EU on monin tavoin mukauttanut toimintaansa uuteen turvallisuuspoliittiseen aikakauteen sopeutuakseen ja pyrkii siihen jatkossakin. Unionin rooli jäsenmaiden ja maailmanlaajuisen turvallisuuden vahvistajana koostuu monipuolisesta keinovalikoimasta. Niin puolustusteollisuus, kriisinhallinta kuin vihreä siirtymä ovat avainasemassa turvallisempaa globaalia tulevaisuutta tavoitellessa.

EU:n roolin uudelleenmäärittelyä globaalin turvallisuuden kentällä

Maailmanpolitiikan myllerrykset ovat saaneet EU:n uudelleenmäärittelemään itsensä turvallisuuspoliittisena toimijana. EU pyrkii vastaamaan maailmanpolitiikan kehitykseen, jossa luoviminen on yhä haastavampaa. Euroopassa soditaan, ja samaan aikaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä on meneillään suurvaltakilpailu, johon EU:nkin pitäisi kyetä osallistumaan. Eikä vähiten sen vuoksi, että kilpailussa on kyse myös vaikutusvallasta suhteessa muuhun maailmaan ja globaaliin turvallisuuteen.

Jo vuodesta 2014 EU on tavoitellut yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehostamista, jota painotettiin vuonna 2016 julkaistussa globaalistrategiassa. Sama linja jatkui 2022 hyväksytyssä EU:n strategisessa kompassissa, jonka myötä käynnistyi useita merkittäviä puolustusyhteistyön aloitteita. 

Dynaamisempi turvallisuuspoliittinen identiteetti tuli erityisen näkyväksi unionin vastatoimissa Venäjän hyökätessä Ukrainaan alkuvuodesta 2022. EU muodosti (joidenkin arvioiden mukaan jopa yllättävän) yhdenmukaisen ja päättäväisen toimintamallin Ukrainan tukemiseksi. Tämä piti sisällään uudenlaisen yhdistelmän turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia välineitä sekä aloitteita puolustusteollisuuden yhteistyön vahvistamiseksi. Erityisen historiallinen oli päätös käyttää Euroopan rauhanrahastoa ensimmäistä kertaa Ukrainan aseelliseen tukemiseen. 

Tämän vuoden alussa komissio ja EU:n ulkoasiainedustaja julkaisivat kaikkien aikojen ensimmäisen Euroopan puolustusteollisuusstrategian sekä uuden puolustusteollisuuden ohjelman, jossa ehdotetaan uusia toimia EU:n puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja valmiuden vahvistamiseksi. Ohjelma tulee seuraavan Euroopan parlamentin käsiteltäväksi.  

Ukrainan tukeminen ja EU:n jäsenvaltioiden turvallisuuden vahvistaminen ovat hyviä esimerkkejä, joiden kautta tarkastella unionin turvallisuuspoliittista muutosta. Samalla on kuitenkin olennaista tarkastella kansainvälisen organisaation toimia maailmanlaajuisesti – onhan yksi EU:n toiminnan kulmakivistä globaalin rauhan ja turvallisuuden edistäminen.

Unionin ydinarvot ja moninaiset turvallisuushaasteet

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on ratkaista konflikteja maailmanlaajuisesti sekä edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä diplomatian keinoin. Lisäksi unionin tavoite on lisätä sen vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti. Näissä tavoitteissa onnistuminen on ratkaisevaa myös suurvaltakilpailun näkökulmasta – on tärkeää, että EU pystyy tarjoamaan houkuttelevia kumppanuuksia valtioille, jotka esimerkiksi Venäjä ja Kiina haluavat omaan vaikutuspiiriinsä.

Toimiminen globaalin turvallisuuden kentällä vaatii tasapainottelua. Vahva tuki Ukrainalle ja panostus EU:n omaan alueelliseen turvallisuuteen on herättänyt kritiikkiä globaalissa etelässä, jossa EU:ta on syytetty kaksoisstandardeista. Ukraina ei suinkaan ole ainoa paikka maailmassa, jossa soditaan. Tilanne on hälyttävä myös esimerkiksi Gazassa, Sudanissa, Sahelin alueella, ja listaa voisi jatkaa.

