Pääministeri Fumio Kishida nousi syksyllä 2021 Japanin politiikan huipulle, koska kukaan ei vihannut häntä – hän oli kilpakumppaneidensa joukossa ainoa, joka kelpasi ykköspuolue liberaalidemokraattien (LDP) kaikille sisäisille valtaryhmittymille. Kishida on kuitenkin osoittautunut heikoksi pääministeriksi, jonka kautta ovat tähän mennessä värittäneet toistuvat skandaalit, jotka nakertavat hänen mahdollisuuksiaan hakea jatkokautta LDP:n johdossa.

Pääministeri Fumio Kishida nousi Japanin pääministeriksi syksyllä 2021. Kishidalla vaikutti olevan selvät sävelet sille, mitä hän halusi saavuttaa. Ulkopoliittisesti Japani jatkaisi Shinzo Aben viitoittamalla turvallisuuspoliittisella linjalla, jossa Japani vahvistaa omaa puolustuskykyään ja pyrkii ahkerammin maailmanpolitiikan pelilaudan äärelle. Kishidan johdolla Japani on esimerkiksi asettunut vankasti Ukrainan tueksi ja investoinut roppakaupalla rahaa itsepuolustusvoimien vahvistamiseen. 

Sisäpolitiikassa Kishida puolestaan tavoitteli japanilaisten pitkään paikallaan junnanneen elintason korottamista ja pyrki jakamaan talouden kakkua aiempaa tasa-arvoisemmin kansalaisten kesken. Jos asiat menisivät riittävästi nappiin, voisi Kishida hakea jatkoa LDP:n puheenjohtajana myös seuraavassa puheenjohtajavaalissa, joka järjestetään syyskuussa 2024. 

Toisin on kuitenkin käynyt: Kishidan kautta ovat leimanneet toistuvat skandaalit sekä pääministerin heikko valta-asema puolueen sisällä. Kishidan hallituksen kannatusluvut ovat viime syksystä lähtien seilanneet tukevasti niin kutsutun 30 prosentin turvarajan tuntumassa tai sen alapuolella, jolloin LDP:n sisällä paine pomon vaihtamiseksi yleensä kasvaa. Syyskuuhun on vielä pitkä matka, ja mahdolliset vastaehdokkaat valmistautuvat jo kilpaan.

Yhdistymiskirkosta bilekohuun

Tylsä ja kaikkia miellyttävä Kishida vaikutti syksyllä 2021 turvallisimmalta vaihtoehdolta LDP:n puolue-eliitille. Hänen kilpakumppaninsa –- sosiaalisen median käytöstään tunnettu Taro Kono – ei kerännyt suosiota puoluepomojen keskuudessa, eikä kovempaa konservatiivioikeistoa edustaneella Sanae Takaichilla ollut missään vaiheessa kovin hyviä mahdollisuuksia voittaa yleensä keskustaoikeistolaista linjaa edistävän LDP:n puheenjohtajakilpaa. Entinen puolustusministeri Shigeru Ishiba oli kansansuosiostaan huolimatta pilannut maineensa jo vuosia aiemmin puoluepamppujen silmissä julkisella hallitukseen kohdistuneella kritiikillä. Tässä joukossa Kishida, jolla oli plakkarissaan ennätyspitkä pesti Aben hallituksen ulkoministerinä, vaikutti sopivalta henkilöltä  luotsaamaan Japania.

Kishida on pääministerikaudellaan johtanut LDP:n kahteen vaalivoittoon, mutta ne eivät ole onnistuneet pesemään skandaalien hajua pois hänen hallituksestaan. Ensin kesällä 2022 ex-pääministeri Shinzo Abe murhattiin keskellä kirkasta aamupäivää Länsi-Japanin Narassa. Vaikka Kishidan hallituksen voisi kuvitella hyötyvän kansan sympatioista, kääntyi murhan jälkipyykki yllättäen LDP:tä ja Kishidaa vastaan. Syynä oli Aben murhanneen Tetsuya Yamagamin vaikea perhetausta, jossa hänen äitinsä moonilaisuutenakin tunnetulle yhdistymiskirkolle antamat toistuvat lahjoitukset syöksivät Yamagamin perheen köyhyyteen. 

