Jaa

Lukuaika: 11 minuuttia

Protesteja Libyan Al-Baidassa. Kuva: Wikimedia Commons.

Libya on kärsinyt vuosikymmenen kestäneestä konfliktista, mutta tämän vuoden jouluaattona maassa on tarkoitus järjestää valtakunnalliset vaalit ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014. Maa ja sen kansa ovat kuitenkin hajanaisia, ja tilanteen pysyvä rauhoittuminen on vielä monen mutkan takana. Tulevat vaalit ovat ensimmäinen merkittävä koetinkivi. Huomionarvoinen vaaleihin kohdistuva uhka on informaatiovaikuttaminen ja erityisesti disinformaatio, jota sekä ulkomaiset että paikalliset toimijat ovat levittäneet läpi konfliktin.

Lokakuussa 2020 Libyassa sovittiin tulitauko ja talven aikana muodostettiin uusi yhtenäishallitus, joka sai keväällä 2021 myös maan itä- ja länsiosien valtakeskittymien hyväksynnän. Maaliskuussa YK:n tukeman hallinnon, Government of National Accord (GNA), pääministeri Fayez al-Sarraj luovutti pestin siirtymähallinnon johtajaksi tulleelle Abdulhamid Dbeibehille. Kuten rauhanvälitysjärjestö CMI:n projektipäällikkö Saana Keskitalo on todennut, on tämä jo saavutus itsessään, sillä edellisellä hallinnolla oli käytännössä legitimiteetti vain kansainväliseltä yhteisöltä.

Maan sisäisen hajanaisuuden lisäksi myös ulkovallat, kuten Venäjä, Egypti, Saudi Arabia, Arabiemiraatit ja Turkki, pyrkivät saavuttamaan omia intressejään Libyassa, eivätkä paikallistenkaan valtakeskittymien tavoitteet ole poistuneet aselevon ja uuden hallinnon myötä. Niinpä niin ulkovallat kuin paikallisetkin toimijat käyttävät yhä esimerkiksi disinformaatiota vaikuttamisen keinona, mikä korostuu erityisesti vaalien aikana. Monet kansainväliset toimijat, kuten YK:n turvallisuusneuvosto ja Euroopan Unionin neuvosto, ovatkin esittäneet huolensa vaalivaikuttamisesta ja tuominneet toimet, jotka voisivat estää tai horjuttaa Libyan tulevia vaaleja.

Joulukuun presidentinvaalit ovat pitkän ja monimutkaisen konfliktin seuraava näytös

Jouluaaton vaaleilla on tarkoitus lopettaa Libyan kymmenvuotinen konflikti, joka alkoi kun entinen diktaattori Muammar Gaddafi syöstiin vallasta niin kutsutun arabikevään aikana vuonna 2011. Gaddafi ei itse suostunut luopumaan maan johdosta, vaan tilanne kiihtyi sisällissodaksi ja hän sai lopulta surmansa sotilasliitto Naton pommituksen jälkeen kapinallisten käsissä. Syntynyttä poliittista tyhjiötä alkoivat täyttää Libyan eri alueiden paikalliset toimijat, ja tilanne eskaloitui vuonna 2014 entistäkin monimutkaisemmaksi sisällissodaksi, johon osallistui lukuisia paikallisia aseistautuneita joukkoja ja myös monia ulkovaltojen taistelijoita. Pääasiallisiksi valtakeskittymiksi nousivat itä-Libyassa Khalifa Haftarin johtama Libyan National Army (LNA) ja länsi-Libyan GNA.

Jouluaaton vaaleilla on tarkoitus lopettaa Libyan kymmenvuotinen konflikti. Klikkaa twiitataksesi

LNA sai nopeasti tukijoikseen muun muassa Egyptin, Arabiemiraatit ja Saudi-Arabian, sillä ne pitivät Haftaria vahvimpana islamistien vastustajana. Samasta syystä myös Ranska on tukenut LNA:ta, vaikkakin peitellymmin. Venäjä puolestaan näki oivan tilaisuuden vahvistaa asemaansa ja hyötyä taloudellisesti Libyan konfliktista tukemalla Haftaria, vaikkakin se on sittemmin alkanut tukea myös Muammar Gaddafin poikaa Saif al-Islam Gaddafia. Tukijoidensa avustuksella LNA onnistuikin valtaamaan maata enenevissä määrin ja lähestyi  GNA:n hallussa olevaa pääkaupunki Tripolia keväällä 2019. Vaikka YK oli tunnustanut GNA:n ja EU:kin tuki sitä julkisesti, oli lopulta Turkin aseellinen apu ratkaiseva LNA:n hyökkäyksen pysäyttämisessä alkuvuonna 2020.

