Kriisien aikana huomio ja resurssit keskittyvät luonnollisesti konfliktin keskelle olevaan  siviiliväestöön ja heidän välittömään turvallisuuteensa. Suurin osa ihmisten aiheuttamista konflikteista käydään kuitenkin biodiversiteetiltään rikkailla alueilla, ja konflikteilla on usein katastrofaalinen vaikutus niin ihmisille kuin paikalliselle ympäristölle ja eläimille. Eläimet joutuvat myös kohtaamaan ihmisten toiminnan seuraukset ilmastonmuutoksen, ylikulutuksen ja pandemian hiljaisina sivustakatsojina.

Vaikka  ihmiset muodostavat 7.6 miljardin väkimäärällään vain 0,01 % kaikesta maailman elämänmuodosta, ovat he aiheuttaneet aikojen saatossa jopa 83 % luonnonvaraisten nisäkkäiden ja puolet kasvillisuuden tuhosta. Suuria uhrimääriä lyhyessä ajassa on puolestaan syntynyt väkivaltaisten konfliktien takia: Isossa-Britanniassa tapettiin viikon sisään 750 000 lemmikkiä toisen maailmansodan  aikana ruokapulan pelossa, ja Sudanin sisällissodassa 1983-2005 maan elefanttikanta romahti 95 %. Osana Covid-19 vastatoimia Kiinassa on harkittu pandemiaa sairastavien lemmikkien lopettamista ja suljettu eläviä eläimiä myyviä toreja niiden paljastuttua todennäköiseksi pandemian alkuperäksi. Näitä kaikkia yhdistää ihmisen toiminnan aiheuttama radikaali vaikutus eläimiin.

Luonnonvarojen tuhoutuminen ja riisto uhkaavat tehdä luonnonvaraisista eläimistä uhanalaisia

Luonnonvaraisten eläinten elinolosuhteita haastaa ihmisen ylikulutuksen aiheuttama ilmastonmuutos ja ympäristöhätä. Esimerkiksi metsäkato vaikuttaa yhä enemmän sekä ihmisiin että luonnonvaraisiin eläimiin. Kaupallista maataloutta pidetään syypäänä 40 prosenttiin sademetsien tuhoutumisesta vuosina 2000-2010. Maailmanlaajuisesta maankäytöstä pelkästään karjalla on Amerikoiden verran pinta-alaa. Samaan aikaan puolet tuotetusta ruoasta päätyy ruokahävikiksi. Metsäkato on myös  läheisesti sidoksissa siihen, miten ilmaston lämpeneminen ja ääriolosuhteet vaikuttavat alueen ihmisiin ja eläimiin. Joidenkin arvioiden mukaan vain 4 prosenttia maailman nisäkkäistä on luonnonvaraisia ja linnuistakin vain 30 prosenttia. Maailman luonnonsuojelusäätiön mukaan maailman sammakkoeläinten, nisäkkäiden, kalojen ja matelijoiden määrä on vähentynyt 68 % vuodesta 1970. Valitettavasti kehityskulun odotetaan kiihtyvän.

Andien ja Amazonian alueella Etelä-Amerikassa kaivosteollisuuden ja laittomien puunhakkuiden tuhotessa metsäalaa luonnonvaraiset eläimet menettävät elinpiiriään ja hakeutuvat uusille asuinsijoille, jossa ne eivät välttämättä saa tarpeeksi ravintoa tai kykene lisääntymään. Tutkimuksien  mukaan kahden viime vuosikymmenen aikana 3079 eläinlajia on kärsinyt Amazonian metsäpalojen vaikutuksista. Jokainen 10 000 neliökilometriä tuhottua sademetsää vaikuttaa ainakin kahden tai kolmen selkärankaislajin elinolosuhteisiin. Kullankaivajat jättävät jälkeensä melkoista hävitystä, suuria paljaaksi hakattuja tai poltettuja metsäalueita ja saastuneita jokia. Elohopeaa, jota käytetään kullan erottamiseen muista metalleista, pääsee usein luontoon laajoilla alueilla vailla toimivaa valvontaa. Elohopeaa kulkeutuu kalojen ja muiden eläinten elimistöön aiheuttaen myrkytyksiä ja kuolemia.

