Sudanin armeija ja Rapid Support Forces -ryhmä (RSF) ovat sotineet huhtikuusta 2023 lähtien kohdistaen laajaa väkivaltaa siviileihin. Rauhanneuvottelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia eikä sodalle näy loppua. Osapuolilla ei ole poliittisia eikä käytännön syitä tehdä kompromisseja ja solmia rauhaa. 

Tämänhetkinen sota Sudanissa sai alkunsa Sudanin armeijan ja RSF:n välisestä valtataistelusta. Sudanin armeijan joukkoja johtaa maata de facto hallitseva kenraali Abdel Fattah al-Burhan, jonka sotilaat taistelevat Mohamed Hamdan ‘Hemedti’ Dagalonin RSF ryhmän jäseniä vastaan. Olosuhteet Sudanissa eivät ole otolliset rauhalle. Molempien osapuolien saama ulkopuolinen sotilaallinen ja poliittinen tuki viivästyttää rauhaa, minkä lisäksi pitkäkestoisen rauhan saavuttaminen vaatisi laajoja rakenteellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia Sudanissa. 

Vallankaappauksen kautta sotaan

Tämänhetkinen sota Sudanissa juontuu vuonna 2019 tehdystä vallankaappauksesta. Kenraali Burhanin johtama Sudanin armeija ja Hemedtin RSF yhdessä syrjäyttivät Presidentti Omar al-Bashirin, joka oli itsevaltiaana hallinnut Sudania väkivallan keinoin edelliset 30 vuotta. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC Haagissa on etsintäkuuluttanut al-Bashirin kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista Sudanin toisen sisällissodan aikaisten tapahtumien vuoksi. Vallankaappauksen jälkeen Sudania johti sotilas- ja siviilijohtajista koostunut siirtymäajan hallintoneuvosto, jonka jäseneksi kenraali Burhan nimitti Hemedtin. Rauhanomainen siirtymä siviilihallintoon näytti aluksi mahdolliselta kun Abdalla Hamdok valittiin pääministeriksi, mutta lokakuussa 2021 Sudanin armeija ja RSF kaappasivat vallan uudelleen. Burhanin johtamat neuvottelut Sudanin tulevasta hallinnosta ja etenkin RSF:n ja Hemedtin roolista – hierarkiassa Burhanin alapuolella vai rinnalla – johtivat erimielisyyksiin, jännitteisiin ja huhtikuussa 2023 sodan alkuun. 

Olosuhteet Sudanissa eivät ole otolliset rauhalle. Molempien osapuolien saama ulkopuolinen sotilaallinen ja poliittinen tuki viivästyttää rauhaa.

Klikkaa twiitataksesi.

Sodan osapuolet ovat kohdistaneet laajamittaista väkivaltaa siviileihin. Arvioiden mukaan sota on vaatinut kymmeniä tuhansia uhreja ja 10 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa edellisen puolentoista vuoden aikana. Akuutti nälänhätä koskee yli 25 miljoonaa sudanilaista. YK:n ihmisoikeusneuvoston syyskuussa 2024 julkaisema tilanneraportti vahvistaa, että Sudanin armeija, RSF ja heitä tukevat joukot ovat syyllistyneet kansainvälisiin rikoksiin. Muiden kansainvälisten rikosten ohella RSF-joukkoja epäillään myös rikoksista ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien etnisyyden perusteella kohdistetusta väkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta. RSF:n ydin koostuu entisistä Janjaweed-joukoista, joita syytetään muun muassa Darfurin vuosien 2003–2005 kansanmurhasta.

Yritykset lopettaa sota ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia. Huhtikuussa 2023 Afrikan unionin rauha- ja turvallisuuskomissio hyväksyi päätöslauselman koskien Sudanin rauhanprosessia. Tämän jälkeen IGAD, kahdeksan Afrikan valtion kehitys- ja kauppayhteistyöorganisaatio, aloitti erillisen poliittisen prosessin rauhan saavuttamiseksi. Jo toukokuussa 2023 Yhdysvallat ja Saudi-Arabia johtivat neuvotteluja Sudanin armeijan ja RSF:n välillä Jeddassa saaden aikaan sopimuksen siviilien suojelemiseksi, mutta sopimus on suurilta osin jäänyt täytäntöön panematta. Seuraavat neuvottelut ilman todellista edistystä pidettiin tammikuussa 2024 Bahrainin Manamassa.

