Euroopan unionin kärkihanke Global Gateway pyrkii samanaikaisesti edistämään EU:n taloudellisia ja geopoliittisia etuja, sekä tekemään EU:n arvojen mukaista ulkopolitiikkaa ja ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Puoliväliin mennessä strategia ei ole edennyt juuri alkua pidemmälle saati haastanut Kiinan globaalia asemaa. Von der Leyenin toisella kabinetilla on kuitenkin mahdollisuus korjata Global Gatewayn kurssi.

Joulukuussa 2021 Kiinan ja lännen suhteiden kiristyessä ja Euroopan miettiessä uudelleen sen arvojen ja ulkopolitiikan välistä suhdetta, Euroopan komissio lanseerasi Global Gateway -strategian. Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin mukaan hanke pyrkii vastaamaan globaaleihin ilmiöihin keskittymällä ilmastonmuutoksen torjumiseen, digitalisaation edistämiseen ja parempien yhteyksien rakentamiseen. Lisäksi hanke on ollut alusta asti myös geopoliittisesti suuntautunut Euroopan unionin vastaisku Kiinan “Vyö ja tie” -kehityshanke BRI:lle. 

Kolmen vuoden jälkeen Global Gateway ei kuitenkaan ole konkretisoitunut. Strategiaa on kritisoitu esimerkiksi epäselvistä rahoitus- ja toimeenpanokuvioista, rakenteiden ja johtajuuden puutteesta, sekä Eurooppa-keskeisyydestä. Von der Leyenin toisen kabinetin valtakaudella EU:lla on kuitenkin oiva mahdollisuus siirtää Global Gateway juhlapuheista käytäntöön. Kritiikistä huolimatta strategia on erittäin tervetullut, sillä se pyrkii toteuttamaan EU:n haaveet arvopohjaisesta mutta geopoliittisesti valveutuneesta ulkopolitiikasta kolmansien maiden kanssa.

Global Gateway – mitä, missä, milloin? 

Global Gateway on Euroopan komission nykyisen budjettikauden (2021–2027) kärkihanke. Sen puitteissa unioni lupaa kehittää kestäviä ratkaisuja aineellisiin ja aineettomiin globaaleihin ilmiöihin aina digitalisaatiosta ja energiasiirtymästä koulutukseen ja terveydenhuoltoon asti. Global Gatewayn pääteemana on tuoda maailma lähemmäksi Eurooppaa niin fyysisesti yhteyksiä ja toimitusketjuja kehittämällä, kuin aineettomasti toimintatapoja yhdistämällä ja tietotaitoa jakamalla.

Global Gateway on myös tuonut monia EU:n arvoja keskiöön. Hanke pyrkii viemään esimerkiksi EU:n ympäristöllisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia normeja kumppanimaihin. Maantieteellisesti Global Gateway kattaa EU-jäsenmaita lukuun ottamatta koko maailman. Puolet rahoituksesta ja projekteista on kuitenkin korvamerkitty Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Rahallisesti Global Gateway on erittäin merkittävä yli 300 miljardin euron kokonaisuus seitsemän vuoden (2021–2027) aikajänteellä. Strategian rahoitus ja toimeenpano perustuvat Team Europe -lähestymistapaan, jossa EU, jäsenmaat, rahoitus- ja kehityslaitokset (Euroopan investointipankki EIP ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD), kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori tekevät yhteistyötä.

Rahoituksesta 135 miljardia tulee EU:n Euroopan Kestävän Kehityksen Rahasto+:lta (EKKR+ / European Fund for Sustainable Development Plus – EFSD+), 145 miljardia kehityspankeilta ja finanssilaitoksilta, ja loput hyödyntäen yksityistä pääomaa eri keinoin. Yksityisen sektorin rooli on merkittävä strategian rahoituksessa julkisten tahojen toimiessa lainantakaajina ja riskienjakajina, kun taas Euroopan komission pääroolina on mobilisoida investoinnit sekä koordinoida hankkeiden valinta ja toteutus.