Tulevaisuudessa korostuu eläinten kyky mukautua väistämättömiin ympäristön muutoksiin. Tämä voi tarkoittaa villieläinten siirtymistä niille edullisempiin elinympäristöihin tai mukautumista muuttuneisiin olosuhteisiin, kuten sopeutumista kaupunkiympäristöön tai lisääntymiskauden muuttamista. Asutuksen levitessä eläinten asuinsijoille lisääntyvät myös kontaktit villieläinten kanssa, ja potentiaali ihmisten ja eläinten välisille konflikteille kasvaa. Monelle eläinlajille sopeutuminen voi kuitenkin olla mahdotonta, etenkin jos elintila tuhotaan tai ravintoa ei ole.

Elinympäristöjen kapeneminen johtaa konflikteihin

Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten vesipula, ruokaturvan heikkeneminen tai ihmisten pakkosiirrot, lisäävät mahdollisuutta jännitteille ja pahimmassa tapauksessa aseellisille konflikteille. Jo nyt konfliktit ovat keskeinen syy ympäristön ja eläinlajien tuhoamiselle, sillä 80 % maailman konflikteista on tapahtunut biodiversiteetistä rikkailla alueilla. Yhtäältä pääsy jonkin alueen luonnonvaroihin voi olla syy konflikteille, ja toisaalta luontoa voidaan tuhota osana sodan tavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi YK:n ympäristöjärjestö UNEPin mukaan Yhdysvallat tahallisesti tuhosi puita Agent Orange -nimisellä kasvimyrkyllä heikentääkseen Vietkong-sissien suojaa 1961-1971. Sodankäynti tuottaa myös paljon päästöjä ja siten edistää ilmaston lämpenemistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten vesipula, ruokaturvan heikkeneminen tai ihmisten pakkosiirrot, lisäävät mahdollisuutta jännitteille ja pahimmassa tapauksessa aseellisille konflikteille. Klikkaa twiitataksesi!

Konfliktit myös lisäävät jo entuudestaan kukoistavaa luonnonvaraisilla eläimillä käytävää laitonta kauppaa ja salakuljetusta. Salakuljetettuja luonnonvaraisia eläimiä takavarikoitiin maailmalla yli 20 000 pelkästään vuonna 2017. Eksoottisille eläimille on kysyntää pimeillä markkinoilla, ja niistä saatavat rahat houkuttelevat metsästäjiä ja salakuljettajia. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa eläinten laiton salakuljetus on usein osa muuta laitonta salakuljetustoimintaa, joka keskittyy erityisesti raja-alueille Perussa, Boliviassa, Brasiliassa ja Kolumbiassa. Muussakin toiminnassaan laittomaan kauppaan kuten huume- ja asekauppaan nojaavat ääriliikkeet pyrkivät pääsemään apajille.

Monia sademetsän eläimiä kuten käärmeitä, kilpikonnia, krokotiileja ja kissaeläimiä myydään sekä paikallisille että kansainvälisille markkinoille paitsi lemmikeiksi myös ravinnoksi, koristeiksi ja  perinteiseen lääkintään. Villieläimiin liittyy runsaasti uskomuksia: niiden syömisellä uskotaan olevan terveysvaikutuksia tai niistä saatetaan tehdä parantavia amuletteja. Esimerkiksi Bolivian ja Perun rajalla Titicaca-järvellä elävän sammakolajin lihasta puristetun mehun ajatellaan parantavan mm. astmaa ja keuhkosairauksia. Euroopan Unioni on tukenut Etelä-Amerikassa paikallisten viranomaisten yhteistyötä salakuljetuksen lopettamiseksi. Myös valvontakameroiden asentaminen on jossain määrin auttanut hillitsemään eläinten pyydystämistä myytäviksi.

Perun Iquitosissa Belénin torilla puolestaan on jälleen myytävänä yli 200 eri eläinlajia huolimatta siitä, että osana koronanvastaisia toimia viranomaiset sulkivat torin. Iquitosin kaupunki on ollut yksi maailman pahimmista koronapesäkkeistä, sillä yli 70 % kaupungin väestöstä sairasti koronan ja kaupungin terveydenhuolto petti täysin. Markkinapaikoilta, joilla myydään luonnonvaraisia eläimiä epähygieenisissä oloissa, monet sairaudet saattavat siirtyä eläimistä ihmisiin. Näin kävi Kiinan Wuhanissa, josta koronaviruspandemia sai alkunsa.

