Saksan reilut kolme miljoonaa turkkilaista siirtolaista ovat moninainen poliittinen ryhmä, johon kohdistuu jännitteitä monesta eri suunnasta. Viime vuosina Turkin hallinto on yhä enenevässä määrin pyrkinyt vaikuttamaan siirtolaisiin poliittisesti. Samalla jännitteet diasporan sisällä ovat myös kasvaneet uuden muuttoaallon myötä.

”Jos he kerran rakastavat Erdoğania niin paljon, niin muuttaisivat sitten takaisin Turkkiin. Minä voin ottaa heidän Saksan-passinsa”, tuhahti eräs istanbulilainen ystäväni keväällä 2017. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan oli juuri järjestänyt kansanäänestyksen valtaoikeuksiensa laajentamisesta. Käytännössä yhä itsevaltaisemmaksi käynyt presidentti siirsi valtaoikeudet Turkin parlamentilta itselleen. 

Siinä missä Turkin suurkaupungeissa Istanbulissa, Ankarassa ja Izmirissä äänestettiin presidentin valtaoikeuksien laajentamista vastaan, äänestivät turkkilaiset Saksan suurkaupungeissa oikeuksien laajentamisen puolesta. Yhteensä 63 prosenttia Saksan turkkilaisista äänestäjistä kannatti valtaoikeuksien laajentamista, kun taas Turkissa lukema oli 51,4 prosenttia. 

Turkkilaisia on kuvattu viime vuosina kliseisen paljon sanalla ”jakautunut”, mitä tulee maan politiikkaan. Myös Saksassa asuvat yli kolme miljoonaa turkkilaistaustaista maahanmuuttajaa ovat moninainen ryhmä, joka painii toisaalta rasismin, toisaalta oman kotimaansa jännitteiden ja jakolinjojen keskellä. Jännitteitä on lisännyt entisestään se, että viime vuosina Turkin hallinto on pyrkinyt yhä enenevässä määrin vaikuttamaan ulkomailla asuviin turkkilaisiin. Taustalla vaikuttaa etenkin vuoden 2012 lakimuutos, joka antoi ulkoturkkilaisille mahdollisuuden äänestää myös ulkomailla Turkin vaaleissa, tehden siten miljoonista ulkomailla asuvista turkkilaisista tärkeän äänestäjäryhmän maan vaaleissa.

Diasporan rakenne muutoksessa

Turkkilaisia alkoi muuttaa Saksaan etenkin 1960-luvulla. Taustalla oli Saksan ja Turkin vuonna 1961 solmima vierastyöläissopimus, joka helpotti turkkilaisten maahanmuuttoa työvoimapulasta kärsineeseen Saksaan. Ensimmäiset Saksaan muuttaneet turkkilaiset olivat etenkin maaseudun ja provinssien asukkaita, joista monet edustivat työväenluokkaa. 

1980- ja 1990-luvun aikana maahanmuutto Turkista Saksaan taas kiihtyi ennen kaikkea poliittisista syistä, kun etenkin Turkin kurdit ja vasemmistolaiset pakenivat kohtaamaansa vainoa. Lisäksi 1980-luvulla Saksaan saapui turkkilaisia paljon perheenyhdistämisen kautta. Monien Saksan turkkilaisten piti viipyä maassa vain hetki, mutta etenkin 1980-luvun loppupuolella alkoi näyttää selvältä, että useat heistä olivat asettuneet pysyvästi Saksaan. 

Viime vuosina diasporan rakenne on jälleen muutoksessa Turkin poliittisen kuohunnan vuoksi. Vuoden 2016 sotilasvallankaappausyrityksen ja sitä seuranneiden ”puhdistusten” ja Turkin oppositioon kohdistuvan vainon jälkeen Saksaan on paennut monia turkkilaisia toimittajia, tutkijoita ja opposition edustajia. Turkin viime vuosien pahentunut talouskriisi on entisestään lisännyt etenkin nuorten ja korkeakoulutettujen muuttohaluja maasta. 

Nykypäivän turkkilainen diaspora onkin laaja, ja se koostuu monenlaisista eri ryhmistä: kurdeista, aleveista, perinteisistä vierastyöläisistä kuin Turkin poliittista ilmapiiriä ja vainoa paenneista tutkijoista, toimittajista ja tavallisista nuorista. 

