeustilannetta, tai Kiinan kommunistisen puolueen vaikutuskampanjoita. Yritykset manipuloida tutkijayhteisöä ovat herättäneet keskustelua myös Suomessa. Ylen vuonna 2020 julkaiseman Kiinan valtio kampuksella -dokumentin  mukaan ainakin yksi jatko-opiskelija on luopunut kokonaan Kiina-tutkimuksesta nimenomaan erilaisen painostuksen vuoksi.

Pakotteiden myötä Kiinan painostus on siirtymässä hienovaraisesta itsesensuuriin ohjailemisesta suoranaiseen kovisteluun.

Klikkaa twiitataksesi.

Maaliskuun pakotteiden myötä Kiinan painostus on siirtymässä hienovaraisesta itsesensuuriin ohjailemisesta suoranaiseen kovisteluun. Mericsin kaltaisen, laajasti verkottuneen instituutin rankaiseminen pyrkii iskemään suoraan eurooppalaisen Kiina-tutkimuksen ytimeen. Björn Jerdeniin kohdistetut pakotteet vaikuttavat puolestaan pyrkivän leikkaamaan Ruotsin Kiina-instituutilta siivet jo nousukiidossa, ja toimivan samalla varoittavana esimerkkinä muille vastaaville hankkeille. Vaikka yliopistot jäivät Kiinan kovistelun ulkopuolelle on pakotteiden välittämä viesti myös niille hyvin selkeä.

Samaan aikaan kun Kiinan autoritaarinen hallinto rajoittaa demokraattisten maiden tutkimuslaitoksien tiedonsaantia, se kuitenkin toimii aktiivisesti Euroopassa kertoen omaa, sievisteltyä tarinaansa. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta ovat yliopistojen yhteyteen liimatut Kungfutse-instituutit, sekä Kiinan kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivat kulttuurikeskukset, jollainen on valmisteilla myös Suomeen.

Kriittinen tutkimus on uhka puolueen kertomukselle

Kiinan kommunistinen puolue on äärimmäisen herkkä itseensä kohdistuvalle kritiikille. Puolue haluaa esittää kotimaisessa propagandassaan kuvan maailmasta, joka on puolueen kanssa samaa mieltä ja joka peräti tukee puolueen tavoitteita. Maan sisällä sensuuri ja turvallisuuskoneisto kitkevät kriittiset äänet, mutta Kiinan rajojen ulkopuolelta kantautuva kritiikki nähdään uhkana puolueen kertomalle tarinalle ja siten myös puolueen valta-asemalle. Kiinan vastapakotteita voidaan pitää äärimmäisenä maineenhallinnallisena ratkaisuna, sillä Kiinan ulkopuolella tietotulva uiguureihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista on livennyt Kiinan johdon käsistä.

Varsin erikoislaatuisesti akateemiseen maailmaan kohdistetut pakotteet kielivät siitä, että eurooppalainen Kiina-tutkimus on osunut tarkkanäköisesti puolueen kannalta arkoihin paikkoin. Kiinan vaikutusoperaatioita tutkineen Jichang Lulun mukaan Kiina on pyrkinyt tietoisesti hyödyntämään eurooppalaisten päätöksentekijöiden puutteita Kiinaa koskevassa perustietoudessa (“tietoasymmetriaa”) erityisesti propagandassaan. 

Kiinnostus Kiinan systemaattiseen ja kriittiseen tutkimukseen on kuitenkin vähitellen vahvistumassa, mitä Ruotsin kansallisen Kiina-instituutin, Ulkopoliittisen instituutin Kiina-asiantuntijoiden verkoston, sekä Lapin yliopiston Pohjoismaisen kiinalaisen ajattelun tutkimuksen verkoston perustamiset symboloivat. Jerdenin painostaminen saattaa paljastaa myös Kiinan huolen Euroopassa virinneestä innosta tasapainottaa tiedollista epäsuhtaa Euroopan eduksi.

On vaikea nähdä pakotteiden saavuttavan tavoitettaan työntää demokratioita kohti Kiinaa koskevaa itsesensuuria.

Klikkaa twiitataksesi.

Kiina-tutkimukseen panostaminen on suotavaa. Yhä ennalta-arvaamattomammaksi muuttuvan Kiinan toimien arvioinnin mahdollistamiseksi Euroopan on pystyttävä varmistamaan, että monipuolinen ja tarkentuva tilannekuva Kiinasta säilyy jatkossakin. Kansainvälinen tutkijayhteisö osoittikin nopeasti, ettei se aio katsoa hiljaa sivusta Kiinan pyrkimyksiä tukahduttaa maasta käytyä kriittistä keskustelua. Eurooppalaisten tutkimuslaitosten johtajat (mukana myös Ulkopoliittisen Instituutin Mika Aaltola) antoivat pakotteiden julkistamista seuraavana päivänä yhteislausunnon, jossa ilmaistiin huoli pakotteiden vaikutuksista ja osoitettiin solidaarisuutta pakotteiden kohteeksi joutuneita tutkijoita kohtaan. Pian perässä seurasivat omilla julkilausumillaan esimerkiksi amerikkalaiset Center for Strategic and International Studies -instituutti ja Fairbank Center, sekä yli 400 kansainvälisen tutkijan allekirjoittama, Kiinan pakotteet kyseenalaistava kirje, joka julkaistiin brittiläisessä The Times -lehdessä.

On vaikea nähdä pakotteiden saavuttavan tavoitettaan työntää demokratioita kohti Kiinaa koskevaa itsesensuuria. Päinvastoin ne saattavat pikemminkin tiivistää tutkijayhteisön rivejä entisestään. Suuremmassa kuvassa EU:n kovistelu yhteen sen ydinarvoista – akateemiseen vapauteen – tähtäämällä tulee suoranaisena taivaan lahjana Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin kaavailemalle demokratioiden liitolle.

__

Kirjoittaja: Matti Puranen

Editointi: Eero Tuorila, Ilari Autio

Kielenhuolto: Sannimari Veini