Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

Konservatiivisen puolueen ehdokas, vaalit voittanut Yoon Suk-yeol kampanjoimassa Etelä-Korean itäosissa helmikuun 2022 lopulla. Kuva: Etelä-Korean parlamentti

Etelä-Koreassa käytiin ennennäkemättömän tiukka presidentinvaali, jossa voiton nappasi konservatiivipuolueen ehdokas, poliittisesti kokematon Yoon Suk-yeol. Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi vaaleihin odotettua suuremman turvallisuuspoliittisen aspektin, kun eteläkorealaiset pohtivat rinnakkaiseloaan Pohjois-Korean kanssa. Suurimmat haasteet uudella presidentillä on kuitenkin kotimaan asioiden ja kasvavan sosiaalisen pahoinvoinnin ratkaisemisessa.

Etelä-Korean presidentinvaalien varsinainen vaalipäivä oli keskiviikko 9.3. Vaalikamppailua käytiin loppuun asti rinta rinnan oppositiossa olevan konservatiivipuolueen ehdokkaan Yoon Suk-yeolin ja liberaalin hallituspuolueen ehdokkaan Lee Jae-myungin välillä. Oman mausteensa vaaleille toi enemmän kuin koskaan aiemmin kasvanut koronatartuntojen määrä, minkä vuoksi äänestäjiä kannustettiin aiempaa voimakkaammin käyttämään ääntään nimenomaan ennakkoon.

Ennakkoäänestys päättyi skandaaliin juuri vaalipäivää edeltäneenä viikonloppuna, kun vaalitoimistot eivät olleet riittävästi varautuneet karanteenissa äänestävien suureen määrään ja vaalilippuja jouduttiin keräämään muihin kuin virallisiin äänestyslaatikoihin. Puheet vaalien vaarantumisesta ja äänten hukkaan joutumisesta vaalien toimittamisen huonon organisoinnin takia lähtivät liikkeelle välittömästi, ja kärsijäksi joutui nykyinen liberaalihallinto.

Vaaleihin valmistautuminen ja varsinainen vaalikampanjointi eivät vakuuttaneet eteläkorealaista yleisöä tai politiikan asiantuntijoita. Molemmat pääpuolueiden ehdokkaat sortuivat loanheittoon toisiaan kohtaan samalla kun heidän taustajoukkonsa etsivät luurankoja vastapuolen kaapista. Eteläkorealaiset ilmaisivatkin vaalien alla pettymyksensä ehdokkaisiin ja näiden todellisen poliittisen agenda puuttumiseen. Vaalien huippukohta oli lopulta varsinaisen vaalipäivän ääntenlaskenta, joka ratkesi vasta noin kahdelta aamuyöllä.

Poliittisesti kokematon populisti hyödynsi nykyhallinnon epäonnistumiset

Etelä-Koreassa on monipuoluejärjestelmä, mutta käytännössä vaalit käydään aina suurien liberaali- ja konservatiivipuolueiden välillä. Puolueiden elinkaari on Etelä-Koreassa lyhyt ja ne muuntuvat, yhdistyvät tai hajoavat niin tiheään tahtiin, että puolueiden nimet eivät näyttele vaaleissa kovinkaan suurta roolia. Tällä kertaa pakkaa pyrki sekoittamaan kolmantena gallupeissa majaillut ja jo kolmansissa presidentinvaaleissa ehdokkaana ollut Ahn Cheol-soo, joka kuitenkin luopui kampanjastaan vain viikko ennen vaalipäivää ja siirtyi konservatiivien Yoonin taakse. Pian vaalien jälkeen Ahn nimitettiin johtamaan uuden presidentin virkaan astumisen siirtymävaihetta ja hänestä on jopa väläytelty tulevaa pääministeriä.

Lopulta vaalivoitto Yoon Suk-yeolille ratkesi alle 250 000 äänen erolla. Etelä-Koreassa on noin 44 miljoonaa äänioikeutettua äänestäjää, joten voittomarginaali oli hyvin pieni, 0,73 prosenttia. Lee myönsi tappionsa ääntenlaskennan ollessa loppusuoralla ja konservatiivit pääsivät juhlimaan voittoa. Vahvaa mandaattia äänestystulos ei missään nimessä anna.

