Unohdetut konfliktit: kuusi kriisiä kuumien otsikoiden varjossa

Kirjoittajan henkilökuva
Peppi Heinikainen | 22.12.2024
Tekstiartikkelin kuva. Fada, Tšad. (Kuvalähde)

Viime aikoina maailman huomio, erityisesti länsimaisten tarkkailijoiden silmin, on keskittynyt kahteen merkittävään konfliktiin: Venäjän laittomaan hyökkäyssotaan Ukrainassa ja Gazan sotaan. Jälkimmäinen herättää huolta myös laajemman konfliktin puhkeamisesta Lähi-idässä. Vaikka median huomio on pääosin näissä kahdessa kriisipesäkkeessä, on globaalisti käynnissä useita muitakin kriisejä ja sotia. Tässä artikkelissa pureudumme kuuteen näistä vähemmälle huomiolle jääneistä konflikteista.

On luonnollista, että tietyt konfliktit herättävät enemmän huomiota kuin toiset. Tähän vaikuttavat niin politiikka, kulttuuri, historia kuin geopoliittiset syyt. Suomen geopoliittisen sijainnin ja historian huomioon ottaen ei ole ihme, että Ukrainan sotaa seurataan Suomen mediassa laajasti. Myös Lähi-itä on verrattain lähellä Eurooppaa, ja sodan vaikutukset näkyvät myös täällä Pohjolassa, oli kyse sitten esimerkiksi ihmisten mielipiteistä tai mahdollisista pakolaisista.

Konflikteja jää vähemmälle huomiolle monesta eri syystä. Maantieteellisen sijainnin lisäksi myös historiallinen konteksti voi olla osasyy huomion puutteeseen, sillä pitkälle historiaan juurtavat konfliktit voivat olla monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Globaalit intressit voivat myös vaikuttaa konfliktin huomioimiseen. Tavallisten kansalaisten kiinnostus voi olla vähäistä, jos suurvallat ja kansainväliset instituutiotkaan eivät ole konfliktista kiinnostuneita. Vastaavasti tilanteessa, jossa suurvallat liittyvät konfliktiin, se tulee todennäköisesti herättämään kansainvälistä huomiota sijainnista riippumatta. Tämä koskee esimerkiksi Taiwania, jonka suhteen maailma pidättelee hengitystään odottaessaan, mihin tilanne kehittyy.

Vaikka on luonnollista, että toiset konfliktit herättävät enemmän huomiota ja tunteita länsimaissa kuin toiset, ei se tarkoita, että muut konfliktit saisivat unohtua. Siksi tässä artikkelissa tuodaan lyhyesti esille vähemmän tunnettuja tai vähemmälle huomiolle jääneitä konflikteja.

Haiti – rikollisjengien kurittama Port-au-Prince

Haiti on kärsinyt jatkuvista poliittisista ja taloudellisista haasteista, mutta presidentti Jovenel Moïsen vuoden 2021 salamurhan jälkeen tilanne on ajautunut entistä pahempaan kaaokseen. Maa on joutunut väkivaltaisten rikollisjengien haltuun. Noin 300 jengiä hallitsee 80 prosenttia pääkaupunki Port-au-Princestä ja käyttää julmia välineitä, kuten kidnappauksia, seksuaalista väkivaltaa ja murhia hallitakseen siviiliväestöä. Maassa ei myöskään ole järjestetty vaaleja vuoden 2016 jälkeen.

Tämän vuoden maaliskuussa rikollisjengit hyökkäsivät vankilaan ja vapauttivat 4 000 vankia. Karanneiden joukossa oli muun muassa presidentin salamurhasta syytettyjä jengien jäseniä. Vuonna 2023 jengiväkivaltaisuuksissa kuoli lähes 9 000 ihmistä. Väkivalta on johtanut humanitaariseen kriisiin, jossa joka viides lapsi kärsii aliravitsemuksesta ja yli 100 000 lasta uhkaa nälkäkuolema.

Väkivaltaisuuksien myötä yli 700 000 haitilaista on jättänyt kotinsa jengien kylvämän kauhun ja julmuuksien edessä. Lokakuussa jengien hyökkäyksessä kuoli 115 siviiliä. YK:n edustajan mukaan uhreja ovat erityisesti naiset ja tytöt, joihin kohdistuu joukkoraiskauksia.

Moni haitilainen on ilman sähköä, turvallista juomavettä, terveydenhuoltoa tai koulutusta. Tilannetta heikentävät entisestään luonnonolosuhteet, sillä hurrikaanit kulkevat säännöllisesti Haitin läheltä tai sen ylitse.

