Donald Trump nousi vahvaan voittoon Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, ja republikaanipuolue otti valta-aseman senaatissa. Sekä liittolaiset että kilpailijat hiovat strategioitaan maailmanpolitiikan pelilaudan muuttuessa entistä epävakaammaksi. The Ulkopolitist analysoi Trumpin uudelleenvalintaa globaalin linssin kautta ja avaa, miten tuloksiin on reagoitu ympäri maailmaa.

Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump on nousemassa maansa 47. presidentiksi saavutettuaan tarvittavat 270 valitsijamiestä ja voitettuaan vaa’ankieliosavaltiot Pohjois-Carolinan, Georgian, Pennsylvanian, Wisconsinin ja Michiganin. Kahden muun ratkaisevan osavaltion – Arizonan ja Nevadan – äänet ovat vielä laskematta, joskin Trump on niissäkin johdossa. Republikaanit ovat saavuttamassa kokonaisäänimäärän (popular vote) enemmistön ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004 presidentinvaalien, mikä korostaa Trumpin vahvaa voittoa.

Trumpin voiton taustalla on äänestäjien halu muuttaa maan nykyistä poliittista suuntaa. Ovensuukyselyiden perusteella äänestäjät painottivat talouskysymyksiä: enemmistö arvioi Yhdysvaltain taloustilanteen heikoksi ja inflaation laskeneen elintasoa. Matalampi äänestysprosentti näyttää heikentäneen demokraatteja, samalla kun republikaanit vahvistivat tukeaan vähemmän koulutettujen äänestäjien joukossa. 

Trumpin hallinnon odotetaan tuovan muutosta Bidenin hallinnon maahanmuutto-, ilmasto- ja ulkopolitiikkaan. Trump on kampanjansa aikana luvannut kiristää maahanmuuttopolitiikka, keventää sääntelyä ja verotusta sekä edistää teollisuustuotannon tuomista takaisin Yhdysvaltoihin asettamalla tuontitulleja erityisesti kiinalaisille tuotteille. Vaikka Trumpin katsotaan olevan edellistä kauttaan paremmin valmistautunut presidenttiyteen, suuremmat poliittiset muutokset riippuvat hänen kyvystään tehdä yhteistyötä kongressin kanssa.

Republikaanit valtaan senaatissa

Demokraattisen puolueen kapea enemmistö Yhdysvaltain senaatissa murtui republikaanien hyväksi. Äänten laskenta on vielä kesken useammassa osavaltiossa tätä kirjoittaessa, mutta republikaanien vietyä demokraateilta Ohion ja Länsi-Virginian avoimet paikat puolue varmisti enemmistönsä. Myös Texasin senaattorin paikka jäi jälleen kerran demokraattien ulottumattomiin. Demokraattien hallussa ollut Montana, joka Länsi-Virginian ja Ohion tavoin on pitkään uhmannut poliittista painovoimaa republikaanien sydänmailla, lipui niin ikään Trumpin leiriin. Demokraatit onnistuivat kuitenkin pitämään paikkansa sekä Wisconsinissa että Michiganissa siitä huolimatta, että presidentinvaalissa Trump vei molemmat osavaltiot. Tämä kielii siitä, että Trumpin sanoma on saanut vastakaikua myös perinteisten republikaaniäänestäjien ulkopuolella. Muissa jäljellä olevissa osavaltioissa tulokset ovat vielä keskeneräisiä, mutta demokraattien tie enemmistöön on joka tapauksessa jo tukossa.

