Euroopan tulevaisuudella on syvät ja unohdetut materiaaliset juuret. Eurooppalaisen päätöksenteon taloudellinen ja poliittinen mielikuvitus on ollut pitkään aineeton ja abstrakti liikkuen ideatasolla. Uusi materiaalisuus tuo politiikan agendalle todellisuuden jonka monet hyvinvoivassa pohjoisessa olivat jo unohtaneet.

Paikat, joilla on nimi

‘Pilvi’ – 

1. taivaalla leijaileva koostuma vesihöyryä, jääkiteitä ja muita aineksia
2. ilmaan noussut kiinteän aineen hiukkasten muodostama havaittava massa, savupilvi, pölypilvi
3. Teräksestä, ja piikiekkoihin kaiverretuista mikrosiruista valmistettujen palvelimien hehkuvat rivistöt jättimäisten datakeskusten pimeissä uumenissa Haminan vanhassa sellutehtaassa.

(-)

Euroopan unionin viime vuosien tarina on ollut Politiikan paluu. Geopolitiikan mannerlaattojen kiristyvä jännite on alkanut purkautua konflikteina, epävarmuutena ja murtumina liberaalin globaalin hallinnan alla. Nämä lisääntyvät jännitteet ovat heijastuneet myös Euroopan unioniin. Mannerta pitkään ohjanneiden taloudellisten argumenttien, tehokkuuden ja oikeuden rinnalle alkaa nousta turvallisuuspolitiikasta tuttuja argumentteja kestävyydestä ja suvereniteetista. Yhtenä kehityskulun huipentumana voidaan pitää sitä, että “strateginen autonomia” on noussut Euroopan komission puheenjohtaja Von der Leyenin geopoliittiseksi komissioksi nimeämän hallinnon ohjaavaksi käsitteeksi.

Geopolitiikan paluun taustalla on myös toinen hiljainen käänne Eurooppaa hallitsevissa ideoissa – materiaalisuuden paluu. Eurooppalaisen päätöksenteon taloudellinen ja poliittinen mielikuvitus on ollut pitkään aineeton ja abstrakti liikkuen pääasiassa ideatasolla. Tämä mielikuvitus on nojannut muutamaan ajasta ja paikasta riippumattomaan ajatukseen – eritysesti oppikirjamaiseen ajatukseen kilpailusta sääntöpohjaisilla, abstrakteilla markkinoilla, joilta on siivottu kansallista suosimista tai muita tehokkaan kilpailun mallia haittaavia erityispiirteitä. Tehokas lainsäädäntökoneisto on vuosikymmenten aikana tehnyt tästä ideaalista todellisen rakentamalla verkon säännöistä, jotka linkittyvät toisiinsa monimutkaisin sitein. Eurooppa ei ole missään niin todellinen kuin laissa.

Tässä prosessissa konkreettiset talouden ilmiöt, yritykset, tuotantoketjut, kaivokset ja tehtaat on perinteisesti häivytetty globaalin talouden verkkoon. Moni konkreettisesta toiminnoista on ulkoistettu tehokkuuden nimissä kolmansiin maihin. Todellisuuden sotkuiset yksityiskohdat ovat jääneet sileiden periaatteiden pinnan alle, jossa ne saivat versoa vapaasti ilman poliittista väliintuloa.

Moni konkreettisesta toiminnoista on ulkoistettu tehokkuuden nimissä kolmansiin maihin. Todellisuuden sotkuiset yksityiskohdat ovat jääneet sileiden periaatteiden pinnan alle, jossa ne saivat versoa vapaasti ilman poliittista väliintuloa. Klikkaa twiitataksesi!

Viime vuodet ovat nostaneet pintaan tämän Euroopan talouksien ja yhteiskuntien alla olevan materiaalisen pohjan. Viime talven energiakriisin seurauksena Itämeren syvyyksissä kulkevan Nord Streamin, Puolaa halkovan Yamal-Europen ja Ukrainan peltojen halki kulkevan Ukraine-Transitin merkitys kotien lämpötiloille konkretisoitui monelle eurooppalaiselle. Tainanin kaupungin liepeillä sijaitsevan Taiwan Semiconductor Manufacturing Companyn (TSMC) teollisuuspuistosta on tullut yksi maailman geotaloudellisista polttopisteistä. Komission puheenjohtaja von der Leyen, varapuheenjohtaja Margrethe Vestager sekä sisämarkkinakomissaari Thierry Breton löysivät vuoden kiireisimpänä aikana kalentereistaan aikaa yhteiselle vierailulle pienessä Veldhovenin kaupungissa.