Yamagami päätti iskeä kirkkoa vastaan murhaamalla kirkolle tukensa osoittaneen Aben, ja tapahtuman jälkeen Japanin media lähti kaivelemaan LDP:n suhteita yhdistymiskirkkoon. Tutkimuksista  kävi ilmi, että LDP oli katsonut kirkon touhuja – kuten toistuvaa lahjoitusten vaatimista uskovaisilta heidän taloustilanteestaan riippumatta – läpi sormien. Vastapalveluksena kirkko kehotti jäseniään äänestämään LDP:n ehdokkaita sekä kampanjoimaan heidän puolestaan. 

Virka-asunnon käyttäminen yksityisbileisiin ja kuvat nostattivat kohun, ja vaikka Kishida yritti ensin selvitä asiasta nousseesta kohusta poikansa nuhtelulla, joutui nuorempi Kishida lopulta eroamaan avustajan paikalta poliittisen paineen vuoksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Ajatus kirkon touhujen hyväksymisestä vastineena poliittiselle tuelle sai Japanin median ja monen kansalaisen näkemään punaista. Tapauksen seurauksena Kishida vaati puolueidensa edustajia katkaisemaan siteensä kirkkoon. Samalla hallitus pyrkii riisumaan yhdistymiskirkolta sen statuksen uskonnollisena järjestönä, minkä myötä kirkko ei saisi enää jatkossa veroetuja. Vahinko oli kuitenkin jo tehty, eivätkä Kishidan hallituksen kannatusluvut ole tapauksen jälkeen toipuneet aiemmalle tasolleen. 

Lisää oli tulossa. Keväällä 2023 Japanissa oli oma poliittinen bilekohunsa, kun useita skandaaleja aiemmin paljastanut viikkolehti Shūkan Bunshun kertoi Kishidan pojan, Shotaro Kishidan – joka työskenteli isänsä poliittisena avustajana – bilettäneen kaveriporukkansa kanssa pääministerin virka-asunnolla. Osana paljastusta lehti julkaisi kuvia, jossa Shotaro ja hänen kaverinsa poseeraavat hallituspotreteissa käytetyillä rappusilla. Virka-asunnon käyttäminen yksityisbileisiin ja kuvat nostattivat kohun, ja vaikka Kishida yritti ensin selvitä asiasta nousseesta kohusta poikansa nuhtelulla, joutui nuorempi Kishida lopulta eroamaan avustajan paikalta poliittisen paineen vuoksi. 

Kesän 2023 aikaan tilanne vaikutti kuitenkin tasoittuneen. Kannatusluvut pyörivät 30 prosentin paikkeilla, mutta puolueen sisäisiä haastajia ei ollut näköpiirissä, eikä Japanin oppositio osoittanut juuri mitään merkkejä kyvystä haastaa LDP:n asemaa. Syysmyrsky oli kuitenkin horisontissa. 

Kishidan valtaan nostaneet ryhmittymät saattavat koitua hänen kohtalokseen

LDP:llä on puolueen perustamisesta asti ollut vankka sisäisten ryhmittymien tai fraktioiden kulttuuri. Ryhmittymät rekrytoivat kansanedustajia, tarjoavat jäsenilleen kampanjointitukea vaalien aikaan sekä – jos hyvin käy – jakavat jäsentensä kesken ministerisalkkuja tai muita puoluekoneiston luottamuspaikkoja yhteistyössä muiden fraktioiden kanssa. Jäseniä yhdistävät toisinaan myös ideologiset taipumukset: esimerkiksi Aben fraktio, Seiwa seisaku kenkyu-kai (Seiwakai), oli tunnettu keskivertoa oikeistolaisemmasta poliittisesta linjasta.

