Nousevien talouksien ryhmittymän BRICSin huippukokous pidettiin lokakuussa Kazanissa Venäjällä. Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan mukaan nimetystä maiden liittoumasta on puuttunut Kaakkois-Aasian edustus, mutta nyt Malesia, Indonesia, Vietnam ja Thaimaa nimettiin kahdentoista maan joukossa BRICSin ”kumppanimaiksi”. Parhaimmillaan kovasta talouskasvusta nauttivat maat pyrkivät parantamaan asemiaan globaalissa maailmanjärjestyksessä ja etsimään etuja kaikista suurvalloista sitoutumatta liikaa yhteenkään yksittäiseen.

Vauhdikkaimmat ovat analysoineet BRICSin laajenemisen kuvastavan maailmanjärjestystä, jossa lännen ja Yhdysvaltojen vaikutusvalta vähenee, kun pienemmät maat ja kasvavat taloudet liittoutuvat tiiviimmin Venäjän ja Kiinan kaltaisten suurvaltojen kanssa. The New York Times uutisoi jo BRICSin edellisen laajenemisen yhteydessä, että liittouman kasvu on isku Yhdysvalloille ja ”selkeä osoitus monien maiden tyytymättömyydestä nykyiseen maailmanjärjestykseen ja niiden pyrkimyksestä parantaa asemaansa siinä.”

The Economist puolestaan arvioi, että kasvavalla liittoumalla on koko ajan entistä ”kovempi ääni kritisoida länsikeskeistä maailmanjärjestystä”. Kazanin huippukokouksesta uutisoinut BBC totesi kokouksen olleen Putinin voimannäyte ja ”osoitus lännelle siitä, että pakotteet eivät toimi”.

Asettuvatko Kaakkois-Aasian maat länttä vastaan globaalin maailmanjärjestyksen muuttuessa?

BRICSin kanssa liittoutuminen näyttääkin helposti siltä, että melko maltillisina pidetyt Kaakkois-Aasian maat ottavat omat paikkansa globaaleissa blokeissa, länttä vastaan. Presidentti Joe Bidenin jätettyä osallistumatta East Asia Summitiin tämän vuoden lokakuussa, The Economist uutisoi, että ”Yhdysvallat on menettämässä Kaakkois-Aasian Kiinalle”. Lehden mukaan Yhdysvallat keskittyy (kenties liiaksi) Quad-maihin, eli Japaniin, Intiaan ja Australiaan, ja eristää Kaakkois-Aasian talouksia protektionistisella talouspolitiikallaan. Myös esimerkiksi East Asia Forum -julkaisu ilmaisi kokouksen jälkeen, että Yhdysvaltojen on lisättävä panostustaan diplomaattisuhteisiin alueella, mikäli se mielii pitää kiinni vaikutusvallastaan.

Suurvaltojen jokseenkin arvaamattomien toimien keskellä pienemmät valtiot myös Aasiassa joutuvat pohtimaan omaa turvallisuuttaan ja tulevaisuuttaan. Singaporelainen ajatuspaja ISEAS-Yusof Ishak Instiute arvioi The State of South East Asia 2024 -raportissaan, että Kaakkois-Aasian suurimpia huolenaiheita ovat kasvavan työttömyyden ja kiihtyvän ilmastonmuutoksen lisäksi juuri suurvaltojen väliset kiristyvät talousjännitteet. Instituutin tutkimuksen mukaan alueen poliittista valtaa pitävien mielissä Kiina on ohittanut Yhdysvallat mieluisimpana valintana, jos alue joutuisi valitsemaan puolen suurvaltojen välisessä kilpailussa.

Epäilyksiä Yhdysvaltoja kohtaan herättävät esimerkiksi entisen maailmanpoliisiin suhtautuminen Taiwanin tilanteeseen ja Israelin hyökkäykseen Gazaan. Singaporen kansainvälisten asioiden instituutin vanhempi tutkija Oh Ei Sun arvioi jopa, että muslimienemmistöisille Malesialle ja Indonesialle BRICSin kanssa lähentymisessä voi olla kyseessä “refleksinomainen vastareaktio” Israelia tukevalle lännelle. Myöskään Donald Trumpin uudelleenvalinta presidentiksi ei Kaakkois-Aasiassakaan juuri lisää luottamusta Yhdysvaltoihin – Trumpin uhkailemat tariffit kun olisivat suuri isku maiden talouksille.

”Outoja petikavereita”

Vaikka vastavoimana länsikeskeiselle maailmanjärjestykselle toimiminen onkin osa BRICSin ydintä, ei liittouman laajeneminen kuitenkaan ole aivan yksioikoista länsivastaisen blokin kasvattamista. BRICS on perinteisesti nähty globaalin etelän edustajana, mutta sitä voi katsoa myös sekoituksena ”globaalin idän”, kuten Kiinan ja Venäjän, sekä globaalin etelän maita. 

