Konservatiivisten organisaatioiden Project 2025:n tarkoituksena on tehdä Donald Trumpin mahdollisesta toisesta presidenttikaudesta radikaalilla tavalla tehokkaampi. Hanke on herättänyt valtavasti kohua ja noussut Yhdysvaltojen julkisessa keskustelussa niin suureksi möröksi, että Trump on joutunut ottamaan siihen etäisyyttä. Hankkeeseen ovat johtaneet republikaanipuolueen kääntyminen kohti “alkuperäistä” konservatismia, salaliittoteoriat sekä radikaalioikeiston omaksuma teoria pysyvään valta-asemaan pääsemisestä.

Yhdysvaltojen radikaalioikeistolle Donald Trumpin ensimmäinen kausi presidenttinä oli osittainen pettymys samoista syistä, joista se oli muille suhteellinen helpotus. Liberaalin demokratian instituutioiden haurastuminen kiihtyi, mutta ne pysyivät silti koossa. Yhdysvallat säilyi kansainvälisesti aktiivisena toimijana, antoi aseellista tukea Ukrainalle ja pysyi NATOssa. Hallintokoneiston rattaat pyörivät ja hallinnon avainasemissa olleet ”aikuiset” varmistivat vakauden ja jatkuvuuden Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Trumpin toista kautta varten radikaalioikeiston toiveiden toteuttamiselle on tarkkoja suunnitelmia.

Project 2025 on vaikutusvaltaisen konservatiivisen Heritage Foundation -ajatushautomon organisoima hanke, jonka verkkosivuilla  luvataan purkaa ”deep state”, ottaa valta takaisin ”vasemmistoeliiteiltä” ja palauttaa se takaisin ”kansalle”. Trumpismin institutionalisoimisen tehtäväkseen ottaneen Heritage Foundationin ja yli 100 muun organisaation hanke pyrkii omasta näkökulmastaan tehostamaan seuraavaa konservatiivista hallintoa, mikä lupausten perusteella tarkoittaa sekä valtion hallintokoneiston osittaista purkamista että kaappaamista äärikonservatiivien haltuun.

Trumpin toinen kausi keskittyisi ensimmäistä enemmän sisäisten vihollisten jahtaamiseen.

Klikkaa twiitataksesi.

Hanke koostuu Mandate for Leadership -kirjasta, joka selostaa tarkemmat toimenpideohjelmat valtion eri virastoille; henkilöstötietokannasta, jonka tarkoitus on koota kurinalaista ja ideologisesti sitoutunutta henkilöstöä hallintoa varten; perehdytysohjelmasta, jonka on määrä valmistella virkoihin nimitettävät ihmiset, ja jokaisen liittovaltion viraston muuttamiseen tarkoitetusta ohjekirjasta ensimmäisen puolen vuoden ajalle.

Ajatushautomoille on Yhdysvalloissa normaalia laatia suunnitelmia tuleville hallinnoille, mutta Project 2025:sta radikaalin tekee sen aggressiivisuus ja pohjalla oleva ajatusmaailma. Heritagen johtaja Kevin Roberts on muun muassa puhunut käynnissä olevasta toisesta amerikkalaisesta vallankumouksesta, joka hänen mukaansa pysyy verettömänä, ”jos vasemmisto niin sallii”. 

Hankkeessa ilmenevän kristillisen nationalismin lisäksi sen avainhenkilöiden puheissa ja Mandate for Leadership -kirjassa käytetään kulttuurisodalle tyypillistä kieltä vasemmiston kontrolloimista instituutioista, wokesta, gender-ideologiasta ja kriittisestä rotuteoriasta. Globaalista radikaalioikeistosta kirjoittaneen Srdjan Vuceticin mukaan Project 2025 onkin esimerkki siitä, miten radikaalioikeisto soveltaa kulttuurisodassaan italialaiskommunisti Antonio Gramscin opetuksia hegemoniseen asemaan päästäkseen.

Hanketta on pohjustettu pitkään paitsi organisaatioiden, myös julkisen keskustelun ja ideoiden tasolla.

Jo marraskuussa 2016 Venäjän propagandakanava Russia Todayn (RT) haastattelussa esiintynyt talouslibertaari ja kaksinkertainen republikaanien esivaaliehdokas Ron Paul ilmaisi huolensa siitä, että niin kutsuttu ”deep state” yrittää vesittää Trumpin agendaa varsinkin ulkopolitiikan saralla. Väite Trumpia vastaan juonittelevasta hämäräperäisestä valtaryhmittymästä valtavirtaistui alkuvuodesta 2017, kun tietoja Trumpin kampanjan ja Venäjän välisistä kytköksistä sekä niihin keskittyneestä FBI:n tutkinnasta tuli julkisuuteen. ”Deep state” toimi hyödyllisenä syntipukkina salaliittoteorioissa, jotka kyseenalaistivat runsaasti kohua herättäneen erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkinnan sekä valtavirran version kongressitalon valtauksesta Trumpin yllyttämänä loppiaispäivänä 2021. Nämä salaliittoteoriat ovat kehystäneet Trumpin altavastaajana, joka on kerta toisensa jälkeen taistellut pahan valtaryhmittymän juonia ja valheita vastaan. 

