Suvi Kurki (VTM, KTM) on myyntijohtaja kiinalaisessa kestomagneetteja valmistavassa yrityksessä. Kurki tekee myös Kiinaan liittyviä konsultointi ja -tutkimustehtäviä freelancerina.

Harvinaiset maametallit ovat merkittävä tekijä Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa ja ne kuuluvat tärkeimpiin huipputeknologian raaka-aineisiin. Kiina käyttää hyväkseen monopoliasemaansa metallien kansainvälisillä markkinoilla ja uhkailee toistuvasti länsimaita myyntirajoituksilla. Mikäli Kiina lopettaisi harvinaisten maametallien myynnin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, olisi se suuri uhka näiden alueiden talouksille sekä turvallisuudelle.

Harvinaisiin maametalleihin kuuluu yhteensä 17 alkuainetta, kuten dysprosium, terbium, praseodyymi, neodyymi, tulium ja cerium. Nämä metallit jaetaan yleensä kahteen eri luokkaan, kevyisiin ja raskaisiin. Raskaat maametallit ovat kevyitä maametalleja vaikeampia, kalliimpia ja saastuttavampia louhia. Kiina on hallinnut sekä kevyiden että raskaiden harvinaisten maametallien kansainvälistä markkinaa jo parikymmentä vuotta. Esimerkiksi terbium on yksi tärkeimmistä raskaista maametalleista. Sitä käytetään esimerkiksi puolustusteollisuudessa ja sähköautoissa, ja sen markkinat ovat melkein yksinomaan Kiinan hallussa. Neodyymia, praseodyymia ja dysprosiumia käytetään puolestaan muun muassa teollisissa magneeteissa, joita löytyy esimerkiksi sähkömoottoreista ja kaiuttimista.

Vaikeudet harvinaisten maametallien tuotannossa ja kaupassa aiheuttaisivat isoja ongelmia maailmantaloudelle, sillä ne ovat välttämätön osa monia moderneja teknologioita. Kiina on itse asiassa yksi ainoista maista, joka myy harvinaisia maametalleja vientiin. Monet valtiot nimittäin pitävät niitä liian arvokkaina vientituotteiksi. Ne ovat turvallisuuspoliittisesti merkittäviä, sillä niitä käytetään aseteollisuudessa muun muassa hävittäjälentokoneissa, miehittämättömissä lennokeissa sekä ohjuksissa. Niitä käytetään myös monissa keskeisissä korkean teknologian tuotteissa kuten sähköautoissa, tietokoneissa, puhelimissa ja akuissa. Ne ovat merkittäviä myös uusiutuvan energian kannalta, sillä tuuliturbiinit vaativat suuria määriä harvinaisia maametalleja. Metallit ovat siis tärkeitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Euroopan riippuvuus Kiinan maametalleista on erityisen suuri, sillä maanosa hankkii edelleen yli 95 % harvinaisista maametalleista Kiinasta.

Klikkaa twiitataksesi.

Nimestään huolimatta harvinaiset maametallit eivät kuitenkaan ole hirvittävän harvinaisia. Euroopasta ja Yhdysvalloista löytyy tarpeeksi varantoja niiden omiin tarpeisiin; Euroopan (poislukien Venäjä) ja Yhdysvaltojen maaperässä harvinaisia maametalleja on noin kaksi miljoonaa tonnia. Kiinalla varantoja on puolestaan noin kaksikymmentä kertaa enemmän. Maametallien louhintaan ja jalostamiseen liittyy kuitenkin monia taloudellisia, poliittisia ja ympäristöllisiä ongelmia.

Näiden ongelmien vuoksi harvinaisten maametallien louhinta ja jalostaminen lopetettiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lähes täysin jo yli toista vuosikymmentä sitten. Tämän vuoksi tuotanto on keskittynyt pitkälti Kiinaan: vuonna 2020 maa vastasi globaalista harvinaisten maametallien louhinnasta yli 60 % ja jalostuksesta noin 80 % (eri arviot vaihtelevat 70 ja 80 % välillä). Euroopan riippuvuus Kiinan maametalleista on erityisen suuri, sillä maanosa hankkii edelleen yli 95 % harvinaisista maametalleista Kiinasta. 