BRICSiin kuuluvien maiden intressit eroavat monessa asiassa merkittävästi toisistaan. Kiinan ja Venäjän voi katsoa pyrkivän tosissaan haastamaan Yhdysvaltoja, mutta samalla monet muut BRICSin jäsenmaat – kenties Irania lukuun ottamatta – eivät ole varsinaisia Yhdysvaltain vastustajia, vaan niiden motiivi liittoumalle on nykyisen järjestelmän epäkohtien tasapainottamisessa ja oman aseman turvaamisessa. Esimerkiksi Intian pääministeri Narendra Modi painotti Kazanin huippukokouksessa pitämässään puheessa, että BRICS ei yritä asettua globaalien instituutioiden, kuten YK:n, WTO:n tai globaalien kehityspankkien, tilalle, vaan se pyrkii toimimaan uudistavana voimana. 

Myös liittouman sisällä on monenlaisia suhteita. Esimerkiksi Helsingin Sanomat arvioi laajenevan BRICSin muodostavan sisälleen ”outoja petikavereita”: Intian ja Kiinan välejä hiertää Himalajan rajakiista sekä esimerkiksi Kiinan strateginen kumppanuus Pakistanin kanssa, Egyptin ja Etiopian välejä Niilin jättipato, ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Iranin suhteita Israel.

Kysyä voi toki myös, millaista konkreettista yhteistä suuntaa entistä moninaisempia motiiveja kantavien maiden löyhä liitto pystyy löytämään.

Klikkaa twiitataksesi.

Malesiaa ja Thaimaata, kuten muitakaan ASEAN-alueen valtioita, ei voi asettaa yhteen leiriin globaalissa järjestelmässä, mutta ei myöskään yhteen yhtenäiseen kategoriaan keskenään. Esimerkiksi Thaimaa on perustuslaillinen monarkia, missä valta on pääministerillä, mutta kuningasta kunnioitetaan suuresti. Pääosin buddhalainen maa on kohtuullisen liberaali ja hyväksyi esimerkiksi vastikään samaa sukupuolta olevien avioliitot, joskin progressiivisten ja konservatiivis-rojalististen ajatussuuntien välillä on myös kitkaa. Thaimaa on Yhdysvaltain pitkäaikainen liittolainen, ja sillä ei ole merkittäviä aluekiistoja Kiinan kanssa.

Malesian poliittinen järjestelmä on Thaimaan kaltainen, mutta maassa vallitsee ainutlaatuinen kiertävä kuninkuus, eli maan kuningas vaihtuu viiden vuoden välein osavaltioiden sulttaanien välillä. Malesian suhde Kiinaan on moninainen. Yhtäällä ovat aluekiistat Etelä-Kiinan merellä, toisaalla vahvat kauppasuhteet ja maan suuri kiinalainen vähemmistö. Maan omalaatuinen bumiputera-järjestelmä takaa poliittisia ja taloudellisia etuja malaijimuslimeille ja alkuperäiskansoille, mutta se on syrjivä erityisesti suuria kiinalaisia ja intialaisia vähemmistöryhmiä kohtaan. Malesia on ollut aktiivisesti mukana ilmaisemassa tyytymättömyyttään Yhdysvaltoja kohtaan Israelin hyökättyä Gazaan, mutta samalla se hyötyy merkittävästi amerikkalaisesta kaupasta ja investoinneista.

Foreign Policy -lehti arvioi, että BRICSin laajeneminen, erityisesti Malesian ja Thaimaan kaltaisten pragmaattisten toimijoiden myötä, voi heikentää Kiinan ja Venäjän vaikutusvaltaa liittoumassa. Kun eri maiden omat intressit ja tavoitteet määrittävät ryhmän kehityksen suuntaa, liittouman voi arvella muodostuvan entistä monialaisemmaksi. Kysyä voi toki myös, millaista konkreettista yhteistä suuntaa entistä moninaisempia motiiveja kantavien maiden löyhä liitto pystyy löytämään.

Joustavaa suurvaltapolitiikkaa yhteen nojaamisen sijaan

Kaakkois-Aasian maiden näkökulmasta BRICSin kanssa lähentyminen onkin blokkiutumispolitiikkaa monisyisempää, ulkopoliittisesti pragmaattista tasapainoilua. Maat pyrkivät ylläpitämään hyviä suhteita suurvaltoihin ja hyödyntämään kansainvälisen politiikan eri mahdollisuuksia aina, kun sopivia tilaisuuksia syntyy. Ne eivät halua sitoutua tiukasti yhteen suurvaltaan, vaan pyrkivät säilyttämään joustavuuden suhteissaan niin Yhdysvaltoihin kuin Kiinaan ja Venäjäänkin. 

