Mormonikirkon kriisi auttaa ymmärtämään amerikkalaisen yhteiskunnan kummallisiakin kipupisteitä

Kirjoittajan henkilökuva
Ulla Henttonen | 29.01.2025
Tekstiartikkelin kuva. Usein massiiviset ja näyttävät MAP-kirkon temppelit tunnistaa ristin sijaan tornia koristavasta Moroni-enkelin symbolista. Kuva: Bruno Delfino (Kuvalähde)

Lopunaikoja, veronkiertoa  ja hyväksikäyttökohuja – sensaatiomaiset skandaalit ovat viime vuosina vavisuttaneet mormonikirkkoa. Kirkon kriisin takaa löytyy kuitenkin myös suurempi ilmiö, jossa sosiaalinen media muovaa informaation kulkua ja kirkot etsivät uutta roolia polarisoituvassa yhteiskunnassa. Mormonikirkon myrskyt enteilevätkin muutosta, joka lähivuosina muovannee myös Yhdysvaltain politiikkaa.

Tavallisesti mormonikirkkona tunnettu Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko on amerikkalaisista uskonnoista ehkä amerikkalaisin. Kristittynä itseään pitävän, mutta opeiltaan kristitystä valtavirrasta radikaalisti poikkeavan kirkkokunnan syntytarina on syvästi sidoksissa Amerikan historiaan, joskin ristiriidassa tieteellisen historian tulkinnan kanssa. Kirkon omien pyhien kirjoitusten mukaan jo paratiisin puutarha Aatameineen ja Eevoineen sijaitsi nykyisten Yhdysvaltojen alueella, tarkemmin ottaen Jacksonin piirikunnassa Missourissa. Kirkon historiakäsitys tarjoaa myös vähintään epätyypillisiä ja osin ristiriitaisia näkemyksiä ihmiskunnan synnystä, alkuperäiskansojen historiasta sekä kirkon perustajasta ja ensimmäisestä profeetasta Joseph Smithistä. 

Historiallisten epäselvyyksien lisäksi Joseph Smithiin, kirkon perustamiseen ja sen varhaisiin vuosikymmeniin liittyy paljon muitakin tulenarkoja teemoja rasistisista opetuksista aina profeetan lapsimorsiamiin. Ulkopuolisille mormonikirkko on ehkä tutuin varhaisen kirkon doktriiniin eli oppiin kuuluneesta moniavioisuudesta sekä sen pukuihin ja pitkiin hameisiin pukeutuvista lähetystyöntekijöistä, jotka kiertävät ympäri maailmaa ovelta ovelle. 

Kirkkoa vähemmän tuntevia saattaa kummastuttaa sen nimipolitiikka. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (Church of Jesus Christ of Latter Day Saints) on nimenä pitkä, ja historiallisesti kirkkoon kuuluvista on käytettyä termiä mormoni, joka viittaa uskonnon pyhälle kirjallekin nimensä antaneeseen enkeli Mormoniin. Vuonna 2018 kirkon nykyinen presidentti ja profeetta Russell M. Nelson kuitenkin linjasi, ettei termiä enää tulisi käyttää, vaan kirkkoa ja sen jäseniä tulee kutsua sen varsinaisella nimellä. Huolimatta kirkkoon kuuluvien pyrkimyksestä kutsua itseään MAP-kirkon jäseniksi (members of the LDS church), ”mormoni” pitää yhä pintansa yleiskielessä. 

Nykyään mormoneja on Yhdysvalloissa kirkon omien tilastojen mukaan hieman alle seitsemän miljoonaa. He ovat keskittyneet pääosin muutaman osavaltion alueelle, joista tärkein on Utah. Tiedot jäsenten määrästä ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tarkkoja. Kirkko nimittäin pitää kirjoissaan myös toiminnasta pois jättäytyneet, eivätkä viralliset numerot siten anna totuudenmukaista kuvaa jäsenten määrästä. Selvää kuitenkin on, että mormonikirkko on viime vuosina saanut taistella tiensä mainekriisistä toiseen, ja ainakin Yhdysvalloissa kirkon lähes kaksisataa vuotta jatkunut kasvu on taittunut. 

