Kuuma ja kuiva Persianlahti on haavoittuvainen ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille. Toisaalta alueen öljymonarkiat tarvitsevat fossiilisista polttoaineista vientituloja, johon niiden koko poliittis-taloudelliset järjestelmät perustuvat. Saudi-Arabia käy parhaillaan läpi mittavia ja koko yhteiskunnan läpileikkaavia reformeja pyristellessään eroon öljyriippuvuudestaan. Muuttuneesta ilmastopuheesta ja lukuisista vihreistä hankkeista huolimatta kuningaskunnan ilmastopolitiikan ytimessä säilyy pyrkimys suojella öljyn kansainvälistä kysyntää ja turvata öljytulojen jatkuvuus.

Muiden Persianlahden arabimaiden tavoin Saudi-Arabialla on vaikea suhde ilmastonmuutokseen. Rikkaat öljyvarannot ovat vaurastuttaneet maata 1970-luvulta lähtien, ja fossiiliset polttoaineet on nähty suoranaisina lahjoina jumalalta. Kun ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat nousseet kansainväliseen tietoisuuteen, vaurauden tuleville sukupolville takaavista resursseista on tullut globaali ongelma.

Muiden Persianlahden arabimaiden tavoin Saudi-Arabialla on vaikea suhde ilmastonmuutokseen.

Klikkaa twiitataksesi.

Öljyn osuus Saudi-Arabian, maailman suurimman öljynviejän, vientituloista on vuodesta riippuen jopa 90 prosenttia. Tämän lisäksi maa saa vientituloja maakaasusta ja petrokemian tuotteista. Saudi-Arabialle ilmastonmuutos on näyttäytynyt korkeintaan sopeutumistoimia vaativana ilmiönä, ja maan kansainvälinen ilmastopolitiikka on tähdännyt ensisijaisesti öljyn maailmanlaajuisen kysynnän turvaamiseen. 

Samalla Saudi-Arabiaa koskevat välittömämmät turvallisuusongelmat ovat painaneet ilmastonmuutosta taka-alalle niin kansalaisten huolenaiheissa kuin valtionhallinnonkin agendalla. Krooniset turvallisuusongelmat, kuten terrorismin uhka, maan etelärajan takana Jemenissä käytävä sota sekä levottomuudet kuningaskunnan itäprovinssissa ovat pitäneet yllä kapeaa turvallisuuskäsitystä, jonka mukaisesti turvallisuus on lähinnä sotilaallisten uhkien ja konfliktien välttämistä. Kuitenkin Saudi-Arabia on keskimääräistä alttiimpi ilmastonmuutoksen aiheuttamille kielteisille vaikutuksille huolimatta siitä, ettei ilmastonmuutos istu maassa omaksuttuun perinteiseen käsitykseen turvallisuudesta.

Ilmastonmuutos tulee kurittamaan voimakkaammin etenkin jo valmiiksi kuumista lämpötiloista kärsiviä kuivia Persianlahden maita. Ympäristötiede alueella on vielä verrattain kehittymätöntä, mutta nyt Saudi-Arabiassakin on herätty ennusteisiin, joiden mukaan ilman tehokkaita toimia keskilämpötila alueella voisi nousta jopa neljä astetta. Tällöin huippulämpötilat ylittäisivät vuosisadan puoliväliin mennessä 50 astetta kesäkuukausina.

Rikkauksistaan huolimatta Saudi-Arabialla on edelleen suuria yhteiskunnallisia kehityshaasteita, kuten kansalaisten heikko työllisyysaste ja korruptio. Lisäksi maan väkiluku kasvaa suhteellisen nopeasti. Nämä yhdistettynä ilmastonmuutoksen kiihdyttämään kuumuuteen, kuivuuteen ja aavikoitumiseen tulevat aiheuttamaan erityisiä haasteita maan taloudelle, kestävyydelle, elinoloihin sekä muun muassa energia-, vesi- ja ruokaturvalle.

Talouden realiteetit ajaneet ilmastonarratiivin muutosta

Saudi-Arabian viestintä ilmastonmuutoksesta on selvästi muuttunut viime vuosina. Kestävyys ja erilaiset vihreät tavoitteet ovat nostettu näyttävästi esiin kansallisella ja kansainvälisellä agendalla. Taustalla on kasvanut tietoisuus ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista etenkin maan omien rajojen sisällä. Toisaalta siirtymää kohti vihreämpiä linjanvetoja on ohjannut muualla maailmassa tehty päästövähennyksiin tähtäävä ilmastopolitiikka, jonka myötä öljyn maailmanlaajuisen kysynnän voidaan olettaa vähenevän dramaattisesti.

