Vuonna 2020 ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate rajattiin nuorista ilmastoaktivisteista otetun uutiskuvan ulkopuolelle. Tapaus aloitti laajemman keskustelun ilmiöstä, joka liittyy rasismiin ja ei-valkoisten ilmastoaktivistien syrjimiseen. Nakate taistelee nyt myös ilmastoaktivistien moninaisuuden edistämisen puolesta.

Tammikuussa 2020 nuori ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate osallistui Sveitsin Davosissa tiedotustilaisuuteen muiden nuorten ilmastoaktivistien kanssa. Tilaisuuden jälkeen uutistoimisto Associated Press (AP) julkaisi yhteiskuvan neljästä valkoisesta aktivistista: ruotsalaisista Greta Thunbergista ja Isabelle Axelssonista, sveitsiläisestä Loukina Tillestä sekä saksalaisesta Luisa Neubauerista. Myös Nakate oli ollut alkuperäisessä kuvassa, mutta hänet oli rajattu kuvan ulkopuolelle. Edes hänen kommenttejaan tiedotustilaisuudesta ei mainittu uutisessa.

Vasta kun Nakate kysyi rajauksesta AP:lta Twitterissä, vaihtoi uutistoimisto kuvan alkuperäiseen pahoitellen tapahtunutta vahingoksi. Tapaus nousi globaaliksi uutisaiheeksi ja samalla Nakate alkoi saada viestejä muilta ilmastoaktivisteilta, jotka olivat kohdanneet rasismia ja syrjintää. Kyseessä on ilmiö, jossa nuoret ilmastoaktivistit nähdään usein valkoisina länsimaalaisina ja jossa ei-valkoiset ja ei-länsimaalaiset ilmastoaktivistit on siksi jätetty usein huomioimatta.

Tilanne on erikoinen, sillä Afrikassa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät selkeästi monin paikoin ja mantereella on lukuisia nuoria ilmastoaktivisteja. Myös Nakate aloitti ilmastoaktivismin loppuvuodesta 2018, kun Ugandan lämpötilat olivat olleet epätavallisen korkeita. Hän on kertonut, kuinka Greta Thunberg inspiroi häntä osoittamaan mieltään Ugandan parlamentin ulkopuolella, koska ilmastonmuutoksen vaikutukset tuhoavat jo nyt ihmisten elämää. Mielenosoittaminen on tosin Ugandassa vaikeampaa verrattuna Eurooppaan, sillä luvan saaminen on hankalaa ilman isoa taustaorganisaatiota ja ilmaisunvapaus on myös rajoitetumpaa kuin monessa Euroopan maassa.

24-vuotias Nakate on perustanut kaksi kansainvälistä liikettä ilmastotoimille sekä ilmastoaktivistien moninaisuuden edistämiselle, Youth for Future African ja Rise Up Movementin. Hän nostaa toiminnassaan esille varsinkin ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia köyhyydelle, konflikteille ja sukupuolten epätasa-arvolle. Nakate on myös perustanut kampanjan Kongon sademetsien suojelemiseksi ja työskentelee projektissa, jossa asennetaan aurinkoenergialla toimivia liesiä kouluihin. Vuonna 2020 Nakate valittiin BBC:n 100 naisen listalle ja YK:n 17 nuoren johtajan joukkoon edistämään YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Hänen ensimmäinen kirjansa julkaistaan marraskuussa.

Ilmastonmuutos Afrikassa

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan lämpötilat ovat nousseet ja sään ääri-ilmiöt lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana Afrikassa kuten muuallakin maailmassa. Lämpötilojen nousun lisäksi sateiden määrä eri puolella mannerta on poikennut neljän viime vuosikymmenen keskimääräisistä sademääristä, mikä on aiheuttanut kuivuutta ja tulvia. Esimerkiksi Afrikan sarvessa koettiin äärimmäistä kuivuutta vuonna 2018 ja rankkasateita vuotta myöhemmin. Vuoden 2019 rankkasateet aiheuttivat tulvia. Sään ääri-ilmiöistä esimerkkeinä ovat vuoden 2019 trooppiset syklonit Idai ja Kenneth Mosambikissa.

Ilmastonmuutos heikentää Afrikassa eniten köyhimpien maiden ihmisten hyvinvointia ja toimeentuloa. Maailmanlaajuisessa vertailussa samat maat aiheuttavat myös itse vähiten kasvihuonekaasupäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutos vaikuttaa monissa osissa Afrikkaa erityisesti maatalouteen ja sitä kautta ruokaturvaan. Ilmastonmuutoksen seurauksena muun muassa korkeat lämpötilat, epätavalliset sateet, kasvitaudit ja tuholaiset vaikeuttavat maataloutta, joka on pääosin riippuvainen sateista. Suuri osa maanviljelijöistä on pienviljelijöitä, joilla ei ole suuria resursseja kehittää infrastruktuuria kestävämmäksi.

