Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

Kuuban kommunistisen puolueen uusi pääsihteeri tasavallan presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez vierailulla koulussa. Kuva: Flickr/Periodico 26

Kuuban kommunistinen puolue järjesti kahdeksannen puoluekokouksensa 16.–19. huhtikuuta. Kokous valitsi puolueen uudeksi pääsihteeriksi tasavallan presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdezin. Ensimmäistä kertaa 60 vuoteen Kuuban johdossa ei ole Castro. Samaan aikaan vallanvaihdoksen kanssa saarella eletään historiallisen vakavassa talouskriisissä. Uuden valtiojohdon näkökulmasta ratkaisevaa on kyetä lähivuosina vastaamaan Kuuban tällä hetkellä kohtaamiin haasteisiin, vakiinnuttaa valta uusien sukupolvien käsiin ja turvata kansakunnan tuki vallankumoukselle historiallisena jatkumona.

Kuubassa valtaapitävä kommunistinen puolue (Partido Comunista de Cuba, PCC) kokoontui Havannassa 16.–19. huhtikuuta kahdeksanteen puoluekokoukseensa. Joka viides vuosi järjestettävä kokous linjaa maan poliittisen ja taloudellisen kehityksen tulevaisuuden. Kokouksessa puolue nimittää johtajansa, jotka toimivat vallankumouksen julkisina kasvoina, ja määrittelee sekä sisä- että ulkopoliittisia suuntaviivoja. Vuoden 2021 kokoukseen kohdistui ennalta historiallisia odotuksia. Raúl Castron odotettiin ilmoittavan, että hän jättää tehtävänsä PCC:n pääsihteerinä ja samalla luopuu viimeisestä virallisesta roolistaan vallankumouksen johdossa. 

Kokouksen myötä päättyi Castrojen yli 60 vuotta kestänyt valta Kuubassa. Fidel Castro toimi valtion virallisena johtajana aina vuoteen 2008 saakka, jolloin valta siirtyi hänen pikkuveljelleen Raúlille. Tämä toimi presidenttinä vuoteen 2018 asti ja jatkoi sen jälkeen kommunistisen puolueen pääsihteerinä. Fidelin kuoleman myötä vuonna 2016 Raúl edusti yksin vallankumouksen alkuperäisiä isähahmoja. Vaikka Raúl Castro nyt luopui virallisesti asemastaan valtiojohdossa, hän pysyy edelleen uuden vallanpitäjän Miguel Díaz-Canelin taustavoimissa ja edustaa vallankumouksen henkistä johtajuutta.

Ensimmäistä kertaa 60 vuoteen Kuuban johdossa ei ole Castro Klikkaa twiitataksesi

Raúl Castron perintö Kuuballe on vallankumouksen modernisoiminen. Toisin kuin odotettiin, Raúl osoittautui isoveljeään joustavammaksi ja muutosvalmiudessaan jopa yllättäväksi. Hänen keskeisiä saavutuksiaan oli diplomaattisten suhteiden palauttaminen Yhdysvaltojen kanssa yhteistyössä presidentti Obaman kanssa vuonna 2014. Hän on myös maltillisesti vapauttanut yksityisyrittämisen mahdollisuuksia ja siten sallinut kuubalaisille enemmän arjen toimijuutta toimeentulon hankkimisessa. Nämä uudistukset Raúl Castro ajoi läpi huolimatta puolueen sisällä nousseista, Fidelin perinnön mukaista ankarampaa linjaa ajaneista kriitikoista.

Odotusten mukaisesti uudeksi puolueen pääsihteeriksi valittu Miguel Díaz-Canel on osoittautunut Raúl Castron linjaa jatkavaksi johtajaksi. Vuonna 1960 syntynyt Díaz-Canel edustaa nuorta sukupolvea vallankumouksessa, jonka sukupolvenvaihdos on viivästynyt auttamattomasti. Hän on toiminut pitkään kommunistisessa puolueessa sekä paikallisella että kansallisella tasolla ja vakiinnuttanut asemansa vallankumouksen uskottuna miehenä. Vallan keskittyminen Díaz-Canelille merkitseekin ideoiden säilymistä johtajan vaihtuessa. 

