Turkin islamilaiset liikkeet yhteiskunnallisina vaikuttajina

Kirjoittajan henkilökuva
Niko Järvi | 22.11.2023
Tekstiartikkelin kuva. Moskeija Keski-Turkin Eskişehirissä. Minareettien välissä lukee: “Jumala rakastaa luopuvia”. Kuva: Niko Järvi

Turkissa islamilaiset liikkeet ovat vaikutusvaltaisia yhteiskunnan eri osa-alueilla. Ne järjestävät asuntolatoimintaa nuorille ja saavat omien medioidensa kautta näkyvyyttä. Liikkeet ovat pitkään tarjonneet maaseudulta kaupunkeihin muuttaneille hengellisen ja aatteellisen kodin, ja ne ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia seuraajilleen. Liikkeet ovat vuosikymmenten ajan tukeneet poliittista islamia, ja monilla on tiiviit suhteet presidentti Erdoğaniin ja Turkin hallintoon.

Turkin islamilaiset liikkeet voidaan jakaa kahden eri käsitteen alle. “Tarikat” viittaa vuosisataisen historian omaaviin, islamilaisesta mystiikasta eli suufilaisuudesta ammentaviin uskonnollisiin veljeskuntiin. Nämä ovat tyypillisesti hierarkkisia ja niiden johtotehtävät periytyviä. Veljeskuntia johtaa sheikki, ja seuraajat ovat oppilaita, jotka pyrkivät hengelliseen kehitykseen. “Cemaat” taas viittaa seurakuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön, joka voi olla pieni ja paikallisella tasolla toimiva tai miljoonia seuraajia omaava kansainvälinen islamilainen liike. Tässä tekstissä puhutaan yleisesti liikkeistä selkeyden vuoksi.

Turkissa islamilaisiin liikkeisiin kuuluu arviolta 3,6 miljoonaa ihmistä eli noin 4,3 % Turkin väestöstä. Tämän lisäksi on paljon aktiivisia kävijöitä, jotka eivät ole järjestöjen virallisia jäseniä. Liikkeet toimivat virallisesti esimerkiksi kulttuuri- tai hyväntekeväisyysjärjestöinä, sillä uskontoon pohjautuvan yhdistyksen perustaminen on Turkissa laitonta. Turkin suurimman kaupungin Istanbulin lisäksi liikkeet ovat aktiivisimpia lähinnä maan itäosissa.

Kielletyistä liikkeistä kansakunnan yhteentuojaksi 

Osmanien valtakunnan aikana islamilaisilla liikkellä oli merkittävä poliittinen rooli. Vuonna 1923 perustetun Turkin tasavallan alkuvuosina tehtiin isoja poliittisia sekä yhteiskunnallisia muutoksia, jotka vaikuttivat liikkeiden toimintaan tulevina vuosikymmeninä. Turkkia lähdettiin valtiojohtoisesti länsimaistamaan, ja kansallista identiteettiä alettiin rakentaa turkkilaisuuden ja maltillisen sunni-islamin pohjalle. Turkin ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin johtaman hallintoeliitin näkökulmasta arvomaailmaltaan takapajuisiksi nähtyjen liikkeiden pelättiin lietsovan kapinahenkeä ja vastustavan länsimaistamistoimia. Vuonna 1925 liikkeiden toiminta kiellettiin edelleen voimassa olevalla lailla. Kokoontumispaikat, luostarit ja pyhäköt suljettiin sekä uskonnollisten arvonimien ja asujen käyttö kiellettiin. Kieltojen toimeenpanoa ei etenkään syrjäseuduilla kuitenkaan valvottu kovinkaan tehokkaasti, ja liikkeet jatkoivat toimintaansa salassa.

