Koronapandemia ja Ukrainan sota paljastivat EU:n talouden riippuvuuden maailmanlaajuisista toimitusketjuista. Komissio pyrkii vahvistamaan Euroopan kriisinkestävyyttä avoimella strategisella riippumattomuudella, joka merkitsee omavaraisuuden vahvistamista kaikista kriittisimmillä teollisuudenaloilla. Täydellinen omavaraisuus jäänee sen sijaan haaveeksi, sillä se vaatisi valtavia investointeja ja jopa protektionistista politiikkaa.

Euroopan unioni on viimeisten vuosikymmenten ajan rakentanut rauhaa ja vaurautta taloudellisten keskinäisriippuvuuksien avulla. Kaupan vapaus on ollut EU:n johtotähti niin sisämarkkinoilla kuin ulkosuhteissa. Nyt jo surullisenkuuluisan sävyn saanut lausahdus “Wandel durch Handel” – “Muutos kaupan avulla” viittaa erityisesti Saksan Venäjän-politiikan keskeiseen ajatukseen, jonka mukaan Venäjän sitoutuminen länteen varmistetaan keskinäisellä kaupankäynnillä. Samansuuntaista politiikkaa on sovellettu myös Kiinaan, jota EU nykyisin pitää kilpailijanaan niin taloudessa kuin Kiinan edustaman yhteiskuntamallin osalta.

Viimeistään Ukrainan sota ja koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot osoittivat Euroopan haavoittuvuuden toimitusketjujen häiriöille sekä kauppasuhteiden käyttämiselle kiristysvälineenä. Juuri nyt polttavin ongelma on energiakriisi, josta ulospääsy vaatii Euroopan komission mukaan panostuksia uusiutuvaan energiaan sekä vetyyn EU:n energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi. Koronapandemian aikana kriittisiä toimitusongelmia liittyi puolestaan hengityssuojaimiin ja mikrosiruihin. Samanaikaisesti vihreä ja digitaalinen siirtymä uhkaa johtaa vanhan fossiiliriippuvuuden korvaamiseen uusilla, aiempaa harvinaisemmilla raaka-aineilla, kuten esimerkiksi koboltilla, litiumilla ja titaanilla.

EU pyrkii ratkomaan tilannetta strategisella riippumattomuudella (engl. strategic autonomy), joka tarkoittaa “riippuvuuden vähentämistä toisista eniten tarvitsemiemme asioiden osalta, joita ovat kriittiset materiaalit ja teknologiat, elintarvikkeet, infrastruktuuri, turvallisuus ja muut strategiset alat”. On kuitenkin selvää, että täydellisen omavaraisuuden saavuttaminen olisi kallista ja todennäköisesti epärealistista. Strategista riippumattomuutta on lisäksi kritisoitu siitä, että kauppapolitiikassa pyrkimys riippumattomuuteen lipsahtaa herkästi protektionismin puolelle. Protektionismi puolestaan on omiaan ärsyttämään EU:n samanmielisiä kauppakumppaneita, kuten Yhdysvaltoja ja Australiaa, mikä voi johtaa epäsuotuisaan protektionismin kierteeseen. 

EU haluaa turvata teollisuutensa toimintakyvyn kaikissa tilanteissa

Keskustelu strategisesta autonomiasta käynnistyi 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien jälkimainingeissa, kun EU:n yhteisen puolustuksen kehittäminen nousi keskusteluun. Virallisesti jäsenmaiden valtiojohtajat käyttivät strategisen riippumattomuuden käsitettä ensimmäistä kertaa kuitenkin vasta Eurooppa-neuvoston päätelmissä yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vuonna 2013. Alkuun käsite viittasikin lähinnä Euroopan unionin toimintaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.

Vähitellen strateginen riippumattomuus on vakiintunut ohjaamaan EU:n pyrkimystä pysytellä maailmanlaajuisesti keskeisenä toimijana, kun Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen suurvaltakilpailu ravisuttaa maailmanpolitiikkaa. Strategisen riippumattomuuden sisältö on sopivan häilyvä ja muuntautumiskykyinen toimiakseen ohjenuorana eri aikoina ja politiikan eri osa-alueilla.

Teollisuus- ja kauppapolitiikkaan strateginen riippumattomuus laajentui viimeistään koronapandemian lamautettua maailmanlaajuiset toimitusketjut. Hengityssuojainten, lääkeaineiden ja mikrosirujen saatavuusongelmat yhdistyivät nopeasti keskusteluksi EU:n vauraudesta, hyvinvoinnista ja elpymisestä. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell on todennut, että itsessään mikään näistä Euroopalle tärkeistä tuotteista itsessään vielä ole strategisen tärkeä; geopoliittista merkitystä ne saavat vasta siinä vaiheessa, kun tuotanto keskittyy harvoihin maihin, jotka pahimmillaan ovat Euroopan geopoliittisia kilpailijoita.