Ilmastonmuutos heikentää Afrikassa eniten köyhimpien maiden ihmisten hyvinvointia ja toimeentuloa.

Klikkaa twiitataksesi.

Ruuantuotannon epävarmuus ja sään ääri-ilmiöt koskettavat eniten köyhimpiä väestön osia ja esimerkiksi maansisäisiä pakolaisia. Ilmaston muuttuessa myös esimerkiksi hyönteisten kuljettamat taudit, kuten malaria, yleistyvät alueilla, missä niitä ei aikaisemmin ole tavattu. Vaikka suurin osa Afrikan maista on sitoutunut esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen, ilmastopolitiikan toimeenpano on monissa maissa haasteellista vähäisten resurssien sekä relevantin osaamisen puutteen vuoksi.

Nakaten aktivismi tapahtuneen jälkeen

Tultuaan rajatuksi uutiskuvan ulkopuolelle Nakaten aktivismi laajentui ilmastoaktivismista myös aktivistien moniäänisyyden puolustamiseen. Tapahtuneen jälkeen hän sanoi ensimmäistä kertaa ymmärtävänsä mitä rasismi on. Samalla hän koki kuvan rajaamisen tarkoittavan sitä, että mustia ja afrikkalaisia ei haluta mukaan keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Näkemystä tukivat esimerkiksi ympäristöoikeuden tohtori Robert Bullard ja monet muut aktivistit.

Kun tapahtuneesta alkoi maailmanlaajuinen keskustelu ilmastoaktivismin moninaisuudesta ja rasismista, monet ei-valkoiset ilmastoaktivistit ympäri maailman alkoivat lähettää Nakatelle viestejä samanlaisista tilanteista, joissa heitä oli rajattu kuvien ja uutistekstien ulkopuolelle. Jotkut olivat jopa olleet tapahtumien järjestäjiä, eikä heitä ollut niistä kertovissa uutisissa mainittu. Jo ennen Nakatea useat nuoret ei-länsimaalaiset olivat toimineet ilman Thunbergin esimerkkiä niin ilmaston kuin ympäristön puolesta. Heitä ei kuitenkaan ollut usein huomioitu aktiivisesti länsimaisessa mediassa esimerkiksi sen takia, että länsimainen media on takertunut valkoisen pelastajan narratiiviin, jossa globaalin etelän ihmiset nähdään pelastettavina ilman omaa halua vaikuttaa asioihin.

Länsimainen media on takertunut valkoisen pelastajan narratiiviin, jossa globaalin etelän ihmiset nähdään pelastettavina ilman omaa halua vaikuttaa asioihin.

Klikkaa twiitataksesi.

Ilmastoaktivismin lisäksi Nakate alkoi tapahtuneen vuoksi puhua myös afrikkalaisten ilmastoaktivistien kohtaamasta rasismista. Omien sanojensa mukaan hän taistelee niin ihmisten kuin planeettamme puolesta. Nakate on kertonut, kuinka ilmastokriisiin kuuluu oleellisesti myös rasismi, sillä kriisi koskettaa usein eniten ihmisiä Afrikassa. Jos halutaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta, sen pitää koskettaa kaikkia ja kaikilla on myös oikeus vaatia sitä. Hänen perustamansa Rise Up Movement dokumentoi nyt nuorten aktivistien tarinoita eri puolilta maailmaa.

Uuskolonialistiset ajatusmallit ilmiön takana

Media vaikuttaa usein kieltävän afrikkalaisen aktivismin olemassaolon: näkyvää kieltämistä tapahtuu sekä globaalin pohjoisen että Afrikan medioissa. Sosiaalipsykologian tohtori Daniella Rafaelyn ja psykologian professori Brendon Barnesin mukaan länsimainen media kieltää usein syytökset rasismista ja niin kävi myös Nakaten ja AP:n tapauksessa. Myös jotkin ugandalaiset mediat, kuten NBS Uganda ja Urban Today, olivat haluttomia näkemään tapahtuneen rasismina. Rafaelyn ja Barnes ovatkin todenneet, että ei riitä, että esimerkiksi eurooppalaiset aktivistit ajavat afrikkalaisten asioita, sillä afrikkalaisia tarvitaan muutoksen mahdollistamiseksi.