Turkki oli paria tekaistua oppositiopuoluetta lukuun ottamatta vuoteen 1946 saakka yksipuoluejärjestelmä. Muutos tapahtui vuonna 1950, kun Demokraattinen puolue (Demokrat parti) nousi valtaan uskonnollisella, eliitinvastaisella ja maaseutua tukevalla vaaliohjelmallaan. Liikkeiden toimintamahdollisuuksia alettiin heti parantaa ja uskonnon näkymisestä julkisuudessa tehtiin vapaampaa.

1960–luvulla Turkissa alkoi voimakkaasti edennyt rakennemuutos, kun ihmiset alkoivat muuttaa maaseudulta kaupunkeihin. Monet ihmiset kamppailivat identiteettinsä ja uskonnollisten kysymysten kanssa. Tätä tyhjyyttä tutuiksi ja turvallisiksi koetut liikkeet tiiviine yhteisöineen onnistuivat täyttämään. Useat kaupungistuneet ja köyhät ihmiset löysivät uskonnon uudella tavalla uudessa ympäristössä. Liikkeiden yhteisöllisyys, jalkautuminen ihmisten pariin ja henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen pohjautuva sanoma olivat isoja tekijöitä liikkeiden vetovoimalle. 

1960–luvulla Turkissa alkoi voimakkaasti edennyt rakennemuutos, kun ihmiset alkoivat muuttaa maaseudulta kaupunkeihin. Monet ihmiset kamppailivat identiteettinsä ja uskonnollisten kysymysten kanssa. Klikkaa twiitataksesi!

Vuonna 1961 tehdyt lakimuutokset kansalaisvapauksiin liittyen tekivät uskonnon harjoittamisesta entistäkin kahleettomampaa, ja samaan aikaan uudet islamilaiset liikkeet alkoivat kehittyä vanhojen suufilaisuuteen perustuvien veljeskuntien rinnalle. 1960–luvulta lähtien liikkeet ovat olleet vahvasti tukemassa poliittista islamia esimerkiksi julkaisutoiminnalla ja mielipidevaikuttamisella.  

Liikkeiden sisällä pohdittiin paljon sitä, mikä olisi paras yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapa. Omien puolueiden perustamisen ja uskonnollisen vallankumouksen suunnittelun sijaan päätettiin toimia maltillisesti sisältä päin. Liikkeiden johtohenkilöt ottivat esimerkiksi vastaan valtion imaamin virkoja tavoittaakseen opetuspuheiden ja saarnojen avulla laajempaa yleisöä. 

Vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen jälkeen Turkissa ryhdyttiin kitkemään kommunismin ja vasemmistolaisuuden kannatusta korostamalla islamin ja turkkilaisuuden merkitystä. Turkissa valtaa pitänyt Kenan Evrenin sotilasjunttahallitus näki konservatiiviset, pitkälti oikeistolaiset islamilaiset liikkeet potentiaalisina ryhmittyminä, joiden avulla taistella kommunismia vastaan.  Liikkeet saivat luvan esimerkiksi perustaa radio- ja televisiokanavia, mikä oli läpimurto ihmisten tavoittamisen kannalta. Liikkeiden levittämä politiikka ja opetukset tukivat sotilashallinnon suunnitelmaa kansakunnan yhdistämiseksi islamin avulla. 

Erityisesti 1980-luvulta lähtien Turkissa alkoi yhteiskunnallisen ja poliittisen islamilaisuuden herääminen. Monet suuriin kaupunkeihin muuttaneet ja uskonnollis-konservatiivisen kasvatuksen saaneet turkkilaiset vaurastuivat, ja nyt nämä aiemmin yhteiskunnan eliitin ulkopuolelle jääneet ihmiset onnistuivat perustamaan myöhemmin merkittäviksi kehittyneitä yrityksiä. Näillä usein korkealle kouluttautuneilla uusyrittäjillä oli usein tiiviit suhteet islamilaisiin liikkeisiin, ja he perustivatkin lukuisia yhdistyksiä, joiden kautta oli mahdollista ajaa islamilaisia arvoja ja työetiikkaa yhteiskunnassa.  

