Venäjä on pyrkinyt horjuttamaan yhdysvaltalaista yhteiskuntaa muun muassa edistämällä Donald Trumpin valtapyrkimyksiä. Venäjän valtion propagandakanavat sekä suuri osa yhdysvaltalaista mediaa ovat kohdistaneet vihamieliset narratiivinsa samoihin oletettuihin vihollisiin: Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisöön, demokraattipuolueeseen, “valtamediaan” ja viime vuosina yhä enemmän myös Ukrainaan. Venäjällä Trumpin paluu Valkoiseen taloon nähdään mahdollisuutena edistää Venäjälle suotuisaa maailmanjärjestystä.

”Olemme voittaneet” oli venäläisen fasisti-ideologi Aleksandr Duginin reaktio Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen. Vaikka Venäjän valtion edustajat ovat lausunnoissaan olleet hieman maltillisempia, ei Venäjän turvallisuuseliittiin ja länsimaiseen äärioikeistoon vaikuttanut Dugin ole Donald Trumpin toista presidenttikautta koskevassa optimismissaan yksin. Dugin on yksi monista venäläisistä informaatiosodankäynnin teoreetikoista ja harjoittajista, joiden mukaan nykymaailmassa on sotilaallisten keinojen sijaan helpompaa heikentää vastustajaa vahvistamalla separatismia, tyytymättömyyttä ja muita yhteiskunnallisia ongelmia sekä manipuloimalla poliittisia eliittejä. 

Vladimir Putinin sisäpiiriin erikoistuneen venäläisen toimittajan Mihail Zygarin mukaan Trumpia kutsutaan Kremlissä amerikkalaiseksi Gorbatšoviksi. Kutsumanimellä ei suinkaan tarkoiteta, että Trump olisi uudistusmielinen demokratian kannattaja, vaan että hänen johdollaan neuvoteltaisiin Venäjää hyödyttävä uusi maailmanjärjestys ja lopulta Yhdysvallat hajoaisi Neuvostoliiton tavoin.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Natoa ja Yhdysvaltojen liittolaisia usein kritisoinut Trump ei ensimmäisellä kaudellaan ollut ulkopolitiikassaan niin hyödyllinen Venäjälle kuin moni odotti, mutta nyt venäläisen eliitin optimismille on perusteita myös tällä saralla. Kuten Dugin ja Trumpin vuoden 2016 vaalikampanjalle neuvoa antanut ja nykyään Venäjän valtion medialle työskentelevä Dimitri Simes ovat todenneet, ympäröi Trumpia toiselle kaudelle mentäessä lojaalimpi tukijoukko, joka lähestyy ulkopolitiikkaa entistä enemmän realismin linssien läpi. Venäjän informaatiosodan näkökulmasta vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin se, että polarisoivan retoriikkansa ohella Trump tukijoineen hyökkää Venäjän propagandakoneiston tavoin journalistista mediaa, oikeusvaltiota ja tiedusteluviranomaisia vastaan.

Yhdysvaltoja päävihollisenaan pitävällä Venäjällä on pitkä suhde Donald Trumpiin. Jo vuonna 1987 Neuvostoliittoon omien sanojensa mukaan kahden paikallisen everstin saattamana matkustaneella Trumpilla ja hänen lähipiirillään on lukuisia yhteyksiä Venäjään, mikä on ollut omiaan luomaan epäilyksiä erityisesti Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön keskuudessa. Yhdysvaltojen kansallisen tiedustelujohtajan toimiston (ODNI) tammikuussa 2017 julkaiseman raportin mukaan Venäjä pyrki vuoden 2016 presidentinvaaleihin kohdistuvalla vaikutuskampanjallaan heikentämään Yhdysvaltojen johtamaa liberaalidemokraattista maailmanjärjestystä ja edistämään Trumpin mahdollisuuksia nousta presidentiksi. ODNI:n maaliskuussa 2021 julkaiseman raportin mukaan Venäjän valtio sijaistoimijoineen pyrki vuoden 2020 presidentinvaaleissa auttamaan Trumpia, heikentämään luottamusta vaaliprosessiin ja syventämään yhteiskuntapoliittisia jakolinjoja.

Venäjä on pyrkinyt horjuttamaan yhdysvaltalaista yhteiskuntaa muun muassa edistämällä Donald Trumpin valtapyrkimyksiä.

Klikkaa twiitataksesi.

Siitä saakka, kun tieto Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU:n hakkeroimista demokraattipuolueen sähköposteista tuli kesäkuussa 2016 julki, ovat Trump ja hänen aggressiivisimmat tukijansa järjestelmällisesti vähätelleet Venäjän vaikutuskampanjoita tai kiistäneet ne kokonaan, vaikka ovat niitä käytännössä hyödyntäneet. Heinäkuussa 2016 pitämässään puheessa Trump esimerkiksi sanoi toivovansa Venäjän löytävän Hillary Clintonin puuttuvat sähköpostit. 

