Kirjoittaja Joel Pyykkönen työskentelee erityisasiantuntijana puolustusministeriössä ja opiskelee maisteritutkintoa maailmanpolitiikasta Lapin yliopistossa. Hän on aiemmin valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Vaasan yliopistosta. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat hänen omiaan.

Mahdollisesti maailman kummallisimman ja vähiten tunnetun valtion nykyisestä johtajasta Kim Jong-unista liikkuu vähintään yhtä monta tarinaa ja tarua kuin on kertojiakin. Triviaalit nostot Korean demokraattisen kansantasavallan eli tuttavallisemmin Pohjois-Korean nykyisen diktaattorin Kim Jong-unin uroteoista ja saavutuksista jättävät usein pimentoon sen, miten Pohjois-Korean noin 25 miljoonan ihmisen kansaa kohdellaan vuosikymmenestä toiseen. Kuinka on mahdollista aivopestä kokonainen kansa vuosikymmenestä toiseen sekä pitää lähes kaikki ihmiskunnan teknologinen ja taloudellinen kehitys pienen eliitin etuoikeutena? Kirjassaan Hokkanen toivottaa lukijat mukaan ”kaoottiselle, mutta antoiselle ja hektiselle vuoristorata-ajelulle Kiminmaan salatuimpiin sopukoihin”.

Pienen rakettimiehen maa: Pohjois-Korea Kim Jong-unin valtakaudella –teoksessa (Johnny Kniga, 2023) toimittaja ja dokumentaristi Jouni Hokkanen avaa vuosikymmenien kokemuksiaan Korean niemimaalta ja erityisesti Pohjois-Koreasta. Hokkasen ansioluettelo Pohjois-Korean-tuntijana sisältää kaksi maasta kirjoitettua teosta sekä viisi lyhytdokumenttia, joista erityisesti Pohjois-Korean pääkaupungin naispuolisia liikenteenohjaajia kuvaava Pyongyang Robogirl on väkevää kuvausta erittäin suljetusta maasta. 

Uusimmassa teoksessaan Hokkanen käy Pohjois-Korean tilaa kattavasti läpi aina kansan nälänhädästä nuoren marsalkan eli Kim Jong-unin sotaan seksiä vastaan. Teos perustuu Hokkasen haastatteluihin Etelä-Koreaan loikanneiden kanssa sekä hänen omiin havaintoihinsa, joita hän on kerännyt useilla matkoillaan Pohjois-Koreaan.

Sosialistinen satumaa

Hokkanen kuvaa teoksessaan Kim Jong-unin tähänastista valtakautta siten kuin Etelä-Koreaan loikanneet sen ovat kokeneet. Loikkareiden taustat ovat melko moninaisia ja heitä löytyy kirjassa aina korkeista virkamiehistä tavan kansalaisiin saakka. Hokkasen mukaan koronapandemia laski merkittävästi Etelä-Koreaan loikanneiden määrää, mihin yhtenä syynä voi olla koronan myötä loikkaamisen kasvaneet kustannukset. Kymmenen vuotta sitten loikkaaminen ihmissalakuljettajilta ostettuna palveluna maksoi noin 4 000 euroa, mutta koronan jälkeen Kiinan halki kulkevan loikkausmatkan hinta nousi jopa 20 000 euroon. 

Laskevaan trendiin on kuitenkin tullut ilmeisen suuri muutos viime aikoina, kun vuonna 2023 loikkareiden määrä lähes kolminkertaistui kahteen aikaisempaan vuoteen verrattuna. Hokkasen teos nostaa esiin sen mahdollisuuden, että loikkauksien pääasiallinen syy ei olisi nykyään enää nälkä, kuten 1990-luvulla, vaan pettymys totalitaarista valtiota kohtaan. 