Ratkaisuiksi toimitusongelmiin kaavailtiin tuotannon siirtämistä takaisin Eurooppaan. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä jäsenmaille jaetut 723,8 miljardia euroa ilmentävätkin erinomaisesti eurooppalaisen teollisuuden vahvistamista ja ylösajoa etenkin vihreää ja digitaalista siirtymää tukevilla toimialoilla, kuten uusiutuva energia ja teknologia. Suomessakin merkittävä osa tuesta ohjautuu yrityksille. Kaikista kriittisimpiä teollisuudenaloja lukuun ottamatta kaikkea tuotantoa on kuitenkaan korkeiden investointikustannusten vuoksi tuskin mahdollista tai järkevää siirtää Eurooppaan.

Samalla kauppapolitiikan muuttuminen yhä selvemmin geopoliittiseksi aseeksi korostaa strategisen autonomian merkitystä huoltovarmuustekijänä. Esimerkiksi Kiina rakentaa vallankäytön verkostojaan Uusi silkkitie -hankkeensa voimin ja pyrkii niin ikään käyttämään asemaansa harvinaisten maametallien tuottajana kauppa-aseena. Euroopalle Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 teki puolestaan kertaheitolla selväksi, että energia on tehokas kiristämisen muoto. Venäläisten maakaasuvirtojen tyrehtyminen on tuntunut kipeästi erityisesti Saksassa, jossa maakaasua tarvitaan kotien lämmityksessä ja teollisuuden raaka-aineena. Energia-ase toimii kuitenkin myös toiseen suuntaan: EU itse on pyrkinyt halvauttamaan Venäjän sotakassaa Venäjään kohdistetuin pakottein sekä pyrkimällä eroon venäläisen energian käytöstä.

Samalla kauppapolitiikan muuttuminen yhä selvemmin geopoliittiseksi aseeksi korostaa strategisen autonomian merkitystä huoltovarmuustekijänä

Klikkaa twiitataksesi.

Omavaraisuutta tavoitellaan kiertotaloudella ja eurooppalaisen tuotannon ylösajolla

Vastauksena energiakriisiin Euroopan komissio antoi 18.5.2022 REPowerEU-suunnitelman, joka sisältää toimenpiteitä Euroopan energiansaannin turvaamiseksi niin lyhyellä kuin keskipitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä keskeisiä toimenpiteitä ovat energian säästäminen sekä energiatoimitusten monipuolistaminen. EU on pyrkinyt vahvistamaan suhteitaan eri maakaasun toimittajiin, kuten Norjaan, Azerbaidzaniin, Israeliin ja Egyptiin. Keskipitkällä aikavälillä EU aikoo turvata energiaomavaraisuutensa panostuksilla uusiutuvaan energiaan ja vetyyn.

Euroopan vihreän siirtymän myötä riippuvuus fossiilisista energianlähteistä on muuttumassa riippuvuudeksi erilaisista raaka-aineista, jotka ovat välttämättömiä esimerkiksi aurinkopaneelien, tuulivoimaloiden ja sähköautojen rakennusosina. Tilanteen tunnusti myös komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vuoden 2022 puheessaan unionin tilasta. Samanaikaisesti joissakin arvioissa on esitetty, että maapallon tunnetut mineraalivarat eivät riitä maailmanlaajuisesti edes yhden sukupolven sähköajoneuvojen akkuihin, mikä ei EU:n riippumattomuuteen ja ilmastoon liittyvien tavoitteiden kannalta enteile hyvää.

Euroopan vihreän siirtymän myötä riippuvuus fossiilisista energianlähteistä on muuttumassa riippuvuudeksi erilaisista raaka-aineista

Klikkaa twiitataksesi.

Kriittisten raaka-aineiden osalta EU pyrkii nyt vahvistamaan riippumattomuuttaan kaikin keinoin. Komissio myös suunnittelee Euroopan kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen antamista. Säädös pitäisi sisällään toimenpiteitä raaka-aineiden tarjonnan monipuolistamiseksi ja kiertotalouden vahvistamiseksi, ja on tärkeä avaus, sillä EU:n ilmastotavoitteet edellyttävät nopeita lisäyksiä kaivosmineraalien louhintaan sekä mineraalien kierrättämiseen teollisuusjätteestä. 

