Jaa

Lukuaika: 10 minuuttia
Suurvaltojen kiinnostus arktista aluetta kohtaan on kasvanut viime vuosina huomattavasti.  Kuva: Loris Paleari / Flickr

Arktinen alue on hiljalleen luisumassa kohti kiristyvää valtakilpailua, kun maailman suurvallat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina mittelevät vaikutusvallasta ja alueen valtavista luonnonvaroista. Arktinen alue on pitkään ollut rauhallista aluetta ”maailman reunalla”, mutta näin ei ehkä ole tulevaisuudessa. Venäjä on lännen näkökulmasta edelleen suurin arktisen alueen rauhaa ravistava toimija, mutta Kiinan kasvavaa kiinnostusta aluetta kohtaan ei pidä vähätellä.

Arktinen alue ei syrjäisestä sijainnistaan huolimatta ole muusta maailmasta irrallinen tai kansainvälisen politiikan kiemuroista ja valtakamppailuista vapaa alue. Arktis on alue, jossa politiikan eri osa-alueet limittyvät tiiviisti toisiinsa ja jossa usean eri valtiot intressit ja tavoitteet kohtaavat ja toisinaan myös törmäävät toisiinsa. Valtioiden välisen yhteistyön merkitys korostuu arktisella alueella erityisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ympäristönsuojelussa, jotka ovat arktisen alueen ja myös koko maailman tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä kysymyksiä. 

Suurvaltojen kiinnostus arktista aluetta kohtaan on ennen kaikkea taloudellista, mutta enenevissä määrin myös poliittista. Samalla sotilaallinen aktiivisuus alueella on kasvanut ja turvallisuustilanne heikentynyt. Sotilaallisen konfliktin riski alueella on tällä hetkellä pieni, mutta mikäli poliittiset intressit ovat ristiriidassa, eikä kiistoihin löydetä diplomaattisia ratkaisuja, on olemassa riski, että tilanne eskaloituu aseelliseksi konfliktiksi. Lisäksi sotilaallisen aktiivisuuden lisääntyminen lisää onnettomuuksien ja väärintulkintojen riskiä, jotka voivat johtaa vaaratilanteisiin ja pahimmillaan jopa aseellisiin yhteenottoihin. 

Arktisen alueen merkitys kasvaa suurvaltojen silmissä 

Arktis voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Euraasian arktiseen alueeseen. Kanadalaisen North American and Arctic Defence and Security Network -verkoston mukaan sotilaallinen jännite on kasvanut erityisesti näiden alueiden saumakohdissa, kuten Norjanmeren ja Barentsinmeren kohtaamispaikassa Pohjois-Norjan ja Huippuvuorten välisellä alueella. Venäjän ja lännen intressit törmäävät toisiinsa juuri tällä alueella. Arktisen alueen turvallisuustilanteen heikkenemisen taustalla onkin lännen näkökulmasta Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka, jolla se pyrkii palauttamaan kylmän sodan päättymisen jälkeen menettämäänsä suurvaltastatustaan. 

Laajat öljy- ja kaasuvarannot ja niistä saatavat vientitulot tekevät Arktiksesta erittäin tärkeän alueen Venäjälle. Ulkopoliittisen instituutin raportin mukaan vientitulojen varassa ovat niin Venäjän yhteiskunnalliset kehitysohjelmat, asevoimien modernisaatioprojektit kuin Vladimir Putinin ja hänen hallintonsa valta-aseman säilyminen. Venäjän asema alueellisena suurvaltana riippuu pitkälti juuri arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä, mutta vihreä siirtymä ja fossiilisista polttoaineista luopuminen haastavat Venäjän asemaa yhtenä suurimmista öljyn- ja kaasuntuottajamaista. 