Vaikka Pohjois-Korea on edelleen vavisuttavan köyhä valtio, sen pääkaupunkiin Pjongjangiin on pesiytynyt luksustuotteilla pröystäilyn kulttuuri, vaikka toki joukko, joka kykenee maksamaan satoja tai tuhansia euroja länsimaisista merkkituotteista, on äärimmäisen marginaalinen. Ihmisillä onkin siis samankaltainen tarve nostaa statustaan kuluttamalla kuin länsimaissa. Tästä esimerkkinä Hokkanen nostaa esiin vuonna 2019 auenneen Daesongin tavaratalon, jossa ihmiset voivat tyydyttää kulutustarpeitaan esimerkiksi kalliiden kellojen tai länsimaisen kosmetiikan parissa – tuotteet, jotka löytyvät myös YK:n pakotelistalta. 

Myös Kim Jong-un on viime aikoina nostanut nälänhädän Pohjois-Korean keskeiseksi haasteeksi, vaikka samalla nuoren diktaattorin sanat ja teot eivät oikein kohtaa, kun katsoo maan eliitin mässäilevää elämäntapaa.

Klikkaa twiitataksesi.

On kuitenkin tosiasia, että suurin osa pääkaupunginkin väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, ja Hokkasen esimerkit ihmisten ravinnon köyhyydestä ovat paikoittain todella pysäyttävää luettavaa. Hokkasen haastattelemien loikkareiden mukaan keskivertokansalainen saakin lihaa tai äyriäisiä vain muutaman kerran vuodessa. Myös Kim Jong-un on viime aikoina nostanut nälänhädän Pohjois-Korean keskeiseksi haasteeksi, vaikka samalla nuoren diktaattorin sanat ja teot eivät oikein kohtaa, kun katsoo maan eliitin mässäilevää elämäntapaa suhteessa siihen, miten tavallinen kansa selviytyy vuodesta toiseen. 

Kansalaisten vapaa-aika, kun sellaista liikenee, on pyhitetty jo vuosikymmeniä kestäneelle henkilökultin ja ideologian vaalimiselle. Ihmisten mahdollisuus esimerkiksi vierailla muualla maassa on erittäin rajallinen. Tämä johtuu muun muassa maan sisäisen matkustamisen vaikeudesta ja siitä, että ihmisten vapaa-aika täyttyy loputtomista poliittisista velvoitteista Kim-kultin opiskeluun. Hokkanen nostaakin teoksessaan esiin sen, että eteläkorealaisten tutkimusten mukaan noin 20 prosenttia pohjoiskorealaisista käyttäisi huumeita, mitä ei voi suoranaisesti pitää ihmeenä ottaen huomioon ihmisten karut elinolosuhteet.

Markkinataloutta pohjoiskorealaisittain

Vuonna 2022 Pohjois-Korean bruttokansantuote oli noin 57 kertaa pienempi kuin Etelä-Korean. Pohjois-Korean taloudesta ei ole saatavilla täysin aukotonta tietoa sitä vastaan asetetuista pakotteista ja valtion harjoittamasta mustan pörssin toiminnasta johtuen. Musta pörssi tuottaa merkittävän osan valtion tuloista. Samalla valtiojohtoisesti harjoitettu rikollinen toiminta rahan väärentämisestä huumekauppaan tekee Pohjois-Koreasta valtiollisen toimijan kansainvälisessä rikolliskentässä. 

Hokkanen käsittelee Kiinan merkitystä Pohjois-Korean taloudelle melko kevyesti, vaikka se on edelleen Kiinan intressin heikentymisestä huolimatta merkittävä. Ilman Kiinan taloudellista tukea ja kauppaa, Pohjois-Korean johdon tulisi vetää lisää kyberhyökkäyksien tai rahanväärennyskampanjoiden kaltaisia kaneja hatustaan. Osana talouden työkalupakkia Pohjois-Korealla onkin kaksi kybersodankäyntiin valjastettua yksikköä, jotka Hokkasen mukaan keskittyvät kansalaisten valvontaan ja ulkomaailmaan suunnattuihin kyberrikoksiin. Kyberrikoksissa onkin tullut myös onnistumisia, joilla Kim Jong-un on kyennyt pitämään valtion kirstun pohjan peitossa. 