Myös mormonikirkon kipupisteet ovat yhtälailla amerikkalaisen yhteiskunnan kipupisteitä: vähemmistöjen oikeudet, naisten asema ja ääri-ideologioiden yleistyminen ovat erityisesti viime vuosina koetelleet kirkkoa. Samalla myös mediamaisema ja amerikkalaisten luottamus instituutioihin hakee uutta muotoaan, ja vaihtoehtoiset äänet valtaavat tilaa perinteisiltä informaatiolähteiltä. Monien muiden uskontokuntien tavoin myös MAP-kirkko painiskelee pitääkseen kiinni nuorista ja säilyttääkseen asemansa muuttuvassa maailmassa. Lisäksi mormonitemppelien kaapeissa kolisee kokoelma luurankoja rasismista hyväksikäyttökohuihin, joiden pitäminen poissa silmistä muuttuu vuosi vuodelta vaikeammaksi – kiitos internetin ja sosiaalisen median.

MAP-kirkon opetusten mukaan Jeesus ja Jumala ilmestyivät profeetta Joseph Smithille New Yorkissa vuonna 1820. Kuva: The First Vision, The Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints Media Library

Perinteisiä arvoja ja tiukkaa kontrollia

Mormoniyhteisö on vanhastaan ollut tukevasti republikaanileirissä, ja mormonit ovat kautta historian jakaneet perinteiset arvot tiukoista sukupuolirooleista aina ehdottomaan siveyskäsitykseen.  Avioliitto ja perhe ovat pyhiä ja ikuisia – naisille ainoa reitti taivaan parhaille paikoille onkin temppeliavioliitto, joka sitoo puolisot yhteen myös kuolemanjälkeisessä elämässä. Muun muassa esiaviollinen seksi, itsetyydytys ja homoseksuaaliset teot ovat mormonikirkon silmissä syntejä. Lisäksi pukeutumisen tulee olla siveää, jumalanpalveluksessa käydään sunnuntaisin, eikä kiroilemista pidetä sopivana.  Naimisiin mennään nuorina, perheet ovat keskimääräistä suurempia – joskin pienenemään päin – ja naiset käyvät harvemmin töissä kodin ulkopuolella. Uskonto näkyy myös arjessa: tuloista kymmenes lahjoitetaan kirkolle, vaatteiden alle puetaan sekä päivällä että yöllä erityiset temppelialusvaatteet ja muun muassa alkoholin, tupakan ja kahvin kuluttamista katsotaan pahalla.  

Joulukirkossa käyvän luterilaisen korviin mormonikirkon säännöt ja ohjeet voivat kuulostaa jopa kulttimaisilta, mutta amerikkalaisella mittapuulla monet MAP-kirkon arvoista ja periaatteista ovat hyvinkin lähellä konservatiivisten kristittyjen valtavirtaa. Tuskin siis lienee yllättävää, että monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä mormonit soljahtavat samaan poliittiseen siipeen esimerkiksi herännäiskristittyjen kanssa.

Perinteiset perhearvot ja sukupuoliroolit ovat olleet yksi mormonikirkon keskeisistä pilareista, mutta viime vuosina ne ovat entistä voimakkaammin jakaneet mielipiteitä myös kirkon sisällä. Naisten tärkein rooli kirkossa on ollut vaimona ja äitinä, ja kirkolliset velvollisuudet ja vastuut ovat ylettyneet heillä ainoastaan lapsiin tai muihin naisiin. Sen sijaan miesten keskuudessa vallitsee yleinen pappeus, mikä tarkoittaa, että jokaisella 12-vuotta täyttäneellä pojalla ja myöhemmin miehellä on valtuus toimia Jumalan nimissä ja hänen puolestaan – nainen taas ei tätä voi koskaan saavuttaa, ja mustat miehetkin vasta vuodesta 1978 alkaen.

Muutos arvokysymyksissä näkyy myös poliittisessa kannassa. 1940-luvulla syntyneistä mormoneista yli 80 % identifioituu republikaaneiksi, kun taas 1990-luvulla syntyneistä enää alle puolet.

Vähemmistökysymykset ja TikTok kääntyvät kirkkoa vastaan

Kuten moni muukin kirkkokunta, myös mormonikirkko on joutunut viime vuosina ahtaalle, kun yhä useampi kirkon piirissä kasvanut nuori jättää aikuistuttuaan uskonnon. MAP-kirkon tapauksessa kyse on arviolta reilusta yli 50 prosentista nuoria. Moni vierastaa tiukan konservatiivista kulttuuria. Nykyisin uskossaan epäröivien on kuitenkin entistä helpompi kohdata verkossa kirkon opetuksia kyseenalaistavaa, perinteisesti mormoneilta kiellettyä ja ”mormonivastaiseksi” leimattua sisältöä.