Jemen – maailman pahin humanitaarinen kriisi

Jemenin vuonna 2014 alkanut sisällissota saa aika ajoin mediahuomiota. Viime aikoina huomiota ovat herättäneet muun muassa huthikapinallisten toimet Punaisellamerellä. Kapinalliset ovat iskeneet kauppalaivoja vastaan Israelin hyökättyä Gazaan sekä tehneet myös drooni-iskuja Tel Aviviin.

Konflikti alkoi vuonna 2014 Iranin tukemien huthikapinallisten vallattua Sanaan kaupungin ja syrjäyttäessä hallituksen. Taustalla olivat vaatimukset alemmista öljyn hinnoista sekä uudesta hallituksesta. Seuraavana vuonna Saudi-Arabian johtama koalitio asettui syrjäytetyn hallituksen tueksi huthikapinallisia vastaan. Konfliktissa alueellinen suurvaltapolitiikka on ollut keskeisenä määrittäjänä, heikentäen tavallisten kansalaisten tilannetta sekä vaikeuttanut konfliktin ratkaisua. Taustalla on muun muassa shiia-sunni-vastakkainasettelu. Saudi-Arabian asettaman merisaarron myötä humanitaarinen kriisi on syventynyt.

Jemenin sisällissota on yksi maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä. Siviiliväestö kärsii vakavasta nälänhädästä. YK:n arvioiden mukaan sisällissodassa on kuollut satoja tuhansia ihmisiä ja kaksi kolmannesta maan asukkaista tarvitsee humanitaarista apua. Avun tarpeessa on arvioiden mukaan 11 miljoonaa lasta, ja yli 4,5 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa.

Väkivaltaisuuksia on ollut vähemmän vuonna 2022 solmitun aselevon jälkeen, mutta hiljattain sotilaalliset valmistelut ovat jälleen lisääntyneet ja yhteenottoja on raportoitu ympäri maata. 

Mosambik – Cabo Delgadon maakunnan konflikti

Mosambikin poliittinen tilanne ja väkivaltaiset konfliktit ovat nousseet esiin erityisesti lokakuussa 2024 järjestettyjen parlamentti- ja presidentinvaalien jälkeen. Vaaleissa pitkään vallassa ollut Frelimo-puolue julisti ehdokkaansa Daniel Chapon voittajaksi, mikä johti väkivaltaisiin mielenosoituksiin pääkaupungissa ja muilla alueilla. Näitä vaalien jälkeisiä levottomuuksia voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin, kun tarkastellaan syvempää ja pitkäaikaisempaa konfliktia, joka on keskittynyt Cabo Delgadon maakuntaan.

Cabo Delgadon aseellinen konflikti sai alkunsa lokakuussa 2017. Tässä Mosambikin köyhimmässä maakunnassa islamistikapinalliset alkoivat hyökätä paikallisia yhteisöjä ja Mosambikin turvallisuusjoukkoja vastaan. Konflikti on eskaloitunut vuosien aikana, ja maakunnasta on tullut humanitaarisen kriisin keskus: yli 800 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Siviilit, erityisesti naiset ja lapset, ovat joutuneet kapinallisten iskujen kohteiksi.

Cabo Delgadon kriisin taustalla on monimutkainen vyyhti syitä. Vaikka uskonto, erityisesti islam, on merkittävä tekijä, konflikti kietoutuu myös etnisiin jännitteisiin, maakunnan runsaisiin mutta kiistanalaisiin luonnonvaroihin sekä äärimmäiseen köyhyyteen ja eriarvoisuuteen. Alueella toimiva islamistiliike Al-Shabab, jolla on yhteyksiä Isisiin, on onnistunut rekrytoimaan joukkoihinsa erityisesti nuoria, jotka ovat jääneet työttömyyden ja koulutuksen puutteen vuoksi ilman tulevaisuudennäkymiä.

Konfliktin vakavuutta korostaa sen vaikutus haavoittuvassa asemassa oleviin, erityisesti lapsiin. Vuonna 2021 raportoitiin, kuinka ääri-islamistiset kapinalliset surmasivat raa’asti lapsia Cabo Delgadossa. Nämä teot ovat korostaneet humanitaarisen avun tarvetta alueella.