Arktis on Venäjälle  myös sotilaallisesti merkittävä alue. Venäjä on ottanut uudelleen käyttöön Neuvostoliiton aikaisia tukikohtiaan, vahvistanut joukkojaan, kehittänyt ohjuspuolustusjärjestelmiään ja lisännyt harjoitustoimintaa alueella. Arktisen alueen kasvavasta merkityksestä Venäjälle kertoo se, että Kuolan niemimaalla sijaitsevasta Venäjän Pohjoisesta laivastosta tehtiin vuonna 2021 virallinen sotilaspiiri. Niemimaalla on tärkeiden tukikohtien lisäksi myös Venäjän ydinaseiden säilytyspaikkoja. 

Venäjä ei ole ainoa, joka on lisännyt sotilaallista harjoittelua ja läsnäoloa arktisella alueella. Centre for Strategic and International Studies –tutkimusinstituutti ylläpitää sivustoa, josta voi seurata arktisen alueen sotilaallista toimintaa, kuten harjoituksia, ylilentoja ja ohjuskokeita. Iso osa raportoidusta aktiivisuudesta on Venäjän toimintaa, mutta Yhdysvaltojen aktiivisuus alueella on huomattavaa – usein yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa. Yhdysvaltojen kiinnostus arktista aluetta kohtaan onkin kasvanut huomattavasti viime vuosina ja liittyy ennen kaikkea Venäjän toimintaan. Vaikka Kiina näyttäytyy Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa tällä hetkellä keskeisenä, jopa Venäjää suurempana uhkana, niin arktisella alueella suurin haastaja ja uhka on Yhdysvaltojen näkökulmasta edelleen Venäjä. 

Vuonna 2019 Yhdysvaltojen silloinen ulkoministeri Mike Pompeo piti Arktisen neuvoston kokouksessa Rovaniemellä puheen, jossa hän maalasi kuvaa arktisesta alueesta Venäjän aggressiivisen voimannäytön pelikenttänä, mutta muistutti Kiinan kasvavasta vallantavoittelusta. Puhe oli poikkeuksellinen Arktisen neuvoston kontekstissa, jossa ei perinteisesti ole keskusteltu turvallisuuspolitiikasta. 

Yhdysvaltojen kasvava kiinnostus Arktista kohtaan näkyy aluetta koskevissa strategioissa, joita eri puolustushaarat ja hallinnonalat ovat viime vuosina tehtailleet. Yhdysvaltojen maavoimien arktisessa strategiassa (2021) todetaan, että Yhdysvallat on arktinen valtio, johon arktisen alueen turvallisuustilanne vaikuttaa suoraan. Arktinen alue nähdään kiihtyvän suurvaltakilpailun törmäyskohtana, jossa Kiina ja Venäjä tavoittelevat sotilaallista ja taloudellista valta-asemaa Yhdysvaltojen intressien kustannuksella. Yhdysvaltojen laivasto, ilmavoimat ja kotimaan turvallisuusvirasto esittävät samansuuntaisia näkemyksiä strategioissaan. Bidenin hallinnolta odotetaan tulevina vuosina uutta arktista strategiaa, joka kokoaisi yksiin kansiin eri strategiat ja tarkastelisi kokonaisuutta laajemmasta näkökulmasta. Edellinen Yhdysvaltojen arktinen strategia vuodelta 2013 kaipaakin kipeästi päivittämistä vastaamaan nykyhetken maailmanpoliittista tilannetta ja Arktiksella käytävää suurvaltakilpailua.  

Kiina kutsuu itseään lähes arktiseksi valtioksi

Kiinan status Arktiksella on kiistanalainen. Kiina ei ole arktinen valtio, mutta varsinkin ilmastonmuutoksen seurauksena avautuvien pohjoisten kauppareittien takia Kiina on jatkuvasti kiinnostuneempi ja aktiivisempi toimija arktisella alueella. Kiina on ollut Arktisen neuvoston tarkkailija vuodesta 2013 asti ja vuoden 2018 arktisessa strategiassaan se jopa nimitti itseään ”lähes arktiseksi valtioksi”. Muut valtiot eivät ole tunnustaneet Kiinan itse itselleen antamaa titteliä, eikä se näin ollen virallisessa mielessä tarkoita mitään. Nimeäminen kuitenkin viestii muulle maailmalle Kiinan intresseistä ja siitä, miten Kiina asemoi itsensä kansainvälisen politiikan kartalla.