Moni kirkon jättänyt puhuukin nyt omilla kasvoillaan muun muassa tiukkojen moraalisääntöjen, voimakkaan häpeän kulttuurin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen epäoikeudenmukaisen kohtelun aiheuttamista ongelmista. Rohkeimmat syyttävät kirkkoa kultiksi ja kokevat, että jäsenille tarjoillaan siloteltu kuva kirkon historiasta. Siinä missä kirkko on perinteisesti pyrkinyt pitämään tiettyjä osioita mysteerin hunnun alla jopa omilta jäseniltään, nyt jopa arkaluontoisena pidettyä tietoa kirkon rituaaleista jaetaan avoimesti sosiaalisessa mediassa – erityisesti TikTokissa.

Sosiaalisen median kääntyminen MAP-kirkkoa vastaan on kirkolle kiusallista, sillä sosiaalisen median alustat ovat pitkään olleet erityisesti työelämän ulkopuolella oleville mormoninaisille tärkeitä sekä tulonlähteinä että keinoina tuoda esiin omia arvoja ja elämäntapaa. Kirkko on myös kannustanut jäseniään aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa ja tehnyt vaikuttajayhteistyötä tunnettujen mormonikasvojena kanssa jo kauan ennen kuin siitä tuli valtavirtaa. 

Bloggareita, ja myöhemmin vaikuttajia, seurattiin myös mormoniyhteisön ulkopuolella, ja heidän kauttaan ennestään monille vain moniavioisuudesta, kahvikiellosta ja pyhistä alusvaatteista tuttu kirkko muuttui helpommin lähestyttäväksi. Julkaisuissa näkyivät kauniit kodit, tuoreet leivonnaiset ja yhteensopiviin asuihin sonnustetut lapset, kun taas uskonto häivytettiin usein taka-alalle. Viime aikoina mormonit ovat kunnostautuneet Suomessakin huomiota saaneen, perinteisiä sukupuolirooleja romantisoivan trad-wife ilmiön etujoukoissa.

Sosiaalisella medialla on ollut tärkeä rooli, kun MAP-kirkko on raikastanut imagoaan erityisesti nuorten parissa. Kuva: Bailey Burton / Unsplash

Jonkinlaisena kammottavana käännekohtana mormonien ja sosiaalisen median menestystarinassa näyttäytyy YouTube-äiti Ruby Franken tapaus. Helmikuussa 2024 valtavan seuraajamäärän itselleen hamunnut perhe-vloggari Franke ja entinen mormoniterapeutti Jodi Hildebrandt saivat tuomiot tapauksessa, jossa Franken lapset olivat vuosien ajan joutuneet vakavan fyysisen ja henkisen hyväksikäytön uhreiksi samalla, kun perhe tienasi miljoonia jakamalla siloteltua arkeaan sosiaalisessa mediassa. Vaikka moni oli huolestuneena seurannut perhettä some-videoiden välityksellä jo vuosia, totuus hyväksikäytön vakavuudesta paljastui vasta, kun yksi lapsista pakeni naapuriin näännytettynä ja verta vuotaen. 

Vapaa informaatio ja TikTokissa jaetut tarinat kirkon vaietuista haasteista ovatkin potkaisseet liikkeelle lumipalloilmiön, kun liberaalien nuorten joukkopako on tullut kiusallisen näkyväksi. Toisaalta kirkkoon kohdistuu paine pysäyttää jäsenkato ja tehdä myönnytyksiä vastauksena yhä äänekkäämpiin vaatimuksiin muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista Toisaalta taas osa uskovista pitää perinteistä joustamista ja doktriinia koskevia kompromisseja pelkuruutena ja mukavuudenhaluisuutena. 

Kompromissina nuorison joukkopakoa on pyritty jarruttamaan pienillä muutoksilla. Lähetystyöhön lähdetään entistä nuorempina, naisten roolia temppeliseremonioissa on hieman muutettu ja sunnuntain kirkonmenot kestävät kolmen tunnin sijaan enää vain kaksi tuntia. Suurempaan ongelmaan pienet muutokset eivät kuitenkaan vastaa. Jos nuoren on valittava perheensä uskonnon ja omia arvojaan vastaavan elämäntyylin välillä, on moni valmis jättämään uskonnon.

Maailmanloppuun valmistaudutaan bunkkerein, asein ja ruokavarastoin

Samaan aikaan, kun kirkko hakee keinoja pitää kiinni perheenperustamisiässä olevista nuorista, menettää se jäseniä myös oikeasta äärilaidastaan. 