Euroopan kartalle alkaa jälleen piirtyä nimiä.

Tulevaisuudessa tämä kehitys kiihtyy entisestään. Uusi materiaalisuus auttaa valottamaan Euroopan kaksoissiirtymän taustalla olevia jännitteitä. Kaksoissiirtymä kohti digitaalista ja ilmastoneutraalia tulevaisuutta on ollut eurooppalaisen teollisuuspolitiikan pohjantähti 2020-luvulla. Tämä “älykkäämpi” ja “vihreämpi” tulevaisuus on visio, josta jopa Euroopan on ollut hankala olla eri mieltä. Poliittisesti nuo kaksi sanaa tarjoavat epäpoliittisen muutostarinan, johon monien on helppo samaistua. Sanoina ne ovat myös kevyitä, miltei läpinäkyviä.

Kuitenkin tämän vision edellytyksenä on konkreettisia muutoksia materiaalisissa suhteissa, jotka määrittävät Euroopan suuntaa tulevaisuudessa.

Uusi materiaalisuus ja suvereniteetti

Ensimmäinen materiaalisuuden tuoma kysymys liittyy valtaan. Materiaalisuus tarkoittaa konkreettisia resursseja. Ne ovat kosketettavia, nähtäviä aineellisia asioita, joita on rajallisesti ja jotka ovat tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan. Konkreettisuus johtaa kysymykseen hallinnasta. Kaksoissiirtymän edellyttämät resurssit ovat nousseet geopoliittisten kiistojen ytimeen. 

Esimerkiksi viime vuonna Yhdysvallat kielsi johtavia puolijohdevalmistajia toimittamasta ohjelmistoja, siruja ja työvoimaa Kiinaan, tarkoituksenaan jarruttaa Kiinan kehitystä johtavien teknologioiden saralla. Nämä pakotteet ovat olleet erittäin tehokkaita rampauttaen keskeisten kiinalaisten toimijoiden tuotantoa. Puolijohteet ovat vain yksi kaksoissiirtymän edellyttämistä resursseista. Tehtaat, kaapelit, mineraalit, rahavirrat, mikrosirut ja työvoima valuvat kovan politiikan agendalle. 

Euroopan haaste viime vuosina on ollut reagoida ja välttää vaarallisten riippuvuussuhteiden syntymistä. Ensimmäinen intuitiivinen ratkaisu kohti strategista autonomiaa on kehittää omia resursseja ja kyvykkyyksiä investoinneilla, kehittämällä omavaraisia resursseja. Tämä on perinteisesti ollut Euroopassa haasteellista. 

Sisämarkkinakilpailua suojelemaan rakennetut valtiontukisäädökset rajoittavat jäsenvaltioiden kykyä tukea kotimaista teollisuutta. Euroopan tason investointiohjelmissa uusien tehtaiden, kaivosten ja tuotannon kehittämisen esteenä ovat jäsenmaiden epäluulot hyötyjen tasaisesta jakautumisesta sekä rahoituksesta. Puheenjohtaja Von der Leyenin ehdottama suvereniteettirahasto sekä niin kutsutut IPCEI-hankkeet (Important Projects of Common European Interest) ovat olleet askeleita näitä kyvykkyyksiä kohti, mutta toistaiseksi näiden toimien skaala on ollut vaatimaton. Keskustelu kiihtynee tulevina vuosina. Erityisesti Ranska ei ole salannut näkemystään uudenlaisen teollisuuspolitiikan tarpeesta.

Varojen lisäksi materiaalisten resurssien rakentamisen esteenä on aika. Materiaalisten kyvykkyyksien rakentaminen ei käy hetkessä. Vaikka päätökset uusista kaivoksista tehtäisiin tänään, avajaisia vietettäisiin vasta vuosikymmenen päästä. Samoin esimerkiksi johtavien puolijohdesirujen suunnittelu ja valmistaminen – yksi modernin ajan monimutkaisimmista teollisista prosesseista – mitataan vuosikymmenissä. Pitkäjänteiset investoinnit materiaaliseen pohjaan ovat lisäksi haastavia toteuttaa markkinaehtoisesti politiikan perusteella. Raaka-ainemarkkinoita leimaava syklinen hintojen vaihtelu hankaloittaa kannattavuuden ennakointia, mikä  vähentää yksityisten toimijoiden houkutusta avata uusia kaivoksia.