Tuen taustalla monia syitä

Vaikka Erdoğanin itsevaltaiset otteet ovat viime vuosina koventuneet ja aiheuttaneet vastusta myös Turkissa ja suhteiden kylmenemistä Euroopan kanssa, ovat turkkilaiset äänestäjät Saksassa kuitenkin viime vuosien vaaleissa osoittaneet presidentille tukeaan. Tämä on synnyttänyt Saksassa niin ihmetystä kuin huolipuhetta turkkilaisista maahanmuuttajaryhmistä. Heidän ”lojaaliuttaan” Saksaa kohtaan on kyseenalaistettu, kuten myös heidän sitoutumistaan demokraattisiin instituutioihin.

Mitä Saksan turkkilaisten tuen taustalla Erdoğanille sitten on? Saksalaisen SWP-tutkimuslaitoksen tutkija Sinem Adar on arvioinut, että Erdoğanin laaja kannatus Saksan turkkilaisten keskuudessa johtuu monista syistä, eivätkä esitetyt syyt Saksan turkkilaisten ”uskonnollisuudesta” tai ”demokratiavastaisuudesta” riitä selittämään asiaa. 

Ensimmäiseksi syyksi Adar arvioi sen, että puolueen alkukauden talouskasvu ja mittavat rakennusprojektit nostivat puolueen kannatusta ulkomailla asuvien turkkilaisten silmissä. On syytä muistaa, että etenkin 1960- ja 1970-luvulla Saksaan muuttaneiden turkkilaisten silmissä etenkin Turkin 2000-luvun alun talouskasvu ja muutos on ollut mittavaa. Monet kokevat myös byrokratian ja esimerkiksi terveydenhuoltoon pääsyn kohentuneen Turkissa huomattavasti AKP:n (Adalet ve Kalkınma Partisi, suom., Oikeus ja kehitys -puolue) valtakautena.

Erdoğanin nationalistinen puheenparsi ”vahvasta Turkista” on vedonnut moniin saksalaisiin äänestäjiin.

Klikkaa twiitataksesi.

Samalla Erdoğanin nationalistinen puheenparsi ”vahvasta Turkista” on vedonnut moniin saksalaisiin äänestäjiin. Monelle Erdoğanin edustama viesti vahvasta ja nousevasta Turkista edustaaa vastadiskurssia sille, miten he kokevat eurooppalaisten heidän kotimaansa näkevän. Samalla presidentin populistiseen puheenparteen on vahvasti kuulunut syyttää Eurooppaa ja Yhdysvaltoja Turkin kokemista vaikeuksista ja salaliitoista maata vastaan, oli kyse sitten vuoden 2016 sotilasvallankaappausyrityksestä tai maan viime vuosien yhä pahentuvasta talouskriisistä. Tästä voi olla myös haittapuolia, jos ja kun Turkin hallinto pyrkii tietoisesti luomaan jakolinjoja Euroopan ja turkkilaisten välille. Samalla Euroopassa on tunnustettava, että Erdoğan on saanut myös Eurooppaa kritisoiville puheilleen polttoainetta rasismista ja ulkopuolisuuden tunteesta, joita osa Saksassa elävistä turkkilaisista kokee.

Lisäksi Erdoğan on ylipäätään poliitikkona vedonnut Turkin uskonnollisempaan ja konservatiivisempaan väestöön, niin sanottuihin ”maakuntien turkkilaisiin”. Koska tällaisia ihmisiä on Saksassa etenkin ensimmäisen polven maahanmuuttajissa paljon, on osaltaan luonnollista, että Erdoğan saa heiltä kannatusta.

Turkin hallinto pyrkii vaikuttamaan siirtolaisiin poliittisesti

Viime vuosina Turkin hallitus on pyrkinyt vaikuttamaan siirtolaisten elämään entistä enemmän, omaksuen näitä kohtaan jopa paikoitellen holhoavan asenteen. Maan hallitus alkoi kiinnostua ulkomailla elävistä kansalaisistaan etenkin 1980-luvun alussa, kun armeija kaappasi vallan Turkissa. Tällöin säädettiin laki, joka mahdollisti ”suorittaa tarvittavia toimenpiteitä ulkomailla asuvien turkkilaisten siteiden vahvistamiseksi Turkkiin” ja hallinnon tehtäväksi määrättiin ”suojella ulkomailla asuvien turkkilaisten perheiden yhtenäisyyttä ja lapsien kouluttamista”. 