Yksityiskohtaisista syytekirjelmistä ja tiedusteluyhteisön yksimielisyydestä huolimatta Trump totesi Helsingin huippukokouksessa kesällä 2018 uskovansa Putinia, joka kiisti Venäjän sekaantuneen vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Venäjän toimien horjuttava vaikutus onkin piillyt siinä, minkälaisia reaktioita ne ovat saaneet aikaan.

”Historian suurin noitavaino”

Trumpia suosiva vaikutuskampanja sekä Trumpin kampanjatiimin ja Venäjän väliset kytkökset johtivat Yhdysvaltojen viranomaisten ja kongressin tiedusteluvaliokuntien tutkintoihin ja FBI:n tutkintoja tutkineisiin vastatutkintoihin. Eniten kohua herättäneen erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnan mukaan Yhdysvaltojen rikoslain määrittelemää salaliittoa tai tutkinnassa kapeasti määriteltyä koordinaatiota ei Trumpin kampanjan ja Venäjän valtion välillä ollut. Tutkinnan tuloksena valmistuneen raportin ja vielä laajemman senaatin tiedusteluvaliokunnan raportin perusteella on kuitenkin selvää, että Trumpin kampanjassa oltiin tietoisia Venäjän tarjoamasta avusta jo loppukeväästä 2016.

Ehkä vakavin, jonkinasteisesta salaisesta yhteistyöstä kertova löydös oli Trumpin vaalikampanjaa kesällä 2016 johtaneen Paul Manafortin yhteydenpito Konstantin Kilimnikiin. Senaatin tiedusteluvaliokunnan raportissa Kilimnik on nimetty Venäjän tiedustelu-upseeriksi. Manafort oli raportin mukaan muun muassa keskustellut kampanjan strategiasta ja jakanut sen sisäistä dataa Kilimnikille. Manafort ja Kilimnik olivat entuudestaan tuttuja toisilleen työskenneltyään vuoteen 2014 asti Ukrainan presidenttinä toimineelle Viktor Janukovytšille, joka vallankumouksen seurauksena pakeni Venäjälle.

Venäjän vaikutuskampanjan seurauksena aloitetut tutkinnat johtivat kiihkeään ja jakautuneeseen keskusteluun yhdysvaltalaisessa mediassa. Monet perinteiset uutismediat sekä liberaaleiksi mielletyt mediat julkaisivat pala palalta lisää sekä omien tutkintojensa että viranomaisten tutkintojen kautta selville saatua tietoa piirtäen vähitellen kuvaa vehkeilystä Trumpin kampanjan ja Venäjän valtioon kytkeytyvien toimijoiden välillä. Oikeistomediassa tämä uutisointi sekä viranomaisten tutkinnat kehystettiin populistiseen tyyliin demokraattien, ”valtamedian” ja erityisesti FBI:n ”deep state” -salaliitoksi ja ajojahdiksi Trumpia vastaan.

Yhdysvaltoja päävihollisenaan pitävällä Venäjällä on pitkä suhde Donald Trumpiin.

Klikkaa twiitataksesi.

Jakautunutta keskustelua ohjasivat etenkin poliittiset tarpeet. Republikaanit eivät voineet myöntää oman puolueensa presidentin olevan Venäjälle hyödyllinen saati vehkeilleen sen kanssa, sillä tämä olisi tarkoittanut Trumpin kritisointia ja tuomitsemista, mikä taas olisi suututtanut Trumpin kiihkeimmät kannattajat. Sen sijaan Trumpin äänekäs puolustaminen mediassa ja kongressin kuulemisissa toimi monelle republikaanipoliitikolle keinona rakentaa itselleen mainetta “taistelijana” Trumpin puolesta.

Hillary Clintonille ja demokraateille Venäjän vaikutuskampanja tarjosi helpon syntipukin, joka auttoi osittain väistämään keskustelun vaalitappion taustalla olleista virheistä sekä yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja taloudellisista kehityskuluista, jotka loivat otollisen maaperän Trumpin kannatukselle. Demokraattien ja liberaalimedian liiallinen keskittyminen Venäjän toimiin taas ärsytti monia Bernie Sandersia kannattavia amerikkalaisia, jotka kokivat puoluekoneiston suosineen Clintonia demokraattien esivaaleissa.

Keskustelua määrittivät myös median kaupalliset tarpeet. Skandaali tuotti jatkuvaa materiaalia huomiota herättävine otsikoineen, oli kyse sitten oikeistomedian puskemasta ”deep state” -vastanarratiivista tai liberaalimedian narratiivista, jossa Trump esitettiin vähintäänkin Venäjän hyödyllisenä idioottina. Monet sosiaalisen median vaikuttajat pystyivät republikaanipoliitikkojen tapaan tarjoamaan Trumpin kannattajille räätälöityä sisältöä, jossa vihollisina esiintyivät Venäjän sijaan lähinnä sisäiset tahot.

