Jaa

Lukuaika: 7 minuuttia

Qatar Airways mainostaa lentokoneensa kyljessä maassa vuonna 2022 pidettäviä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja. Kuva: Md Shaifuzzaman Ayon / Wikimedia Commons

Jalkapallo on ympäri maailman ja läpi historian ollut usein hyvinkin poliittista. Viimeisen muutaman vuoden aikana erityisesti useat Persianlahden maat ovat ottaneet jalkapallon mukaan poliittisten ja alueellisten tavoitteiden ajamiseen. Arabiemiraatit, Qatar ja Saudi Arabia ostavat ja sponsoroivat eurooppalaisia jalkapalloseuroja. Maat myös järjestävät kansainvälisesti merkittäviä turnauksia ja otteluita poliittisen vaikutusvallan ja taloudellisen aseman kohentamiseksi sekä erityisesti vahvistaakseen kansainvälistä imagoaan.

Persianlahden kasvaneet investoinnit kansainväliseen jalkapalloon

Lokakuussa 2021 Saudi Arabian valtion sijoitusyhtiön johtama konsortio osti britannialaisen Newcastle United -joukkueen yli 300 miljoonalla eurolla. Tämä oli osa viimeisen vuosikymmenen kehityskulkua, jossa Persianlahden maat kasvattavat investointejaan kansainväliseen jalkapalloon. Muita Persianlahden maiden kuninkaallisten ja sijoittajien omistamia joukkueita ovat muun muassa Manchester City (Arabiemiraattien Sheikh Mansour), Paris Saint-Germain (Qatarin Nasser Al-Khelaifi) ja Sheffield United (Saudi Arabian Abdullah bin Mosaad bin Abdulaziz al-Saud). Myös monet muut Euroopan suurimmista jalkapalloseuroista saavat merkittävimmät sponsorituet erityisesti Arabiemiraateissa ja Qatarissa sijaitsevilta yrityksiltä.

Kaikista merkittävin Persianlahden maiden sijoitus yksittäiseen jalkapallotapahtumaan on tämän vuoden marras-joulukuussa Qatarissa järjestettävä FIFA:n maailmanmestaruusturnaus. Lisäksi muun muassa Saudi Arabia on järjestänyt Riadissa Italian ja Espanjan Super Cup -otteluita, ja Arabiemiraatit on vuodesta 2009 järjestänyt viisi kertaa seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut.

Vaikka Arabiemiraattien, Qatarin ja Saudi Arabian ostamat eurooppalaiset jalkapallojoukkueet ovat nimellisesti yksittäisten henkilöiden tai yhtiöiden omistamia, on niissä kuitenkin usein  takana valtion rahaa ja intressejä. Esimerkiksi Saudi Arabian johtama konsortio, joka osti Newcastle Unitedin, lupasi olla valtion kontrollin ulkopuolella. Konsortiota johtaa Saudi Arabian valtion sijoitusyhtiön johtaja, Mohammed bin Salman, joka on kuitenkin käytännössä koko valtion de-facto johtaja. Lisäksi näissä maissa järjestetyt suuret tapahtumat ovat osoitus hallitsijoiden kiinnostuksesta jalkapalloa kohtaan, sillä niiden järjestäminen ei olisi mahdollista ilman hallinnon tukea.

Sydänten ja mielten valloitus

Jalkapalloon sijoittaminen on osa Persianlahden maiden laajempaa strategiaa nostattaa maiden arvostusta ja mainetta kansainvälisesti. Samaan strategiaan kuuluvat myös muun muassa Dohan, Abu Dhabin ja Dubain suuret museohankkeet sekä Saudi Arabian elokuvateatterit, joita on rakennettu useita sen jälkeen kun maa salli ne vuonna 2018. Urheilun osalta tällaista tahriintuneen maineen kiillotusta  ovat muun muassa ihmisoikeusjärjestöt kutsuneet ”urheilupesuksi”.

Suuri syy tähän urheilupesuun on näiden Persianlahden maiden synkkä ihmisoikeustilanne ja vapauksien puute. Esimerkiksi Saudi Arabia käyttää kidutusta rangaistuksena, syrjii naisia ja estää sananvapauden toteutumisen. Arabiemiraatit muun muassa syyllistyy mielivaltaisiin pidätyksiin, vankien julmaan ja epäinhimilliseen kohteluun ja sananvapauden tukahduttamiseen. Qatarissa esimerkiksi siirtotyöläiset kohtaavat työvoiman väärinkäytöksiä, sananvapautta rajoitetaan ja naiset ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kohtaavat julkista syrjintää.