Edustajainhuoneen puolella tilanne on vielä epäselvä. Republikaanien kannalta tuulet ovat olleet suotuisat, ja puolue on tällä hetkellä lähellä voittoa myös edustajainhuoneessa. Ääntenlasku on kuitenkin muutamissa tärkeissä piirikunnissa kesken, joten tilanne elää vielä. Trumpin astuessa Valkoiseen taloon edellisen kerran 2017 hän sai nauttia republikaanienemmistöstä koko kongressissa, mutta puolueen sisällä oli paljon vastustusta hänen agendaansa kohtaan. Jos republikaanit onnistuvat jälleen tarjoilemaan presidentilleen enemmistön, tilanne olisi varmasti Trumpille suotuisampi, sillä puolue on viimeisen liki kahdeksan vuoden aikana lähentynyt ideologisesti Trumpin ajatusmaailmaa. Tämä antaisi republikaaneille Trumpin johdolla huomattavasti viime kertaa paremmat työkalut oman politiikkansa toteuttamiseen. Ainakin veroleikkauksia ja lisääntyvää maahanmuuttokriittisyyttä lienee tässä tapauksessa luvassa. Kävi miten kävi, USA:n ulkopolitiikka tulee todennäköisesti kokemaan jonkinlaisen uudelleenkalibroinnin, ja esimerkiksi Yhdysvaltain tuki Ukrainalle saattaa olla tulevaisuudessa vaakalaudalla.

Trumpin sanoma on saanut vastakaikua myös perinteisten republikaaniäänestäjien ulkopuolella.

Klikkaa twiitataksesi.

Demokraattien kannalta vaalipäivä ei tuonut liiemmin hyviä uutisia. Enemmistön nappaaminen edustajainhuoneessa olisi kriittisen tärkeä hopeareunus muuten synkkiin tuloksiin, sillä se antaisi puolueelle mahdollisuuden pakottaa republikaanit lainsäädännöllisiin kompromisseihin. Senaatin kontrolloiminen antaa Trumpille kuitenkin vapaat kädet nimetä haluamansa kabinetti sekä täyttää presidenttikauden aikana mahdollisesti aukeavat korkeimman oikeuden tuomarin paikat.

Trumpin voitto jakaa mielipiteitä Latinalaisessa Amerikassa

Trumpin hallinto kohtaa Latinalaisen Amerikan maissa sekä kiivasta vastustusta että vankkaa poliittista ja ideologista tukea. Yhteistyö ja kauppasuhteet lähinaapuri Meksikon kanssa jatkuvat tiiviinä. Vastavalittu presidentti Claudia Sheinbaum myös yrittää houkutella maahan yhä enemmän yhdysvaltalaisia sijoituksia. Trumpin kiivaat kommentit siirtolaisista voivat kuitenkin luoda säröjä maiden suhteisiin. Suunnitellut massakarkotukset vaikuttaisivat suoraan Yhdysvaltojen merkittäviin latinoyhteisöihin. Uhkaukset armeijan lähettämisestä etelärajalle saa luultavasti tuhannet siirtolaiset yrittämään rajan ylitystä ennen kuin sanat muuttuvat teoiksi. Tulijoita on Meksikon lisäksi erityisesti Keski-Amerikan maista, Haitista ja Venezuelasta. Yhdysvallat oletettavasti myös painostaa Meksikoa yhä tiukemmin estämään siirtolaisten läpikulun kohti pohjoista.

Uuden hallinnon vahvin tuki löytyy Argentiinasta. Anarkokapitalistiksi itseään nimittävä libertaaripresidentti Javier Milei on usein ilmaissut ihailevansa Trumpin politiikkaa. Johtajat löytävät yhteistä maaperää erityisesti sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä talouspolitiikassa. Sekä Trump että Milei kokevat “woke-/gender-ideologian” vaarallisena, esittävät naisia halventavia kommentteja sekä vastustavat aborttioikeutta. Milein oikeistolainen talouskuri on toteutettu hyvinvoinnin kustannuksella: tällä hetkellä yli puolet argentiinalaisista elää köyhyydessä. Vaikka Milei jakaa argentiinalaisten mielipiteitä, on hänen kannatuksensa edelleen yllättävän korkealla, mikä povaa Trumpille tukijoita myös kansan syvistä riveistä. 