Yoonia voi luonnehtia konservatiiviseksi populistiksi, jonka todelliset poliittiset taidot ovat vielä arvoitus. Klikkaa twiitataksesi

Kumpi tahansa ehdokkaista olisi voinut voittaa, mutta muutamat tekijät ratkaisivat pelin lopulta niukasti konservatiivien hyväksi. Yoonin etu oli, että hän tuli mukaan presidenttipeliin politiikan ulkopuolelta, ilman siteitä puolueisiin ja näiden ongelmiin. Yoon liittyi konservatiivipuolueeseen vasta viime kesänä presidenttiehdokkuutensa myötä. Hän on tehnyt pitkän uran oikeuslaitoksissa ja toimi viimeksi Etelä-Korean valtakunnansyyttäjänä. Yoonia voi luonnehtia konservatiiviseksi populistiksi, jonka todelliset poliittiset taidot ovat vielä arvoitus. Ensimmäiset nimitykset tulevan presidentin siirtymävaiheen avustajakaartiin kertovat jo siitä, että tämän ympärille kerätään kokenutta joukkoa. Avustajista monet työskentelivät jo kahden edellisen konservatiivipresidentin Lee Myung-bakin (2008–2013) ja Park Geun-hyen (2013–2017) hallinnoissa.

Yoon onnistui voittamaan erityisesti alle 40-vuotiaiden miesten ja yli 60-vuotiaiden äänet. Yoon saavutti suosiota nuorten miesten keskuudessa, koska yksi hänen vaaliteemoistaan oli naisten aseman edistämiseksi tehtävien toimenpiteiden lopettaminen. Vaikka maassa on kansainvälisten mittareiden mukaan heikko sukupuolten välinen tasa-arvo, nuoret miehet kokevat naisten asemaa edistävät teot epäoikeudenmukaisina heille itselleen. Yoonin vaalilupaus lakkauttaa sukupuolten tasa-arvoa ajava ministeriö saikin paljon huomiota sekä Etelä-Koreassa että kansainvälisissä medioissa. 

Estääkseen suunnitelmat nuoret naiset suuntasivat tukensa liberaaliehdokas Leelle. Yoonin voitosta huolimatta lupauksen toteuttaminen kovin pian vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä se edellyttäisi asian hyväksymistä parlamentissa. Yoonin hallinto joutuu vähintään ensimmäiset kaksi vuotta työskentelemään liberaalien hallitseman parlamentin kanssa, ennen kuin seuraavat parlamenttivaalit vuonna 2024 näyttävät suuntaa puolueiden voimatasapainosta.

Yksi ratkaiseva tekijä oli myös se, että väkirikkaan pääkaupunki Soulin asukkaiden enemmistö kääntyi Yoonin taakse. Syynä ei ollut niinkään tuki konservatiiveille vaan pettymys nykyhallinnon toimiin; esimerkiksi lupaukset asuntojen hinnannousun suitsimisesta eivät ole toteutuneet, vaan hinnat ovat nousseet rakettimaisesti. Myös aluksi menestyksekkäästi koronapandemiaa hoitanut Etelä-Korea ajautui lopulta pitkittyneisiin koronarajoituksiin, jotka ovat vaikeuttaneet etenkin pienten yritysten ja palvelualojen toimintaa. Yoonin muiden vaalilupausten joukossa oli asunto- ja työmarkkinoiden sääntelyn vähentäminen ja suora tuki pandemian eniten runtelemille ihmisille. Monien äänestäjien valinnoissa näkyi selvästi tarve muutokselle, jota maata johtavan puolueen vaihdoksella nyt halutaan.