Hokkanen nostaakin esille sen, kuinka esimerkiksi torikaupasta on muodostunut melko laajalti harjoitettua toimintaa, jota myös valtiokoneisto katsoo sormien läpi.

Klikkaa twiitataksesi.

Yleisesti ottaen kansalaisten mahdollisuus huolehtia omasta toimeentulostaan on äärimmäisen vaikeaa, vaikkakaan ei Hokkasen mukaan mahdotonta. Torikauppa ja muut pienimuotoiset sissimarkkinatalouden muodot nostavat vääjäämättömästi päätään valtion tiukasta kontrollista huolimatta. Suurella todennäköisyydellä Kim Jong-un ja hänen valtiokoneistonsa ovat tulevaisuudessa pakotettuja nöyrtymään lapsen askelin etenevän markkinatalouden edessä, kun ihmisten elinkeinotoiminta lisääntyy. 

Hokkanen nostaakin esille sen, kuinka esimerkiksi torikaupasta on muodostunut melko laajalti harjoitettua toimintaa, jota myös valtiokoneisto katsoo sormien läpi. Pohjois-Korean milleniaalit ovat saaneet maistiaisen siitä, mitä markkinatalous tarkoittaa, ja Kim Jong-un todennäköisesti ymmärtääkin, että sen tukahduttamisella voisi olla vakavia seurauksia. Markkinatalous tuleekin Hokkasen mukaan näyttelemään Pohjois-Koreassa yhä kasvavaa roolia, jolloin  Kim Jong-unin tulee vakuuttaa nuoriso muillakin kuin ydinaseilla. 

Ydinasein imperialismia vastaan

Kategorinen viha imperialistisia Yhdysvaltoja kohtaan, messiaanista tehtävää suorittava diktaattori sekä valtion kontrollissa oleva väkivalta- ja turvallisuuskoneisto takaavat sen, että Kim Jong-un pystyy toteuttamaan visiotaan Pohjois-Koreasta edelleen ilman pelkoa vallankumouksesta. Pohjois-Korean valtiollinen propagandakoneisto jauhaa päivästä toiseen Yhdysvaltojen pahuudesta sekä Kim Jong-unin jumalallisesta kyvystä suojella valtiota tuholta. Hokkasen mukaan Pohjois-Korean tavoitteena on saada Yhdysvallat vetäytymään Etelä-Koreasta, minkä jälkeen Pohjois-Korea kykenisi massiivisen asevarustelun turvin yhdistämään niemimaan.

Hokkasen mukaan Pohjois-Korean eliitti käsittää sen, että kansalaiset tulee pitää mahdollisimman eristettyinä ulkomaailmasta. Mikäli kansalaiset suurissa määrin huomaisivat, ettei kyseessä olekaan sosialistinen satumaa, jota heille on iskostettu, voisi se aiheuttaa Kim Jong-unin hallinnon romahtamisen. Tätä Hokkanen vertaa Itä-Saksan kohtaloon. Toistaiseksi kansa on kyetty pitämään tiukassa kontrollissa valvonnan ja elämänmittaisen propagandistisen koulutuksen ansiosta.

Kansalaisten nationalistinen ideologinen voitelu aloitetaan jo alakouluissa. Kouluissa opetetaan Hokkasen mukaan esimerkiksi sitä, kuinka Pohjois-Korea torjui imperialistiset yhdysvaltalaiset joukot Korean sodassa ja kuinka ydinaseet ovat ainoa keino torjua Yhdysvaltojen imperialistinen uhka. KCTV:n (Korean Central Television eli Korean keskustelevision) lasten uudenvuodenkonsertti alkoi esimerkiksi taaperoikäisten Kuolema Amerikalle -tanssiesityksellä. 