Libyan konflikti pysähtyi pitkälti paikoilleen. Lokakuun 2020 tulitauon sekä maaliskuun 2021 uuden siirtymähallinnon myötä fokus on siirtynyt pitkäkestoisemman ratkaisun löytämiseen. Tässä tärkeässä osassa ovat tulevat vaalit, joiden myötä Libyaan toivotaan saatavan legitiimi hallinto ja yhtenäisyyttä, vaikka näiden tavoitteiden saavuttaminen onkin kovan työn takana vaalien tuloksesta huolimatta. 

Myös itse vaalien yllä on pitkään leijunut epävarmuus. Kaikki tärkeät libyalaiset vaikuttajat eivät ole vahvistaneet sitoutumistaan siihen, että vaalit pidetään 24. joulukuuta, ja osapuolten välillä on yhä erimielisyyksiä vaalien säännöistä. On myös yhä epäselvää ketkä saavat asettua ehdolle. Järjestetään vaalit lopulta tai ei, on kuitenkin selvää, että disinformaation avulla pyritään vaikuttamaan sekä vaaleihin että niiden jälkeiseen aikaan.

On selvää, että disinformaation avulla pyritään vaikuttamaan vaaleihin. Klikkaa twiitataksesi

Disinformaatio on pitkään ollut osa Libyan konfliktia

Disinformaatio kuuluu Libyassa monen toimijan repertuaariin. Stanford Internet Observatoryn raportin mukaan koordinoitua vaikuttamista internetissä on havaittu jo ainakin vuodesta 2013 lähtien. Libyan (dis)informaatioympäristöä pitkään tutkineen Khadeja Ramalin mukaan disinformaatio on noussut merkittävään rooliin ja sitä on ollut helppo hyödyntää Libyassa, sillä maan mediaympäristö ei ole kehittynyt luotettavaksi tiedonvälittäjäksi.

Gaddafin vallan aikaan hänen hallintonsa oli käytännössä ainoa informaation lähde Libyassa. Yhteiskunnan avauduttua 2011-2013 luotettavien informaatioinstituutioiden ja -rakenteiden puute aiheutti informaatiotulvan, josta luotettavia lähteitä oli vaikea erottaa. Luotettavaa paikallista digitaalista mediaa ei myöskään ehtinyt syntyä ennen kuin sen kehitys pysähtyi aseellisten joukkojen noustessa poliittiselle näyttämölle.

Venäjä on kenties maailmanlaajuisesti tunnetuin disinformaation ja muiden informaatio-operaatioiden lähde- ja levittäjämaa. Venäjä on myös kunnostautunut tällä saralla Libyassa, ja sen taktiikat maan informaatioympäristössä ovat olleet hienostuneita. The Stanford Internet Observatoryn mukaan venäläiset toimijat, erityisesti Wagner-palkkasotilasarmeijan omistaja Prigozhin, ovat muun muassa rahoittaneet libyalaista mediaa ja saaneet ne tuottamaan Venäjän tavoitteille myönteistä viestintää sekä luoneet Facebook-sivuja tukemaan Haftaria ja Saif al-Islam Gaddafia, joka on viime aikoina noussut uudelleen poliittiselle näyttämölle vuosien hiljaiselon jälkeen. Wagneriin liittyvät toimijat ovat myös palkanneet paikallisia konsultteja luomaan narratiiveja, jotka resonoivat libyalaisten keskuudessa muun muassa keskittymällä paikallisiin epäkohtiin ja kiistoihin. Kun paikalliset tarttuvat näihin narratiiveihin, Venäjä saa myös vahvistusta sosiaalisessa mediassa leviävälle disinformaatiolleen.

Venäjän disinformaatiotaktiikat Libyassa ovat olleet hienostuneita. Klikkaa twiitataksesi

Arabiemiraatit, Egypti ja Saudi Arabia ovat tiettävästi myös levittäneet disinformaatiota läpi Libyan konfliktin ja tukeneet Haftaria koordinoiduilla informaatiokampanjoilla muun muassa Twitterissä ja Facebookissa. Esimerkiksi Haftarin valmistellessa hyökkäystä Libyaan, Twitterissä alkoi leviämään aihetunniste #SecuringTheCapital (englanniksi ja arabiaksi), jonka alla jaettiin LNA:lle myönteistä propagandaa. Aikaisemmin Arabiemiraatteja tukeneet botit myös vahvistivat aihetunnisteen näkyvyyttä. Sosiaalisen median jätit ovat myös useaan otteeseen julkisesti ilmoittaneet poistaneensa näihin maihin linkittyneitä verkostoja, jotka ovat olleet osallisina informaatio-operaatioissa. 