Trumpin uhkaukset etelärajan militarisoinnista saa luultavasti tuhannet siirtolaiset yrittämään ylitystä ennen kuin sanat muuttuvat teoiksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Kannatusta Yhdysvaltojen uudelle hallitukselle löytyy myös Brasiliasta. Edellinen presidentti Jair Bolsonaro tunnetaan Trumpin vankkumattomana tukijana, ja maassa on edelleen huomattava määrä konservatiivien sekä äärioikeiston kannattajia. Toisaalta istuvan presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan vasemmistohallitus on luultavasti Trumpin vahvin vastavoima Latinalaisessa Amerikassa. Brasilian talous on alueen suurin, minkä lisäksi maalla on pitkäjänteisiä liittolaissuhteita BRICS-maihin, erityisesti Kiinaan, Intiaan, Etelä-Afrikkaan ja Venäjään.

Puheiden tasolla kaikki Latinalaisen Amerikan maat toivovat kohteliaasti hyvien suhteiden jatkuvan tulevaisuudessa, vaikka useat niistä ovatkin ovat viime vuosina lähteneet ideologisesti ja poliittisesti eri suuntaan. Esimerkiksi Chilen presidentti Gabriel Boric johtaa maata vasemmistokoalition tuella, ja Kolumbian varapresidentiksi on valittu afrotaustainen ympäristöaktivisti Francia Márquez. Samanaikaisesti useat alueen maista, kuten Ecuador, Venezuela ja Haiti, painivat sisäisten konfliktien kanssa. Vaikka Yhdysvaltojen vaalitulos on niille merkittävä, tärkein prioriteetti on ratkaista kotimaiden akuutit tilanteet.

Kauppasota ja liittolaisuussuhteet huolettavat Aasiassa

Aasian ja Tyynenmeren maissa erityisesti Trumpin hallinnon kaavailemat tuontitullit herättävät huolta. Samalla suurvaltajännitteiden odotetaan kasvavan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä, vaikka kilvoittelusta Kiinan kanssa on tullut Yhdysvalloissa puoluerajat rikkova yleistavoite. Erityisesti Pekingin kannalta Trumpin presidenttiys voi lisätä turvallisuusympäristön epävarmuutta sekä muodostaa riskejä talouskasvulle tilanteessa, jossa kasvuvauhti on muutenkin hiipunut.

Trumpin odotetaan aiheuttavan päänvaivaa myös Taipeissa, Soulissa ja Tokiossa. Taiwanissa pelätään suurvaltakilvoittelun vaikeuttavan sen turvallisuustilannetta. Samalla Taipeissa ollaan epäilemättä huolissaan Trumpin vihjaillessa, että Taiwanin pitäisi maksaa Yhdysvalloille enemmän sen puolustuksen tukemisesta. 

Myös Yhdysvaltain vankat sotilasliittolaismaat Etelä-Korea ja Japani ovat samankaltaisessa tilanteessa. Trump voi patistaa kumpaakin maata tiivistämään entisestään Kiina-vastaisia rivejä. Etelä-Koreankin kohdalla Trump on usein vaatinut Soulia pulittamaan enemmän Yhdysvaltojen sotilaallisesta läsnäolosta, eikä ole mahdotonta, että Trump uudelleenarvioisi sotilaallisen suhteen syvyyttä. Se voisi johtaa muutoksiin koko Korean niemimaan turvallisuustilanteessa, vaikka suurimittainen Yhdysvaltojen vetäytyminen Koreasta onkin hyvin epätodennäköistä.

Japanin aiempaa Kiina-vastaisempi ulkopoliittinen linja kestää jossain määrin Etelä-Koreaa paremmin paineen liittyä Kiina-vastaiseen allianssiin. Japanin kohdalla pelot ovatkin erityisesti taloudellisia: korkeammat tuontitullit ja dollarin vahvuus jeniin nähden voisi vahingoittaa Japanin vientiteollisuutta. Kuten Etelä-Koreassa, ei Japaninkaan kohdalla ole mahdotonta nähdä Trumpin vaativan maata maksamaan vielä nykyistäkin enemmän Yhdysvaltojen sotilaallisesta läsnäolosta. Japanin kannalta harmillista on, ettei saarimaan vuonna 2022 murhattu ykkös-Trump-kuiskaaja Shinzo Abe voi enää auttaa maata mahdollisesta pinteestä pois. 