On hyvin uuskolonialistista, jos vain eurooppalaiset ilmastoaktivistit pääsevät ääneen ja näkyville. Centre for Africa Researchin johtaja Arthur Oworin mukaan Nakaten tapauksessa korostuu kolonialismi, joka on edelleen yleistä globaalista ilmasto-oikeudenmukaisuudesta puhuttaessa. Hänen mukaansa Afrikka on usein aliedustettuna, kun länsimaisessa mediassa käsitellään ilmastonmuutosta. Laajempana ilmiönä luonnon- ja ympäristönsuojelua Euroopan ulkopuolella on harjoitettu kolonialismin alkuajoista nykypäivään eurooppalaisten ja länsimaalaisten kuvitellen tietävänsä, mikä on ympäristölle ja siinä eläville ihmisille parasta.

On hyvin uuskolonialistista, jos vain eurooppalaiset ilmastoaktivistit pääsevät ääneen ja näkyville.

Klikkaa twiitataksesi.

Globaalin ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja afrikkalaisten osallistumisen kysymykset ovat esillä myös muiden kuin aktivistien toiminnassa. BBC uutisoi äskettäin tutkimuksesta, jossa selvisi, että maailman väkiluvusta 16 prosenttia asuu Afrikassa, mutta afrikkalaisten ilmastonmuutostutkijoiden tieteellisiä julkaisuja oli alle yksi prosentti kaikista maailmanlaajuisista ilmastotutkimusjulkaisuista. Pohjoisen yliopistojen ilmastonmuutostutkimus keskittyy vahvasti globaaliin pohjoiseen, eikä siksi anna tilaa Afrikkaan erikoistuneille tutkijoille. Afrikkalaisilla tutkijoilla on myös yleisesti vähemmän rahoitusta kalliisiin tutkimusvälineisiin, akateemisessa kulttuurissa opetusta suositaan enemmän kuin tutkimusta ja käytössä on vähemmän kirjastoja sekä aineistoa.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus Glasgow’n ilmastokokouksessa

Marraskuussa järjestettävän Glasgow’n ilmastokokous COP26:n alla monet afrikkalaiset ilmastoaktivistit ja tutkijat ovat tuoneet esille, miten ilmastonmuutoksen vaikutukset Afrikassa on otettava huomioon ja mitä toimia mantereella tarvitaan. Nakate osallistui syyskuun lopussa Youth4Climate-huippukokoukseen Milanossa, jossa hän muistutti puheessaan, kuinka haavoittuvaisimmassa asemassa oleville maille oli jo vuonna 2020 luvattu 100 miljardin euron rahoitus, mutta maat eivät vieläkään ole saaneet sitä.

International Crisis Groupin Afrikka-ohjelman johtaja Comfort Ero, Africa Confidentialin toimittaja Patrick Smith ja Royal Africa Societyn johtaja Nick Westcott kirjoittavat, kuinka keskustelun ilmastonmuutoksesta tulee levitä rikkaista länsimaista myös kehittyviin maihin ja keskusteluun on otettava maiden asukkaat, ei vain johtajat. Heidän mukaansa Afrikan kannalta COP26:ssa on tärkeintä löytää kestävä energiantuotannon muoto koko Afrikalle sekä löytää tavat lisätä yhteisöjen kestävyyttä ja tukea niiden sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Keskustelun ilmastonmuutoksesta tulee levitä rikkaista länsimaista myös kehittyviin maihin ja keskusteluun on otettava maiden asukkaat, ei vain johtajat.

Klikkaa twiitataksesi.

Keskusteluun liittyy myös oikeudenmukainen osallistuminen ilmastokokoukseen. Rikkaimpien maiden asukkaat on jo lähes rokotettu koronavirusta vastaan, kun taas monessa Afrikan maassa täysin rokotettuja on alle 10 prosenttia väestöstä. Esimerkiksi Ugandassa rokotettujen osuus on noin yksi prosentti väestöstä. Vaikka Iso-Britannia COP26:n järjestäjämaana on luvannut rokotteet maiden delegaatioille, monet Afrikan maat ovat Ison-Britannian niin sanotulla punaisella listalla, joista maahan saavuttaessa tulee rokotettunakin olla karanteenissa viisi päivää.

Kansalaisyhteiskunta ja aktivistit ovat tervetulleita osallistumaan COP26:een. Punaisella listalla olevien maiden rokottamattomille ilmastoaktivisteille pääseminen paikalle on kuitenkin haastavaa, jos he eivät ole mukana maiden virallisissa delegaatioissa.

__

Kirjoittaja: Nanna Hallikainen

Editointi: Karoliina Lehtola, Nina Näsman, Jannika Melkko

Kielenhuolto: Aleksi Heikola