Turvallisuuden edistäminen voi olla reaktiivista, kuten Venäjän hyökkäyssota on osoittanut. Merkittävä osa turvallisuuden edistämistä ovat kuitenkin tulevaisuuteen katsovat proaktiiviset toimenpiteet, joilla tähdätään pitkäjänteiseen vakauteen. Puolustuksellisen turvallisuuden rinnalla EU:lla on muita tärkeitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia instrumentteja, kuten Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP), jonka keskiössä on naapurivaltioiden poliittinen ja taloudellinen vakauttaminen. Lisäksi EU toteuttaa siviili- ja sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita ympäri maailmaa.

Kriisinhallinta vakautta tuomassa

EU on suhteellisen tuore toimija (siviili)kriisinhallinnassa. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa ensimmäinen siviilioperaatio osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käynnistettiin vuonna 2003. Unionin julkilausuttuna tavoitteena on tehdä yhteistyötä kumppaneiden kanssa kriisien ratkaisemiseksi kaikkialla maailmassa. Myös tätä tavoitetta korostetaan niin globaalistrategiassa kuin strategisessa kompassissa. Lisäksi molemmissa korostetaan Euroopan sitoutumista edistää sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä, jonka ytimessä ovat Yhdistyneet kansakunnat.

Viimeisten 20 vuoden aikana EU:sta on tullut itsenäinen kriisinhallintatoimija, joka on toteuttanut yli 40 siviili- ja sotilasoperaatiota niin Euroopassa, Afrikassa kuin Lähi-idässäkin. Tällä hetkellä käynnissä on 24 operaatiota. Itsenäisesti, mutta myös yhdessä YK:n kanssa, EU:lla on operaatioita suorittaessaan ollut paikka edistää muita tärkeitä arvoja, kuten ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutumista sekä ympäristökysymyksiä, osana kriisinhallintaa.

Panostus naapuruuspolitiikan ja kriisinhallintaoperaatioiden kaltaisiin turvallisuusmekanismeihin tuo turvallisuutta kokonaisvaltaisesti: jäsenvaltiot ovat turvallisempia, jos välittömässä naapurustossa sijaitsevat valtiot ovat vakaita. Kaukana tapahtuvat kriisit voivat puolestaan vaikuttaa meihin yllättävilläkin tavoilla, esimerkiksi energiaturvallisuuden muodossa.

EU:n tulevaisuuden suuri haaste on toisaalta mukautua kimuranttiin maailmanpolitiikkaan ja toisaalta pitää kiinni niistä pitkäjänteisistä tavoitteista ja ydinarvoista, jotka luovat turvaa sekä unionissa että sen ympärillä. Vaikka EU:n politiikka on muotoutumassa yhä kasvavassa määrin perinteistä turvallisuutta painottavaksi sekä geopoliittiseksi, panostaminen esimerkiksi kumppanuuksiin globaalin etelän ja toisaalta itäisen Euroopan naapureiden kanssa on vakauden kannalta keskeistä. Lisäksi satsaaminen monikansalliseen yhteistyöhön muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa, kuten edellä mainitun YK:n lisäksi myös esimerkiksi Afrikan unionin ja Arabiliiton kanssa, luo luottamusta, jonka merkitystä ei voi ylikorostaa.

Tulevaisuuden (ilmasto)turvallisuus

Turvallisuus ei rajoitu pelkästään sotien, konfliktien ja kriisien torjuntaan. Myös ilmastonmuutos on globaali, valtioiden rajat ylittävä turvallisuusuhka.