Monet alueen maat pyrkivät jalkapallon avulla kiinnittämään maailman huomion pois näistä asioista ja siten vähentämään autoritaarisen hallinnon ja ihmisoikeuskysymysten saamaa negatiivista kansainvälistä huomiota. Sen sijaan maat pyrkivät osoittamaan olevansa kehityksen ja modernisaation aallonharjalla. Esimerkiksi Qatarin maailmanmestaruuskilpailujen projektiin kuuluu useiden uusien stadionien rakentaminen ja muun infrastruktuurin parantaminen, mitä Qatar myös aktiivisesti mainostaa. Tämä tulee arviolta maksamaan Qatarille yhteensä jopa noin 200 miljardia euroa, mikä on yli 50 kertaa enemmän kuin Etelä-Afrikan investoinnit vuoden 2010 kisoihin ja yli 10 kertaa enemmän kuin Venäjän vastaavat investoinnit vuoden 2018 kisoihin.

Vaikka erityisesti Qatarin maailmanmestaruuskilpailut ovat saaneet osakseen suurtakin kritiikkiä muun muassa maan ihmisoikeustilanteen vuoksi, on Persianlahden maiden maineen kohotus ainakin joidenkin maiden osalta osittain onnistunut. Esimerkiksi kun Saudi Arabia osti Newcastle Unitedin, kritiikki maan ihmisoikeustilannetta ja poliittisten vapauksien puutetta kohtaan yltyi nopeasti mutta myös haihtui nopeasti. Tuhannet joukkueen kannattajat juhlivat uutta omistajaa heiluttamalla Saudi Arabian lippuja ja julkaisemalla positiivisia kannanottoja sosiaalisessa mediassa. Kansainvälisten jalkapallotapahtumien aikana nämä maat myös usein saavat positiivista julkisuutta maailmankuuluilta pelaajilta. Esimerkiksi “Dubai Globe Soccer Awards” -palkintojuhlan aikana joulukuussa 2021 monet maailman suurimmista jalkapallotähdistä, kuten Robert Lewandowski, Kylian Mbappé ja Cristiano Ronaldo, jolla on yli 400 miljoonaa Instagram-seuraajaa, julkaisivat mairittelevia kuvia Dubaista sosiaalisen median tileillään.

Taloudellinen kasvu ja alueellisen aseman vahvistaminen

Arabiemiraatit, Qatar ja Saudi Arabia havittelevat sekä taloudellista kasvua että alueellista tai kansainvälistä vaikutusvaltaa. Jalkapallo pelaa tässäkin oman osansa. Investoinnit jalkapalloon ovat yksi tapa lisätä yhteyksiä länsimaiden yritysverkostoon ja saada rahavirtoja maihin. Erityisesti Qatarin kauppasaarron aikana, joka alkoi vuonna 2017 kun Saudi Arabian johtama koalitio syytti Qataria terrorismin tukemisesta ja muun muassa katkaisi diplomaattisuhteet Qatariin, jalkapallo oli myös osa alueellista kiistelyä.

Öljystä riippuvaisten maiden täytyy tulevaisuudessa hajauttaa tulojaan samalla kun maailma siirtyy öljyn jälkeiseen aikaan. Eurooppalainen jalkapallo on yksi osa tätä tulojen hajautusta ja myös kannattava sijoitus. Euroopan jalkapallomarkkinoiden tuotot nousivat 65 prosenttia vuosina 2010–2018. Suurten joukkueiden sponsorointi lisää myös turismia epäsuorasti nostamalla maiden tunnettuutta ja suorasti isojen jalkapallotapahtumien tuodessa maihin jalkapalloturisteja. The Economist -lehden raportin mukaan urheilu, jalkapallo mukaan lukien, on avainasemassa Persianlahden maiden matkailun kehittämisessä ensi vuosikymmenellä. Esimerkiksi edellä mainitut Manchester City ja PSG tekevät säännöllisiä matkoja Persianlahdelle harjoituksiin ja turnauksiin ja tuovat mukanaan kannattajia. Tämä mahdollistaa maiden turistikohteiden markkinoinnin kansainvälisesti. Yksin Qatarin maailmanmestaruuskilpailuhin on arvioitu tulevan jopa 1,2 miljoonaa turistia.