Kiina rajoittaa kauppaa

Kiina aloitti harvinaisten maametallien kaupan rajoittamisen ensimmäisen kerran vuonna 2007 pitääkseen niiden hinnat korkealla ja rajoittaakseen saasteita, mutta nämä rajoitukset eivät olleet pysyviä.  Kiina uhkaili uusilla rajoituksilla vuonna 2011, kun Yhdysvallat ensimmäisen kerran 2000-luvulla asetti sille kaupparajoituksia. Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kauppasota laittoi Kiinan jälleen vuonna 2019 uhkailemaan kaupan rajoittamisella. Molemmilla kerroilla harvinaisten maametallien hinnat nousivat rajusti, mikä aiheutti isoja ongelmia kansainvälisissä toimitusketjuissa. Kiina ei kuitenkaan asettanut maametallien kauppaa virallisesti osaksi vientituotteiden kontrollia, mutta jo pelkkä sillä uhkailu ja hintojen nousu sai Yhdysvallat varpailleen. 

Vaikka kaupparajoitease on Kiinan käsissä, riskinä on, että mikäli Kiina rajoittaa harvinaisten maametallien vientiä, voi harvinaisten maametallien tuotanto alkaa kasvaa muualla. Kiinan on myös tunnistettu madaltavan hintoja ja kiihdyttävän tuotantoa joka kerran, kun jossain muualla on alettu kehittää omaa tuotantoa. Näin se on parin vuosikymmenen ajan onnistunut tappamaan ulkomaisen kilpailun ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa.

Kiinassa harvinaisten maametallien louhinta on valtionalaisten yritysten hallussa, minkä lisäksi laitonta louhintaa tapahtuu maassa jonkin verran. Keskeisin harvinaisten maametallien esiintymä löytyy Pohjois-Kiinasta, Sisä-Mongolian alueelta. Lisäksi Xinjiangin alueella on laajoja malmiesiintymiä ja kaivoksia. Kiinan oma harvinaisten maametallien kulutus on niin suurta, että vaikka Kiina on yksinvaltias harvinaisten maametallien jalostuksessa, on sillä itsellään ollut myös hankaluuksia ajoittain louhia tarpeeksi metalleja sen omaan käyttöön. Se on turvautunut myös ostamaan raakamalmia Myanmarista ja jopa Yhdysvalloista. Yhdysvalloilla ei ole kuitenkaan omaa metallien jalostusta, joten se joutuu ostamaan jalostetut maametallit lopulta Kiinasta.

Tuotannon lisääminen muualla haastavaa

Länsivaltiot ovat yhä tietoisempia Kiina-riippuvuuksistaan ja niihin liittyvistä riskeistä. Vuoden 2011 harvinaisten maametallien kaupan rajoitusuhan jälkeen, ja jälleen vuonna 2019, ovat monet valtiot alkaneet selvittää tuotantoketjujen mahdollista rakentamista Kiinan ulkopuolelle. Etenkin Yhdysvallat, Japani ja Australia ovat kasvattaneet omaa metallien jalostustaan. Eurooppa tulee tässä muita suurvaltoja jäljessä, mutta maanosassa on suunnitteilla myös omaa tuotantoa. Harvinaisten maametallien esiintymiä löytyy myös Euroopan sisältä, merkittävissä määrin myös Suomesta. Niiden louhiminen on kuitenkin hyvin saastuttavaa ja vaatii isoja investointeja.

Etenkin Yhdysvalloilla on aggressiivinen suunnitelma rakentaa oma tuotantoketju harvinaisille maametalleille. Vuoden 2021 alussa presidentti Joe Biden toimeenpani kymmenien miljoonien dollarien ohjelman, jonka tarkoituksena on kehittää Yhdysvalloissa keskeisten raaka-aineiden omaa tuotantoa. Tähän ohjelmaan kuuluvat myös harvinaiset maametallit. Yhdysvallat on selkeästi ilmaissut pyrkivänsä lisäämään harvinaisten maametallien louhintaa ja lisäävänsä harvinaisten maametallien varastoja.  

Käytännössä ei ole kuitenkaan helppoa rakentaa kokonaisia tuotantoketjuja tyhjästä. Tavoitteeseen liittyy myös poliittisia haasteita, sillä ympäristöjärjestöt ja paikalliset alkuperäiskansat vastustavat uusia kaivoksia. Useat harvinaisten maametallien malmit sijaitsevat pohjoisella pallonpuoliskolla alueilla, joilla asuu alkuperäiskansoja ja luonto on myös erityisen herkkää. Kaivokset herättävät ymmärrettävästi vastustusta, sillä kaivostoiminta ja jalostaminen aiheuttavat suuria päästöjä.

Kaivokset herättävät ymmärrettävästi vastustusta, sillä kaivostoiminta ja jalostaminen aiheuttavat suuria päästöjä.

Klikkaa twiitataksesi.