Kruununprinssi Muhammad bin Salman julkisti keväällä 2016 Saudi Vision 2030 – uudistamisohjelman, jonka myötä maan politiikan keskiöön nousi pyrkimys irrottautua öljyriippuvuudesta ja valmistaa maan taloutta öljyn jälkeiseen aikaan. Strategia on kunnianhimoinen, jopa suuruudenhullu, ja sisältää sekä yhteiskuntaa syvästi mullistavia uudistuksia kuin myös hulppeita projekteja. Vaikka Vision 2030 -ohjelman sisältämät lennokkaimmat päämäärät odottavat vielä toteutumistaan, on sen puitteissa viimeisen viiden vuoden aikana jo ehditty viemään läpi lukuisia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia reformeja.

Öljytulot ovat taanneet Saudi-Arabian kansalaisille vauraan elämän ja samalla osaltaan pitäneet yllä hallitsevan kuningassuku Saudin legitimiteettiä maassa, jossa kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet loistavat poissaolollaan. Jaettavan öljyvaurauden huvetessa budjettia on jouduttu kuromaan tasapainoon julkista kulutusta supistamalla ja tulonlähteitä laajentamalla.

Polttoaineen, sähkön ja veden hinnat ovat olleet valtion vahvasti subventoimaa, mutta Saudi-Arabia on nostanut kaikkien näiden kotimaan hintoja lähemmäs maailmanmarkkinahintoja viime vuosina. Edelleen ollaan kuitenkin kaukana niiden maiden hintatasosta, joissa fossiilisia polttoaineita verotetaan erikseen. Vuoden 2018 alussa kuningaskunta otti käyttöön arvonlisäveron, joka viime vuonna kolminkertaistui viidestä viiteentoista prosenttiin.

Lisäksi Saudi-Arabia haluaa kansalaisensa töihin. Vierastyöläiset muodostavat noin 60 prosenttia maan kaikesta ja 80 prosenttia yksityisen sektorin työvoimasta. Vision 2030 -strategian sisältämien saudisaatiotavoitteiden mukaisesti vierastyövoiman houkuttelevuutta on pyritty heikentämään ja kokonaisia aloja – kuten esimerkiksi erilaiset kuskin ja myyjän tehtävät sekä useat ammatit turvallisuus- ja turismisektoreilla – on rajattu vain kansalaisille. Tämä on luonut uusia vaatimuksia Saudi-Arabian koulutusjärjestelmälle, joka ei nykyisellään kata useitakaan tarpeellisia aloja. Kansalaisten työllisyyttä etenkin yksityisellä sektorilla halutaan kasvattaa, kuten myös yksityisen sektorin kokoa ja merkitystä ylipäätään. Saudi-Arabia otti  konkreettisen askeleen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kun se listasi 1,5 prosenttia valtiollisesta Saudi Aramco -öljy-yhtiöstä Riadin pörssiin loppuvuodesta 2019.

Uudistusten onnistumisen kannalta on tärkeää onnistua kasvattamaan etenkin naisten toimijuutta yhteiskunnassa. Vision 2030 -strategian julkaisun jälkeen Saudi-Arabia on muun muassa antanut naisille oikeuden ajaa autoa ja asteittain purkanut maan vanhanaikaista holhousjärjestelmää. Useat strategian sisältämistä sosiaalisista reformeista pyrkivät joko suoraan tai vähintäänkin välillisesti helpottamaan naisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan työntekijöinä ja kuluttajina.

Vaikka ilmastonmuutos on kuivalla Persianlahden alueella todellinen uhka jo itsessään, saattaa Saudi-Arabian ilmastopoliittisten toimenpiteiden merkittävimpänä kannustimena olla myös havainto siitä, että nykymaailmassa kestävyysnäkökohtien huomiointi on välttämätöntä maan kaupalliselle menestykselle pitkällä aikavälillä. Vision 2030 leikkaa läpi yhteiskunnan jokaisen osa-alueen, ja uudistukset niin ympäristön, koulutuksen kuin tasa-arvon saralla palvelevat kaikki talouden päämäärien toteutumista. On hankalaa erotella, missä määrin ja mitä reformeja halutaan toteuttaa aidosti vaikkapa naisten aseman parantamiseksi, ja millä taas on enemmänkin kaupallis-taloudellista välinearvoa.