Yhdysvallat johtivat viimeisimpiä rauhanneuvotteluita elokuussa Genevessä Saudi-Arabian ja Sveitsin kanssa YK:n, Afrikan Unionin, Egyptin ja Arabiemiirikuntien osallistuessa neuvotteluihin tarkkailijoina. Osin samat toimijat olivat siis jälleen mukana rauhanteossa ja valvomassa omia etujaan. Vaikka Sudanin armeijan edustajat eivät koskaan saapuneet Sveitsiin ja keskusteluita käytiin etäyhteyksin, neuvottelut johtivat Adren rajanylityspaikan avaamiseen Tšadin vastaisella rajalla humanitaarisen avun toimittamista varten. Rauhanneuvotteluiden päätyttyä taistelut ovat kuitenkin vain kiihtyneet entisestään. 

Ulkopuolinen tuki pitkittää sotaa

Sudanin armeija ja RSF uskovat edelleen aseellisen voiton mahdollisuuteen. Vaikka Sudanin armeija on kokenut sotilaallisia tappioita, Burhan toivoo tilanteen muuttuvan, kun hallinnon tukijat toimittavat uusia aseita. Burhanin hallinnossa on myös islamisteja, jotka näkevät demokraattisen siviilihallituksen uhkana sudanilaiselle yhteiskunnalle ja sodan hyödylliseksi tavoitteilleen. Jotkut islamistiset ryhmittyvät ovatkin tukeneet Burhania taisteluissa. RSF puolestaan toivoo jatkavansa sotilaallista voittokulkuaan ja valtaavansa lisää alueita tämän syksyn kuivan kauden aikana.

Ulkopuoliset tukijat ja heidän toimittamansa aseet mahdollistavat sodan jatkumisen Sudanissa. Yleisesti uskotaan, että Arabiemiirikunnat rahoittavat ja aseistavat RSF:ää ja että Saudi-Arabia tukee Sudanin armeijaa. Hallinnon joukot ovat myös saaneet vähintään poliittista tukea Egyptistä, ja lähteiden mukaan toivovat lisää aseita Iranilta. Venäjän roolista liikkuu ristiriitaista tietoa ja maa on yhdistetty sodan molempiin osapuoliin, vaikka Wagner-ryhmän tuki on hyödyttänyt RSF:ää. 

Niin kauan kuin sodan osapuolilla on aseita saatavilla, ei heillä ole todellista kannustinta tai tarvetta neuvotella rauhasta ja tehdä kompromisseja.

Klikkaa twiitataksesi.

Koko Sudaniin virtaa aseita siitä huolimatta, että Darfurin maakuntaan kohdistettu aseidenvientikielto on ollut voimassa kaksikymmentä vuotta. Human Rights Watch on tänä vuonna analysoinut useita kuvia ja videoita, joissa näkyy uusia aseita, joita valmistavia yrityksiä on rekisteröity Kiinassa, Venäjällä, Serbiassa ja Arabiemiirikunnissa. Amnesty International raportoi samankaltaisia löydöksiä, lisäten listalle Turkin ja Jemenin. Niin kauan kuin sodan osapuolilla on aseita saatavilla, ei heillä ole todellista kannustinta tai tarvetta neuvotella rauhasta ja tehdä kompromisseja. 

Sudanin luonnonvarat ja strateginen sijainti ovat keskeisiä syitä ulkopuolisten toimijoiden kiinnostukseen. Sudanin maaperässä on runsaasti mineraaleja kuten öljyä, kultaa, timantteja, rautamalmia, uraania, kuparia ja kobolttia, joista kaikkia ei vielä nykyinen kaivostoiminta hyödynnä täysimittaisesti. Arabiemiirikunnat ovat Sudanin kullan suurin maahantuoja ja vuonna 2022 sen osuus Sudanin jalometallikaupasta oli arviolta 2,3 miljardia yhdysvaltojen dollaria. Maa on myös investoinut Sudaniin yli 6 miljardia dollaria, suurelta osin Sudanin keskuspankkiin, maatalousprojekteihin ja satamaan Punaisenmeren rannalla, mikä osaltaan selittää valtion vahvaa tukea RSF:lle. Sudanin 800 kilometrin rantaviiva tarkoittaa myös sijaintia merkittävien kauppayhteyksien varrella, sekä naapuruutta Arabian niemimaan valtioiden kanssa. Sudanista käsin voi myös vaikuttaa Afrikan sarveen ja Sahelin alueeseen, mikä myös muodostaa kannustimen sodan eri osapuolia tukeville valtioille. 