Vaikkakin vain hetkellisesti, Qatarin kauppasaarto osoitti, että jalkapallosta on myös alueellisen ja poliittisen kamppailun välineeksi. Kriisin aikana vuosina 2017–2021 useat väitetysti saudiarabialaiset raportit pyrkivät horjuttamaan yleistä kansainvälistä uskoa Qatarin kykyyn järjestää jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Qatarilainen useassa maassa toimiva beIN-urheilutelevisiokanava sai myös vastustajakseen ilmeisesti saudiarabialaisen piraattikanava beoutQ’n, joka varasti beINin lähetysten sisältöä. Nämä olivat osa laajempaa disinformaatiokampanjaa ja taloustoimia, jotka pyrkivät horjuttamaan Qatarin alueellista asemaa ja uskottavuutta. Taustalla oli muun muassa Saudi Arabian näkemys, jonka mukaan Qatarilla on ollut liian läheiset suhteet Iraniin.

Miten jalkapallon käyttö poliittisena välineenä on ollut mahdollista?

Yksi modernin jalkapallon suurimmista ongelmista, korkean tason korruptio ja lahjonta, on osaltaan mahdollistanut jalkapallon käyttämisen politiikan välineenä erityisesti Persianlahden maissa. Kun Arabiemiraattien Sheikh Mansour osti Manchester Cityn, joukkueen edellinen omistaja Thaksin Shinawatra oli korruptiosyytösten kohteena. Qatarin saatua vuoden 2022 maailmanmestaruuskisat muun muassa Yhdysvallat syytti maata äänien ostamisesta lahjuksilla kansainvälisessä jalkapalloliitossa FIFA:ssa, mikä on osa laajempaa liiton ympärillä vuosia vellonutta korruptioskandaalia.

Kenties jopa perustavanlaatuisin ongelma on kuitenkin jalkapallossa, ja urheilussa laajemminkin, liian vähäinen kiinnostus ihmisoikeuksia kohtaan. Vaikka monien maiden pelaajat ovat osoittaneet huolta Qatarin ihmisoikeustilanteesta ja ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International, ovat nostaneet toistuvasti lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia esille, näyttää siltä että yksikään maa ei tule julkisista vetoomuksista huolimatta boikotoimaan kisoja. Kannattajatkin ovat ostaneet jo yli 800 000 lippua.

Uusimpana räikeänä esimerkkinä ihmisoikeuksien sivuuttamisesta voidaan pitää kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn johtajan Gianni Infantinon lausuntoja toukokuun alussa järjestetyssä konferenssissa Los Angelesissa. Infantinolta kysyttiin, sitoutuisiko FIFA auttamaan niitä perheitä, jotka ovat menettäneet MM-kisaprojektin eteen työskennelleitä läheisiään. Heitä on raporttien mukaan jopa 6 000 ihmistä. Vaikka Infantino muun muassa mainitsi, että FIFA tutkii joitakin kuolintapauksia, mieleenpainuvimmaksi kommentiksi hänen vastauksessaan jäi asiaa vähättelevä lausahdus: “Kun annat työtä jollekin, jopa vaikeissa olosuhteissa, annat hänelle arvokkuutta ja ylpeyttä. Se ei ole hyväntekeväisyyttä.”

Tilanne voi kuitenkin muuttua. Historiallisena esimerkkinä tästä voidaan pitää sitä, kun FIFA sulki Etelä-Afrikan pois kansainvälisestä jalkapallosta 1960-luvun alussa, mikä oli yksi tapa kiinnittää kansainvälistä huomiota apartheid-politiikkaa vastaan. Euroopan jalkapalloseurat ovat myös nykypäivänä enenevissä määrin ottaneet osaa taisteluun rasismia ja muuta syrjintää vastaan. Myös jalkapallokannattajat voivat taistella positiivisen muutoksen puolesta. Kesällä 2021 Euroopan mestaruuskisoissa Münchenin kaupunki pyysi lupaa valaista kaupungin stadion sateenkaaren väreissä osoittaakseen tukensa sukupuolten moninaisuutta kohtaan vastalauseena Unkarissa säädetyn LGBTQ+-vastaisen laille. UEFA:n kielteinen päätös aiheutti monissa eurooppalaisissa jalkapallofaneissa ja laajemmassakin yleisössä voimakasta vastarintaa.

Politiikka on osa jalkapalloa, ja Persianlahden maat, kuten useat muutkin autoritaariset ja kansainvälistä mainettaan kohottamaan pyrkivät valtiot, käyttävät sitä urheilupesuun. Jalkapallo voisi kuitenkin tarjota myös mahdollisuuden ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien puolustamiseen, ja kuluttajat voisivat tahtoessaan äänestää jaloillaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Persianlahden maat ovat voittamassa ensimmäisen erän, ja siinä suurimmassa roolissa on kiiltokuvan pesu.

Kirjoittaja: Jarno Välimäki

Editointi: Milja Suihko, Reetta Näsi

Kielenhuolto: Ida Andersson

Jaa