Talouden ja yhteiskunnan kriisi syvenee

Johtajavaihdoksen ohella Kuuban kommunistinen puolue oli koolla historiallisen vaikeana hetkenä myös yhteiskunnallisesti. Taloudellinen tilanne saarella on tällä hetkellä yhtä vaikea kuin 1990-luvun alkuvuosina Neuvostoliiton romahdusta seuranneella pula-ajalla, joka tunnetaan Kuubassa nimellä Periódo Especial eli poikkeuksellinen ajanjakso. Kuten 30 vuotta sitten, saarella on pulaa elintarvikkeista, lääkkeistä, hygieniatuotteista ja polttoaineesta, sillä yli 50 % tuotteista saadaan maahantuonnin kautta. Elintarvikkeiden saatavuus vuoden 2021 aikana on heikennyt jatkuvasti, pakottaen kuubalaiset pitkiin jonoihin ruokakauppojen edustalle myös koronatartuntojen uhalla.

Talouden heikkenemisen taustalla on lukuisia syitä: sisäiset ongelmat taloudessa ja tuotannossa, Yhdysvaltojen kiristyneet taloudelliset pakotteet, Venezuelan kriisi sekä COVID-19-pandemia. Ongelmat eivät ole uusia mutta ajankohtainen globaali tilanne on syventänyt kriisiä. Saarella paine talouden elvyttämiseen on ollut kovaa jo pitkään. Kuubaan luotiin 1990-luvun lopulla turismin nousun myötä kahden valuutan järjestelmä, jossa oli käytössä rinnakkain paikallinen (CUP) ja kansainvälinen (CUC) peso. Valuutat yhdistettiin alkuvuodesta 2021, kun pitkään odotettu talousuudistus käynnistyi. Agendalla ovat myös julkisen sektorin työntekijöiden palkankorotukset, eläkkeiden parantaminen, valuuttauudistusta seuranneen inflaation torjuminen sekä yksityisyrittäjyyden salliminen aiempaa laajemmin.

COVID-19-pandemia on lamauttanut turismin, joka on Kuuballe 2020-luvun merkittävin tulonlähde sekä valtion että yksilöiden tasolla. Kuuba kehittää parhaillaan omaa koronavirusrokotettaan, jolla se voisi rokottaa väestön ja josta voisi mahdollisesti tulla lääkinnällisen kaupankäynnin väline. Kehitystyön ollessa käynnissä laajamittaista rokottamista ei ole aloitettu muilla tuotteilla, eli tartuntatilanne on edelleen vakava ja valtion rajat pysyvät suljettuina. Pandemia on muuttanut dramaattisesti maastamuuton mahdollisuuksia, käytännössä ajaen aiempaa suurempia määriä kuubalaisia yrittämään meriteitse Yhdysvaltoihin itse rakennetuilla lautoilla. Samaan aikaan Yhdysvallat on tiukentanut maahanmuuttopolitiikkaansa, joka on aiemmin kohdellut kuubalaisia erityisenä ja erivapauksia saaneena maahanmuuttajaryhmänä.

Sosialismista luopuminen ei ole kompromissi, johon Kuuban valtiojohto olisi valmis Klikkaa twiitataksesi

Yhdysvaltojen 1960-luvun alussa asettama kauppasaarto on myös edelleen voimassa. Siinä missä presidentti Obaman kautta luonnehtivat liennytyksen politiikka ja pyrkimys normalisoida Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteet, presidentti Trumpin kaudella Kuubaan kohdistuvat pakotteet kiristyivät taas. Erityisesti Yhdysvalloista Kuubaan toimitettavien rahalähetysten loppuminen Trumpin hallinnon asetusten myötä vuoden 2020 lopussa on tuntunut kuubalaisessa arjessa, sillä valtaosa kuubalaisista on 2000-luvulla vastaanottanut elintärkeää taloudellista tukea sukulaisiltaan Yhdysvalloissa. Presidentti Bidenin hallinto on ilmaissut, että Kuuba-politiikka ei ole heillä kärkihanke, jota edistettäisiin lähitulevaisuudessa esimerkiksi pakotteita purkamalla tai diplomaattiset suhteet palauttamalla. Puoluekokouksessa Raúl Castro ilmoitti viimeisessä puheessaan pääsihteerinä, että Kuuba toivoo paluuta liennytyksen politiikkaan, mutta pitää kiinni itsemäärämisoikeudestaan poliittisen järjestelmän ja yhteiskuntamuodon suhteen. Sosialismista luopuminen ei ole kompromissi, johon Kuuban valtiojohto olisi valmis.