Riskit ja ongelmat tuotannossa ovat lukuisat. Monet harvinaisista maametalleista sijaitsevat hyvin syvällä ja paikoissa, joissa on radioaktiivisia aineita. Tämä voi johtaa radioaktiivisten aineiden vuotamiseen ympäristöön ja vesistöihin ja lopulta juomaveteen. Louhinnan ja jalostamisen sivutuotteena syntyvä jäte on myös ongelmallista, jopa myrkyllistä ja sitä syntyy toista tuhatta tonnia jokaista maametallitonnia kohti. Lisäksi ilmaan pääsevät höyryt ovat myrkyllisiä ja koko prosessi vaatii paljon energiaa.      

Yhdysvalloilla oli vielä 1980-luvulla paljon omaa tuotantoa, mutta sittemmin suurin osa siirrettiin Kiinaan ympäristösyistä. Eurooppa ei puolestaan ole koskaan aloittanut laajamittaista louhintaa nimenomaan ympäristöongelmien takia. Louhinta ja jalostus ovat myös teknisesti vaativia prosesseja joiden kohdalla on vaikea lähteä kilpailemaan Kiinan kanssa, jolla on jo vuosikymmenien osaaminen takana. Monet puhuvat myös materiaalien kierrättämisestä, mutta laajan mittakaavan kierrätysjärjestelmän kehittäminen vie vuosia. 

Kansainvälisten hankintaketjujen tulevaisuus

Venäjän hyökättyä Ukrainaan on Euroopassa kiihtynyt tarve siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin, mikä vaatii toteutuakseen paljon harvinaisia maametalleja. Tämä puolestaan tarkoittaisi ainakin lyhyellä aikavälillä lisääntyvää riippuvuutta kiinalaisista jalostettujen harvinaisten maametallien tuottajista. Mikäli Eurooppa ja Yhdysvallat haluavat siirtyä fossiilittomaan energiaan, vaatii se valtavia investointeja esimerkiksi tuulivoimaloihin. Nämä puolestaan vaativat harvinaisia maametalleja, jotka tulevat nykyisin pääasiassa Kiinasta. Toisin sanoen lisääntynyt tarve uusiutuville energialähteille lisää lyhyellä aikavälillä kaupallista yhteistyötä Kiinan kanssa. Mahdollisesti vasta seuraavalla vuosikymmenellä olisi teoriassa mahdollista, että Euroopassa olisi omaa harvinaisten maametallien louhintaa ja jalostusta, mikäli siihen aletaan sijoittaa välittömästi. 

Bidenin hallinto jatkaa Trumpin aloittamaa Kiina-vastaista linjaa ja kamppailua maailman johtavan valtion asemasta. Osana kamppailua on puhuttu myös paljon tuotantoketjujen siirtämisestä pois Kiinasta. Todellisuudessa kansainvälisten hankintaketjujen irrottautuminen Kiinasta on kuitenkin erittäin vaikeaa ja vie vuosia. Uusien tehtaiden rakentaminen vie aikaa ja vaatii isoja investointeja. Toisaalta Yhdysvaltojen ja Euroopan korkea inflaatio lisää paineita kaupan helpottamiselle Kiinan kanssa. Yhdysvaltojen on jo ilmoitettu harkitsevan kiinalaisten tuotteiden tuontiverojen laskemista, jotta hintojen nousu maassa saataisiin pysäytettyä. 

Kiinalla on siis arviolta vielä ainakin kymmenen tehokasta vuotta aikaa kiristää EU:n ja Yhdysvaltojen päättäjiä harvinaisilla maametalleilla.

Klikkaa twiitataksesi.

Lisäksi monia raaka-aineita ei yksinkertaisesti löydy Euroopasta tai Yhdysvalloista tarpeeksi niiden omien teollisuuksien tarpeisiin. Harvinaiset maametallit ovat erinomainen esimerkki tuotteesta, joka tekee lyhyellä ajalla irrottautumisen kiinalaisesta tuotannosta mahdottomaksi. Mikäli Yhdysvallat haluaa todella ajaa Kiinan nurkkaan rakentamalla maasta irralliset tuotantoketjut, on sen kyettävä tuottamaan kriittiset raaka-aineet sen keskeisten teollisuudenalojen tarpeisiin itse tai ainakin siirtää hankinta Kiinan ulkopuolelle. Myös siellä saattaa kuitenkin törmätä Kiinaan, sillä Kiina omistaa lukuisia kaivoksia sekä Afrikassa että Etelä-Amerikassa, joten tehtävä saattaa osoittautua lähes mahdottomaksi. Yksi vaihtoehto on myös kehittää teknologioita, joihin ei tarvita harvinaisia maametalleja tai käyttää niitä nykyistä vähemmän. Esimerkiksi kestomagneettien kohdalla vaihtoehtoja on kuitenkin yritetty kehittää jo pitkään, mutta ilman hyviä tuloksia. 