Islamilaisen Nur-liikkeen iltahartaus ja opettaja Said Nursin (1878–1960) tekstien
opiskeluhetki Itä-Turkin Erzurumissa. Kuva: Niko Järvi

Islamilaiset opiskelija–asuntolat hengellisinä koteina

Nykyisin liikkeiden toiminta tapahtuu median ja kirjallisuuden lisäksi erillisissä opiskelutiloissa (dershane). Niihin kokoonnutaan viikoittain hartauksiin, rukoushetkiin ja kuulemaan opetuspuheita. Varsinainen islamilaisten liikkeiden nuorisoon kohdistama hengellinen kasvatustyö tapahtuu pääosin liikkeiden omistamissa opiskelija-asuntoloissa (öğrenci yurdu). Turkissa ei ole riittävästi valtion ja muiden järjestöjen ylläpitämiä asuntoloita, ja monet opiskelijat ovatkin joutuneet muuttamaan islamilaisten liikkeiden ylläpitämiin asuntoloihin, joissa asuminen on järjestetty uskonnon harjoittamisen ja opiskelun ympärille. Liikkeiden asuntolat on myös usein hinnoiteltu muita vaihtoehtoja halvemmiksi. Turkissa oli virallisten tietojen mukaan vuonna 2022 yli 3 300 islamilaisten liikkeiden hallinnoimaa asuntolaa. Määrä on miltei kaksinkertaistunut 15 vuodessa. 

Turkissa ei ole riittävästi valtion ja muiden järjestöjen ylläpitämiä asuntoloita, ja monet opiskelijat ovatkin joutuneet muuttamaan islamilaisten liikkeiden ylläpitämiin asuntoloihin, joissa asuminen on järjestetty uskonnon harjoittamisen ja opiskelun ympärille. Klikkaa twiitataksesi!

Islamilaisten liikkeiden asuntolat on eroteltu naisille ja miehille. Niitä on erityisesti lukio- ja yliopistoikäisille, mutta myös aivan alakoululaisille pojille löytyy omia asuntoloita. Asuntoloiden tarkoitus on luoda islamilaisiin arvoihin perustuva yhteisö nuorille ja asuntoloissa majoittuvien oppilaiden velvollisuus on osallistua yhteiseen toimintaan. Näitä ovat muun muassa rukous- ja hartaushetket, Koraanin sekä kunkin liikkeen oman kirjallisuuden opiskelu. 

Monissa asuntoloissa puhelimen käyttö sekä miesten ja naisten välinen kanssakäyminen on täysin kiellettyä, ja miesten sekä naisten tulee pukeutua siveellisesti islamilaisten pukeutumissäädösten mukaan. Viime vuosina asuntoloiden laatuun on panostettu huomattavasti, millä pyritään houkuttelemaan lisää liikkeiden ulkopuolisia nuoria. Tilat ovat usein hienoja kirjastoineen ja urheilukenttineen. Ruokailut jopa pöytiintarjoiluineen sisältyvät asumisen hintaan.

Muutaman viime vuoden aikana liikkeiden asuntoloihin liittyviä epäkohtia on noussut Turkin opposition mediassa esille. Asuntoloissa asuneet liikkeiden ulkopuolelta tulleet opiskelijat ovat haastatteluissa kertoneet ahdistavasta ilmapiiristä ja uskonnollisesta painostuksesta. Paljon julkisuutta saanut asuntolassa asuneen opiskelijan itsemurha johti mielenilmauksiin liikkeiden toimintaa vastaan. Esille on noussut myös lasten hyväksikäyttötapauksia.