Ukrainan sota ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut nousivat viime hetkellä vaalien teemaksi

Sota Ukrainassa toi loppujen lopuksi eniten väriä vaalitaiston huipentumaan, vaikka vielä vuodenvaihteessa vaikutti siltä, että turvallisuuspolitiikka tai suhteet Pohjois-Koreaan eivät erityisesti nousisi vaalien teemaksi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan resonoi voimakkaasti eteläkorealaisissa, ja vaaleissa äänestettiin myös sen puolesta, millaista turvallisuuspoliittista ratkaisua kukin kannattaa. Etelä-Korean kansallisessa muistissa on edelleen kirkkaana se, miten Pohjois-Korea haki ja sai tukea sekä Neuvostoliitolta että Kiinalta hyökkäykselleen Etelä-Koreaan vuonna 1950. Uuden presidentin turvallisuuspoliittiset ratkaisut kiinnostivat äänestäjiä siis syystäkin.

Ukrainan sodan syttymisen jälkeen pidetyssä presidenttitentissä liberaalien Lee Jae-myung kutsui Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyita poliittiseksi noviisiksi, joka provosoi Venäjää aloittamaan sodan. Leen tarkoitus oli todennäköisesti tölväistä poliittisesti kokematonta vastustajaansa, mutta sai huolimattomasta kommentistaan kritiikin ryöpyn niskaansa. Yoon puolestaan väitti oman presidenttiytensä suojelevan Etelä-Koreaa, jos maa olisi vaarassa joutua samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi kuin Ukraina. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan resonoi voimakkaasti eteläkorealaisissa, ja vaaleissa äänestettiin myös sen puolesta, millaista turvallisuuspoliittista ratkaisua kukin kannattaa. Klikkaa twiitataksesi

Vaikka presidenttiehdokkaiden kommentit Ukrainan sodasta eivät vakuuttaneet korrektiudellaan, ne heijastivat voimakkaasti heidän ajamaansa turvallisuuspolitiikkaa. Lee, joka näki Ukrainan ärsyttäneen Venäjää turhaan, olisi pyrkinyt parantamaan suhteita Pohjois-Koreaan rauhanneuvotteluilla ja luopumalla sotilasvarustelusta eli jatkanut väistyvän presidentin Moon Jae-inin linjaa. Yoon taas piti yhtenä syynä sotaan sitä, että Ukraina ei onnistunut liittymään sotilasliitto Natoon eli hankkimaan itselleen tarpeeksi uskottavaa suojamuuria. Tähän nojaten hän pitää vahvaa puolustusta sekä liittolaisuutta Yhdysvaltojen kanssa turvatakuuna sille, että sota Koreoiden välillä ei leimahda enää uudelleen. Vaalivoittonsa myötä Yoon aikookin edistää tätä linjaa ja Etelä-Korea palaa tiiviiseen sotilasyhteistyön Yhdysvaltojen kanssa. 

Demokratian kasvukivut

Etelä-Korean demokratia on vasta noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, mutta sen heikkouksia on helppo kritisoida niin maan sisällä kuin kansainvälisestikin. Yli puolet demokratian ajan presidenteistä on saanut jonkinlaisen syytteen poliittisiin tai taloudellisiin sotkuihin liittyen joko kautensa jälkeen tai jo sen aikana. Yhteiskunnallisen muutoksen tarve on vaalien pääteemojen joukossa joka kerta, mutta siitä huolimatta eriarvoistuminen ja erityisesti nuorten ikäpolvien tyytymättömyys ja pahoinvointi jatkavat kasvamistaan.

Näissä vaaleissa kumpikaan kärkiehdokas ei onnistunut saavuttamaan laajaa luottamusta kansalaisten keskuudessa, ja kysymyksenasettelu ehdokasta valittaessa kääntyi yhä enemmän siihen suuntaan, kumpi ehdokkaista ärsytti äänestäjiä vähemmän. Kun vain kaksi suurta puoluetta pystyy dominoimaan vaalikenttää, eteläkorealaisten äänestysmotivaatiota kuvaa oman ehdokkaan löytämisen lisäksi niin sanottu torjuntataktiikka. He äänestävät siis sen puolueen ehdokasta, jolla on aito mahdollisuus voittaa vähiten toivottu vaihtoehto. Näissä vaaleissa tätä taktiikkaa käytettiin molempia ehdokkaita vastaan. 