Suurelle yleisölle suunnattujen salaliittoteorioiden ohella Trumpin päästrategiksi vuonna 2017 nousseen Steve Bannonin kaltaiset radikaalioikeiston vaikuttajat ovat pitkään puhuneet liittovaltion hallintokoneiston tai “pysyvän byrokratian” purkamisesta. Hallintokoneiston kritiikki nojaa hieman vanhempaan ideologiseen ja teoreettiseen perinteeseen erityisesti ”alkuperäisen” konservatismin edustajina esiintyvien paleokonservatiivien keskuudessa. 

Paleokonservatiivit näkevät Bushien ajoista ulkopolitiikkaan vaikuttaneet neokonservatiivit liberaaleina ja globalistisina. Paleokonservatiivit painottavat ulkopoliittisesti eristäytyvämpää unilateralismia, etnonationalismia ja valkoihoisten kristittyjen perinteitä. Tätä suuntausta edustanut ja trumpismin teoreetikoksikin kutsuttu Samuel Francis kirjoitti 1990-luvulla tarpeesta vähitellen syrjäyttää vallassa oleva liberaali ylikansallinen eliitti, joka Francisin mukaan kontrolloi valtiota, mediaa, yliopistoa ja kulttuuria. Aiemmin Francis oli kirjoittanut Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisöä koskevan luvun ensimmäiseen 1981 ilmestyneeseen Mandate for Leadership -kirjaan, joka ei kuitenkaan saavuttanut Francisin kaltaisten radikaalien toivomia päämääriä.

Trumpin toista kautta varten radikaalioikeiston toiveiden toteuttamiselle on tarkkoja suunnitelmia.

Klikkaa twiitataksesi.

Viime vuosina ajatus tämän eliitin syrjäyttämisestä on noussut konservatiivisen liikkeen reunamilta sen keskiöön. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Trumpin varapresidenttiehdokas ja paleokonservatiiveilta vaikutteita ottaneen yhdysvaltalaisen uusoikeiston keulahahmona pidetty J.D. Vance esiintyi ystävällismielisessä paneelikeskustelussa Regime Change: Toward a Postliberal Future -kirjan kirjoittaneen antiliberaalin politiikan teoreetikon Patrick Deneenin kanssa.

Kun tämän kaiken yhdistää muun muassa sisäisistä vihollisista puhuvaan, yhä selkeämmin autoritaariseen Donald Trumpiin, ei tulevaisuus liberaalin demokratian kannalta näytä valoisalta. Vaikka Trump keskittyy vaikutelmien luomiseen ja on johtamistyyliltään varmasti edelleen kaoottinen, on kaiken kaikkiaan todennäköistä, että toinen kausi keskittyisi ensimmäistä enemmän sisäisten vihollisten jahtaamiseen. 

Tällä kertaa Trumpia ei olisi hidastamassa John Kellyn, John Boltonin tai Mark Esperin kaltaisia konkareita, vaan häntä olisi rohkaisemassa J.D. Vancen lisäksi todennäköisesti Kash Patelin ja Tulsi Gabbardin kaltaisia mielistelijöitä. Toisin kuin ensimmäisellä kaudella, Project 2025:n ja sen hieman maltillisemman kilpailijan ansiosta liittovaltion virastoihin nimitettäviä kaadereita olisi tarjolla heti alusta lähtien. Trumpin siirtymätiimin lupaukset Project 2025 -ihmisten olemisesta mustalla listalla tulee ottaa varauksella, sillä heille on selkeä tarve. 

Hallintokoneiston aiempaa huomattavasti aggressiivisempi haltuunotto sekä kokeneiden vakituisten virkahenkilöiden äkillinen ja laajamittainen korvaaminen horjuttaisivat Yhdysvaltoja ja sen asemaa maailmanpolitiikassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten arvioimisen kannalta Mandate for Leadershipin osittain jopa ristiriitaisten suunnitelmien tarkan lukemisen sijaan on siis tärkeää nähdä Project 2025 osana laajempaa kuvaa. Hanketta ei voida erottaa kulttuurisodasta, eikä kulttuurisotaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tulee myös pitää mielessä, että vaikka Trump häviäisi vaalit, eivät Project 2025:n taustalla olevat kehityskulut ja Trumpin suosiota selittävät olosuhteet todennäköisesti häviä mihinkään.