Jutta Martens työskentelee Saharan eteläpuolisen Afrikan ohjelmakoordinaattorina Kirkon ulkomaanavulla, Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostolla. Lisäksi hän aloittelee parhaillaan väitöskirjaansa Tampereen yliopiston Tampere Peace Research Institute TAPRI:ssa. Väitöskirjassaan Martens syventyy uskonnollisten ja perinteisten johtajien rooliin kestävän rauhan saavuttamiseksi. Aikaisemmin Martens on työskennellyt KPMG:llä kehitysyhteistyöhankkeiden toiminnantarkastusten parissa ja ulkoministeriössä Eteläisen ja läntisen Afrikan yksikössä. Martensilla on maisteritutkinnot sekä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta että Helsingin yliopiston teologian laitokselta, jossa hän syventyi tutkimaan uskonnon merkitystä konflikteissa Religion, Conflict and Dialogue -maisteriohjelmassa.

Huhtikuussa leimahtanut konflikti on johtanut Sudanissa laajamittaiseen humanitaariseen kriisiin. Strategisesti keskeisen sijaintinsa ja luonnonrikkauksiensa vuoksi Sudan kiinnostaa monia valtioita, jotka haluavat joko sekaantua konfliktiin tai etsiä siihen ratkaisua. Kirkon ulkomaanavun Saharan eteläpuolisen Afrikan ohjelmakoordinaattorina työskentelevä Jutta Martens kirjoittaa vieraskynässään, mistä Sudanin konfliktissa on kyse.

Huhtikuun puolivälissä Sudanissa leimahti, kun kaksi kilpailevaa kenraalia Abdel Fattah al-Burhan ja Hemedtinä paremmin tunnettu Mohamed Hamdan Dagalo sekä heidän sotilaalliset joukkonsa aloittivat täysimittaisen sodan toisiaan vastaan. Käytännössä kyseessä on valtataistelu, jossa mittelöidään siitä, kuka tulevaisuudessa johtaa Sudania ja maan armeijaa. Huhtikuun 15. päivän jälkeen lähes 1,4 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Lukuun sisältyy miljoona maan sisäistä pakolaista ja 330 000 naapurimaihin siirtynyttä ihmistä. Sudanissa on laajamittainen humanitäärinen kriisi, kun ruoasta ja vedestä on huomattava pula, sairaaloita on tuhottu, lääkkeitä ei ole saatavilla ja lämpötila on noussut päivisin jopa yli 40 asteeseen. Moni on jäänyt jumiin pääkaupunki Khartumiin tai muille alueille, joilla taistelut ovat käynnissä.

Sudan on pinta-alaltaan Afrikan kolmanneksi suurin valtio. Se on lähes 3,5 kertaa Ranskan kokoinen. Sudanin 44 miljoonan ihmisen väestöstä yli 60 prosenttia on alle 24-vuotiaita, ja väestön mediaani-ikä on vain 18,9 vuotta. Vaikka Sudan on monella tapaa kehittyvä maa, lähes 90 prosenttia nuorista osaa lukea.

Sudanin strateginen sijainti ja geopoliittinen valtataistelu

Sudan sijaitsee strategisella paikalla Lähi-idän ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välissä. Sillä on seitsemän naapurivaltiota, jotka ovat Libya, Egypti, Tšad, Keski-Afrikan tasavalta, Etelä-Sudan, Etiopia ja Eritrea. Monet naapurimaista ovat erittäin hauraita. Sudan on myös ruoantuottaja alueella, missä historiallisen pitkä kuivuuskausi on syössyt miljoonia ihmisiä nälänhädän partaalle.