Kun vain kaksi suurta puoluetta pystyy dominoimaan vaalikenttää, eteläkorealaisten äänestysmotivaatiota kuvaa oman ehdokkaan löytämisen lisäksi niin sanottu torjuntataktiikka. Klikkaa twiitataksesi

Vaaleissa kolmanneksi sijoittunut, eteläkorealaisittain ehkä eniten sosiaalidemokraattista linjaa edustavan oikeuspuolueen ehdokas Sim Sang-jung olisi vaaliteemojensa puolesta ollut hyvä ehdokas erityisesti nuorille naisille. Nämä kuitenkin päätyivät suuressa määrin äänestämään liberaalipuolueen Leeta, koska tällä oli mahdollisuus estää konservatiivi Yoon valinta. Sen sijaan monet nykyistä liberaalihallintoa kritisoivat nuoret ja vanhemmat äänestäjät äänestivät Yoota – eivät tämän konservatiivisemman linjan takia, vaan koska halusivat maan johdon vaihtuvan.

Etelä-Korean demokratiaa ei edistä myöskään se, että toistuvasti vaaleissa voi käydä niin, että jo äänensä antaneet äänestäjät ovatkin äänestäneet ehdokasta, joka ei ole kisassa mukana enää vaalipäivänä. Ehdokasasettelulle on muodostunut jo liian tyypilliseksi se, että leikki jää kesken vaalien. Tälläkin kertaa ulkomaanäänestys oli jo käyty, kun Ahn Cheol-soo ilmoitti vetäytymisestään ja siten häntä äänestäneiden äänet valuivat hukkaan. Vaalijärjestelmään onkin toivottu uudistusta, jonka mukaan vaaleista vetäytyminen ei olisi mahdollista enää äänestämisen alkamisen jälkeen.

Uutta johtajaa odottaa muutoksen kivinen tie

Etelä-Koreassa eletään parhaillaan siirtymävaihetta väistyvän presidentin viimeistellessä omia tehtäviään ja uuden presidentin rakentaessa omaa toimintaympäristöään. Näiden kahden toimijan rinnakkaiselo ei ole alkanut parhaissa mahdollisissa merkeissä, sillä esimerkiksi Yoon Suk-yeolin ja Moon Jae-inin ensimmäinen tapaaminen peruuntui vain tunteja ennen sovittua aikaa, eivätkä presidenttien taustajoukot ole päässeet yhteisymmärrykseen siirtymävaiheen sisällöstä. Tämä ennakoi uudelle presidentille vaikeita aikoja myös vastapuolueen vetämän parlamentin edessä.

Yoon on tullut kotimaassaan tunnetuksi tietynlaisena kovanaamana, jota ei pelota käydä vaikeidenkaan tapausten kimppuun. Klikkaa twiitataksesi

Yoonilla tulee olemaan kova työ toteuttaa lupaamansa muutokset. Eteläkorealaiset odottavat nopeita tekoja esimerkiksi asuntojen hinnannousun suitsimisen suhteen ja haluavat nähdä, että maan talous toipuu koronapandemiasta. Ukrainan sota hankaloittaa tätä tehtävää myös Etelä-Koreassa, sillä maan on nopeasti löydettävä keinot paikata Venäjän jättämä aukko elektroniikan, puolijohteiden ja koneiden vetämässä vientistrategiassaan. Etelä-Korea liittyi länsimaiden pakoterintamaan Venäjää vastaan, mutta toimi asiassa monien mielestä liian hitaasti.

Vaikka alkutaival näyttää haastavalta, voi syyttäjätaustainen Yoon olla myös oikea henkilö luotsaamaan Etelä-Koreaa vaikeiden aikojen läpi. Hän on tullut kotimaassaan tunnetuksi tietynlaisena kovanaamana, jota ei pelota käydä vaikeidenkaan tapausten kimppuun. Ratkaisevaa on, miten hän oppii luovimaan poliittisella kentällä myös vastustajiensa keskuudessa. Peilaten edeltäjiensä ansioluetteloon on yksi Yoonin päätavoitteista myös pysyminen poissa syytetyn penkiltä.

__

Kirjoittaja: Katri Kauhanen

Editointi: Veikko Mäkelä, Eero Tuorila, Anton Karppanen

Kielenhuolto: Matti Marjamäki

Jaa