Jos Itä-Aasiassa turvallisuusasiat nousevat tapetille, seurataan Kaakkois-Aasiassa erityisen tarkasti Trumpin kauppapolitiikan kehittymistä. Alueen nousevat taloudet, kuten Vietnam, Malesia ja Thaimaa, ovat riippuvaisia Yhdysvaltojen viennistä, ja toteutuessaan Trumpin uhkailemat tuontitullit iskisivät niihin merkittävästi. Monet Kaakkois-Aasian maat ovat tähän asti onnistuneet tasapainottelemaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä, mutta Trumpin uusi kausi heiluttaa lautaa erityisesti kauppa- ja turvallisuusyhteistyön näkökulmasta. Koska maat eivät ole Yhdysvaltojen tai Kiinan liittolaisia, niiden on kauppasuhteiden säilyttämisen lisäksi punnittava myös huolia Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta ja Etelä-Kiinan meren konflikteista.

Trumpin katse suuntautuu Afrikan maiden sijasta Lähi-itään

Israel, Palestiina ja Iran muodostavat Trumpin hallinnon keskeisen ulkopoliittisen painopisteen Lähi-idässä. Trump on antanut vahvan tukensa Israelille ja juutalaisten puolustamiselle. Yhdysvaltojen tuki Israelille tulee todennäköisesti vahvistumaan Trumpin kauden aikana, mikä voi näkyä apuna Länsirannan hallinnasta. Toisaalta Trump pyrkii aktiivisesti parantamaan arabimaiden ja Israelin suhteita Abraham-rauhansopimusten avulla. Yhdysvallat tukee kahdenvälisiä rauhansopimuksia maiden välillä tavoitteenaan parantaa Lähi-idän sekä Pohjois-Afrikan vakautta ja yhteistyötä. Trumpin edellisellä kaudella Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Bahrain normalisoivat suhteensa Israelin kanssa. Tulevalla kaudellaan Trump pyrkii saamaan Saudi-Arabian solmimaan Israelin kanssa Abraham-sopimuksen. Maiden suhteet luultavasti lämpenevät, mikä voi myös vahvistaa palestiinalaisten oikeuksia.

Trump haluaakin esiintyä rauhanvälittäjänä Israelin ja arabimaiden välillä, vaikka Iranin ja Yhdysvaltojen suhteiden eskalaatio on ollut suurelta osin Trumpin aiheuttamaa. Tulevalla kaudella Iran tulee olemaan huomion kohteena ainakin edellisen kauden sanktioiden ja vastakkainasettelun retoriikan perusteella. Trump on kuitenkin myös viestinyt pyrkimyksestään jonkinlaiseen ratkaisuun Iranin kanssa sekä väläytellyt jopa Abraham-rauhansopimusta. Irakin suhteen Trump on linjannut aiemmin, että maassa toimivien joukkojen ja avun määrää voitaisiin supistaa. Joukkojen jääminen maahan on vielä kysymysmerkki, mutta toisaalta tilanteen mahdollisesti eskaloituessa Yhdysvaltojen ja Iranin välillä Irakista voi tulla keskeinen strateginen alue Yhdysvaltojen politiikassa.

Trump haluaa esiintyä rauhanvälittäjänä Israelin ja arabimaiden välillä, vaikka Iranin ja Yhdysvaltojen suhteiden eskalaatio on ollut suurelta osin Trumpin aiheuttamaa.

Klikkaa twiitataksesi.