Jatkuvuuden turvaaminen on vallankumouksen elinehto

Kuuban vallankumous on paitsi yli puoli vuosisataa jatkunut prosessi myös narratiivi: historiallinen kertomus siitä, että vallankumous tuo kuubalaiset yhteen ja muodostaa jatkumon, johon jokainen osallistuu. Tämä historiallinen kertomus on tarjonnut vallankumoukselle sekä oikeutuksen että itseymmärryksen raamit. Nyt käynnissä oleva talouden elvyttäminen on keskeistä historiallisen narratiivin elinvoimaisuudelle, sillä kansalaisten tyytymättömyys arjen olosuhteisiin heijastuu suoraan vallankumouskertomuksen uskottavuuteen.

Historiallisen kertomuksen keskeisyys osoittaa, että vallankumous on myös sosiaalinen identiteetti. Yli 60 vuoden ajan vaatimus vallankumouksessa elämisestä ja sen toteuttamisesta on edustanut jaettua sosiaalista kokemusta kuubalaisessa arkitodellisuudessa. Vallankumous ja sen asettamat rajat hyväksytylle kansalaisuudelle ovat määritelleet yksilöiden ja ihmisryhmien keskinäisiä suhteita ja asemaa yhteiskunnassa. Suuren historiallisen kertomuksen hyväksyminen ja siihen liittyminen on ollut yksi kansalaisuuden perusedellytyksistä.

Kansalaisten tyytymättömyys arjen olosuhteisiin heijastuu suoraan vallankumouskertomuksen uskottavuuteen Klikkaa twiitataksesi

Tämän narratiivin turvaaminen on vallankumouksen elinehto. Se on noussut erityisen tärkeäksi viime vuosien siirtymävaiheessa, jossa maata pitkään johtaneet Castrot ovat luopuneet vallasta ja antaneet tilaa nuoremman sukupolven vallankumousjohtajille. Talouden kriisit, nuorten sukupolvien maastamuutto ja kasvava kritiikki alleviivaavat valtiojohdon tarvetta vahvistaa kansakunnan kollektiivista identiteettiä.

Tyytymättömyys yhteiskunnallisiin oloihin on nostanut saarella esiin kriittisiä ääniä, joiden suhteen vallankumoushallinnolla on perinteisesti ollut alhainen toleranssi. Helmikuussa joukko kuubalaisia rap-artisteja julkaisi viraalihitiksi singahtaneen kappaleen Patria y Vida, jossa he julistavat vallankumouksen menneen ja jättäneen kuubalaiset tyhjien paistinpannujen äärelle. Vaikka kappaleen kaltaiset suorat kannanotot ovat saarella harvinaisia, niitä on viime kuukausina purkautunut useilla yhteiskunnan sektoreilla.

Lukuisat taiteilijat ja itsenäiset journalistit ovat kritisoineet vallitsevaa tilannetta. Esimerkiksi havannalainen San Isidro -niminen aktivistien kollektiivi on kampanjoinut näkyvästi sanan- ja mielipiteenvapauden puolesta. Käynnissä olevassa liikehdinnässä uutta on internetin, varsinkin sosiaalisen median, rooli kansalaisten aiempaa vapaamuotoisemman mielipiteenilmaisun mahdollistavana kanavana. Äänien moninaisuus tuottaakin aiempaa moniulotteisempia ja ristiriitaisempia tulkintoja myös vallankumouksesta ja sen julkisuuskuvasta.

Díaz-Canelin imago muovaa vallankumouksen kertomusta

Perinteisesti vallankumousta on muisteltu ja idealisoitu sissisodankäynnin, uhrautumisen ja taisteluretoriikan kautta – ja juuri nämä piirteet ovat henkilöityneet Castron veljeksissä. Ensimmäisen vallankumoussukupolven uhraukset ovat rakentaneet ytimen, jonka ympärille historiallinen kertomus on kietoutunut sukupolvien jatkumona. Nyt presidentti Díaz-Canel on ensimmäinen sosialistisen Kuuban johtaja, joka ei ole sukunimeltään Castro, eikä hän ollut edes syntynyt vallankumoustaisteluja käytäessä. On selvää, että hänen uskottavuutensa johtajana ei voi rakentua sotilaallisiin urotekoihin tai varhaisen vallankumouksen saavutuksiin.