Pohjois-Korean valtiollinen propagandakoneisto jauhaa päivästä toiseen Yhdysvaltojen pahuudesta sekä Kim Jong-unin jumalallisesta kyvystä suojella valtiota tuholta.

Klikkaa twiitataksesi.

Lisääntyneet ohjuskokeet ja linjaukset siitä, että Pohjois-Korea ei enää tavoittele Koreoiden rauhanomaista yhdistymistä, ovat saaneet kokeneetkin Korea-analyytikot varpailleen. Kim Jong-un määräsi samassa yhteydessä perustuslaista poistettavaksi kohdat, jotka mahdollistivat rauhanomaisen yhdistymisen. Kim Jong-unin mukaan poisto tarkoittaa sitä, että Etelä-Korea tullaan valloittamaan ja alistamaan sodassa Pohjois-Korean alaisuuteen. 

Yhdysvaltojen tai muiden valtioiden väliintulo Pohjois-Korean öykkäröintiin tilanteessa, jossa Hokkasen sanoin ”nuoren marsalkan” työkalupakissa on aito uhka ydinaseiden käytöstä, voidaan pitää epätodennäköisenä. Ydinasekyvyn voikin nähdä Kim Jong-unin henkivakuutuksena, joka varmistaa riittävän pidäkkeen Yhdysvaltojen interventiolle Pohjois-Koreassa. Toisaalta mikäli Pohjois-Korea ryhtyisi sotilaallisiin toimenpiteisiin Etelä-Koreaa vastaan, olisi Yhdysvallat antamistaan turvallisuussitoumuksista johtuen käytännössä pakotettu siirtämään sotilaallista painopistettään Korean niemimaalle. 

Modernia totalitarismia 

Hokkasen teos on kokonaisuudessaan omalaatuinen kuvaus maailman todennäköisesti vähiten tunnetusta diktaattorista. Teoksen puutteeksi voidaan lukea melko suppea lähdeaineisto sekä syy- seuraussuhteiden hieman pintapuolinen avaus. Sinällään loikkareiden haastatteluiden pohjalta koottu teos luo monipuolisen katsauksen Pohjois-Koreaan nimenomaan Kim Jong-unin aikakaudella. 

Teoksessa tapahtumien ja ilmiöiden historiallinen näkökulma jää kuitenkin muutamia nostoja lukuun ottamatta hieman köykäiseksi, mikä tosin korjaantuu aiheesta kiinnostuneille lukemalla ensin Hokkasen aiemman Siperiasta Itään –teoksen, joka käsittelee nimenomaan Pohjois-Korean historiaa. Teos ei tarjoa syvällistä geopoliittista analyysia Korean niemimaan tilanteesta, vaan sen sijaan keskittyy kuvailemaan Pohjois-Koreaa niin sanotusti ihmisten tasolta. Nämä kuvailut ovatkin Hokkasen teoksen parasta antia.

Pohjois-Korea usein mielletään yhdeksi kokonaisuudeksi, mutta se kuitenkin eroaa suuresti esimerkiksi valtion pääkaupungin ja maaseudun välillä. Pääkaupungissa eliitti törsää luksukseen ja elää pohjoiskorealaisittain leveää elämää, mutta sen ulkopuolella – ja monelle myös kaupungin sisällä – elämä on edelleen äärimmäistä kamppailua nälänhätää vastaa. Hokkasen kirjoitustyyli on maanläheinen, ja teoksen monet synkätkin aiheet ovat hänen kynästään saaneet melko inhimillisen kuvauksen. Kokonaisuutena Hokkasen teos ja sen kuvaukset ihmisten elintilasta herättävät ajatuksia siitä, tuleeko  nykymaailman pisin panttivankitilanne, jossa kaapattuina on 25 miljoonaa ihmistä, koskaan päättymään. 

—

Kirjoittaja: Joel Pyykkönen
Editointi: Eero Tuorila, Julia Lintunen, Sasu Katajamäki
Kielenhuolto: Anna Kananen