Viime kaudellaan Trump jätti Afrikan maat pitkälti huomiotta ulkopolitiikassaan, ja sama linja tulee todennäköisesti jatkumaan. Trumpin ”Yhdysvallat ensin” -politiikka ja protektionismi koskettavat myös Afrikan maiden talouksia. Tulevalla kaudella hallitus painottaa kahdenvälisiä kauppasopimuksia monenkeskisten kauppasuhteiden edistämisen sijasta, mikä vähentää Yhdysvaltojen sitoutumista kansainvälisiin järjestöihin. Kahdenväliset sopimukset voivat hyödyttää Afrikan taloudellisesti vahvempia maita mutta toisaalta heikentää monenkeskisistä sopimuksista riippuvia talouksia. Trump ei  todennäköisesti ole uusimassa Yhdysvaltojen AGOA-sopimusta (African Growth and Opportunity Act) ensi vuonna, mikä voi saada Afrikan maiden viennin yskimään. 

Vuonna 2019 Trump käynnisti Prosper Africa -aloitteen vahvistaakseen asemaansa maanosassa. Tulevalla kaudella Trump tulee osallistumaan alueen suurvaltakilpailuun Venäjän ja Kiinan kanssa rakentamalla suhteita Afrikan maihin ilman ihmisoikeusperustaista näkökulmaa ulkopolitiikassa. Tämä ilmenee myös Yhdysvaltojen kyseenalaisena tukena Persianlahden maiden investoinneille Afrikassa. Ihmisoikeuksia painottavan politiikan hylkääminen vahvistaa autoritaaristen johtajien asemaa. Lisäksi Trumpin ensimmäisen kauden lopussa Yhdysvallat tunnusti Länsi-Saharan osaksi Marokkoa vastineeksi siitä, että Marokko solmi diplomaattisuhteet Israelin kanssa. Trumpin toisella kaudella voidaan nähdä samankaltaisia Yhdysvaltojen strategisia intressejä edistäviä transaktionaalisia sopimuksia, joilla tavoitellaan kyseenalaisin tavoin etujen vaihtoa valtioiden välillä. 

Edellisellä presidenttikaudellaan Trumpin hallinto päätti lakkauttaa Yhdysvaltojen rahoituksen YK:n väestörahastolle (UNFPA) väittämällä järjestön tukevan pakkoaborttia. Päätös vaikutti haitallisesti erityisesti naisten ja nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistäviin hankkeisiin Afrikan ja Lähi-idän maissa. Trump tulee todennäköisesti jatkamaan kehitysavun leikkauksia.  Myös hänen siirtolaisvastaisella politiikallaan voi olla alueellisia vaikutuksia Afrikassa ja Lähi-idässä.

Euroopalle kysymysmerkkeinä Nato ja tullit

Euroopassa Trumpin valinta herättää suuria tunteita, mutta konkreettisten seurausten osalta huolet tiivistyvät ensisijaisesti kahteen transatlanttisten suhteiden kannalta keskeiseen kysymykseen: Mitä Trumpin presidenttiys tarkoittaa Natolle ja toisaalta Euroopan yskivälle taloudelle?

Yhdysvaltojen aktiivinen rooli Natossa istuu heikosti Trumpin politiikkaan, jossa korostuu kotimaisen talouden priorisointi ja ulkosuhteiden hoitaminen ensisijaisesti kahdenvälisen politiikan keinoin. Trump onkin suhtautunut Natoon skeptisesti ja uhkaillut, että Yhdysvallat ei tulisi niiden liittolaisten tueksi, jotka eivät yllä puolustusmenotavoitteisiin. Toisaalta sekä turvallisuustilanne Euroopassa että Nato-liittolaisten asenne omaa puolustustaan kohtaan näyttävät nyt radikaalisti erilaisilta kuin silloin, kun Trump edellisen kerran uhitteli Naton hylkäämisellä. On siis mahdollista, että myös Trumpin retoriikka pehmenee.

Miten Eurooppa löytää yhtenäisen linjan, jos Trumpin Yhdysvallat kääntää rahahanat kiinni tai painostaa Ukrainaa neuvotteluihin Venäjän kanssa ehdoilla, joita Euroopan olisi vaikea niellä?