Sotilaallisesta ja turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta Kiinan vaikutusvalta arktisella alueella on vielä vähäistä. Kiina toimii arktisella alueella investointien kautta ja näyttäytyy ennen kaikkea taloudellisena ja poliittisena toimijana, joka on  kiinnostunut alueen tarjoamista mahdollisuuksista kaupalle, tieteelle ja tutkimukselle. Kiinan arktisissa intresseissä on erityisesti alueen energian, mineraalien ja muiden luonnonvarojen hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen myötä avautuvien uusien merireittien  hyödyntäminen kaupankäynnissä. Arktiksella on merkitystä myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Kiina pyrkii myös olemaan poliittisesti merkittävämpi tekijä arktisella alueella ja näin vankistamaan globaalia statustaan käyttämällä pehmeää valtaa. Kiina käyttää myös entistä enemmän niin sanottua terävää valtaa, joka voidaan ymmärtää vallankäytöksi pehmeän ja kovan vallan välimaastossa

Kiinan taloudellisilla, poliittisilla ja tutkimuksellisilla intresseillä voi kuitenkin olla myös arktisen alueen turvallisuutta horjuttava vaikutus, minkä vuoksi niihin pitää suhtautua vähintäänkin kriittisesti. Suomi sai tästä ensikäden kokemusta, kun Kiinan valtion arktinen tutkimuslaitos ilmaisi kiinnostuksensa ostaa tai vuokrata Kemijärven lentokentän arktisia tutkimuslentoja varten. Tarjous hylättiin, koska aivan lentokentän läheisyydessä sijaitsee Puolustusvoimien käytössä oleva Rovajärven ampuma-alue ja alueen läheisyydessä pidetään säännöllisesti sotaharjoituksia myös kumppanimaiden kanssa. On vaikea uskoa, että kiinalaiset eivät olisi olleet tästä tietoisia tarjousta esittäessään. 

Mitä tekee EU?

EU on vaarassa jäädä jalkoihin suurvaltakilpailun myllerryksessä Arktisella.  EU:n rooli Arktiksella on toistaiseksi ollut vaatimaton, eikä se esimerkiksi ole Arktisen neuvoston virallinen tarkkailijajäsen – tosin unionista itsestään johtumattomista syistä. Unionin kiinnostus arktista aluetta kohtaan on kuitenkin kasvanut viime vuosina ennen kaikkea ilmastonmuutoksen mutta myös alueen heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi.

EU julkaisi hiljattain uuden arktisen strategiansa, jossa huomio on erityisesti arktisen alueen ympäristö- ja ilmastokysymyksissä sekä kaupankäynnissä. EU ei ole suurvalta sanan perinteisessä merkityksessä, mutta talouden, tieteen ja tutkimuksen alalla se on sitä, ja juuri näillä aloilla ratkaistaan aikakautemme polttavimmat haasteet. EU:lla on suuri ohjaava vaikutus esimerkiksi sen suhteen, millaista ilmastopolitiikkaa globaalisti harjoitetaan ja millaisin keinoin ilmastonmuutokselle kaikkein herkimpiä alueita, kuten Arktista, voidaan suojella. 

Vaikka arktisen alueen asema ja alueeseen liittyvät turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat vahvistumassa EU:n agendalla, ei EU:sta ole tulossa ainakaan lähitulevaisuudessa merkittävää turvallisuustoimijaa Arktiksella. EU:lla ei ole tarvittavia voimavaroja eikä jäsenmailla ole toisaalta riittävää poliittista tahtoa toimia sotilaallisesti Arktiksella, vaikka jotkin ei-arktiset valtiot, kuten Iso-Britannia, Saksa ja Ranska ovatkin viime vuosina kiinnostuneet alueesta ja jopa laatineet omia arktisia strategioitaan.