Ryhmittymien valta puolueen sisällä riippuu niiden koosta: mitä enemmän jäseniä fraktiolla on, sitä enemmän valtaa sillä on puolueen sisäisissä valtakamppailuissa. Jos mielii esimerkiksi nousta LDP:n puheenjohtajaksi, pitää kandidaatin saada puolet eduskuntaryhmän äänistä taakseen. Fraktioiden johtajat voivat taata, että heidän porukkansa äänestää ehdokkaan puolesta – jos he saavat vastapalveluksena tarpeeksi painavia hallitussalkkuja ja nimityksiä puoluekoneiston pelipaikoille. Kishida nousi pääministeriksi, koska hän sai fraktioiden tuen, ja vastapalveluksena hän nimitti niiden jäseniä hallituksen ja puolueen avainasemiin.

Fraktioiden johtajat voivat taata, että heidän porukkansa äänestää ehdokkaan puolesta – jos he saavat vastapalveluksena tarpeeksi painavia hallitussalkkuja ja nimityksiä puoluekoneiston pelipaikoille.

Klikkaa twiitataksesi.

Samat ryhmittymät voivat nyt koitua Kishidan kohtaloksi. Marraskuun lopussa ilmeni, että useat LDP:n fraktiot olivat vetäneet välistä tuloja, joita ne saivat myydessään lippuja varainkeruutilaisuuksiin. Vaalirahoitukseen liittyviin asioihin suhtaudutaan Japanissa vakavasti: poliittinen rahankäyttö maassa on hyvin tiukasti säänneltyä 70- ja 80-luvuilla toistuneiden lahjus- ja korruptiokohujen myötä, ja säännöt kaatavat kokeneitakin poliitikkoja. Esimerkiksi vuonna 2019 oikeusministeri Katsuyuki Kawain poliittisen uran kohtaloksi koitui perunoiden antaminen joillekin vaalipiirinsä äänestäjille.

Nyt ryhmittymien kerrottiin keränneen viiden vuoden aikana miljoonien eurojen verran rahaa, jota ei sisällytetty viralliseen kirjanpitoon. Rahaa käytettiin ryhmittymien henkilöstökuluihin, autokauppoihin ja ”kokoontumisiin”. Syytösten tultua ilmi syyttäjätoimisto aloitti tutkinnan mahdollisesta vaalirahojen väärinkäytöstä, ja pian tutkimuksissa kuulusteltiin jo yksittäisiä lainsäätäjiä sekä ryhmittymien sihteereitä ja rahastonhoitajia. Kishidan hallituksen suosioluvut romahtivat entistäkin alemmaksi, kun äänestäjien silmissä koko puolue vaikutti läpimädältä. Vain harva tuntui uskovan, että Kishidalla olisi tarpeeksi valtaa puolueen puhdistamiseen. 

LDP:n onneksi opposition pakka ei ole edelleenkään kasassa

Kishida ymmärsi, että rahaskandaalin hoitaminen tulisi määrittämään hänen poliittisen tulevaisuutensa. Ensiksi hän erotti neljä epäilyksen alla olevan Seiwakai-ryhmittymän jäsentä hallituksestaan, minkä jälkeen hän hajotti oman ryhmittymänsä. LDP:n kuudesta merkittävimmästä fraktiosta kolme muuta teki myöhemmin samoin. Pääministerin käskystä puolue valmistelee nyt toimenpide-ehdotuksia, joissa fraktioiden rahankäyttöä ja kykyä päättää nimityksistä puolue- ja hallitusvirkoihin rajoitettaisiin. 