Strategisesti keskeisen sijainnin ja luonnonrikkauksien vuoksi monilla valtioilla on Sudania kohtaan moninaisia ja osittain eriäviä intressejä, ja siksi kiinnostusta sekä konfliktiin sekaantumiseen ja toisaalta ratkaisun löytymiseen on osoitettu laajalti. Yhdistyneet arabiemiirikunnat on ollut mukana Sudanin konfliktissa jo pitkään. Arabiemiirikunnat on toimittanut aseita sekä Hemedtin johtamille Rapid Support Forces -joukoille (RSF) että al-Burhanin johtamille Sudanese Armed Forces -joukoille (SAF) vuodesta 2014. Aseiden saatavuus on edesauttanut konfliktin kärjistymistä. Arabiemiirikunnat on myös antanut sotilaskoulutusta RSF:lle. Abu Dhabi tukee RSF:ää edistääkseen maassa omia etujaan, joihin kuuluu Sudanin luonnonvarojen hyödyntäminen ja muiden maiden vaikutusvallan vähentäminen tai torjuminen alueella. SAF:llä on pitkät juuret islamistien kanssa työskentelyssä, ja SAF:n arvellaan olevan suurelta osin islamistien vallan alla. Al-Burhanille ja SAF:lle islamistit ovat äärimmäisen tärkeitä tukijoita. Yhdistyneillä arabiemiirikunnilla on siis läheiset suhteet Hemedtiin ja RSF:ään, ja molemmilla tahoilla on yhtenäiset intressit vähentää islamistien vaikutusvaltaa alueella. Tästä syystä esimerkiksi Yhdysvallat näkee Arabiemiirikunnilla olevan erityisen tärkeä rooli Hemedtin hillitsemisessä. Toisaalta ei ole kuitenkaan selvää, mitä Arabiemiirikuntien johto voi konkreettisesti tehdä vaikuttaakseen Hemedtiin konfliktin tässä vaiheessa.

Venäjän intresseissä on lisätä vaikutusvaltaansa Afrikassa, erityisesti alueilla, missä Eurooppa kantaa siirtomaataustan taakkaa eikä Yhdysvallat ole suuressa suosiossa. Hemedtillä on läheiset yhteydet Venäjään, ja Wagner on tukenut RSF:ää ja Hemedtiä lisäämällä muun muassa RSF:n ohjustoimituksia. Tämä tuki on vahvistanut merkittävästi RSF:n puolisotilaallisia taistelijoita ja heidän johtajaansa.  Wagnerin on myös raportoitu turvaavan Darfurin alueen kultakaivoksia, ja RSF ja Wagner ovat perustaneet alueelle yhteisen komentokeskuksen. RSF on kiistänyt kaikki yhteydet Wagner-ryhmään väittäen, ettei maassa ole ulkomaisia sotilaita.

Sudan on myös Yhdysvalloille geopoliittisesti tärkeä valtio Lähi-idän ja Afrikan välissä. Historiallisesti Yhdysvaltojen suhteet Sudaniin ovat olleet haastavat. Sudan tuki Irakia sen hyökkäyksessä Kuwaitiin 1990-luvulla ja tarjosi turvaa islamilaisille terroristiryhmille. Muun muassa Osama bin Laden majaili Khartumissa 1990-luvun alkupuolella. Tästä johtuen Yhdysvallat on määrännyt talous-, kauppa- ja rahoituspakotteita Sudanille. Myöhemmin Sudan on tehnyt yhteistyötä kansainvälisen terrorismin ehkäisemiseksi syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, mutta maa on myös arvostellut Yhdysvaltojen toimia muun muassa Afganistanissa. Poliittisista eroista huolimatta Yhdysvallat on ollut merkittävä humanitaarisen avun antaja Sudanille.

Yhdysvaltojen intresseihin Sudanissa lukeutuu terrorismin vastaisen taistelun lisäksi Venäjän ja Kiinan vaikutusvallan kontrolloiminen. Sekä Bushin että Obaman hallinnolla oli työsuhde al-Bashirin kanssa, ja vastineeksi Sudan sitoutui rauhansopimuksiin sekä Darfurissa että Etelä-Sudanissa ja teki yhteistyötä terrorismin torjunnassa CIA:n kanssa. Al-Burhan ja Hemedti ovat käyttäneet myös mahdollista Venäjän laivastotukikohdan perustamista Punaisenmeren rannikolle Port Sudaniin keinona painostaa Yhdysvaltoja tinkimään demokratiavaatimuksistaan ja tukemaan heitä. Punaisenmeren merenkulun turvallisuus ja vapaa liikkuvuus on ollut Yhdysvalloille ratkaisevan tärkeää, koska meri yhdistää Afrikan ja Lähi-idän.

Bidenin hallinnon huolenaiheena on ollut Sudanin osuus Kiinan Vyö ja tie -hankkeessa. Sudanilla ja Kiinalla on syvät taloudelliset siteet useilla aloilla, kuten maataloudessa, energiassa ja kaivosteollisuudessa. Sudanin vienti Kiinaan vuonna 2020 oli 766 miljoonaa dollaria, mikä vastaa 19:ää prosenttia Sudanin kokonaisviennistä ja teki Kiinasta Sudanin toiseksi suurimman kauppakumppanin.