Rakenteelliset ja yhteiskunnalliset rauhan haasteet 

Vaikka vallan jakoon liittyvät kysymykset laukaisivat sodan, sen keskeiset juurisyyt löytyvät muualta. Nämä rakenteelliset ja yhteiskunnalliset syyt osaltaan selittävät Sudanin pitkään jatkunutta epävakautta ja toistuvia sotia. Sudanin seuraavan hallinnon, millä tahansa kokoonpanolla, aloittama uusi rauhan kausi voi jäädä lyhyeksi ilman pyrkimystä laajamittaisiin uudistuksiin.

Yksi Sudanin ydinhaasteista on vahvaan keskushallintoon perustuva valtionhallinto. Maalla on pitkä historia keskushallinnoista, jotka riistävät resursseja syrjäisemmiltä alueita ja marginalisoiduilta ryhmiltä. Monet näistä ryhmistä eivät kuulu alueen arabitaustaiseen väestöön vaan polveutuvat afrikkalaisista alkuperäisheimoista. Sudanin hallintorakenne ja sen toimintatapa on peräisin ajalta jolloin Sudanin aluetta hallitsivat Egypti ja Iso-Britannia, ja se on synnyttänyt laajaa epätasa-arvoa ihmisryhmien, alueiden kehityksen ja elinmahdollisuuksien välille. Epätasa-arvo on mahdollistanut monien pienten aseellisten ryhmien muodostumisen ja rankaisemattomuuden kulttuuri on osaltaan edesauttanut rikollisen toiminnan yleistymistä sekä epävakauden syntyä.

Sudanin nykyiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen vaikuttaa myös militantti islamin tulkinta, joka saapui alueelle jo 1800-luvun lopulla ja jonka varjolla osa ihmisryhmistä sai laajat kansalaisoikeudet, kun taas osa jäi ilman. Pohjois-Sudanista lähtöisin oleva nationalistinen aate edisti arabikulttuuriin ja islamin uskoon perustuvaa kansallisidentiteettiä, mikä loi hierarkiaa ihmisryhmien välille ja jakoi sudanilaisia. Islamistisilla ryhmillä oli Bashirin hallintokauden aikana – ja on edelleen – merkittävää taloudellista ja poliittista valtaa Sudanissa. Uskonnon roolin määritteleminen sudanilaisessa yhteiskunnassa on yksi rauhanomaisen tulevaisuuden haasteista. 

Vuoden 1956 jälkeen Sudanissa on maan itsenäisyyden aikana allekirjoitettu lähes 50 rauhansopimusta. Jotta Sudaniin saataisiin pitkäkestoinen rauha, tulisi seuraavan rauhansopimuksen purkaa olemassa olevia valtarakenteita, mahdollistaa uuden toimintakulttuurin synty ja tarjota lähtökohta tasa-arvoisempaan kansalaisuuteen etnisyydestä ja uskonnosta riippumatta. Nykytilanteessa jossa ulkopuoliset toimijat tukevat eri toimijoiden tavoitteita ajaen omaa hyötyään, laajoista muutoksista yhteisymmärrykseen pääseminen vaikuttaa kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä. Chatham House-instituutin Rosalind Marsdenin mukaan Sudania uhkaa hajoaminen ja pysyvä jakautuminen, ellei kansainvälinen yhteisö ota entistä aktiivisempaa roolia sodan lopettamiseksi. Ulkopuoliset toimijat kuitenkin mahdollistavat sodan jatkumisen Sudanissa. Muutosta tähän ei ole odotettavissa kunnes sodan tukeminen tuottaa suuremman poliittisen tai taloudellisen haitan kuin mahdollinen hyöty Sudanista. Kun sodan osapuolien resurssit vähenevät, halu rauhanneuvotteluihin ja kompromisseihin kasvaa. Tämän vuoksi pakotteita ja laajempaa aseidenvientikieltoa on toistuvasti ehdotettu ratkaisuksi. Parhaassakin tapauksessa nämä toimet vaikuttaisivat hitaasti, joten rauha Sudanissa pysynee kaukaisena haaveena. Eikä seuraava rauhanaika välttämättä ole pitkäkestoinen, jos rauhansopimus ei huomioi tarvetta uudistaa hallintorakenteita ja syvään juurtuneita toimintatapoja.

Jotta Sudaniin saataisiin pitkäkestoinen rauha, tulisi seuraavan rauhansopimuksen purkaa olemassa olevia valtarakenteita.

Klikkaa twiitataksesi.