Kiinan Vyö ja tie -hankkeen jalanjäljillä ja sitä vastaan 

Global Gateway -strategia on myös geopoliittinen hanke, jolla EU pyrkii samanaikaisesti tekemään arvojensa mukaista ulkopolitiikkaa ja vahvistamaan EU:n asemaa maailmalla sen kilpailijoihin nähden. Vaikka Global Gateway -strategiassa Kiinaa ei nimetä, niin analyytikkojen mukaan EU pyrkii strategiallaan haastamaan Kiinan globaalissa etelässä tarjoamalla houkuttelevamman vaihtoehton vuonna 2013 käynnistetylle Vyö ja tie -hankkeelle (BRI). Pitkälti juuri BRI:n infrastruktuuri- ja investointiprojektien ansiosta Kiina on kasvattanut taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa ympäri maailman.

EU on jäänyt Kiinan jalkoihin globaalissa etelässä lähestulkoon kaikilla mittareilla. Siinä missä EU on kipuillut normatiivisen ulkopolitiikkansa ja geopoliittisten intressiensä välillä, on Kiina tarjonnut investointeja ilman vaatimuksia valtiomuodon muutoksesta tai liberaalien arvojen omaksumisesta. EU puolestaan on epäonnistuneesti yrittänyt ehdollistaa kehitysyhteistyön rahoituksen demokratian ja muiden länsimaisten arvojen edistämiselle. On sanomattakin selvää, että Kiinan malli on sopinut paremmin monille globaalin etelän yksinvaltiaille ja lännen kaksinaismoralismiin kyllästyneille maille.

Kiinan tuki ei ole kuitenkaan ollut ongelmatonta. BRI:n menestyksestä huolimatta Kiinan investoinnit ja lainat ovat aiheuttaneet muun muassa velkaantumista, ympäristökatastrofeja ja ihmisoikeusrikkomuksia. Massavelkaantumisen aiheuttamat mittavat ongelmat ovat johtaneet esimerkiksi Sri Lankan strategisen Hambantota-sataman pakkolunastukseen ja Laosin valtiollisen sähköverkon omistajuuden haltuunottoon velkasaneerauksen yhteydessä. Näiden ja lukuisten muiden tapausten johdosta Kiinaa on syytetty BRI:n käyttämisestä riippuvuussuhteiden luomiseen ja valtiollisen suvereniteetin häivyttämiseen. Kyseistä ilmiötä kutsutaan velkaloukkudiplomatiaksi (debt-trap diplomacy).

EU tietää, ettei se voi kamppailla Kiinaa vastaan projektien määrässä tai investointien arvossa. Tästä syystä Global Gateway panostaa ennen kaikkea laatuun noudattamalla ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden periaatteita sekä perustuen YK:n Agenda 2030:een ja Pariisin ilmastosopimukseen eurooppalaisten ympäristö- ja työelämänormien hengessä. Se tarjoaa lisäksi huomattavasti monipuolisemman keinovalikoiman eri sektorien projektien, asiantuntijuuden ja teknisen tuen aloilta verrattuna BRI:n jättimäisiin infrastruktuurihankkeisiin ja valtionlainoihin. Global Gatewayn päätarkoituksena onkin BRI:tä laadukkaampien, läpinäkyvämpien ja vihreämpien vaihtoehtojen tarjoaminen. Näin EU pyrkii edistämään geopoliittisia etujaan ja heikentämään Kiinan vaikutusvaltaa.

Global Gatewayn puoliväliarvio 

Kolmen vuoden aikana Global Gateway ei ole näyttänyt pääsevän alkua pidemmälle – puhumattakaan Kiinan BRI:n haastamisesta tai uuden sivun kääntämisestä Euroopan ulko- ja kehityspolitiikassa. Vaikka hanke on jäänyt Ukrainan ja Gazan varjoon, ei EU voi piiloutua pelkästään ulkoisten tapahtumien taakse.