Yhdysvallat on pitkään koordinoinut diplomaattisia toimiaan Sudanissa muun muassa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Saudi-Arabian kanssa. Saudi-Arabialla on ollut läheiset suhteet kumpaankin Sudanin konfliktin osapuoleen sen jälkeen, kun sekä al-Burhan että Hemedti lähettivät joukkoja Saudi-Arabian johtamaan koalitioon Jemenissä. Saudi-Arabia on osoittanut kiinnostusta sovittelijan rooliin Sudanissa. Saudi-Arabian etujen mukaista on suojella ensisijaisesti omia taloudellisia tavoitteitaan, joihin lukeutuu Punaisenmeren alueen vakaus, jota Sudanin konflikti uhkaa. Saudi-Arabia päätti toukokuussa 2021 myöntää Sudanille 20 miljoonaa dollaria auttaakseen maata veloissa, joita sillä on Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF).

Köyhä rikas maa

Sudanin luonnonvarat ovat historiallisesti kiinnostaneet monia, ja niitä kohtaan osoitetaan intressejä edelleen. Vaikka Sudanista löytyy luonnonrikkauksia kullasta raakaöljyyn ja kromista rautamalmiin, iso osa maan väestöstä ei pysty nauttimaan näistä rikkauksista: 32 prosenttia väestöstä elää alle köyhyysrajan. Vuonna 2022 Sudan tuotti yli 18 tonnia kultaa, ja maa on maailman kymmenenneksi suurin kullan tuottaja. Erityistä mielenkiintoa Sudanin kultakaivoksia kohtaan on osoittanut Venäjä. Kultakaivokset ovat pitkälti Hemedtin ja RSF:n hallussa. Niinpä Venäjä on antanut sotilaallista tukea RSF:lle lähettämällä Wagner-joukkojaan maahan vastineeksi kullasta. Venäjä tarvitsee kultaa rahoittaakseen hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja vastapainoksi länsimaiden asettamille talouspakotteille.

Sudanilla ja Egyptillä on pitkä yhteinen raja, ja Sudan on merkittävä maa Niilin vesivarantoja koskevassa kiistaisessa kysymyksessä. Kiista Niilin vesivarannoista liittyy Etiopian rakentamaan Suureen etiopialaisen renessanssin patoon. Se on Afrikan suurin pato, jonka korkeus on noin 170 metriä ja pituus 1,8 kilometriä, ja sen täyttymiseen menee teoriassa kolme vuotta. Padon nopealla täyttämisellä olisi kuitenkin merkittäviä ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia, erityisesti Egyptiin, mutta myös Sudaniin. Sudan on ollut Egyptin liittolainen patoon liittyvässä kiistassa Etiopian kanssa.

Konfliktin vaikutus naapurimaihin

Sudanin käynnissä olevalla konfliktilla voidaan katsoa olevan merkittäviä vaikutuksia ympäröiviin maihin ja laajemminkin, jos tilanne eskaloituu entisestään. Egypti on tukenut al-Burhania ja hänen johtamaansa armeijaa SAF:ta. Hemedti on haastanut al-Burhanin oman aseellisen ryhmittymänsä RSF:n avulla. Niin Sudanissa, Egyptissä, Libyassa kuin muissakin Pohjois-Afrikan ja Sahelin alueen valtioissa armeijalla on keskeinen, hallitseva rooli. Armeijan avulla on voitu tehdä vallankumouksia ja toisaalta puuttua kansannousuihin. Egyptin näkökulmasta olisi katastrofaalista, jos kapinallisjoukkona pidetty RSF ja heidän johtajansa Hemedti kukistaisi al-Burhanin ja SAF:n, sillä se voisi toimia inspiraation lähteenä myös laajemmin.

Lisäksi arabikevät ja sitä seuranneet kansannousut ovat elävästi monien Pohjois-Afrikan maiden hallitsijoiden muistissa. Autoritääriset johtajat pyrkivät pysymään vallassa rajoittamalla sananvapautta, pitämällä armeijansa kurissa ja supistamalla kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia. Koska Sudania ympäröivät pitkälti autoritääriset valtiot, monikaan Sudanin naapuri ei toivo demokratian tai siviilien voittavan, vaan konfliktissa tuetaan kahta vallanhimoista kenraalia.

Sudanin konflikti saattaa horjuttaa myös naapurivaltio Tšadia ja vaikuttaa koko Sahelin alueeseen. Tšadin politiikka on läheisesti kytköksissä Sudanin politiikkaan, mikä johtuu ennen kaikkea Darfurin alueesta, joka rajoittuu Tšadiin. Voimakkaita taisteluja on käyty pääkaupunki Khartumin lisäksi myös Darfurissa, millä on vakavia seurauksia alueelliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Tšad on erityisen haavoittuvainen epävakaudelle, sillä maassa toimii aktiivisesti ääri-islamistisia ryhmiä, kuten Boko Haram ja ISWAP (Islamic State West Africa Province). RSF:ään kuuluu satoja Tšadin arabinuoria ja entisiä kapinallisia, joiden värväyksen kerrotaan jatkuvan.