Luonnollisesti Venäjän intressissä oli pyrkiä ohjaamaan yhdysvaltalaisten reaktio itseään vastaan. Ärhäkkä julkinen kiistely Venäjän vaikutuskampanjoista ja Trumpin Venäjä-kytköksistä oli hyödyllistä sen polarisoivan, jaettua todellisuuskäsitystä ja instituutioita murentavan vaikutuksen takia. Yhdysvaltojen medialta vaikutteita ottaen ja siihen vaikuttaen Venäjän propagandakoneisto levitti narratiiveja, jotka ruokkivat keskustelua ja esittivät Venäjän syyttömänä. Halventavan ironisesti Russiagateksi kutsuttu perinteisen uutismedian, Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön ja demokraattien versio tapahtumista kehystettiin hysteerisenä salaliittoteoriana, jonka uhreja sekä Venäjä että Trump olivat. Disinformaatiota ja radikalisaatiota Yhdysvaltojen politiikassa tarkastelevan Network Propaganda -kirjan mukaan Venäjän propagandakoneistoon suorasti tai epäsuorasti kytkeytyvät sivustot pyrkivät jo vuoden 2016 lopulla vahvistamaan ”deep state” -salaliittoteoriaa, joka myöhemmin valtavirtaistui erityisesti Fox Newsin levittämänä.

Venäjän informaatiosodan vähättelystä konventionaalisen sodan edistämiseen

Yhdysvaltoihin kohdistuvia Venäjän vaikutuskampanjoita ja Trumpin Venäjä-yhteyksiä on ollut enemmän tai vähemmän systemaattisesti vähättelemässä tai kiistämässä monipuolinen joukko vaikuttajia, joista kaikkia ei voi luonnehtia oikeistolaisiksi, eikä ainakaan suoranaisesti Venäjän propagandakoneiston edustajiksi. Yhdysvaltalaisen oikeistomedian vaikutusvaltaisimpiin persooniin lukeutuva Tucker Carlson, joka jo joulukuussa 2016 puolusti Venäjää syytöksiltä vaaleihin sekaantumisesta, on vuosien varrella toistuvasti haastatellut Venäjän vihamielisten toimien kiistämiseen erikoistuneita vaikuttajia. Näihin kuuluu muun muassa demokraattipuoluetta vastustavina vasemmistolaisina toimittajina esiintyvät Glenn Greenwald ja Aaron Maté. Greenwald tunnetaan Edward Snowdenin vuotoja koskevasta uutisoinnista, kun taas Maté tunnetaan muun muassa vallasta syöstyn Bašar al-Assadin hallinnon valkopesusta. Näille useimmiten itsenäisinä toimittajina esiintyville hahmoille on ollut tyypillistä Venäjän sijaan syyttää Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaisia, perinteistä uutismediaa ja demokraatteja vääristellyn tiedon koordinoidusta levittämisestä. 

Kyseisiä vaikuttajia on viime vuosina yhdistänyt Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan tavoitteita edistävien narratiivien levittäminen. Tämä on tapahtunut harhaanjohtavan tiedon avulla. Sekä Maté että Greenwald ovat järjestelmällisesti ja vääristelevästi syyttäneet Yhdysvaltoja ja Natoa sodan alkamisesta, puhuneet Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksesta Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden masinoimana vallankaappauksena ja piirtäneet kuvaa ukrainalaisista amerikkalaisten sätkynukkeina, jotka taistelevat Yhdysvaltojen puolesta Venäjää vastaan.

Ärhäkkä julkinen kiistely on hyödyllistä sen polarisoivan, jaettua todellisuuskäsitystä ja instituutioita murentavan vaikutuksen takia.

Klikkaa twiitataksesi.

Väitteet viranomaisten, perinteisen uutismedian ja demokraattien juonittelusta pohjustivat myös niin kutsuttua Twitter Files -kohua, jossa joukko Elon Muskin valitsemia vaikuttajia sai tutkittavakseen Twitterin sisäisiä asiakirjoja, jotka Musk päätti heille luovuttaa ostettuaan kyseisen sosiaalisen median alustan itselleen. Vaikuttajien rakentama narratiivi piirsi kuvaa konservatiiveja viranomaisten ohjaamana sensuroivista alustoista. Venäjälläkin nuorempana työskennellyt toimittaja Matt Taibbi vihjaili X-ketjussaan, että Yhdysvaltojen ulkoministeriön alainen, ulkomaisen propagandan ja disinformaation torjuntaan keskittynyt Global Engagement Center manipuloi amerikkalaisia.

