The Ulkopolitist ja Suomen YK-Nuoret järjestivät syksyllä 2024 Nuoret, konfliktit & rauha -teemaisen kirjoituskilpailun 14-19 -vuotiaille nuorille. Henna Astikaisen runo sijoittui kilpailun toiseksi.

Kun sinua väsyttää kuulla maailman jatkuvasta hädästä, mieti!

Mieti, kuinka äiti pitelee nälkiintynyttä lastaan.

Kuinka jokainen pommin isku sirpaloi sydämen.

Kuinka vanhempi sukupolvi muistaa edellisetkin tuskat nähdessään nykyiset.

Miten väsyttävää on elää sellaisessa kivussa, epätoivossa ja pelossa.

Katso ympärillesi.

Kaupungin rakennuksia, kaunista metsää, lempipuistoasi ja omaa kotiasi.

Mieti ne tuhottuina, harmaina, karuina ja vailla rakkautta, yhteisöä.

Haistele raikasta ilmaa, leipomon tuoretta leipää, pensaasta kasvavaa kukkaa.

Ja mieti, jos pian tuntisit nenässäsi käryä, savua ja kuolleen lemua, ikävöiden lämpöä ja turvaa.

Kuvittele itsesi konfliktissa, josta ei puhuta. Tunnet itsesi ja läheisesi unohdetuksi.

Heidän kehonsa päivä päivältä lannistuvat ja laskeutuvat kohti maata.

Maatasi varastetaan, kehoasi käytetään hyväksi, sinusta ei välitetä.

Osa kaatuu yllättäen, osa sinnittelee minkä voi.

Mitä tekisit, mitä haluaisit maailmalta?

Yksikin kuuntelun hetki.

Yksikin maininta.

Katse kohti kriisiä voi jo muuttaa paljon.

Kun valtiot, hallitukset, johtajat ovat hiljaa,

on meidän pidettävä ääntä.

Huuda, itke, opeta, kehota, tue.

Historia on täynnä syrjintää, vallanhimoa, orjuutta.

Jumissa vanhoissa asetuksissa miettien rahaa, omaa asemaa.

Välittämättä sieluista, suurista ja pienistä.

Olisi aikakin jo muuttua.