Vuonna 2010 perustettiin taas Turkin turismi- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva järjestö YTB (Yurtdışı Türkler ve Akraba Topluluklar Başkanlığı, Ulkomailla asuvien turkkilaisten ja heidän sukulaistensa järjestö), joka on myös ottanut viralliseksi tehtäväkseen vahvistaa ulkomailla asuvien turkkilaisten yhteyksiä Turkkiin ja auttaa turkkilaisia esimerkiksi silloin, jos he kokevat syrjintää kotimaissaan. Sattumaa ei liene sekään, että YTB on pyrkinyt vahvistamaan etenkin nuorten ulkomailla asuvien turkkilaisten suhdetta Turkkiin. Saksassa diasporan keski-ikä on nuori, joten etenkin nuorten äänestäjien mielipide on valtapuolue AKP:lle tärkeä.

Viime vuosina Turkin poliittinen toiminta ulkomailla on kuitenkin nostanut myös huolta Euroopassa ja saanut viranomaisia kiristämään valvontaa. Esimerkiksi vuonna 2018 Saksan hallitus päätti leikata rahoituksen DITIBilta (Türkisch-Islamische Union der Anstalt für Religion, Turkkilais-islamilainen järjestö). Turkin hallinnon alaisuudessa toimiva islamilaisen tiedon keskus DITIB pyörittää satoja moskeijoita Saksassa ja on yksi maan suurimmista islamilaisista yhdistyksistä. Viime vuosina DITIBin on kuitenkin syytetty toimivan yhä laajemmin Turkin hallinnon oikeana kätenä. DITIBin ja sen alaisuudessa toimivien imaamien on syytetty muun muassa vakoilleen Turkin vallankaappausyrityksestä syyttämän islamistisaarnaaja Fethullah Gülenin kannattajia ja kehottaneen ihmisiä rukoilemaan Turkin sotamenestyksen puolesta Syyriassa. Vuonna 2017 Saksa ja Alankomaat taas kielsivät presidentti Erdoğanilta vaalikampanjoinnin Saksassa ja Alankomaissa johtuen hallinnon itsevaltaisista toimista, mikä johti diplomaattisuhteiden kiristymiseen Turkin kanssa.

Vuonna 2018 tunnettu turkkilaistaustainen jalkapalloilija Mesut Özil taas kohautti, kun hän ilmoitti lopettavansa pelaamisen Saksan maajoukkueessa kokemansa rasismin vuoksi. Taustalla oli tapahtumaketju, jossa Özil joutui kritiikkiryöpyn kohteeksi poseerattuaan presidentti Erdoğanin kanssa samassa valokuvassa vuonna 2018. Kritiikkiä tuli paitsi saksalaisilta, mutta myös turkkilaisilta Erdoğanin vastustajilta, vaikka Özil itse kiisti kyseessä olleen poliittinen kannanotto. 

Vaikka Özilin saamaa kritiikkiä pidettiinkin osittain oikeutettuna, monet kuitenkin tuomitsivat tähän kohdistuneen rasismin ja katsoivat tämän joutuneen kohtuuttoman kritiikin kohteeksi. Esimerkiksi Saksan huonon menestyksen vuoden 2018 jalkapallon MM-kisoissa vihjattiin johtuneen Özilin ”epälojaaliudesta” Saksan maajoukkuetta kohtaan. Özil siirtyikin pelaamaan lopulta Turkkiin.

Saksassa asuvat turkkilaiset kokevat myös maanmiestensä uhkailua

Vaikka Erdoğan onkin saanut tuen Saksan turkkilaisilta äänestäjiltä, on Saksaan viime vuosina hakeutunut myös entistä enemmän turkkilaisia, joille Erdoğanin hallinto ei edusta mitään erityisen hyvää. Maahan on paennut monia toimittajia ja tutkijoita, jotka ovat joutuneet hallinnon hampaisiin sen kaventaessa sananvapautta ja opposition toimintaa reilusti.