Energiantuotannon uusilla ratkaisuilla tavoitellaan kestävyyttä, toisaalta vientituloja

Pitkään jatkuneet hintasubventiot ovat kannustaneet tuhlailevaan energiankulutukseen, mikä on näkynyt entisestään kasvaneena sähkön kysyntänä ja tämä puolestaan lisääntyneenä tuotantona. Halvat kotimaan hinnat eivät myöskään ole kannustaneet investoimaan kestävämpiin tai edullisempiin energiantuotantotapoihin, ja valtaosa sähköstä Saudi-Arabiassa tuotetaankin edelleen öljyllä ja kaasulla.

Maan uudistusohjelman puitteissa laadittu kansallisen uusiutuvan energian ohjelma sisältää tavoitteen tuottaa puolet maan sähköstä uusiutuvasti vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta on lähdetty tavoittelemaan liki nollasta, sillä uusiutuvan energian osuus maan sähköntuotannosta oli vielä vuonna 2018 vain noin 0,05 prosenttia. Lähtökohdat tuon osuuden kasvattamiseksi ovat kuitenkin mainiot: Punaisenmeren  ja Persianlahden tuulisten rantojen reunustama, aurinkoinen maa on sääolosuhteidensa kannalta ihanteellinen aurinko- ja tuulienergian keräämisen ja käytön kannalta.

Suurin yksittäinen este aurinkoenergian täysimittaisella hyödyntämiselle on puutteellinen varastointitekniikka, jonka vuoksi yöt sekä satunnaiset varjoisammat päivät tekevät aurinkoenergiasta Saudi-Arabiassa epävakaan energian lähteen. Tästä huolimatta maa on avannut kuluvana vuonna maan pohjoisosiin ensimmäiset merkittävät uusiutuvan energian voimalansa – Sakakan aurinko- ja Dumat al-Jandalin tuulivoimalan – ja on julkaissut useita tulevia mittavia projekteja alalla. Päästöjä hillitäkseen Saudi-Arabia on ilmoittanut investoivansa myös vedyntuotantoon, josta maa kaavailee merkittävää uutta vientituotetta.

Lisäksi maa on kertonut suunnittelevansa useiden ydinvoimaloiden rakentamista, mikä on ollut omiaan vahvistamaan huolta Lähi-idän mahdollisesta ydinasekilpavarustelusta: Saudi-Arabialla ei virallisten tietojen mukaan ole ydinaseita, mutta kruununprinssi on ilmoittanut kuningaskunnan hankkivan niitä, mikäli arkkivihollinen Iran onnistuu kehittää omia. Konkreettisia suunnitelmia Saudi-Arabialla on tällä hetkellä kahden ydinvoimalan osalta. Persianlahden arabimaiden toistaiseksi ainoa ydinvoimala on Arabiemiraattien Barakah Abu Dhabissa.

Talouden uusi lippulaivasektori vai viherpesua?

Saudi-Arabian ympäristö- ja kestävyyspolitiikka linkittyy vahvasti maan talouden monipuolistamistavoitteisiin, joihin pyritään muun muassa kasvattamalla maan turismia huomattavasti. Saudi-Arabialla on pitkät perinteet pyhiinvaellusturismin kohteena, ja nyt maa tahtoo kohentaa houkuttelevuuttaan myös vapaa-ajan matkaajien keskuudessa. Pyrkimyksenä on nostaaa turismista saatavia tuloja nykyisestä 3 prosentista 10 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Pitkään matkailijoilta suljettu maa alkoi myöntää turistiviisumeja syksyllä 2019. Turistiviisumien myöntö oli katkolla pandemian ajan, mutta nyt niitä on jälleen myönnetty elokuusta lähtien.

Kasvua haetaan etenkin matkailualan gigaluokkaisiksi kasvaneista hankkeista, kokonaisen kaupungin kokoisista viihde- ja vapaa-ajan keskuksista, joista suunnitellaan kestävän turismin huippukohteita. Gigaprojektien lippulaivan, Abu Dhabin Masdar Citystä epäilemättä inspiroituneen erityistalousalue NEOMin avulla Saudi-Arabia pyrkii houkuttelemaan niin suuryrityksiä kuin ulko- ja kotimaan turisteja. Maan luoteisosaan rakennettava hanke vastaa pinta-alaltaan Kuwaitia, Qataria ja Bahrainia yhteensä, ja sen vaikutus maan bruttokansantuotteeseen on suunniteltu olevan jopa 100 miljardia dollaria vuoteen 2030 mennessä. Toteutuessaan NEOMista kasvaisi ennennäkemätön yhdyskunta- ja energiaratkaisu omine vetylaitoksineen, mutta suurista suunnitelmista huolimatta Saudi-Arabian kehitys massaturismin kohteeksi on kaikesta huolimatta vielä kaukana. Muiden julkaistujen gigaprojektien tavoin NEOMin toteutus on vasta alkutekijöissään.