Eläimet sodassa: aseita, kulkuvälineitä ja väkivallan uhreja

Uhanalaisten eläinten ahdinkoon on joissain maissa pyritty vastaamaan tuomalla eläimiä eläintarhoihin, joissa lajeja voidaan elvyttää, kävijöitä valistaa uhanalaisista lajeista ja ympäristönsuojelusta ja samalla kerätä tutkimustietoa. Ukrainan sota nosti kuitenkin esiin eläintarhoissa elävien villieläinten tukalan aseman kriisitilanteiden puhjetessa. Kiovan eläintarhan elefanttien uutisoitiin saaneen rauhoittavia lääkkeitä niiden panikoitua sodankäynnistä, kun taas seeprojen ja kirahvien kerrottiin juoksevan vauhkoontuneina aitauksissaan. Monia eläintarhan eläimiä uhkasi nääntyminen ruoan loppuessa ja henkilökunnan resurssien huvetessa, vaikka hoitajia on jopa yöpynyt eläintarhassa näin välttäen kulkemista kotinsa ja eläintarhan välillä Venäjän pommitusten keskellä.

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muualta. Irakissa Mosulin eläintarhan eläimistä ainoastaan kaksi selviytyi Isisin vallasta ja Mosulin vapautustaistelusta. Syyriassa 2017 onnistuttiin haastavalla operaatiolla pelastamaan kymmenkunta eläintä eläintarhasta, suurimman osan menehdyttyä kuitenkin pommituksiin tai ristituleen. Eläinten pelastusoperaatiot ovat haastavia paitsi toimintaympäristön myös niukkojen resurssien takia. Eläinten pelastamista ei nähdä ensisijaisena tai edes tärkeänä niin kauan kuin ihmiset kärsivät. Jo ennen sotaa puitteet eläintarhoissa voivat olla karut. Se kävi ilmi maailman surullisimmaksi jääkarhuksi kutsutun Arturon tapauksessa: sitä pidettiin aivan liian lämpimissä olosuhteissa argentiinalaisessa eläintarhassa.

Surullista kyllä eläinten viihdearvo menee usein eläinten hyvinvoinnin edelle. Vuonna 2021 Perun pääkaupungissa Limassa asuvalle perheelle paljastui, että heidän 13 Yhdysvaltain dollaria maksanut koiransa olikin villi kettu, kun se karkasi ja alkoi metsästää kanoja ja sikoja. Run Runiksi nimetystä ketusta tuli pian paikallinen kuuluisuus ja se päätyi lopulta eläintarhaan asumaan. Viranomaiset arvelivat, että Run Runin emo oli tapettu, jotta sen suloiset poikaset voitaisiin myydä eteenpäin. Samoin kuin Arturo-karhun elinoloista piittaamattomat vieraat ja eläintarhan pitäjät, Run Runin pilkkahinnalla ostanut perhe selvästi ei välittänyt lemmikkinsä alkuperästä tai hyvinvoinnista.

Lemmikkien määrä onkin räjähdysmäisesti kasvanut viime vuosikymmeninä ja erityisesti Covid-19- pandemian myötä, lisäten eläinten kaltoinkohtelun ja esimerkiksi koirien pentutehtailun riskiä. Ukrainan sota osoitti, että sotaa pakenevat ihmisten lisäksi myös heidän lemmikkinsä, kun sosiaalisessa mediassa jaettavissa kuvissa nähtiin kodeistaan pakenevien ihmisten kantavan kissojaan sylissä rajan yli turvaan. Ukrainassa toimiva eläinoikeusjärjestö UAnimals julkaisi huhtikuun alussa videoita koiratarhasta, jonka 500:sta koirasta 350 oli nääntynyt nälkään sodan puhjettua ja koiratarhan jäätyä Venäjän saartamaksi. Tarhoihin hylätyt koirat joutuivat siis kertaalleen ihmisten toiminnan uhreiksi.

Lemmikkien uhille altis asema on näkynyt myös muissa konflikteissa. Äärijärjestö Isis meni astetta pidemmälle kieltämällä kaikki lemmikit, joita se tappoi joskus hyvinkin raa’alla tavalla. Koiria pidetään islamissa saastaisina, mutta Isisin väitetään esimerkiksi sitoneen koiria autoihin kiinni ja raahanneen niitä perässään. Isisin väitettiin myös käyttäneen eläimiä ampumaharjoituksissaan. Eläinten raaka kohtelu heijastaa laajempaa asenteiden koventumista konfliktitilanteissa – eläinten inhimillinen kohtelu on epätodennäköistä kontekstissa, jossa ihmisiäkin kidutetaan kuoliaaksi.

Eläinten raaka kohtelu heijastaa laajempaa asenteiden koventumista konfliktitilanteissa - eläinten inhimillinen kohtelu on epätodennäköistä kontekstissa, jossa ihmisiäkin kidutetaan kuoliaaksi. Klikkaa twiitataksesi!