Tässäkin tapauksessa Kishidan heikohko asema puolueessa voi kuitenkin nousta uudistamisinnon esteeksi. Eturivin puoluepomot Taro Aso ja Toshimitsu Motegi ovat kieltäytyneet hajottamasta johtamiaan ryhmittymiä, eikä Kishida ilmeisesti kykene pakottamaan heitä siihen. Uudistuksessa fraktioista tulisi ”politiikkaryhmiä”, mutta niiden tarkoitus olisi käytännössä edelleen identtinen. Samalla Japanin politiikkaa tiiviisti seuraava analyytikko Tobias Harris näkee, että ryhmittymien katoaminen ei välttämättä paranna Kishidan kykyä hallita puoluettaan: ei ole varmaa, ajelehtivatko fraktioiden jäsenet toisen eturivin poliitikon talliin vai luovatko he vain uusia ryhmittymiä, tai siis, politiikkaryhmiä. 

Hallituksen kannatusluvut ovat pohjamudissa: yhden kyselyn mukaan helmikuun puolivälissä hänen hallitustaan tuki vain 14 prosenttia japanilaisista, mikä on heikoin tulos sitten vuoden 2009.

Klikkaa twiitataksesi.

Kishidan tilanne ennen syksyn tulevaa puheenjohtajakilpaa vaikuttaa siis heikolta. Hallituksen kannatusluvut ovat pohjamudissa: yhden kyselyn mukaan helmikuun puolivälissä hänen hallitustaan tuki vain 14 prosenttia japanilaisista, mikä on heikoin tulos sitten vuoden 2009. Mielipidekyselyssä parhaasta henkilöstä Japanin seuraavaksi pääministeriksi Kishida sijoittui kahdeksan LDP:n potentiaalisen johtajan joukossa – joihin lukeutuivat hänen aiemmat kilpakumppaninsa Taro Kono, Shigeru Ishiba, Sanae Takaichi sekä uutena tulokkaana tuore ulkoministeri Yoko Kamikawa – jaetulle viimeiselle sijalle. Puolueen sisältä kuuluu nurinaa Kishidan tuuliviireilystä, jossa hän ensin halusi kieltää ryhmittymät mutta ei lopulta uskaltanutkaan tehdä niin, jolloin hän suututti onnistuneesti kummankin puolen asiasta käydyssä sisäisessä väittelyssä. Ne eivät luo kuvaa johtajasta, joka tietäisi, mitä hän tekee.

Väistämättä herää kysymys siitä, tulisiko Japanin ikuisessa hajaannuksen tilassa olevalle oppositiolle nyt viimein mahdollisuus päihittää alennustilassa oleva LDP, jos Kishida päättäisi vahvistaa asemaansa hajottamalla parlamentin alahuoneen ja järjestämällä ennenaikaiset vaalit. Tuskin: kannatusromahduksesta huolimatta LDP:n kannatus on Japanin yleisradioyhtiö NHK:n (Nippon Hōsō Kyōkai) kyselyissä säilynyt yli 30 prosentissa, kun suurimman oppositiopuolue perustuslaillisten demokraattien (CDPJ) kannatus matelee 10 prosentin paikkeilla.

Jos oppositio toivoisi voittavan mahdolliset vaalit, virittelisi se hyvissä ajoin yhteisrintamaa ja houkuttelisi taakseen ne lähes 50 prosenttia äänestäjistä, joiden ykköspuolue on edelleen ”ei mikään näistä”. Toistaiseksi tällaista ei ole vielä näköpiirissä – suurilta osin siksi, että oppositiokentän poliittisten suuntausten moninaisuuden vuoksi on vaikeaa rakentaa LDP:n päihittämiseksi vaadittua yhteisrintamaa. Siksi onkin todennäköistä, että Japanin poliittinen draama ilmenee lähitulevaisuudessakin LDP:n sisäisenä mutapainina.  

—

Kirjoittaja: Eero Tuorila
Editointi: Julia Lintunen, Veikko Mäkelä
Kielenhuolto: Anna Kananen