Vaikka Mosambikin poliittiset levottomuudet ja Cabo Delgadon konfliktin väkivalta ovat erilaisia ilmiöitä, ne kietoutuvat yhteen maan pitkään jatkuneen eriarvoisuuden, poliittisen epävakauden ja resurssien hallinnan ongelmien kautta. Näiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on avain Mosambikin kriisin ratkaisemiseen.

Myanmar – yli seitsemän vuosikymmentä kestänyt taisto 

Myanmarin konflikti on poikkeuksellisen pitkäkestoinen. Useat etniset vähemmistöt ovat taistelleet maassa hallintoa vastaan yli 70 vuotta. Konfliktit ovat pääosin olleet etnisten vähemmistöjen asuttamilla reuna-alueilla. Tilanne Myanmarissa heikentyi kuitenkin vuonna 2021, kun armeija kaappasi vallan ja levottomuudet levisivät koko maahan. Vallankaappauksen aikana armeijan johto hajotti Myanmarin parlamentin ja pidätti vaalein valitut johtajat. Tiedonvälitystä ja -saantia on heikennetty. Kansa on vastustanut vallankaappausta, ja taistelut ovat olleet kiivaita eritoten etnisten armeijoiden ja kansallisen armeijan välillä.

Myanmarin etniset ryhmät tavoittelevat vahvempaa päätösvaltaa omilla alueillaan. Maassa on yli 130 etnistä vähemmistöä, jotka muodostavat kolmasosan koko väestöstä. Enemmistö myanmarilaisia on burmalaisia eli bamareja. Vähemmistöt asuvat Myanmarin luonnonvararikkaimmilla alueilla, joita armeija ja maan hallinto tavoittelevat. Kiistat luonnonvaroista ovat johtaneet ihmisoikeusloukkauksiin. Ihmisoikeusloukkauksista eniten huomiota on saanut Rohingya-muslimeihin kohdistuva vaino, joka on täyttänyt etnisen puhdistuksen tunnusmerkit.

Vuoden 2023 syksyllä kolme etnistä aseellista ryhmää liittoutui, ja ne ovat onnistuneet vastustamaan armeijaa. Etniset ryhmät ovat tämän myötä saaneet tärkeitä kaupunkeja hallintaansa, mutta armeija on vastannut tähän kohdistamalla iskuja siviileihin. Kolme miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa ja lähes 19 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua.

Sudan – konfliktin paluu

Konfliktit ovat valitettavan tuttuja myös Sudanissa. Maa on käynyt jo kaksi pitkää sisällissotaa, yhden vuosina 1955–1972 ja toisen vuosina 1983–2005. Jälkimmäinen johti Etelä-Sudanin valtion itsenäistymiseen vuonna 2011. Vuonna 2023 maa luisui jälleen konfliktiin, joka on pitkälti jäänyt Ukrainan ja Gazan varjoon.

Konfliktin taustalla on valtakamppailu Sudanin asevoimien komentajan Abdel Fattah al-Burhanin ja puolisotilaallisten Rapid Support Forces (RSF) -joukkojen johtajan Mohamed Hamdan Dagalon välillä. Taisteluihin on sittemmin liittynyt muita kapinallisryhmiä.

Sudanin konflikti uhkaa YK:n Maailman ruokaohjelman pääjohtaja Cindy McCainin mukaan muuttua maailman suurimmaksi humanitaariseksi kriisiksi nälänhädän pahentuessa ja ihmisten joutuessa jättämään kotejaan. Viisi miljoonaa ihmistä kärsii tällä hetkellä äärimmäisestä nälästä, ja yli 15 000 ihmistä on virallisten arvioiden mukaan kuollut. Todellisuudessa kuolonuhreja arvellaan olevan kymmenenkertaisesti.

Konfliktiin liittyy myös seksuaalista väkivaltaa, kidutusta ja lasten värväämistä. Human Rights Watchin mukaan El Geneinan kaupungissa tapahtuvat joukkomurhat ja -raiskaukset täyttävät etnisen puhdistuksen kriteerit, sillä ne ovat kohdistuneet pääsääntöisesti yhteen väestöryhmään.

Tšad – karjanomistajat vastaan maanviljelijät, pohjoinen vastaan etelä

Sudanin naapurimaa Tšad on myös konfliktialue. Lisäksi maa kärsii välillisesti Sudanin tilanteesta, sillä sinne virtaa pakolaisia, joista monet joutuvat elämään taivasalla ja niukalla ravinnolla. Sudanin konfliktin pahentuessa sen pelätään vetävän mukaansa myös naapurimaita, mukaan lukien Tšadin.