Pragmaattisuutta voi tarkastella esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen peilaten. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Euroopassa toivottiin yhteisen painostusrintaman Venäjää kohtaan laajenevan myös esimerkiksi Afrikan ja Aasian maihin. Joillekin tulikin sodan alkuaikoina yllätyksenä, että Venäjä on luonut omia yhteyksiään alueilla jo pitkään, eivätkä selät kääntyneetkään yhteisessä rintamassa Venäjää vastaan. Kaakkois-Aasiasta käsin sota Ukrainassa on kaukana, eikä juuri suoraan kosketa maiden omaa turvallisuutta. Venäjältä on kuitenkin edelleen saatavilla kaupallista hyötyä ja yhteistyötä vähintäänkin Euroopasta poispäin käännetyn turismin merkeissä, joten näihin mahdollisuuksiin voitaneen tarttua.   

Kaakkois-Aasian maiden näkökulmasta BRICSin kanssa lähentyminen onkin blokkiutumispolitiikkaa monisyisempää, ulkopoliittisesti pragmaattista tasapainoilua.

Klikkaa twiitataksesi.

Singaporelaisen uutiskanava CNA:n haastattelussa eri asiantuntijat arvioivat, että BRICSin kanssa lähentyminen liittyy erityisesti kauppamahdollisuuksien parantamiseen ja ulkosuhteiden monipuolistamiseen. Malesian pääministeri Anwar Ibrahim on painottanut Malesian halua pysyä taloudellisesti ja geopoliittisesti sitoutumattomana suurvaltablokkeihin nähden. BRICSiin liittyminen tarjoaa hänen mukaansa Malesialle uusia taloudellisia mahdollisuuksia ilman lännen painostusta. Haastattelussa Anwar nosti esille myös Malakansalmen tärkeyden: Kolmannes maailman raakaöljystä kulkee salmen kautta, ja BRICSiin kuuluvat maat tuottavat siitä lähes puolet. Tämä tekee yhteistyöstä erityisen merkityksellistä.

Myös Thaimaa pyrkii BRICSin kautta parantamaan taloustilannettaan ja säilyttämään ulkopoliittisen itsenäisyytensä, eikä se halua sitoutua suoraan länteen tai itään. Thaimaalainen taloustieteilijä Anusorn Tamajai arvioi, että BRICSiin liittyminen lisää Thaimaan neuvotteluvoimaa suhteessa Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan ja kannustaa länttä huomioimaan Thaimaan edut paremmin.

Useimpien BRICSiin liittyvien maiden tavoite on jollain tasolla samansuuntainen: varmistaa omat kansalliset intressit globaalissa valtapelissä. Malesian apulaisulkoministeri Datuk Mohamad Alaminin sanoin ”Olemme sitoutuneet vahvistamaan suhteita ja yhteistyötä sellaisten ulkomaiden kanssa, jotka voivat tuoda hyötyä talouskehityksen, investointien ja kahdenvälisten suhteiden osalta.”

Nouseeko Kaakkois-Aasia voittajaksi muuttuvassa maailmanjärjestyksessä

Vaikka suurvaltakamppailu luokin epävarmuutta, on hyötyjäkin saatavilla. Esimerkiksi konsulttiyhtiö Bain & Companyn globaali suorituskykyjohtaja Hernan Saenz arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa elokuussa, että juuri Vietnam, Malesia, Thaimaa, Indonesia ja Intia ovat suurimpia hyötyjiä Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa.  

ASEAN-alueelle odotetaankin vahvaa talouskasvua ja kehitystä muun muassa globaalien toimitusketjujen muutosten myötä. IMF arvioi alueen alueen bruttokansantuotteen kasvavan vuoden 2024 aikana 4,6 prosenttia. Vertailun vuoksi: koko maailman vastaava luku on 3,2 prosenttia ja esimerkiksi Euroopan 1,6 prosenttia. 

Siinä missä Kaakkois-Aasian maista Singapore on koko historiansa ajan – jopa yllättävän pikaisesti brittikolonialismin päätyttyä – halunnut luoda suhteita ja identifioitua yhteen läntisen maailman kanssa, ovat muut alueen maat brändiltään hieman erilaisia. Hyöty ja kasvu haetaan sieltä, missä sitä on tarjolla. Jos länsi ei vahvista yhteistyötään Kaakkois-Aasian nousevien talouksien kanssa, löydetään kumppanit ja kasvun vauhdittajat kyllä jostain muualtakin.