Kuten lähes kaikissa uskonnoissa, myös mormonien keskuudessa on laaja skaala siinä, miten puhdasoppisesti ja ehdottomasti uskontoa harjoitetaan. Erityisesti kaupunkien ulkopuolella omavaraisuus ja kirkon doktriiniin kuuluva lopunaikoihin varautuminen näkyvät myös käytännössä. Säilykkeiden, aseiden ja kullan hamstraamista ei katsota kummaksuen, vaan valmistautuminen apokalypsiin ja sitä ennakoiviin tuhon aikoihin on monelle luonnollinen osa elämää. Tiukimmin perinteitä noudattaville mormoneille myönnytykset kirkon historiallisesta linjasta ovat punainen vaate, ja mormonikirkosta onkin kautta aikojen irtautunut pienempiä lahkoja, jotka uskovat harjoittavansa uskontoa alkuperäiselle profeetta Joseph Smithille uskollisella tavalla.

Fundamentalistilahkot ovat MAP-kirkolle ikuinen PR-ongelma. Pesäeroa esimerkiksi moniavioisuutta harjoittavaan FLDS-yhteisöön (Fundamentalist Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints) on tehty jo yli vuosisadan ajan. Siksi kirkolle olikin kiusallista, kun kyseinen yhteisö nousi näyttävästi otsikoihin ympäri maailmaa Netflixin julkaistua kesällä 2022 siitä kertovan dokumentin. Hetkessä yhdeksi suoratoistopalvelun katsotuimmista ohjelmista noussut  dokumentti porautuu vakavista lapsiin kohdistuneista seksirikoksista tuomitun ja yhteisöään yhä vankilasta käsin johtavan FLDS-profeetta Warren Jeffsin tarinaan.

Kun perinteisimmin uskontoaan harjoittavat siirtyvät pääkirkosta hajanaisiin ryhmiin, myös riski ääriajatteluun kasvaa. Kilpailu tiukimmasta tulkinnasta on vaarallinen kierre, joka kasvattaa epäluuloisuutta ulkopuolisia – myös valtiota – kohtaan ja syventää jakolinjoja. Esimerkiksi Prepper-yhteisö ottaa lapset kotikouluun, kantaa aseita ja etäännyttää itseään kaikista valtion instituutioista, kun taas kirkon liberaalisiipi ajaa naisten aseman vahvistamista sekä kirkossa että yhteiskunnassa.  

Monet kirkon eniten klikkejä ja palstatilaa saaneista kohuista liittyvätkin juuri kirkon radikaalisiipeen. Yksi viime vuosien eniten uutisoiduista rikosoikeudenkäynneistä kietoutui radikalisoituneen mormoniäidin ympärille. Lori Vallow, joka tuomittiin kesällä 2023 kahden lapsensa murhasta, kuului maailmanloppuun valmistautuvien uusfundamentalistien kasvavaan joukkoon. Vallow uskoi tuomiopäivän ennustuksiin ja selitti syyksi teoilleen uskoneensa, että paholainen oli vallannut hänen lapsensa. Valtavasti kansainvälistäkin huomiota saanut tapaus oli absurdi, muttei ainutlaatuinen. Vain muutamaa kuukautta Vallow’n tuomion jälkeen Alaskan rajalla FBI:n julkisen avunpyynnön seurauksena  pidätettiin seuraava tuomiopäivää pakeneva mormoniäiti, Spring Thibaudeau. Hän oli kaapannut teini-ikäisen poikansa, jonka uskoi olevan messias.

MAP-kirkolle tilanne on vaikea. Korkean profiilin skandaalit kasvattavat painetta tehdä pesäeroa ryhmiin ja käytäntöihin, jotka kirkko näkee maineriskinä. Samalla sen on kuitenkin varottava liiallisia myönnytyksiä, jotka voisivat johtaa turhautumiseen kirkon doktriinia uskollisimmin seuraavien keskuudessa.

Jättiomaisuus ja kasvua maailmalta

Jäsenmäärän pienentyessä Yhdysvalloissa mormonikirkko kerää edelleen uusia jäseniä erityisesti kehittyvässä maailmassa. Myös uusia temppeleitä nousee jatkuvasti lisää. Tuoreimmassa ilmoituksessa lokakuussa 2024 profeetta Russell M. Nelson ilmoitti 17 uuden temppelin rakentamisesta. Näistä alle puolet nousevat Yhdysvaltoihin ja loput muun muassa El Salvadoriin, Kolumbiaan, Ugandaan ja Mosambikiin.

Tärkein väylä kirkon kasvulle on sen harjoittama aktiivinen lähetystyö, joka on myös tärkeä riitti nuorten aikuisten elämässä. Lähetystyöstä ei saa palkkaa, vaan lähtijät tai näiden perheet kantavat kustannukset. Paikka puolestaan valikoituu kirkon määrittelemänä ja jumalallisen ohjauksen perusteella. Arpa voi siis osua yhtä lailla vaikkapa Alabamaan, Alankomaihin, Angolaan tai Asikkalaan, eikä nuorella itsellään ole asiaan sanottavaa.