EU:sta ei ole tulossa ainakaan lähitulevaisuudessa merkittävää turvallisuustoimijaa Arktiksella. Klikkaa twiitataksesi

Puolustusliitto Nato sen sijaan on ollut varsin vaitonainen arktisista kysymyksistä, vaikka monet arktiset valtiot ovat sen jäseniä. Natolla ei ole omaa arktista strategiaa, ja julkinen keskustelu tällaisen strategian tarpeellisuudesta ja ylipäätänsä Naton roolista Arktiksella on hyvin kahtiajakautunut. Yhtäältä Natolta vaaditaan selkeämpää arktisen alueen strategiaa, mutta toisaalta sen odotetaan jatkossakin pitävän matalaa profiilia alueella. Arktis voisi olla kiinnostava alue Naton ja EU:n väliselle yhteistyölle, mutta ainakin toistaiseksi yhteistyö vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Yhteennivoutuneet arktiset kohtalot

Arktis on erinomainen esimerkki alueesta, jossa monen eri valtion kohtalot ovat nivoutuneet yhteen. Ilmastonmuutos koskettaa jokaista arktisen alueen valtiota luoden sekä uhkia että mahdollisuuksia alueen toimijoille. Mikäli ilmastonmuutosta ei lähivuosina pystytä hidastamaan, voivat seuraukset olla katastrofaaliset alueen ympäristön ja väestön kannalta. Ilmastonmuutos tuo mukanaan myös jännitteitä valtioiden välille, varsinkin jos jääpeitteen alta avautuvista merireiteistä ja aluevesistä syntyy kiistaa. 

Sotilaallinen konflikti Arktiksella on tällä hetkellä epätodennäköinen skenaario, sillä alueen toimijoiden intresseissä ei näytä olevan maa- tai merialueiden valtaaminen sotilaallisin tai väkivaltaisin keinoin. Vaikuttaakin siltä, että suurvallat pyrkivät vahvistamaan alueella omaa suurvaltastatustaan ja lisäämään poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa. Avoin sotilaallinen konflikti tuskin on kenenkään, ei edes suurvaltojen, tavoitteena. 

Suurvallat pyrkivät vahvistamaan arktisella alueella omaa suurvaltastatustaan ja lisäämään vaikutusvaltaansa. Klikkaa twiitataksesi

Jännitteet alueella ovat kuitenkin kiistatta kasvussa. Onkin mahdollista, että arktinen alue on tulevaisuudessa yksi monista suurvaltakilpailun näyttämöistä, jonka tapahtumat vaikuttavat koko alueen turvallisuuteen, myös Suomen. Kuten Suomen arktisessa strategiassa todetaan, Arktis ei ole Suomelle etäinen syrjäseutu, vaan alue, jolla on iso merkitys Suomen taloudelle ja teollisuudelle, ja jonka vakaus on keskeistä koko Pohjois-Euroopan turvallisuuden kannalta. 

Arktiksen kaltaisella vahvasti keskinäisriippuvaisella alueella korostuu dialogin, diplomatian ja yhteistyön merkitys. Arktis on jo nyt vahvasti yhteistyön alue ja esimerkiksi Arktisessa neuvostossa tehdään monialaista yhteistyötä. Yhteistyösuhteiden ylläpitäminen ja tiivistäminen onkin avainasemassa erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta, mutta myös aseellisten yhteenottojen välttämiseksi. Onkin syytä pohtia, pitäisikö Arktisessa neuvostossa jatkossa keskustella myös turvallisuuskysymyksistä tai pitäisikö tätä varten perustaa aivan oma foruminsa. 

Kirjoittaja: Heljä Ossa
Editointi: Heta Hassinen, Peppi Heinikainen 
Kommentointi: Emmi Mäkelä 
Kielenhuolto: Aleksi Heikola 

Kartta: Julius Lehtinen

Jaa