Venäjän poliittisia tavoitteita hyödyttävän informaation määrää Yhdysvaltojen julkisessa keskustelussa on hankala liioitella. Todennäköisesti Fox Newsiäkin tärkeämmäksi voimaksi muodostuneessa podcast-maailmassa tämä on erityisesti nähtävissä. Maailman suosituimpiin podcasteihin kuuluvassa Joe Rogan Experiencessä on ollut useita vieraita, jotka ovat syyttäneet sodasta Yhdysvaltoja Venäjän sijaan ja vaatineet Ukrainalle annettavan aseavun lakkauttamista. Hiljattain Roganin vieraana esiintynyt Michael Benz rinnastaa disinformaation torjuntaan tähtäävät hankkeet amerikkalaisten sensurointiin ja väittää kaiken alkaneen Ukrainan vallankumouksesta, jota Benz kutsuu Yhdysvaltojen masinoimaksi vallankaappaukseksi. Trumpin ensimmäisellä kaudella Yhdysvaltojen ulkoministeriössä työskennellyt Benz on osa laajempaa disinformaation torjunnan vastaista kampanjaa, johon Twitter Files -kohukin kuuluu. Käytännössä kampanja vaikuttaa tähtäävän poliittiselle manipulaatiolle haavoittuvamman informaatiotilan luomiseen.

Selkeästi Venäjän ulko- ja sotilaspoliittisia intressejä ajava propaganda ei kuitenkaan ole vielä laajasti hyväksyttyä republikaanipuolueen sisällä. Edustajainhuoneen ulkoasiain- ja tiedusteluvaliokuntien republikaanipuheenjohtajat ovat valittaneet venäläisen propagandan tarttuneen suureen osaan puoluetta ja sen kannattajakuntaa, viitaten esimerkiksi Venäjää myötäilevään Tucker Carlsoniin. Venäjän myötäilyä ei kuitenkaan voida erottaa aiemmista, Trumpia tukevista narratiiveista, jotka ovat olleet yhteneviä Venäjän propagandakoneiston levittämien viestien kanssa.

Poliittiset eliitit informaatiosodan onnistumisten mahdollistajina

Vaikka Venäjä pyrki vaikuttamaan myös tämän vuoden presidentinvaaleihin, on se pystynyt hyödyntämään kehityskulkuja, jotka sen aiemmat vaikutuskampanjat ovat tönäisseet liikkeelle. Ukrainaan kohdistuva vihamielinen propaganda Yhdysvalloissa tulisi nähdä osana tätä jatkumoa. Näin ollen on keskeistä kiinnittää huomiota vaikutuskampanjoiden kumuloituviin seurauksiin pitkällä aikavälillä. Tätä painotti 1960-luvulla länteen loikannut, disinformaatioon erikoistunut tšekkoslovakialainen tiedustelu-upseeri Ladislav Bittman. KGB:n ohjauksessa työskennellyt Bittman totesi osuvasti, että disinformaatio-operaatioiden päätavoitteena on lisätä vähitellen myrkkyä vihollisten järjestelmiin sillä oletuksella, että lopulta viholliset kuolevat. 

Venäjä ei vihamielisillä vaikutuskampanjoillaan saa mitään aikaiseksi tyhjästä. Yhdysvalloissa epäluottamus valtiollisia instituutioita kohtaan on ollut pitkään syvää. Yhdysvaltojen avoin, liberaalidemokraattinen järjestelmä yhdistettynä lukuisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja epäkohtiin, kuten valtavaan eriarvoisuuteen ja syvään poliittiseen polarisaatioon, tekevät sen erittäin haavoittuvaksi. Järjestelmää vastaan kääntynyt, kohta vallan kahvaan pääsevä vastaeliitti toimii informaatiosodan onnistumisten mahdollistajana murentamalla liberaalin demokratian instituutioita ja käyttämällä poliittisen manipulaation keinoja edistääkseen tavoitteitaan. Tässä mielessä ei ole ihme, että Trumpia tukevan median sisältö on suureksi osaksi yhtenevää Venäjän propagandakoneiston levittämän informaation kanssa.

Trumpin valinnat FBI:n ja ODNI:n johtoon heijastavat vuosien aikana muodostunutta katkeruutta, joka on osittain Venäjän toimien aikaansaamaa. Samalla ne ennakoivat liittovaltion keskushallintoon kaavailtujen muutosten ja viimeaikaisten lausuntojen tavoin Venäjän kannalta hyödyllistä politiikkaa, jolle on vuosien aikana luotu oikeutusta myös julkisessa keskustelussa. Trump tuskin jää historiaan amerikkalaisena Gorbatšovina, mutta yhtäläisyydet Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä varmasti lisääntyvät.