MAP-kirkon kiinteistösalkun on arvioitu olevan yksi Yhdysvaltojen arvokkaimmista. Kuvassa Washington DC:n temppeli. Kuva: Joe Richmond / Unsplash

Lähetystyötä motivoi usko siitä, että jokaisella ihmisellä ympäri maailman on oikeus oppia mormonikirkon sanoma ja siten saada mahdollisuus päästä osaksi pelastusta. Paikallisille yhteisöille ja haavoittuvaisille yksilöille seuraukset voivat kuitenkin olla kaikkea muuta. Vaikka MAP-kirkko on noin 265 miljardin dollarin omaisuudellaan maailman vauraimpana pidetty uskonnollinen organisaatio, edellyttää se silti kaikilta jäseniltään kymmenysten maksamista. Säilyttääkseen sekä statuksensa kirkossa että oikeuden osallistua täysivaltaisesti myös äärimmäisessä köyhyydessä elävien jäsenten on siis lahjoitettava kymmenen prosenttia tuloistaan kirkolle. Tätä on kritisoitu erityisen paljon.

Kirkon taloudenpidon eettisyyteen liittyy huolenaiheita myös kotona Amerikassa. Viime vuosina kirkko on kohdannut oikeustoimia eri puolilla maailmaa. Vuonna 2023 kirkon sijoituksia hoitava taho myöntyi maksamaan 5 miljoonaa dollaria sovitellakseen väitteet 32 miljardin dollarin sijoitusten piilottamisesta pöytälaatikkoyhtiöiden taakse. Tuorein, parasta aikaa oikeudessa käsiteltävä joukkokanne kirkkoa vastaan puolestaan liittyy sen antamiin harhaanjohtaviin lupauksiin kymmenysten käytöstä.

Uskonto politisoituu, ja politiikasta tulee uskon asia

Vain harva kirkkokunta on immuuni muutoksille, jotka koettelevat mormonikirkkoa. Uuskonservatiiviset liikkeet ja arvot kasvattavat suosiotaan, ja samalla yhä useampi nuori vierastaa järjestäytynyttä uskontoa.  Vuonna 2023 kaiken kaikkiaan lähes 30 prosenttia amerikkalaista aikuisista ilmoitti olevansa uskonnoton, kun vuonna 2007 samainen lukema oli ainoastaan 16 prosenttia. Samaan aikaan Yhdysvallat monimuotoistuu, suuret ikäluokat jäävät vähemmistöön äänestäjäkunnassa ja viimeisetkin merkit yhtenäiskulttuurista hiipuvat uuteen mediamaisemaan. Yhteiskunnan polarisoituminen ajaa niin uskovat kuin uskonnottomatkin syvälle poteroihinsa, ja molemminpuolinen epäluuloisuus muuttuu poliittiseksi valuutaksi. 

Hyvän kuvan tilanteen paradoksaalisuudesta antaa se, kuinka selkeä enemmistö niin uskonnottomista liberaaleista kuin konservatiivikristityistäkin on huolissaan toinen toistensa väitetyistä yrityksistä kontrolloida uskonnon roolia hallinnossa ja julkisissa kouluissa. Populistit pelottelevat uskovia “woke-ideologialla”, joka ei jätä amerikkalaiseen yhteiskuntaan tilaa perinteisille arvoille, kun taas progressiivista politiikkaa ajavat näkevät uskonnon uhkana tasa-arvolle ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksille. Kuitenkin samaan aikaan neljä viidestä amerikkalaisesta kokee uskonnon menettävän merkitystään yhteiskunnassa.

Vaikka kansasta vain pieni osa on arvokentän äärilaidoilla, viime syksyn vaalit osoittivat kirkkaasti sen, miten poliittisista kysymyksistä on tullut uskon asioita. Kun kirkot hakevat paikkaansa muuttuvassa maailmassa, entistä tärkeämmäksi tulee se, keiden ääniä kuunnellaan. Mormonikirkon vastatuuli on hyvä muistutus siitä, että harmittomilta vaikuttavat TikTok-videot voivat vavisuttaa jopa maailman rikkainta kirkkoa.

Kirjoittaja: Ulla Henttonen
Editointi ja kommentointi: Ira Pöllänen ja Ilkka Tiensuu
Kielenhuolto: Elina Heikkinen


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.