Yksi Sudanin konfliktin seurauksista on aseiden leviäminen alueelle, mikä voi kiihdyttää laitonta asekauppaa ja uusien salakuljetusväylien luomista. Riskinä on, että aseita päätyy esimerkiksi ääriliikkeille. On myös todennäköistä, että ulkomaiset terroristitaistelijat osallistuvat Sudanin konfliktiin varsinkin, kun otetaan huomioon RSF:n yhteydet aseelliseen ryhmittymään Janjaweediin, joka toimii erityisesti Darfurin alueella ja Itä-Tšadissa. Janjaweed tekee yhteistyötä alueen väkivaltaisten äärijärjestöjen kanssa, joiden poliittiset ja ideologiset tavoitteet ovat yhteneväisiä.

Konfliktin taloudelliset vaikutukset

Epävakaudella on luonnollisesti merkittäviä taloudellisia vaikutuksia niin naapurimaihin kuin laajemminkin esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Venäjään, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Saudi-Arabiaan, joilla kaikilla on läheiset suhteet Sudaniin.  

Sudanin tärkeimmät vientituotteet ovat kulta, joka tuotti yhteensä 2,85 miljardia dollaria vuonna 2021, maapähkinät (488 miljoonaa dollaria), raakaöljy (385 miljoonaa dollaria) sekä lampaat ja vuohet (239 miljoonaa dollaria). Näitä tuotteita Sudan myy pääasiassa Yhdistyneille arabiemiirikunnille, Kiinaan, Saudi-Arabiaan, Intiaan ja Italiaan. Konflikti on luonnollisesti häirinnyt vientiä ja kaupankäyntiä. 90 prosenttia Sudanin ulkomaankaupasta kulkee Port Sudanin kautta. Satama on tärkeä kaupallinen meriportti myös Sudanin naapurivaltioille, joilla ei ole omaa meriyhteyttä. Sataman toiminnan keskeytyminen pahentaa jo ennestään akuuttia pulaa keskeisistä hyödykkeistä, erityisesti ruuasta. Konflikti ei siis rajoita pelkästään Sudanin kaupankäyntiä, vaan konfliktilla on potentiaalisesti laajojakin vaikutuksia myös muiden Afrikan maiden kauppaan muun maailman kanssa.

Käynnissä olevalle konfliktille ei ole näkyvissä ratkaisua lähitulevaisuudessa. Rauhanneuvotteluja on käyty muun muassa Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen fasilitoimina, mutta neuvotteluja on kritisoitu lähinnä kosmeettisiksi. Aselevoista on sovittu, mutta ne eivät ole kertaakaan pitäneet. Neuvotteluihin on osallistunut pääasiassa kaksi riitaisaa kenraalia, mikä on legitimoinut heidän asemaansa. Siviiliyhteiskunta on toistaiseksi jäänyt kaikkien neuvottelujen ulkopuolelle.

Pakolaisten määrä on jo nyt valtava, ja sen odotetaan kasvavan. Suurin osa pakolaisista suuntaa hauraisiin naapurimaihin, mutta monilla ei ole mahdollisuuksia tai resursseja lähteä maasta. Taistelevien armeijoiden leireissä on arviolta 100 000 sotilasta kummallakin puolella. Sotilaiden määrä on siten pieni osa Sudanin 44 miljoonan väestöstä, josta suurin osa on nuoria, joiden kodit, koulut ja tulevaisuus on tuhottu.

Vuoden 2018 vallankaappauksen jälkeen Sudanissa oli paljon optimismia, kun diktaattori Omar al-Bashir syöstiin vallasta ja tavoitteena oli siirtää valta siviilihallitukselle. Valitettavasti demokratiahaaveet on nyt jouduttu hautaamaan, kunnes konfliktille löytyy ratkaisu. Nähtäväksi jää, minkälainen ratkaisu on mahdollista löytää, kun Hemedtille ja al-Burhanille ei ole juuri haastajia, eikä kumpikaan kenraali ole valmis luovuttamaan tai menettämään kasvojaan.

__

Kirjoittaja: Jutta Martens

Editointi: Jannika Melkko

Kielenhuolto: Jannika Melkko