Klikkaa twiitataksesi.

Trumpin vaalivoiton myötä Ukraina tarvitsee Eurooppaa enemmän kuin koskaan. Kun Euroopan puolustukselle ja Ukrainan tukemiselle etsitään maksumiehiä, voidaan maanosan omien jakolinjojen odottaa korostuvan entisestään. Pohjoisessa ja itäisessä Euroopassa huoli aggressiivisesta Venäjästä on niin todellinen ja konkreettinen, että sekä päättäjät että veronmaksajat kannattavat laajasti Ukrainan tukemisen jatkamista niin sotilaallisesti kuin taloudellisesti. Sama ei välttämättä päde etelään ja länteen. Euroopan voi olla haastavaa löytää yhteinen linja, jos Trumpin Yhdysvallat kääntää rahahanat kiinni tai painostaa Ukrainaa neuvotteluihin Venäjän kanssa ehdoilla, joita Euroopan olisi vaikea niellä.

Myös kauppasodan uhka huolettaa Euroopassa. Vaikka rahamarkkinat ottivat Trumpin valinnan vastaan ilman suurempaa shokkia, tämän maalailemat korkeat tullit keikauttaisivat Euroopan jo nyt takeltelevaa taloutta entistä vaikeammalle tolalle. Jos kauppasotaan ajaudutaan, korostuu sisämarkkinoiden merkitys. Yhdysvalloissa vahva taloustilanne ja virkeä kotimarkkina pehmittäisivät kauppasodan vaikutuksia todennäköisesti enemmän kuin Atlantin tällä puolen. Toisaalta Trumpin suosion kannalta keskeisintä on menestyä talouspolitiikassa, joten intressit toimenpiteisiin, jotka rokottaisivat myös Yhdysvaltoja ja nostaisivat hintoja, tuskin ovat Trumpille poliittisesti houkuttelevia.

Kahdenvälisyys korostuu Suomen ja Yhdysvaltojen suhteessa

Suunnataan katseet lopuksi vielä kotimaahan. Vaikka vertailu kylmän sodan aikaan onkin epäreilu ja dramaattinen, voi silti olla, että Suomen kannattaa ammentaa vanhoista opeista. Suomi on ulkopolitiikassaan ymmärtänyt kahdenvälisten suhteiden merkityksen, ja yhteistyötä on osattu rakentaa myös silloin, kun intressit ja ideologiat eivät ole kohdanneet. Tätä on luvassa myös lähivuosina.

Suomen kannalta on hyvä, että Trumpin uusi kausi alkaa hetkenä, jona Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet ovat poikkeuksellisen hyvät ja tiiviit ja Suomella on ollut Pohjois-Amerikassa Nato-jäsenyyden myötä myös jonkinlaista momentumia.

Sekä Trumpin henkilöbrändi että tapa tehdä politiikkaa perustuvat liike-elämästä lainattuun malliin, jossa kaksi johtajaa vetäytyy suljettujen ovien taakse vääntämään kättä ja ilmestyy sitten hymy huulessa ja nimet paperissa kättelemään kameroiden eteen. Oikeudentuntoon ja globaaliin vastuunkantoon vetoaminen tuskin Trumpin kanssa kantaa pitkälle. Esimerkkinä voi pitää edellisen kauden päätöstä vetää Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Myös uuden hallinnon ilmastopolitiikka –- tai sen puute – vaikuttaa ympäri maailmaa. 

Päätökset tehdään omien intressien ohjaamina ja mieluusti ilman ulkopuolisten sekaantumista asiaan. Suomen kannattaakin tuoda esiin kykyään luoda arvoa muun muassa uusien teknologioiden osaajana sekä korostaa rooliaan suoraselkäisenä ja vastuuta kantavana liittolaisena. Yhteistä säveltä etsiessä on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää muistaa, että myös tärkeää liittolaista on uskallettava kritisoida ja haastaa.