Erdoğan, AKP ja islamilaiset liikkeet    

Aikaisempina vuosikymmeninä Turkin valtio on uskontoasiainvirastonsa (Diyanet) avulla tuonut koko kansalle niin sanotusti kansakuntaa palvelevaa, maltillista islamia. Vaihtoehtoisia – pääosin konservatiivisempia ajattelutapoja – ajavia islamilaisia liikkeitä on tarkoituksella pidetty kurissa. Erityisesti 2000-luvulla uskontoasiainviraston ote on kuitenkin löystynyt, ja nykyisin se jopa tukee islamilaisten liikkeiden ulostuloja.

Islamilaisiin liikkeisiin kuuluvat ovat äänestäneet vuosikymmenten ajan pääosin oikeistokonservatiivisia puolueita. Aina liikkeet eivät selvästi ole asettuneet minkään puolueen taakse. Viime vuosien aikana julkinen tuki hallitsevalle AKP:lle on kuitenkin lisääntynyt. Vuoden 2019 paikallisvaaleissa kolme merkittävää islamilaista liikettä ilmoitti tukevansa AKP:tä, ja  esimerkiksi konservatiivinen İsmailağa-liike tuki Erdoğania ja hänen vaaliliittoaan kevään 2023 parlamentti- ja presidentinvaaleissa. Ennen vaaleja presidentti vieraili näyttävästi liikkeen johtajien luona Istanbulissa ja osallistui edesmenneen sheikki Mahmut Ustaosmanoğlun hautajaisiin vuonna 2022. 

Islamilaiset liikkeet voivat nykyisin toimia Turkissa vapaammin kuin koskaan aiemmin. Turkin yksityisestä koulutussektorista noin kolmannes on liikkeiden hallussa. Monet liikkeet ovat varakkaita yritystoiminnan ja lahjoitusten myötä, mikä tuo niille merkittävää yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Islamilaiset liikkeet kasvattavat julkaisu-, koulutus- ja asuntolatoimintansa avulla Turkin hallinnon ja presidentti Erdoğanin tavoittelemaa uskonnollis-konservatiivista sukupolvea. Viimeisen 15 vuoden aikana Turkin hallinnon ja islamilaisten liikkeiden tuki toisilleen onkin selvästi lisääntynyt. 

Islamilaiset liikkeet kasvattavat julkaisu-, koulutus- ja asuntolatoimintansa avulla Turkin hallinnon ja presidentti Erdoğanin tavoittelemaa uskonnollis-konservatiivista sukupolvea. Klikkaa twiitataksesi!

Turkin hallinto syyttää vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä imaami Fethullah Gülenin (1941–) kansainvälistä islamilaista liikettä, joka teki pitkään Erdoğanin ja AKP:n kanssa yhteistyötä. Vuosikymmenten aikana liike hankki merkittävän aseman yhteiskunnassa ja Turkin hallintokoneistossa. Nyt Erdoğan yrittää pitää huolen siitä, ettei islamilaisten liikkeiden kilpaillessa keskenään yksikään pääse nousemaan liian vahvaksi. 

Liikkeiden suosio on Turkissa edelleen kasvamaan päin, eikä niiden vaikutusvalta maassa tule vähenemään. Erdoğanilla on vahvat henkilökohtaiset siteet moniin liikkeisiin, joiden kannatusta hänellä ei ole varaa menettää. Hallinnon ja islamilaisten liikkeiden yhteistyö tulee lähivuosina jopa vahvistumaan entisestään. Toisaalta liikkeet tietävät arvonsa eivätkä tarjoa tukeaan valtaapitäville ilmaiseksi. Vastapalveluksiksi saadaan usein korkeita virkoja hallinnossa ja taloudellista tukea. Monet Gülen-liikkeen hallussa olleet virat on täytetty konservatiivisten liikkeiden jäsenillä. Mikäli Erdoğanin ja AKP:n valta-asema tulevaisuudessa horjuu, liikkeiden lojaaliudesta hallinnolle ei ole varmuutta. 

__

Kirjoittaja: Niko Järvi

Editoijat: Reetta Delás Näsi, Ansa Kilpeläinen

Kielenhuolto: Elena Rintamäki