Tšadin oma konflikti on maanviljelijöiden ja karjanomistajien sekä etelän ja pohjoisen välinen.  Vuosikymmeniä kestäneiden kiistojen taustalla ovat identiteettinarratiivit, resurssien epätasainen jakautuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Karjanomistajia on historiallisesti valittu paikallisiin johtorooleihin etnisyyden ja sukulaisuuden perusteella. Nämä paikalliset viranomaiset ovat usein koonneet aseistettuja ryhmiä tukemaan paimenia ja karjanomistajia ja siten heikentäneet maanviljelijöiden luottamusta hallintoon. Maan eteläisten ja keskiosien maanviljelijät kokevat joutuneensa vaikuttamismahdollisuuksien ulkopuolelle.

Konfliktiin liittyy myös vahva etelä vastaan pohjoinen -asetelma, sillä pohjoisen on katsottu hallinneen maassa vuosikymmeniä. Karjanomistajia on enimmäkseen maan pohjoisosissa, ja eteläosien ihmiset kokevat keskusvallan suojelevan pohjoista. Etelä- ja keskiosissa on nähty yli 100 yhteenottoa maanviljelijöiden ja karjanomistajien välillä. Tämän artikkelin muihin konflikteihin verrattuna kuolonuhrien määrä on vähäinen, sillä uhreja on yli 1 000 ja loukkaantuneita yli 2 000. Väkivalta on kuitenkin saanut uusia ulottuvuuksia, ja pelkona on, että maanviljelijät saattavat ottaa asiat omiin käsiinsä ja muodostaa miliisejä.

Monet tekijät yhdistävät konflikteja ympäri maailman

Vaikka nämä kuusi konfliktia tapahtuvat eri puolilla maailmaa, erilaisissa kulttuurisissa ja erilaisista historiallisista taustoista käsin, ne jakavat monia yhteisiä piirteitä.

Valtatyhjiö ja heikko hallinto ovat kaikille yhteisiä taustatekijöitä. Näissä konflikteissa hallitukset ovat joko romahtaneet, syrjäytettyjä tai kyvyttömiä ylläpitämään vakautta, mikä on tehnyt tilaa aseellisille ryhmille, jengeille tai kapinallisille. Toistuvana teemana on myös resurssien ja vallan epätasainen jakautuminen, joka on lisännyt eriarvoisuutta, ja näin konfliktin kierre jatkuu ja jatkuu. Jemenissä ja Sudanissa geopoliittiset voimavarat, kuten öljy, ovat olleet konfliktien taustalla. Mosambikissa ja Tšadissa luonnonvarojen hallinta ja epätasainen kehitys ovat kärjistäneet etnisiä ja sosiaalisia jännitteitä. Myanmarissa etnisten ryhmien syrjäytyminen ja Haitissa perustarpeiden puute ovat lisänneet epävakautta.

Ennen kaikkea näitä konflikteja yhdistävät ihmisten kärsimys ja humanitaarinen tilanne, sillä siviilit ovat suurimpia kärsijöitä. Nälänhätä, pakolaisuus, terveyspalveluiden puute ja inhimillisen turvan menetys ovat kaikkien konfliktien keskiössä. Miljoonat ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja kärsivät aliravitsemuksesta. 

Kaikki nämä konfliktit jäävät tällä hetkellä suurten maailmanpoliittisten tapahtumien jalkoihin. Ne saavat mediatilaa vain silloin, kun jotain erityisen kamalaa tapahtuu. Huomion puute johtaa avun puutteeseen ja kansainvälisen paineen vähäisyyteen konfliktien ratkaisemiseksi. Jemenin humanitaarista kriisiä on kutsuttu maailman pahimmaksi, mutta sen medianäkyvyys ei vastaa ongelman vakavuutta. Siksi erilaisten kriisien esille tuominen on tärkeää. Rauhan ja turvallisuuden saavuttaminen vaatii usein globaalia huomiota. Emme voi unohtaa niitä konflikteja, jotka eivät ylitä uutiskynnystä. Kriisien laajempi ymmärtäminen auttaa meitä myös hahmottamaan maailmanlaajuista tilannetta. Kestävien ratkaisujen löytäminen edellyttää kansainvälisen huomion lisäämistä, resurssien tasaisempaa jakautumista ja paikallisten yhteisöjen tukemista.

Kirjoittaja: Peppi Heinikainen

Editointi: Veera Kankare ja Henna Kakko

Kielenhuolto: Elena Rintamäki


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.