Strategisen riippumattomuuden kannalta vielä yksi EU:n keskeinen tavoite liittyy teknologiaan. Komission tavoitteena on tehdä kuluvasta vuosikymmenestä “digitaalinen vuosikymmen” ja nostaa EU teknologian saralla maailmanlaajuiseen johtoasemaan.Tavoite ei kuitenkaan täyty, mikäli esimerkiksi mikrosiruja ei ole riittävästi saatavilla. Saatavuuden turvaamiseksi komissio kaavailee eurooppalaisen sirusäädöksen laatimista. Samalla teknologinen kilpavarustelu palaa kriittisten raaka-aineiden tärkeyteen. Puhelimet ja tietokoneet vaativat toimiakseen mineraaleja, mikä edelleen kasvattaa EU:n riippuvuutta kaivosteollisuuden tuotteista.

Samalla teknologinen kilpavarustelu palaa kriittisten raaka-aineiden tärkeyteen. Puhelimet ja tietokoneet vaativat toimiakseen mineraaleja, mikä edelleen kasvattaa EU:n riippuvuutta kaivosteollisuuden tuotteista

Klikkaa twiitataksesi.

EU tasapainoilee suhteessaan protektionismiin ja uusien riippuvuuksien syntyyn

Strategisen riippumattomuuden tavoite on lähtökohdiltaan vähintään jännitteisessä suhteessa vapaaseen kauppaan ja markkinoiden vapauttamiseen, jotka ovat olleet EU:n kauppapolitiikan kulmakiviä pitkään. Kriittisiä äänenpainoja on esitetty muun muassa pohjoisen jäsenmaista. Alankomaat ja Espanja julkaisivat puolestaan vaikuttamispaperin, jossa ne peräänkuuluttavat avointa taloutta eurooppalaisen hyvinvoinnin tukijalkana.

Vastauksena esitettyyn kritiikkiin komissio määrittää strategista riippumattomuutta kauppapolitiikan alalla nyt “avoimeksi strategiseksi riippumattomuudeksi”, jossa EU sitoutuu “avoimeen ja oikeudenmukaiseen kauppaan ja hyvin toimiviin, monimuotoisiin ja kestäviin globaaleihin arvoketjuihin”. Lähestymistavan on kauppapolitiikassa tulkittu merkitsevän toimitusketjujen monipuolistamista, Maailman kauppajärjestön (engl. World Trade Organization, WTO) uudistamista sekä EU:n geopoliittisia etuja tukevien kahdenvälisten suhteiden vaalimista.

Tulevat vuodet näyttävät, siirtyvätkö Venäjän sotatoimista ja hybridivaikuttamisesta saadut opit vähitellen osaksi kauppapolitiikkaa esimerkiksi suhteessa Kiinaan. Tästä on ainakin merkkejä, kun komissio antoi hiljattain asetusehdotuksen pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden tuontikiellosta EU-alueelle. Yleisesti ottaen kiellon katsotaan kohdistuvan ennen kaikkea Kiinan uiguurialueilla tuotettuihin tuotteisiin.

Siltä osin kuin EU ajaa avoimen strategisen riippumattomuutensa nimissä eurooppalaista tuotantoa ylös esimerkiksi kriittisten raaka-aineiden osalta, se joutuu miettimään suhtautumistaan esimerkiksi kaivosteollisuuden lisääntymiseen EU-alueella. Vihreän ja digitaalisen siirtymän, huoltovarmuuden sekä ympäristön käyttöön liittyvän globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta Euroopalla ei ole varaa olla lisäämättä kaivosteollisuutta, joka herkästi lisää luontopainetta ja herättää kansalaisissa ristiriitaisia tunteita. Perusteltua onkin, että kiertotalous on saanut merkittävän roolin osana eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa.

Avoimen strategisen riippumattomuuden keskeisin merkitys lienee siinä, että Eurooppa tunnistaa suurimmat haavoittuvuutensa ja ottaa ne vakavasti. Yhteistyö samanmielisten kumppaneiden kanssa tulee olemaan jatkossa entistäkin tärkeämpää. Täydellistä omavaraisuutta ei vaadita, kunhan toimitusketjut eivät ole yhden toimijan varassa, joka pahimmillaan on valmis käyttämään riippuvuutta omien etujensa ajamiseksi. 

Kirjoittaja: Helinä Teittinen
Kommentointi ja editointi: Julius Lehtinen, Tuure-Eerik Niemi ja Rosa Kotoaro
Kielenhuolto: Hanna Lehto