Turkkilaiset ja qatarilaiset toimijat ovat olleet paljon vähemmän aktiivisia disinformaation levittämisessä. Ne ovat keskittyneet vaikuttamaan omaan kotimaiseen yleisöönsä, mutta myös jossakin määrin libyalaisiin muun muassa televisio- ja mediayhtiöiden kautta. Esimerkiksi Libya Al Ahrar televisiokanava ja uutissivusto pitää päämajaansa Turkissa ja on väitetysti Qatarin valtion rahoittama, mutta tuottaa libyalaisille tarkoitettua sisältöä. Libya Al Ahrar onkin raportoidusti keskittynyt ensimmäisten vuosiensa jälkeen vahvasti Haftarin sotatoimien vastustamiseen. Myös Turkin tavoitteita Libyassa suoraan kannattavaa koordinoitua informaatiovaikuttamista on kuitenkin havaittu.

Myös paikalliset toimijat pyrkivät informaatiovaikuttamiseen, ja useat eri puolten toimijoista pyrkivät kääntämään tapahtumat maassa omaksi edukseen informaatioympäristössä. Näin kävi esimerkiksi kesäkuussa 2020 kun Haftarin joukot kärsivät tappioita ja uutisoitiin, että LNA oli vetäytymässä Tarhunasta. Molempia GNA:ta ja LNA:ta tukevat sosiaalisen median tilit alkoivat levittämään selvää propagandaa manipuloidakseen narratiivia näistä tapahtumista omaksi edukseen. On kuitenkin huomionarvoista, että Libyan informaatioekosysteemissä on usein vaikea arvioida, milloin paikalliset toimijat toimivat itsenäisesti ja milloin ulkovaltojen tuella.

Disinformaatiolla pyritään nostamaan ehdokkaan kannatusta mutta myös horjuttamaan vaalien luotettavuutta

On normaalia, että vaaleihin valmistautuvat ehdokkaat ja heidän kannattajansa pyrkivät nostattamaan suosiotaan perinteisessä mediassa, sosiaalisessa mediassa ja yleisesti ihmisten keskuudessa. Libyan tuleviin vaaleihin on kuitenkin jo nyt kohdistunut myös samanlaista disinformaatiota, mitä on nähty läpi konfliktin. Tätä disinformaatiotakin luodaan usein tukemaan yhtä ehdokkaista. Saif al-Islam Gaddafin kannattajat esimerkiksi jakoivat ilmeisesti tekaistujen mielipidemittausten tuloksia jo vuonna 2018. Näiden mittausten mukaan jopa yli 90 % osallistujista kannatti Gaddafia uudeksi presidentiksi. Myös tunnetut venäläiset disinformaation levittäjät kuten Sputnik jakoivat tätä tulosta.

@LibyaMandela Twitter-tili jakoi kuvan väitetystä mielipidemittauksesta, jonka mukaan Saif al-Islam Gaddafia kannatti yli 90 % osallistujista.

Erittäin hyvä esimerkki selvästä disinformaatiosta, joka nimenomaisesti kohdistui tuleviin vaaleihin, tapahtui marraskuussa. Libyan kansallisen vaalikomission (HNEC) Facebook-sivut raportoidusti hakkerointiin, ja tänä aikana sivu julkaisi viestin, jossa sanottiin että Gaddafia ei hyväksytä ehdokkaaksi vaaleihin. Viesti ehti olla näkyvillä vain muutaman minuutin, mutta useat uutissivut ja sosiaalisen median käyttäjät tarttuivat tarinaan. Kun HNEC, joka myöhemmin 24. marraskuuta oikeasti hylkäsi Gaddafin ehdokkuuden, korjasi hakkereiden väitteenvirheelliseksi  ja kertoi olleensa hyökkäyksen kohteena, monet sosiaalisen median tilit, mukaan lukien ne, jotka olivat levittäneet tätä väittämää, alkoivat kritisoida HNEC:tä. Libyalaisen disinformaatioon keskittyneen sosiaalisen median sivuston Tahran mukaan saattoikin olla, että hakkereiden lopullinen päämäärä oli nimenomaan aiheuttaa epäluottamusta vaalikomissiota kohtaan kriittisellä hetkellä. Samainen sivusto on myös aikaisemmin kumonnut väitteitä, jotka yrittävät horjuttaa luottamusta vaalikomissioon ja vaaleihin. Esimerkiksi marraskuun kolmantena päivänä sivusto kiinnitti huomiota väitteeseen, jonka mukaan HNEC:n rekisterissä on miljoona väärennettyä äänestäjää. 