Saksaan on paennut monia turkkilaisia toimittajia, tutkijoita ja opposition edustajia.

Klikkaa twiitataksesi.

Turkin poliittiset jännitteet ja opposition tukahdutus ovat heijastuneet myös diasporaan. Esimerkiksi Turkista Saksaan paennut Turkin tunnetuimpiin kuuluva toimittaja Can Dündar on kertonut toistuvasti joutuvansa maanmiestensä solvauksien kohteeksi esimerkiksi Berliinin kaduilla kävellessään ja turkkilaistaustaisten taksikuskien kyydissä.

Muutkin Turkin nykyhallintoon kriittisesti suhtautuvat turkkilaistaustaiset saksalaiset ovat joutuneet uhkailun kohteeksi. Esimerkiksi Saksan vihreiden poliitikko ja tunnettu Erdoğan-kriitikko Cem Özdemir on joutunut Turkin hallinnon hampaisiiin. Presidentti Erdoğan on esimerkiksi pyrkinyt kiistämään tämän turkkilaisuuden kutsumalla tätä ”niin sanotuksi turkkilaiseksi”. Vuoden 2018 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Özdemir joutui taas Turkin delegaation nimittelyn ja uhkailujen kohteeksi, minkä vuoksi hänet asetettiin poliisisuojeluun.

Turkin nykyhallintoon kriittisesti suhtautuvat turkkilaistaustaiset saksalaiset ovat joutuneet uhkailun kohteeksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Huolta on nostanut myös turkkilais-saksalainen moottoripyöräjengi ”Osmanen Germania”, jonka yhdistelmänimi viittaa myös Erdoğanin suuresti ihannoimaan osmani-imperiumin menneisyyteen. Rikollisryhmän on epäilty tekevän yhteistyötä niin Turkin tiedustelupalvelun kuin valtapuolue AKP:n kanssa, mikä on entisestään nostanut huolia Saksassa maanpaossa elävien turkkilaisten turvallisuudesta.

Diasporan muutokset ja Turkin hallinnon vaikuttaminen synnyttävät siis paitsi jännitteitä, pahimmillaan jopa turvallisuusuhkia Saksassa maanpaossa oleville turkkilaisille, kuten toimittaja Dündariin kohdistettu uhkailu ja turkkilaisrahoitteisten moskeijoiden vakoilusyytteet osoittavat. Siksi myös Saksan viranomaisten on tarkkailtava tilannetta ja huolehdittava maassa asuvien, Turkin hallintoa paenneiden ihmisten turvallisuudessa. 

Tutkimusten mukaan iso osa Saksan turkkilaisista kokee vahvaa kuuluvuutta niin Saksaan kuin Turkkiin, mutta on keskimäärin kiinnostuneempi Turkin kuin Saksan politiikasta. Siksi on tärkeää tunnistaa, että Turkin hallinto pyrkinee jatkossakin käyttämään ulkomailla asuvia kansalaisiaan poliittisten päämääriensä edistämiseen. 

Samalla Euroopassa on kuitenkin syytä välttää rasismia ja yksittäisiin turkkilaisiin kohdistuvia ylimeneviä syytöksiä, jotka oikeuttaisivat rasismin ja Saksan turkkilaisten syrjinnän tai tekisi liian pitkiä johtopäätöksiä. Jos turkkilaiset kokevat lisääntynyttä vierautta saksalaisesta tai muista eurooppalaisista yhteiskunnista, voi se pahimmillaan johtaa siihen, että kotihallinnon välittämä viesti vahvasta mutta Euroopan sortamasta Turkista resonoi heihin entistä enemmän, lisäten jännitteitä eri ryhmien välillä. Syytä on muistaa, että turkkilaiset maahanmuuttajat Saksassa ovat moninainen ryhmä, jolla on keskenään hyvinkin erilaisia näkemyksiä politiikasta ja elämästä ylipäätään.

—

Kirjoittaja: Sanna Raita-aho

Editointi: Agneta Kallström, Ilkka Tiensuu

Kielenhuolto: Anna Kananen