Tuotantoeläimetkään eivät säästy sodalta. Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan myötä ruokatuotanto heikentyi, mikä johti siihen, että moni tuotantoeläin jouduttiin lopettamaan, koska niille ei ollut ruokaa. Vaikka se ei muuttanut eläinten lopullista kohtaloa, aiheutti se suuret taloudelliset tappiot. Tämä muistuttaa kautta aikojen käytetystä sotataktiikasta surmata tai varastaa karjaa, minkä avulla voidaan tuhota toisen yhteisön elinkeino ja näin sabotoida sen mahdollisuuksia ruokkia sekä siviilejä että taistelijoita. Esimerkiksi viljelijöiden ja paimentolaisten konflikteissa Nigeriassa nähdään tätä yhä tänä päivänä.

The Atlantic -lehden kirjoituksessa eläimiä kuvaillaan “äärimmäisiksi siviileiksi” (ultimate non-combatants). Eläinten osallisuutta konflikteissa on kuitenkin erityisesti leimannut niiden hyötykäyttö osana sotaponnisteluja. Suomenhevoset olivat toisessa maailmansodassa keskeisiä etulinjan kuljetuksissa ja tykkien vetämisessä. Suomenhevosille kehiteltiin omia varustuksia, ja eläinlääkintämiehet hoitivat loukkaantuneita hevosia. Sodassa hevosia kuoli arviolta 20 000. Myös koirien historia osana sodankäyntiä on pitkä, ja koiria koulutettiin esimerkiksi panssarintorjuntaan toisessa maailmansodassa.

Teknologian kehityskään ei ole korvannut eläinten roolia konflikteissa. Sodan jäljiltä jääneet maamiinat aiheuttavat vuosittain tuhansia kuolonuhreja, ja niihin kuolee ihmisten lisäksi karjaa ja villieläimiä. Kambodzassa käytetään rottia miinantorjunnassa niiden kevyen painon ja hyvän hajuaistin takia. Tämän vuoden tammikuussa ilmoitettiin Magawan, miinojen löytämiseen koulutetun ja niitä peräti sata kappaletta haistaneen rotan kuolemasta. Terroristijärjestö Isisin johtajan kuolemaan johtaneeseen Barisha-operaatioon osallistui malinois-belgianpaimenkoira Conan, joka oli palvellut aiemmin jo 50:ssä taisteluoperaatiossa. Yhdysvaltain laivastoinstituutti ilmoitti huhtikuun lopulla Venäjän sijoittaneen sotilasdelfiinejä suojelemaan Mustanmeren laivastotukikohtaa. Eläinoikeusjärjestöt ovat puolestaan kritisoineet Yhdysvaltain käytäntöä käyttää eläimiä lääkintähenkilökunnan kouluttamiseen taistelutraumojen hoitamiseksi, mutta lainsäädäntöehdotukset eivät ole menneet läpi, koska sitä pidetään realistisimpana vaihtoehtona harjoitella sodassa syntyvien traumojen ja vammojen hoitamista.

Pandemian karu todellisuus (villi)eläinten ja suojelutyön kannalta Afrikassa

Toimet hillitä koronapandemian laajenemista saivat aikaan vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurannaisvaikutuksia ympäri maailman. Etenkin alemman keskitulotason maissa ja kehittyvissä maissa, joissa terveydenhuoltosektorilla ei ole kapasiteettia turvata hoitoa kaikille, nähtiin rajuja sulkuja vailla etätyö- tai opiskelumahdollisuuksia. Miljoonat työntekijät passitettiin kotiin ilman palkkaa tai rahallista tukea valtiolta. Tiukasti valvotut liikkumiskiellot tekivät lisäelannon hankkimisesta lähes mahdotonta. Vaikka pandemia on myös jossain määrin tuonut positiivisia vaikutuksia luonnonsuojelulle, ovat pandemian seurannaisvaikutukset uhanalaisten eläinten suojelulle ja salametsästyksen vastaiselle työlle Afrikassa olleet vakavat.