Tällaisesta vaalien legitimiteetin horjuttamisesta voi hyötyä kuka tahansa, joka kannattaa todennäköisesti häviävää ehdokasta. Esimerkiksi Gaddafin voitto vaikutti epätodennäköiseltä jo ennen kuin HNEC hylkäsi hänen ehdokkuutensa, joten Gaddafin tukijat olisivat voineet hyötyä tästä disinformaatiosta. Samaan aikaan on mahdollista, että nykyisen hallinnon ja sen johtajan Dbeiban kannattajat haluavat estää vaalit ja varmistaa vallan säilymisen Dbeiballa. Toisaalta tästä disinformaatiosta olisivat voineet hyötyä myös toimijat, jotka haluavat korostaa ongelmia Gaddafin ehdokkuudessa, kuten vaikkapa Haftarin tukijat. Tämä osoittaakin, että riippumatta disinformaation alkuperäisestä lähteestä, sillä voi olla monipuolisia ja kauaskantoisia seurauksia.

Kenties suurin informaatioympäristön uhka Libyan tulevaisuudelle onkin juuri vaalien luotettavuutta horjuttava disinformaatio. Jo nyt Libyassa on nähtävissä selvä jakolinja vaalien puolestapuhujien ja niiden vastustajien kesken, ja disinformaatio syventää polarisaatiota entisestään. Erityisesti Saif al-Islam Gaddafin ehdokkuuden jälkeen vaalien vastustajat ovat kyseenalaistaneet niiden laillisen perustan ja kutsuneet ihmisiä boikotoimaan vaaleja. Toisaalta Gaddafin ehdokkuuden hylkäyksen jälkeen aseistautuneet miehet estivät häntä väliaikaisesti valittamasta päätöksestä oikeudessa, mahdollisesti myös heikentäen entisestään monen libyalaisen luottamusta vaalien lailliseen ja rauhalliseen läpivientiin, vaikka oikeuslaitos sittemmin käsittelikin Gaddafin valituksen ja hyväksyi hänet uudelleen ehdokkaaksi. Samalla esimerkiksi Khalifa Haftar on kuitenkin uhannut palata sotatoimiin jos vaaleja ei järjestetä.

Riippumatta vaalituloksesta yhtenäisyyden luominen ja disinformaatioon vastaaminen ovat suuria haasteita myös tulevaisuudessa

Kävi vaalien suhteen miten tahansa, on Libyalla vielä pitkä matka yhteiskuntarauhaan. Libya on yhä hajaantunut ja jakautunut maa, ja jotkut libyalaiset ryhmittymät eivät tule helpolla hyväksymään oman ehdokkaansa häviötä tai vaalien siirtämistä. Vaalien luottamusta heikentävä disinformaatio nostattaa entisestään vaalien jälkeisen konfliktin riskiä. Maassa on myös vielä arviolta noin 20 000 ulkomaista sotilasta, mukaan lukien Turkin ja Venäjän lähettämiä palkkasotilaita, joten ulkovallatkaan eivät ole luopumassa omien intressiensä ajamisesta. Myös disinformaation levittäminen tulee jatkumaan javaalien tulos vaikuttaa siihen, millaista disinformaatiota niiden jälkeen nähdään. On kuitenkin todennäköistä, että ainakin jotkut toimijat pyrkivät myös vaalien jälkeen horjuttamaan niiden legitimiteettiä.

Vaalien luottamusta heikentävä disinformaatio nostattaa entisestään vaalien jälkeisen konfliktin riskiä. Klikkaa twiitataksesi

Onkin tärkeää, että Libyaa tuetaan niin konfliktin rauhallisen ratkaisun loppuunsaattamisessa kuin myös disinformaatioon vastaamisessa. Aivan ensimmäisenä on tärkeää tukea Libyan hallinnollisia rakenteita ja edistää luottamusta ja yhteistyötä eri ryhmittymien välillä. Esimerkiksi CMI on viime vuosina tuonut yhteen Libyan tärkeitä poliittisia puolueita edistääkseen yhteistyötä. Hajaantuneisuuden lievittäminen myös vaikuttaa yhteiskunnan kykyyn vastustaa (dis)informaatio-operaatioita.

Samalla on kuitenkin tärkeää toimia myös suoraan disinformaation uhkaa vastaan, muun muassa tukemalla vapaata ja luotettavaa paikallista mediaa sekä paikallisia faktantarkastajia  ja kansalaisyhteiskuntaa joka toimii disinformaatiota vastaan. Tässä myös kansainvälisellä yhteistyöllä sekä yksityisillä ja erityisesti sosiaalisen median yhtiöillä on merkittävä rooli. Kuten aiemmintodettu, esimerkiksi Facebook ja Twitter ovatkin jo poistaneet useaan otteeseen disinformaatiota levittäviä verkostoja.

Niin kauan kuin Libya pysyy myös ulkovaltojen taistelutantereena, on kuitenkin vaikea nähdä, että nämä toimet riittäisivät Libyan hajanaisuuden ja siihen kohdistuvan disinformaation torjuntaan.

Jaa