Euroopan lyhyen tähtäimen vaihtoehdoksi jääkin maailmalla jo olevien resurssien kerääminen ja houkuttelu. Tämä on kallis vaihtoehto. Yhdysvaltalaisen siruvalmistaja Intelin uuden Magdeburgin tehtaan tukiaiset lähenevät jo kymmentä miljardia euroa. Voittajaksi tässä pelissä jäävät nykyiset markkinajohtajat.

Täydellinen autonomia on Euroopan saavuttamattomissa. Omia resursseja ei yksinkertaisesti ole. Koordinoimaton Euroopan kyvykkyyksien rakentaminen haalimalla resursseja globaaleilla markkinoilla ajaa myös Euroopan törmäyskurssille liittolaistensa kanssa. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat jo ajautuneet tarjouskilpailuun molempien yrittäessä kehittää omia teollisia kyvykkyyksiään esimerkiksi puolijohteiden ja sähköautojen saralla. Tämän suhteen navigointi on ollut viimeisen vuoden ajan Brysselin transatlanttisen suhteen tärkein kysymys.

Täydellinen autonomia on Euroopan saavuttamattomissa. Omia resursseja ei yksinkertaisesti ole. Koordinoimaton Euroopan kyvykkyyksien rakentaminen haalimalla resursseja globaaleilla markkinoilla ajaa myös Euroopan törmäyskurssille liittolaistensa kanssa. Klikkaa twiitataksesi!

Koordinaation tarve heijastuu kansainväliseen politiikkaan. Erilaisten sopimusten ja liittolaisuuksien kautta tapahtuva tuotantoketjujen hajauttaminen johtaa uudenlaisiin asemointeihin ja liittolaisuuksiin. Maailma jakautuu uusiin blokkeihin luotettavina pidettyjen tuotantoketjujen ympärille – ilmiö, jota on alettu kutsua nimellä friendshoring. Nämä uudet ystävät edellyttävät joidenkin ulkopoliittisten linjausten uudelleenarviointia.

Ukrainan sodan myötä Eurooppaa kohdanneen kaasukriisin myötä Euroopan unioni on joutunut etsimään uusia liittolaisia esimerkiksi Azerbaijanista. Euroopan tulevaisuuden kannalta keskeisiä strategisia kumppaneita mineraalien osalta ovat esimerkiksi Chile, Meksiko ja Argentiina, mikä voi siirtää EU:n ulkopoliittista painopistettä kohti Latinalaista Amerikkaa ja erityisesti siellä sijaitsevaa “litium-kolmiota”.

Euroopan kannalta erityisen kiusallinen on harvinaisten maametallien (REE, rare-earth elements) tilanne. Näitä 17:ää nimensä mukaisesti harvinaista metallia tarvitaan erityisesti sähköautojen ja akkujen valmistuksessa. Toistaiseksi Kiinalla on ollut täysin suvereeni rooli harvinaisten maametallien tarjoajana – yli 80 prosenttia modernien sähköautojen valmistamisessa olennaisista metalleista on tullut Kiinasta, joista suurin osa louhitaan syvällä Mongolian erämaassa sijaitsevasta dystooppisesta Bayan Obon kaivoskompleksista.

Viime kesänä Turkki löysi kuitenkin maailman toiseksi suurimman tunnetun harvinaisten maametallien esiintymän Eskişehirin kaupungin liepeillä sijaitsevasta kaivoksesta. Mikäli Euroopan unioni haluaa korvata Kiinan roolin tuotantoketjuissa, tätä Anatolian kaivosta on hankala ohittaa. Tämä tuo uuden vivahteen Euroopan unionin jo tällä hetkellä haastavaan Turkki-suhteeseen.

Ympäristö ja yhteiskunnat teknologioiden taustalla

Vallan lisäksi materiaalisuudella on muitakin vaikutuksia. Ideat ja visiot tuntuvat politiikassa usein pilviltä: ne tulevat ja menevät poliittisten tuulten mukana jättämättä jälkeäkään maahan alapuolella. Todellisuus näiden visioiden takana on kuitenkin toinen. 

Kaivostoiminta on ollut yksi Euroopan poliittisen mielikuvituksen pinnan alle jäävistä suurista kareista. Likainen ja usein eettisesti kyseenalaisiin käytäntöihin kytkeytyvä toiminta on reaalipoliittista bisnestä. Muun muassa Afganistanin ja Irakin sodissa kätensä lianneet palkka-armeijat ovat löytäneet uuden tulonlähteen kaivosten turvaamisesta Kongossa. Aktiiviset kansalaisjärjestöt ja journalistit ovat tehneet näihin tuotantoketjuihin lyhyitä interventioita korostaen toiminnan sosiaalisia ja ympäristöllisiä kustannuksia. 