Global Gatewayn toimeenpanoa on eittämättä vaikeuttanut se, että sillä ei ole yhtä kaikkien tunnistamaa johtajaa tai kasvoja. Von der Leyen raportoidusti halusi entisestä Italian pääministeristä Mario Draghista Global Gatewayn erikoisedustajan pönkittämään hankkeen uskottavuutta, mutta Super-Mario ei ottanut tehtävää vastaan. Vaikka DG INTPA (Kansainvälisten kumppanuuksien pääosasto) onkin epävirallisesti ottanut roolia strategian vetämisessä ja erinäisiä neuvoa-antavia rakenteita on perustettu, Global Gatewayn ympärille ole onnistuttu muodostamaan toimivia ja kaikille selviä hallinnollisia rakenteita.

Osittain tästä syystä Global Gateway -strategia on jäänyt heikosti tunnetuksi ja epäselväksi niin suuren yleisön kuin kumppanimaiden ja sitä toimeenpanevien ammattilaistenkin silmissä. Sitä on pidetty lähinnä viestintähankkeena. Esimerkiksi Rosa Luxemburgin -säätiö huomautti uusien visioiden, projektien ja rahoituksen sijaan EU:n tyytyneen suurimmalta osin kanavoimaan jo olemassa olevaa rahaa uusiin hankkeisiin tai nimeämään vanhoja projekteja uudelleen.

Kehitysyhteistyön kenttä on moittinut strategiaa Euroopan geopoliittisten ja taloudellisten etujen priorisoinnista kestävän kehityksen, tasavertaisten kumppanisuhteiden ja köyhyyden torjumisen kustannuksella. Eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö CONCORD:in huhtikuinen ulostulo kritisoi Global Gateway -strategian ja DG INTPA:n kaupallistaneen kehitysyhteistyön keskittymällä investointien ja yksityisen sektorin kilpailukyvyn edistämiseen. Lokakuussa kehitysyhteistyöjärjestöjen julkaisema “Kuka hyötyy Global Gatewaysta?” puolestaan raportoi yli 60 % hankkeista hyödyttävän isoja eurooppalaisia yrityksiä samalla kuin vain 16 % hankkeista keskittyy kehitysyhteistyölle perinteisiin koulutuksen ja terveydenhuollon sektoreihin.

Kritiikistä huolimatta Global Gateway on myös onnistunut sekä diplomaattisella että käytännön tasolla. Esimerkiksi 2023 EU julkisti hankkeen “Trans-African Corridor”, joka linkittää Kongon demokraattisen tasavallan, Sambian ja Angolan. Lukuisia uusia projekteja on käynnistetty ja mm. Namibiassa, Kazakstanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa hankkeet ovat edistäneet EU:n pääsyä käsiksi kriittisiin raaka-aineisiin. Lisäksi Euroopan komission ja EBRD:n toteuttama geopoliittisesti merkittävä tutkimushanke sopivimmasta kuljetusreitistä EU:n ja Keski-Aasian välillä identifioi 40 konkreettista, yhteensä lähes 20 miljardin euron arvoista projektia vauhdittamaan Venäjän läpi kulkevan “Pohjoisen reitin” korvaamista.

Toisaalta Global Gatewayn saavutukset vaikuttavat pieniltä verrattuna Kiinan Silkkitiehankkeen konkreettisiin ja näkyviin onnistumisiin, kuten Kiinan ja Laosin, Jakartan ja Bandungin sekä Mombasan ja Nairobin välisiin rautateihin. Ajatushautomo CGD:n ensiarvio Global Gatewayn jäämisestä “paperitiikeriksi” BRI:n rinnalla on toistaiseksi pitänyt paikkansa. Tämän lisäksi Global Gateway ei ole myöskään pystynyt konkretisoimaan puheitaan vastuullisemmista ja reilummista rahoitusehdoista, sillä tiedot strategian toimeenpanosta ovat jääneet pimentoon. 