Afrikassa pandemian aiheuttama kriisi on luonut tilanteen, jossa luonnonsuojelun rahoitus on vähentynyt, luonnonsuojelujärjestöjen toimintaa on rajoitettu ja ihmisten aiheuttama uhka luonnolle on kasvanut. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat olleet suojelualueet, jotka ovat lähes täysin riippuvaisia turismin tuomista tuloista toimintojensa ylläpitämiseksi. Turismilla onkin usein positiivinen linkki eläintensuojeluun, sillä esimerkiksi Afrikan safarituristit tuovat monenlaista sivubisnestä ja luovat runsaasti työpaikkoja majataloille ja ravintoloille. Turistien tuomilla puistomaksuilla maksetaan puistonvartijoiden palkkoja ja ylläpidetään salametsästyksen vastaista työtä. Namibian luonnonsuojelualueista 90 % saa rahoituksensa valokuvaturismista ja laillisesta metsästyksestä, ja Zimbabwen ja Etelä-Afrikan kansallispuistojen viranomaisten budjeteista 80 % tulee turismista.

Kansainvälisten matkustusrajoitusten tultua voimaan turismi katosi käytännössä yhdessä yössä, ja samalla katosivat sen tuomat rahavirrat uhanalaisten eläinten ja luonnon suojeluun. Afrikassa kansainvälinen turismi laski 99 % keväällä 2020, eikä turismi ole vieläkään toipunut pandemiaa edeltäneelle tasolle. Botswanassa rajojen sulkeminen turisteilta johti 2,2 miljoonan dollarin menetykseen pelkästään metsästysluvissa; raha olisi mennyt valtion ja paikallisjärjestöjen tukemiseen. Kenya Wildlife Servicen luonnonsuojelutyön tulot putosivat 95 %. Villieläinten laskenta keskeytyi, suojelu- ja koulutushankkeet pysähtyivät ja salametsästys sekä villieläinten metsästys ravinnoksi lähtivät nousuun. Kuten taloudellisten kriisien aikana yleensä, on myös muista lähteistä kuin turismista tuleva luonnonsuojelun rahoitus vähentynyt pandemian aikana. Esimerkiksi joidenkin maiden ympäristötoimialojen budjetit siirrettiin muuhun pandemian vastaiseen työhön pois ympäristönsuojelusta.

Eläinten ongelmat ovat myös ihmisten ongelmia

Ihmisille eläimet ovat ruokaa, viihdettä, lemmikkejä, tulolähteitä tai sodankäynnin välineitä. Tämä epäsymmetrinen hyöty-haittasuhde vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä, koska eläimet ovat alisteisen asemansa takia riippuvaisia siitä, että ihminen puuttuu omaan toimintaansa. Ihmiskunnalla olisi kuitenkin syytä toimia myös omia etujansa ajatellen, sillä eläinten ja luonnon tuhoutumisella on seurannaisvaikutuksia myös ihmisille.

Lyhytaikaiset tapahtumat kuten konfliktit voivat olla äkillisten poliittisten päätösten seurausta ja tapahtua yön yli, mutta niiden vaikutukset ovat pitkäaikaisia. Eläimillekin haitallinen ympäristön tuhoutuminen osana sodankäyntiä on yhdistetty syöpien ja synnynnäisten epämuodostumien lisääntymiseen ihmisillä. Sen lisäksi, että monen lajin uhanalaisuus on luonnon monimuotoisuuden kannalta katastrofi, heikentää se esimerkiksi myös ihmisen kannalta tärkeätä ruokatuotantoa. Ylikulutuksen ja kysynnän seuraukset ovat erityisesti globaalien tuotantoketjujen ja -menetelmien takia kuitenkin epäsuorat, minkä takia niiden paikalliset vaikutukset ja syy-seuraussuhde jäävät helposti huomiotta.

Vaikka ihmisten ja eläinten kohtaamat haasteet luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta aina konflikteihin asti kulkevatkin käsi kädessä, jäävät eläimet valitettavasti todennäköisesti jatkossakin isompien prioriteettien sivuuttamiksi. Klikkaa twiitataksesi!

Optimismia tulevaisuutta ajatellen vähentää se, että eläimille ja ihmisille leimallinen eriarvoisuus on edelleen läsnä ihmisten ja maiden välillä. Kuvaavaa on esimerkiksi kilpajuoksu rokotteista, jossa köyhemmät maat ovat jääneet jälkeen siitäkin huolimatta, että se uhkaa kostautua myöhemmin myös rokotteita haaliville rikkaille maille. Vaikka ihmisten ja eläinten kohtaamat haasteet luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta aina konflikteihin asti kulkevatkin käsi kädessä, jäävät eläimet valitettavasti todennäköisesti jatkossakin isompien prioriteettien sivuuttamiksi.

—-

Kirjoittajat: Mariette Hägglund, Anna Virkama, Reetta Näsi, Sonja Heikkinen

Editointi: Eero Säynäjäkangas, Johanna Metsänheimo

Kielenhuolto: Matti Marjamäki