Kesäkuussa käytävien eurovaalien lähestyessä keskustelu tulevan EU-kauden keskeisistä kysymyksistä kiihtyy ja lukuisat vaalipaneelit valottavat europarlamentaarikkoehdokkaiden näkemyksiä. Monet paneelit on suunnattu erityisesti nuorille äänestäjille. Näissä paneeleissa on noussut selkeästi esille teema, joka herättää huolta nuorissa ylitse muiden: heidän tulevaisuutensa maapallolla, jota ilmastonmuutos uhkaa.

EU:lla onkin valtava vastuu, mutta myös mahdollisuus vaikuttaa ilmastokysymyksessä. Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt epävakautta ja turvallisuuden heikentymistä. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä sen vaikutukset pahentavat entisestään jo olemassa olevia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä haasteita. Tämä lisää turvattomuutta niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, muun muassa elintarvike-, vesi- ja energiahuollon ongelmien, luonnonvarakilpailun, elinkeinojen menettämisen, sään ääri-ilmiöiden sekä pakkomuuton ja siirtolaisuuden muodossa. Kaikki nämä osa-alueet vaikuttavat vääjäämättömästi Euroopan kansalaisiin.

Ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden väliset yhteydet tunnustetaan yhä useammin. Siitä huolimatta kansainväliset järjestöt eivät ole linjauksissaan juurikaan vielä yhdistäneet ilmastonmuutoksen moninaisia vaikutuksia turvattomuuteen. EU, yhdessä YK:n kanssa, voi toimia suunnannäyttäjänä tilanteessa, jossa tarvitaan yhdessä sovittuja pelisääntöjä.

EU:lla on kapasiteettia vaikuttaa maailmanlaajuisesti ekologisempaan tulevaisuuteen, kuten nykykomission lanseeraama Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal) osoittaa. Kyseessä on politiikka-aloitteiden paketti, jonka tavoitteena on ohjata EU kohti vihreää siirtymää ja ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Ohjelmassa on toki omat ongelmansa, mutta se on ollut merkittävä aloite, jossa tunnustetaan globaalien ympäristöhaasteiden ja turvallisuuden välinen yhteys ja halutaan tehdä ilmastopolitiikasta olennainen osa EU:n ulkoista toimintaa myös turvallisuuden ja puolustuksen alalla.

Yhteiset ilmastosopimukset ovat myös hyödyllisiä pienille valtioille, joille voi muuten olla hankalaa saada äänensä kuuluviin. EU:lla on keskeinen rooli myös unionin ja sen jäsenvaltioiden energiariippuvuuden vähentämisessä, mikä on noussut yhä olennaisemmaksi pyrkimykseksi Venäjän sotatoimien myötä. Komissio julkaisikin vuonna 2022 REPowerEU-suunnitelman, jonka tavoitteena on vähentää unionin riippuvuutta Venäjän fossiilisista polttoaineista sekä edistää vihreää siirtymää.

Ilmastopolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa. Kuten nuoret äänestäjät ovat tuoneet esiin, ilmastonmuutos tulee määrittämään maailmanlaajuista turvallisuutta yhä vahvemmin. EU:lla on tässä tilaisuus, ellei suorastaan välttämättömyys, nousta globaalin ilmastopolitiikan suunnannäyttäjäksi pitkän aikavälin turvallisuuden takaamiseksi.

Tämä artikkeli on osa The Europolitist -sisältökokonaisuutta, jonka The Ulkopolitist toteuttaa yhteistyössä Euroopan parlamentin Suomen toimiston kanssa. 

Muistathan äänestää kesäkuussa käytävissä EU-vaaleissa. Eurovaalit ovat ainutlaatuinen mahdollisuus päättää yhdessä Euroopan unionin tulevaisuudesta. Äänesi ratkaisee sen, ketkä valitaan Euroopan parlamenttiin edustamaan sinua. Vaalipäivä on sunnuntai 9.6.2024 ja ennakkoäänestys järjestetään 29.5.–4.6.2024. 

Kirjoittaja: Henna Kakko 

Editointi & kommentointi: Rosa Kotoaro

Kielenhuolto: Anna Kananen