Kiinasta irrottautuminen varsinkin lyhyellä aikavälillä johtaisi myös kuluttajatuotteiden nopeaan hintojen nousuun. Realistista on, että Yhdysvallat ja Eurooppa pystyisivät yhteistyöllä kehittämään harvinaisten maametallien tuotantoa seuraavan kymmenen vuoden aikana ja ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua kykenisivät hallitsemaan tuotantoketjua itsenäisesti. Kiinalla on siis arviolta vielä ainakin kymmenen tehokasta vuotta aikaa kiristää EU:n ja Yhdysvaltojen päättäjiä harvinaisilla maametalleilla. 

Kiinan paineet ja valta kasvavat

Kiinan valta-asema globaalisti etenkin kriittisillä aloilla on kasvamassa. Kiinalla on tulevaisuudessa maametallien lisäksi etuja myös tekoälysovelluksissa sekä digitaalisessa viestinnässä. Toisaalta Kiina on yksi globalisaation suuria voittajia ja avoin maailmankauppa on sille tärkeää. Kiinan ei myöskään parane suututtaa Yhdysvaltoja tai Eurooppaa entisestään. Lisäksi Kiina toivoo, että Yhdysvaltojen tuontitulleja tultaisiin pian madaltamaan. Se siis tuskin pyrkii rajoittamaan harvinaisten maametallien myyntiä ainakaan ennen kuin sen muut oljenkorret on ensin käytetty. 

Riippuvuus on myös omalla tavallaan kaksisuuntainen tie. Harvinaisten maametallien ostajista merkittävä osa on Japanissa, Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Koreassa, eikä Kiinalla ole todellista vaihtoehtoa lisätä vientiä muihin maihin. Maaliskuussa 2022 Kiinan teollisuus- ja informaatioteknologiaministeriö pyysi harvinaisten maametallien yrityksiä pitämään hinnat aisoissa, jotta  markkinat eivät ylikuumentuisi. Lisäksi ministeriö nosti louhinta- ja jalostuskiintiöitä 20 % tammikuussa 2022. Vuoden 2021 ja vuoden 2022 tammi- ja helmikuun harvinaisten maametallien myynti kasvoi verraten 10,8 %. Tämä viestii, että Kiina haluaa pitää markkinat toimivina eikä lähiaikoina aio rajoittaa myyntiä.

Länsivaltioiden riippuvuus kiinalaisesta tuotannosta ja Kiinan riippuvuus länsivaltioiden kulutuksesta pitävät yllä nykytilannetta, jossa kukaan ei uskalla tehdä uhkarohkeita liikkeitä.

Klikkaa twiitataksesi.

Toisaalta myös Kiinan sisällä on paineita ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Monilla harvinaisten maametallien kaivos- ja jalostusalueilla luonto on erittäin pahasti vaurioitunut: vesistöt ovat täynnä myrkkyjä, ilma on saastunutta ja viljelmät sekä karja kuolevat pystyyn. Monet paikalliset ovat myös sairastuneet ja alueilla on todettu lisääntynyt syöpäriski. Monet kiinalaiset valmistajat myös jatkuvasti rikkovat niille asetettuja myyntirajoituksia, joten hallinnon on vaikea kontrolloida valmistusta ja todellisia vientimääriä. Kiinan keskushallinto ei siis todellisuudessa pysty hallitsemaan harvinaisten maametallien markkinoita niin kokonaisvaltaisesti kuin se uskottelee, sillä se ei pysty täysin kontrolloimaan edes kiinalaisia yrityksiä. 

Länsivaltioiden riippuvuus kiinalaisesta tuotannosta ja Kiinan riippuvuus länsivaltioiden kulutuksesta pitävät yllä nykytilannetta, jossa kukaan ei uskalla tehdä uhkarohkeita liikkeitä. Ennustetun Xi Jinpingin kolmannen kauden aikana ja Kiinan BKT:n mahdollisesti ohittaessa Yhdysvallat, saattaa tähän tasapainoon kuitenkin tulla muutos. Tästä ennakoivat jo viimeaikaiset sotaharjoitukset Taiwaninsalmella Pelosin vierailun jäljiltä. Entistä agressiivisempi Kiina saattaa ottaa suurempia poliittisia riskejä tulevaisuudessa myös taloutensa kustannuksella. Mikäli muu maailma ei ole varustautunut lisäämällä omaa harvinaisten maametallien tuotantoaan tai vähentämällä niiden kulutusta, on Kiinan mahdollista laittaa kilpailijansa tilanteeseen, jossa ne eivät pysty valmistamaan monia korkean teknologian tuotteita.

_

Kirjoittaja: Suvi Kurki

Editointi: Eero Tuorila, Anton Karppanen, Julia Lintunen

Kielenhuolto: Hanna Lehto