On myös aiheellista pohtia, voivatko lähinnä kulutuskeskeisiin luksuskohteisiin painottuvat ja massaturismia havittelevat kohteet olla kovinkaan vihreitä ratkaisuja, vaikka ne kuinka olisivat rakennettu hiilineutraaleiksi ja älykkäiksi. Saudi-Arabialla on luonnonvaroja tuhlailevan ja saastuttavan maan maine. Tätä vasten tarkasteltuna gigaprojektien kestävyyden huomiointi ja aktiivinen esille tuonti on oikeastaan vain minimi, joka maan tulee tehdä saadakseen houkuteltua joukkokaupalla ulkomaisia turisteja.

Voi pohtia, ovatko luksusturistikohteet todella ekologisia brändäyksestä huolimatta.

Klikkaa twiitataksesi.

Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne on edelleen yksi maailman huonoimmista. Runsaan kansainvälisen kritiikin vuoksi maan on pitänyt huomioida maineenhallinta turismisektorin suunnitelmissaan. Kuningaskunta on lähtenyt kiillottamaan imagoaan massiivisilla viihde- ja kulttuurialan tapahtumilla, joihin se on kutsunut esiintymään maailmanluokan artisteja. Lisäksi maa on muun muassa isännöinyt kansainvälisiä urheilutapahtumia jopa 1,5 miljardilla dollarin edestä ja viimeisimpänä ryhtynyt jalkapallojoukkue Newcastlen pääomistajaksi. Saudi-Arabia on saanut kritiikkiä yhtälailla niin valkopesusta kuin viherpesusta, jota on kuningaskunnan monen merkittäväksi ilmastotoimeksi mainostaman hankkeen takana.

Keväällä Saudi-Arabia julkaisi kaksi valtavaa kiertotaloushanketta, Saudi Green Initiativen ja Middle East Green Initiativen, joiden puitteissa suunnitellaan istutettavan jopa 50 miljardia puuta Lähi-itään. Toteutessaan kyse olisi yksi maailman suurimmista metsityshankkeista. Green Saudi Initiativen myötä kuningaskunnan oma nykyinen metsäpinta-ala kaksintoistakertaistuisi ja yhdessä Green Middle East Initiativen kanssa projektit johtaisivat jopa 60 prosentin hiilidioksidivähennyksiin Lähi-idässä. Kansainvälisesti näitä aloitteita on pidetty tärkeänä signaalina siitä, että myös öljyvaltiot haluavat kehittää talouksiaan kestävimmiksi. Metsityshankkeet ovat kuitenkin jälleen yksi esimerkki Saudi-Arabian suurieleisesti lanseeraamista kestävyystoimenpiteestä, joilla ei kuitenkaan tähdätä maan päästöjen leikkaamiseen. Lisäksi on huomionarvoista, etteivät suunnitelmat sisällä istutettujen puiden alueiden ylläpitoa millään tapaa. Vihreästä näkökulmasta katsottuna kuivan maaperän metsittämisessä nimenomaan ylläpito tulee kuluttamaan valtavasti energiaa ja vettä.

Talousnäkökohtien määrittämä ilmastopolitiikka saanut kannatusta arabimaissa laajemmin

Kansainvälisissä neuvotteluissa Saudi-Arabia on johtanut OPEC-öljymaiden harjoittamaa jarrutuspolitiikkaa 1990-luvulta lähtien siitä huolimatta, että kuuman ja kuivan ilmastonsa näkökulmasta sillä olisi vain voitettavaa, mikäli kansainvälisen ilmastonmuutoksen torjunta edistyisi YK:n vuonna 1992 solmitun ilmastosopimuksen puitteissa. Syyt ovat taloudelliset: Perinteisesti öljytuloista riippuvaiset arabimaat ovat ylipäätään osallistuneet YK:n ilmastoneuvotteluihin nimenomaan turvatakseen tulojensa jatkuvuuden. Saudi-Arabian liittyessä lopulta vuonna 2016 Pariisin ilmastosopimukseen se kytki muutoinkin epämääräisesti määriteltyjen päästövähennystavoitteidensa toteutumisen maan talouskehitykseen.