Puoluekokouksen aikaan julkaistu ja laajasti jaettu meemi esitteli presidentti Díaz-Canelia valtiollisen nuorisolehden lukijakunnalle. Meemin mukaan Díaz-Canel oli nuorena pitkätukkainen, revittyihin farkkuihin ja farkkutakkiin pukeutunut kuljeskelija. Hän liittyi vallankumouksen historialliseen kertomuksen kunniavartiossa Che Guevaran jäänteiden äärellä. Isoisänä Díaz-Canelin kerrotaan hemmottelevan lapsenlastaan. Hän on myös teknologiafriikki ja kuubalaisen trova-musiikin sekä klassisen rockin ystävä. Hän tanssii, soittaa congarumpuja ja laulaa, vaikkakin nuotin vierestä. Kuva: Somos Jovenes

Uuden johtajan julkisuuskuvassa onkin painotettu hänen rooliaan yhtäältä vallankumouksen henkeä ilmentävänä kansanmiehenä ja toisaalta johtajakuvan nuorentajana. Laajasti uutisoidun julkisuuskuvansa mukaan Díaz-Canel kulki nuoruudessaan ”pitkätukkaisena, farkkuihin ja farkkutakkiin pukeutuneena”. Hänen on korostettu pyöräilleen työmatkansa ennen presidentiksi nousemista ja nauttivan laulamisesta ”vaikka tekeekin sen nuotin vierestä”. Presidentti on esitetty johtamassa puoluetta teknologiamyönteisesti tablettitietokonetta selaten ja seuraavan maailman menoa älypuhelimensa kautta. Vapaa-ajallaan hänen on kerrottu kuuntelevan klassista rock-musiikkia, kuten The Beatlesia, jonka esittämisen Kuubassa Fidel Castro kielsi Díaz-Canelin nuoruusvuosina.

Poliittista imagoaan ja vallankumouksen viestiä Díaz-Canel on teroittanut erityisesti Twitterissä. Siellä hän ilmoittaa profiilissaan sitoutuvansa Fidelin ja Raúlin ajatuksiin. Twiiteissään hän toistaa säännöllisesti aihetunnisteita, kuten #SomosContinuidad (Olemme jatkuvuus), #SomosCuba (Olemme Kuuba), #CubaViva (Kuuba elää) sekä #PatriaOMuerte (Isänmaa tai kuolema). Tällä jatkuvuuden retoriikalla hän pyrkii välittämään vallankumouksen eetosta, joka kantaa johtajavaihdostenkin yli. Vallankumouksen historiallisen kertomuksen ja sosiaalisen kontrollin risteyskohdassa viesteihin sisältyy myös yhteen vetävä kehotus, jossa jokainen kuubalainen sidotaan osaksi vallankumouksen toteutumista.

Jatkuvuuden ja muutoksen ristipaineessa

Kommunistisen puolueen viisivuotiskokous liittyy aina osaksi vallankumouksen historiallisen kertomuksen rakentamista. Kokoukselle nimetään aina teema, joka sitoo kokouksen historialliseen hetkeen ja pyrkii määrittämään kansakunnan tahtotilaa. Vuoden 2021 kokous kantoi nimeä “jatkuvuuden kokous”. Kokoussalissa seinänkorkuinen lakana julisti puolueen olevan vallankumouksen sielu. Raúl Castro ilmoitti pysyvänsä elämänsä loppuun asti valmiudessa puolustamaan “vallankumousta, isänmaata ja sosialismia”. Uusi johtaja Díaz-Canel totesi puolestaan tukeutuvansa Raúlin neuvoihin kaikissa merkittävissä tulevaisuuden linjanvedoissa ja uudistuksissa.

Puoluekokouksessa käytettyjen puheenvuorojen viesti on selvä: vaikka johtaja vaihtuu, vallankumouksen henki säilyy Klikkaa twiitataksesi

Kokouksessa käytettyjen puheenvuorojen viesti on selvä: vaikka johtaja vaihtuu, vallankumouksen henki säilyy. Samaan aikaan vallanvaihdoksen kanssa jonot ovat pidentyneet ruokakauppojen edustalla, kriittiset äänet vahvistuneet kodeissa ja kaduilla ja paine arkielämää parantaviin muutoksiin kasvanut. Avoin kysymys onkin vielä se, kuinka kuubalaiset sovittavat yhteen vallankumouksen historiallisen kertomuksen, saaren nykytodellisuuden ja oman roolinsa uuden johtajan kannattajina.

__

Kirjoittaja: Petra Kuivala
Editointi: Mirka Wendt
Kielenhuolto: Kari Suomalainen

Jaa