Euroopan näkökulmasta nämä kysymykset ovat olleet tarpeeksi kaukana, jotta niiden aiheuttama paheksunta ei ole johtanut toimintaan. Suomessakaan harva on halunnut aktiivisesti miettiä Kokkolassa sijaitsevaan maailman toiseksi suurimpaan kobolttijalostamoon tuotavia raaka-aineita. Halvat mineraalit ovat olleet Euroopan tuotantoprosessien ennakkoehto, hiljainen salaisuus joka on mahdollistanut tehokkaan kilpailun ja avoimien markkinoiden menestyksen Euroopassa.

Halvat mineraalit ovat olleet Euroopan tuotantoprosessien ennakkoehto, hiljainen salaisuus joka on mahdollistanut tehokkaan kilpailun ja avoimien markkinoiden menestyksen Euroopassa. Klikkaa twiitataksesi!

Uusi materiaalisuus tuo kysymykset ympäristöstä ja sosiaalisesta kestävyydestä uudella tavalla politiikan agendalle. Eurooppaan avattavat uudet kaivokset vetävät näkyville todellisuuden jonka monet hyvinvoivassa pohjoisessa olivat jo unohtaneet. Lopulta taloutemme nojaa ytimessään edelleen ekstraktivistiseen luonnonvarojen muuttamiseen tuotteiksi. Tämän prosessin alun, materiaalin keräämisen palaaminen Eurooppaan pakottaa meitä katsomaan silmästä silmään Euroopan arvoja, ja miettimään mitä arvot todella maksavat. Eettiset velvoitteet, ympäristön suojelu ja sosiaalinen kestävyys ovat arvoja joista emme ole toistaiseksi joutuneet juuri maksamaan. Tuleva hintalappu voi olla epämiellyttävä yllätys.

Sokli > Bryssel

Euroopan kaksoissiirtymän taustalla olevaan materiaalisuuteen keskittyminen asettaa viime aikojen sääntelyhankkeet kontekstiin. Sirusäädös ja kriittisten materiaalien lainsäädäntö ovat pyrkimyksiä vastata suoraan uuden materiaalisuuden haasteisiin. Materiaalisuuden korostaminen auttaa ymmärtämään tarkemmin, miksi Microsoft rakentaa uutta data-keskusta Etelä-Suomeen ja miksi suuret teleoperaattorit lobbaavat Netflixiä vastaan Euroopassa. Geopoliittisen paineen kasvaessa pehmeämmät arvot joutunevat herkästi väistymään. Materiaalisuus auttaa myös luomaan ennakointeja tulevaisuudesta. Merenalaiset tietoliikennekaapelit lienevät yksi nouseva politiikan areena.

Materiaalisuuden muistaminen ohjaa myös analyysia tulevaisuudessa. Globaalien logistiikka-, energia-, materiaali-, työvoima- ja investointivirtojen jakautuminen rakentaa näyttämön, jolla Euroopan tulevaisuuden seuraava luku tapahtuu. Viime aikojen lisääntyvä akateeminen huomio geotalouteen ja geopolitiikkaan on yksi orastava merkki tästä käänteestä.

Materiaalisuuden muistaminen ohjaa myös analyysia tulevaisuudessa. Globaalien logistiikka-, energia-, materiaali-, työvoima- ja investointivirtojen jakautuminen rakentaa näyttämön, jolla Euroopan tulevaisuuden seuraava luku tapahtuu. Klikkaa twiitataksesi!

Materiaalisuuteen keskittyminen sitoo Euroopan tulevaisuuden suuret visiot aikaan ja paikkaan. Brysselin, Frankfurtin ja Luxembourgin paperitodellisuuden alla Euroopan tulevaisuuden keskeisiä valintoja tehdään Soklin erämaassa ja Keski-Pohjanmaalla, Kaustisen liepeille suunnitellussa Euroopan ensimmäisessä litiumkaivoksessa.

Kaivoksen enemmistön omistaa eteläafrikkalainen platina- ja kultajätti Sibanye-Stillwater.

Kirjoittaja: Leevi Saari
Kommentointi ja editointi: Julius Lehtinen ja Henna Nivakoski
Kielenhuolto: Hanna Lehto