Jotkut kuitenkin pitävät monia rahoitukseen ja taloudellisiin intresseihin liittyviä kritiikin aiheita  itseasiassa Global Gatewayn vahvuuksina. Esimerkiksi julkista ja yksityistä rahoitusta sekoittamalla EU pystyy tarjoamaan huomattavasti kaupallisia lainoja edullisempia vaihtoehtoja samalla myös lieventäen investointien ja lainojen riskejä kolmansille maille. EU tuo myös globaalille etelälle vaihtoehdon Kiinan ja Yhdysvaltojen välille. Lisäksi Global Gateway -strategian tavoitteet EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuuden, tehokkuuden ja kattavuuden lisäämisestä ovat helposti kritisoitavia, mutta erittäin vaikeasti arvioitavia.

Katse tulevaan

EU on ajanut itsensä lähes mahdottomaan paikkaan yrittäessään samanaikaisesti onnistua useissa osittain päällekkäisissäkin tavoitteissaan. Taloudellisten etujen, Kiinan kanssa kilpailemisen ja geopoliittisen aseman vahvistamisen lisäksi EU on myös pyrkinyt tekemään arvojensa mukaista ulkopolitiikkaa ja toteuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista kehitysyhteistyötä. Lisäksi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Tyyne Karjalaisen vuonna 2022 esittämät havainnot Global Gatewayn haasteista ovat yhä relevantteja. Eri rahoitusinstrumenttien tehokas hyödyntäminen, sekä EU:n arvojen ja diplomaattisten tavoitteiden yhdistäminen menestykseen kilpailtujen infrastruktuurinhankkeiden puolella säilyvät vaikeasti ratkaistavana yhtälönä.

Kiinan Vyö ja tie -hankkeen vähentynyt rahoitus ja kansainvälinen mielenkiinto haastavat sen voittokulkua. Tosin Kiinan uudet “Global Development Initiative”, “Global Security Initiative” ja “Global Civilizational Initiative” pyrkivät jatkamaan BRI:n jalanjäljillä sen yksipuolisuuteen ja velkaantumiseen liittyvästä kritiikistä oppineena. Näihin verrattuna Global Gatewayn tulee pystyä löytämään omat valttinsa. Toisaalta kapea-alaisen Kiina-EU kilpailun sijasta Global Gateway ja BRI voivat itseasiassa täydentää toisiaan tarjoten monelle valtiolle vaihtoehdon tasapainottaa ja hyödyntää kullekin parhaiten sopivia ratkaisuja.  

Kehitysyhteistyön ja geopolitiikan erottaminen täysin toisistaan lienee kuitenkin mahdotonta tämän päivän kiristyneessä suurvaltakamppailussa – tai koskaan. Kaiken kaikkiaan vallitsevassa maailmantilanteessa Global Gateway tarjoaa EU:lle parhaimman keinovalikoiman tehdä samanaikaisesti normatiivista ulkopolitiikkaa, edistää EU:n etuja geopolitiikan realiteetit huomioiden sekä hyödyttää koko maailmaa.

EU:n tulee kuitenkin tehdä töitä pystyäkseen vastaamaan kysyntään tarjoamalla entistä enemmän läpinäkyvyyttä ja tehokkaampaa toimeenpanoa. Kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten viranomaisten mukaan ottaminen sekä selvien toimeenpanoa mittaavien indikaattorien julkaiseminen vastaisivat moneen kehitysyhteistyön ammattilaisen kritiikkiin, kun taas von der Leyenin toinen kabinetti antaa mahdollisuuden asettaa strategialle toimivat johto- ja hallintorakenteet. Von der Leyenin toisen kabinetin astuessa valtaan kannattaa pitää silmällä seuraavia asioita: priorisoiko Global Gateway kiristyneessä geopoliittisessa tilanteessa Euroopan kilpailukykyä kehitysyhteistyön sijasta, käytetäänkö strategiaa kanavoimaan rahoitusta Ukrainaan erityisesti tulevan presidentti Donald Trumpin vähentäessä tukea, ja minkälaisen roolin Jutta Urpilaisen seuraajaksi nimetty kansainvälisten kumppanuuksien komissaari tsekkiläinen Jozef Síkela ottaa Global Gatewayn johtamisessa ja toimeenpanossa.