Ilmastoyhteistyössään Saudi-Arabia painottaa toimintamalleja, joissa huomioidaan maiden erilaiset olosuhteet ja kehitysasteet. YK:n vuonna 1992 Rio de Janeirossa solmitussa ilmastosopimuksessa luokitellaan kehitysmaiksi kaikki Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtiot, mukaan lukien Persianlahden vauraat öljyvaltiot. Luokitus on vanha, mutta siihen vedoten Saudi-Arabia ei katso itsellään olevan teollisuusmaille kuuluvaa vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta tai esimerkiksi sopeutumistoimien rahoituksesta muualla kehittyvissä maailman osissa. Päinvastoin maa on katsonut, että kuningaskunta tulisi sijoittaa samalle viivalle vähävaraisten kehitysmaiden kanssa sopeutumistuen tarveharkinnassa.

Kantansa Saudi-Arabia on perinteisesti koordinoinut tiiviisti yhdessä muiden Gulf Cooperation Councilin,  Persianlahden yhteistyöneuvosto GCC:n, maiden kanssa. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa kuningaskunnan intressit ovat yhtenevät etenkin Arabiemiraattien, Qatarin ja Kuwaitin kanssa. Maiden tunnettujen öljyreservien odotetaan riittävän mahdollisesti jopa vuosisadoiksi eteenpäin, joten maat jakavat huolen öljyn kansainvälisen kysynnän lakkaamisesta ennen tarjonnan ehtymistä. Omania lukuun ottamatta kaikkien GCC-maiden hiilidioksidipäästöt väkilukuun suhteutettuna yltävät maailmaan kymmenen suurimman päästäjän joukkoon.

Toisaalta Saudi-Arabian ilmastopolitiikkaa kannatetaan myös köyhemmissä arabimaissa huolimatta siitä, että se ei välttämättä aja juuri niiden etua. Etenkin usea köyhempi, öljyä jopa lainkaan tuottamaton arabimaa saa Saudi-Arabialta rahallista tukea, ja tämän kannustamana tai tuen menettämisen pelossa on myötäillyt vauraampien öljymaiden ilmastopoliittisia kantoja.

Marraskuun alkupuolella Glasgow’ssa järjestettävässä COP26-ilmastokokouksessa ei ole odotettavissa muutosta Saudi-Arabian ilmastopolitiikkaan. Kuningaskunta on vahvistanut kantojaan, jotka painottavat sen metsitysprojekteja ja CCE-hiilikiertotalouskonseptia, mutta jättävät öljyntuotannon rauhaan. Kokouksen alla Saudi-Arabia on tiettävästi myös lobannut sen puolesta, että ilmastokokouksessa neuvottelujen pohjana toimivasta IPCC:n raportista muokataan tai jopa poistetaan osioita, joissa todetaan tarve luopua fossiilisesta energiasta.

Saudi-Arabia on lobannut fossiillisen energian käytön jatkon puolesta Glasgow'n ilmastokokouksen alla.

Klikkaa twiitataksesi.

Sen lisäksi, että Saudi-Arabia ei itse haluaisi sitoutua päästövähennystavoitteisiin, ovat muiden maiden ilmastotavoitteet ja -sitoumukset sille taloudellinen uhka. Saudi-Arabia on perinteisesti tahtonut toimia omin ehdoin, mutta riippuvuus ulkomaantuloista asettaa kuningaskunnan alttiiksi paitsi kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tehdyille mutta myös suurvaltojen sisäpoliittisille päätöksille. Nykyisellään EU:n mahdollisuudet tämän mekanismin hyödyntämiselle ovat kuitenkin valitettavan pienet, sillä Saudi-Arabia tuo Eurooppaan vain 10 prosenttia tuottamastaan öljystä. Suurimmat vaikutusmahdollisuudet on Aasian valtioilla, jonne öljystä viedään jopa 70 prosenttia. Lähes 20 prosenttia viedään Kiinaan, joka Saudi-Arabian tavoin pitää kiinni kehitysmaastatuksestaan YK:n ilmastoneuvotteluissa, joissa maat ovat ajaneet melko samanlaista politiikkaa.

Saudi-Arabia on edelleen vahvasti riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Siten sen näkökulmasta suurin uhka ei ole ilmastonmuutos itsessään, vaan lähinnä toimet, joita maailmalla tehdään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Maa ajaa edelleen sopeutumistoimia ilmastonmuutoksen hillitsemisen sijaan, ja vihreäksi brändätyistä tavoitteistaan huolimatta Saudi-Arabia aikoo jopa kasvattaa öljyntuotantoaan tulevina vuosina Vision 2030 -strategian ohjaamien projektiensa rahoittamiseksi.

Teksti: Katariina Järvi

Editointi: Reetta Näsi, Sanna Raita-aho

Kielenhuolto: Aleksi Heikola